Jo vain, en aloita vali-nari-ahi-kiti-väninällä – uskotteko? Ihan sen takia, että en uskalla. *koputtaa, suorastaan takoo puuta* Nyt ainakin näyttää nettiyhteys toimivan ja vika oli (kappas vaan) Sjoneran ihan oma fiba. Havuskaa sikäli, että Black Beauty näytti, että kaikki on ok ja vika on omassa päässä, kirjaimellisesti. Tein kaiken minkä ehdin ja jätin sitten asian sikseen. Varastolla katsoin Sjoneran kotosivut, juu, yhteydet poikki klo 00.00 – 06.45. Vähänkö harmitti, sen kai uskaltaa sanoa sentäs!
Poikkeavasti taas kiitosta eli otin yhteyttä mm. Sotkaan sänkyasiassa netin kautta lauantaina, kun puhelimeen ei siellä ehditty vastata... Ja kas, heti maanantai-aamusta minulle soitettiin ja vastailtiin. Suosittelen eli oikein hyvää palvelua, en siis pyytänyt soittamaan. Odotin vastausta netin kautta ja lyhyttä sellaista. Nyt soittikin nuorehko härra, joka juttusi pitkään ja perusteellisesti. Sain kaipaamani tiedot ja vähän enemmänkin. Harmi vaan - en silti voi ostaa sänkyä netin kautta, kyllä se täytyy käydä kaupassa maksamassa, murrr. Lupasi välittää myös viestini sivujen kökköisyydestä eteenpäin, sillä kökköiset ne ovat. En minä silti sieltä välttämättä sitä sänkyä ehkä osta, kunhan tutkailen tilannetta. Mutta palvelualttius oli hyvää eli siitä plussaa tälle virmalle, neuvoja tuli ihan riittävästi – apuja, aikataulutusta ym. myöten! Katsokaas kun vammakko joutuu tässäkin tilaamaan kuljetuksen, kokoamisen ja vanhan poiskuljetuksen – ja maksaa kaikki ihan itse. Ei se nyt puolta sängyn hinnasta ole, mutta aika rutkasti lisää eli sen, minkä ns. alennus ehkä tekee! Onko kiva nyt, täh?
Muutenkaan uskalla valittaa mistään, kohta kaikki hyökkivät kimppuun. Edelleen haluaisin tietää, missä se kimppu oikeasti sijaitsee? *vaisu heh* Kirjoitin tähän jo pitkän epistolan, mutta poistin sen. En jaksa täälläkään enää. Anti olla, kuten sanoin omisarvikselle. Ei hänkään ole välittänyt ottaa yhteyttä, vaikka lupasi. Töissäkin joka toinen on kipeä sieltä ja täältä. Siitä ei siis sen enempää.
Nyt kaipailisin vain runsaasti lepoa, mutta ei sekään oikein onnistu. On sitä ja tätä. Kaikki vie aikaa niin hemmetisti ja nukkuakin pitäisi. Tai ainakin yrittää, vaikka se todella kehnoa taas onkin. Joka yö herään 15 min – 1.5 h päästä oikein kunnolla hereille, sen jälkeen nukkuminen pätkii pahasti. Herään väärässä asennossa kipuihin, puutumiseen ja jomotukseen. Ja taas on tosi hankala saada uudestaan unta. Sitten onkin kello jo ylösnousu eli n. 3 h ennen töihinlähtöä. Ai että miksi? No siksi, että minulta todella menee niin kauan lähteä eli aamupala, mömelöiden vaikutuksen odottaminen ja optimointi, pukeminen on äärihidasta, päivittääkin pitää, kissahommelit hoitaa jne. Ei siinä luppoaikaa juuri jää, uskokaa pois! Kateellisena muistan, kun vielä n. 10 v. sitten nousin sängystä ja 20 min päästä olin jo bussipysäkillä odottamassa. Silloin muuten selkä alkoi ensimmäisiä kertoja vinkua kävellessä – muistan ääärettömän hyvin! That was then, this is now.
Josta tulikin mieleen lääkitys ja erilaiset mielipidelääkkeet, esimerkiksi. Kas tässä upouusi tiedelinksu, joka voi olla monelle lääkärille ei-mieleen. Eli niille, jotka kirjoittavat aina ja automaattisesti mielipidelääkettä kipuun ja / tai lieväänkin masennukseen ja oikeastaan mihin tahansa, mitä eivät heti tunnista antilooppia tarvitsevaksi inhvektioksi.
Eikä muuta kuin Varastolle taas, kyllä siellä jotakin on keksitty.
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis ei mitää fisusafkaa, tänää ehkä saataa donarii, toi sano. Siis pelkkii jotai kummii mustii jättipapui ja kaikkee, mutt ei mitää kissill. Epist, vanhaa kotkotint vaa. No eile sentäs pääsin partsill, vaiks taas piti pylde sulattaa patterin päälä. Eikä jaksanu olla nii pitkää, ett ois ehtiny joikast. Muute oon hei ollu tosi kilti, ett jos niinku senkii takii vois vähä jotai heekkuu saada? >o< Ai ett joo *kollivirn*! Mä arvasin, ett toi ei voi vastustaa munt. Eilenkii se ei tahtonu mua tyynyll, mutt sain olla sitt toss masun viakus ja polvis ja koivis ja jokases muus paikas. Se vaa sano, ett menee kaavoi silmii. Höh, ainaha niit on menny, se nyt vaa on olevinas kipee silmistkii. Ei mull oikeest oo mitää kertomist vaihteeks. Tollase kuvan toi oli saanu postis joltai sen frendilt, se sano, ettei siin ollu kenen foto se on. Mutt se sano, ett se luulee, ett son joku postikortti vissii. Ett sori, jos tää on jonku, nii ni toi lupas heti ottaa sen vegs... Must se on kyll aikas hiano, tavallaa niinku. Mäki tajuun, mikä siin o. Siin o katti!
Kliffaa tistantait töihi ja himppee jokasell.
Kiitos Vincent, sitä tässä kaipaisikin!
Päivän slogan: Jos kuvaisin itseäni väreinä, ei niistä ainutkaan kirkas olisi. Kirkas on tarkoitettu vain juotavaksi!
Päivän biisi: Ruby Tuesday
Luettua: Tuomas Kyrö – 700 g, urheilusoopaa, karmean kammottavaa, antakaa olla. En kommentoi, linksusta lisää, jos jotakuta kiinnostaa. Meikäläistä tod. ei, väkisin luin!
HUSH – VARASTOLLE SIITTÄ, EI VETELEHDITÄ TÄÄLLÄ YHTÄÄN.... =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti