Kyllä se nyt on jo aivan selvää, että minua ei ole tarkoitettu työelämään. Ei edes päivärutiinien osalta. Minä nukun ensin vähän. Sitten syön aamupalan ja mömelöt, päivitän lokia ja lueskelen. Sitten pitäisi töihin. Hmph. Mutta kun vapaalla menen aina takaisin nukkumaan ja nukun aivan huoletta ainakin tunnin-pari. Ja kun herään, on välikaffen vuoro. Jonka jälkeen voikin taas nettailla ja lueskella sekä siirtyä värkkäilemään lounasta. Jonka jälkeen on pakko nukkua kunnon päikkärit. Siis eihän tällainen ole mahdollista työpäivinä – ei ihme, että olen aina niin jumalattoman väsynyt! Ette muuten usko, mutta särky käy kyllä myös työstä, siis sen jatkuva kestäminen. Se on aika rankkaa noin niinkuin pidemmän päälle. Lyhyemmän päälle sopii jokin muu *muhahahah*. Ja sen jälkeen tupakka...
Niin, tuota, en minä sitten eilen tehnytkään kuin tuota kirjoittamaani (loppu pois lukien, tietysti!). Hyvin jaksoin nukkua ja lukea sekä nettailla. Ei tehnyt heikkoakaan, kun välillä söi donaria ja pari keitettyä perunaa, porganaa ja paprikaa ,D Juu, nyt on tosi normiviikot jo meneillänsä. Jääkaappi näyttää jo melkein tyhjältä ja tuolla pitäisi viikko elää =O No, sitten eletään, se on aika yksinkertaista. Otetaan mitä on ja sillä selvä, turha siinä on vänistä. Jos ei nimittäin tyhmänä ole ostanut riittävästi muonaa. Ja kyllä siellä vihanneslaatikoissa on yhtä ja toista, pakkasessakin jotakin. Hmph!
Toveri Turusta ihmetteli mm. fisuasioita, niin minäkin! Toinen, mitä ihmettelen, on suomalainen jugurtti – se on ihan hemmetin pahaa. On vain kahta plaatua, joita voi syödä ja niistäkin toinen on soijajugua. Muut ovat syömäkelvottomia. Kun taas Liiterin maustamattomat jugurtit ovat aivan superia jo sellaisenaan. Saati sitten siitä tehty tsatsiki tms. Eli ei voi mitään, en suosi suomalaista. Sama linja näkyy tuossa fisussa; silakkaa ei ole tai sen hinta on lähempänä ns. ”lohta”. Viimeksi tein ison pellillisen silakkapiffejä alusta asti itse eli ostin hallista fisut – parempaa se oli kuin kassilohi. Mutta se silakan hinta ja saatavuus, saati muun kotomaisen kalan? Ihan perheestä. Luulisi, että ainakin täällä Tsadissa saisi normikaupoistakin, ainakin isommista, mutta kun ei niin ei. Siis ainakaan kohtuuhintaan – viimeksikin se pieni pala siikaa oli suhteessa aika arvokasta kotomaiseksikin. Sitten on vain ostettava donaria (halvinta) tai pakastekalaa (Alaskan vesiltä). Eivät kovin ekologisia ja hyviä valintoja muutenkaan...
Jahah! Tänään sunnuntai-ahin karkoittamiseksi viitakon hoitoa, käks-pakkoruisku jääkylmässä ja muuta mukavaa. Juu ja parin päivän ruokien laittaminen; pottua, porganaa, paprikaa, papuja, ituja.... ihan hyvää siitä tulee, lisätään vielä kuivattuja tomangeja, chiliä ja ehkä vähän sieniä. Ans kattoo, mitä siitäkin tulee eli mikä on tämän viikon vihannespadan nimi ,D
Ahittaa myös viisipäiväinen työviikko! Sitä ei olekaan ollut pitkään aikaan. Lisäksi tiedossa on osastomiittiä ja kehitys(!)keskustelu(?) Upon kanssa. *huoh* Antakaa minun kaikki kestää – ja minähän kestän, kai. Jos koivet vain vähän tästä paranisivat, ei tuo särky vieläkään ole kokonaan hävinnyt ja viikko on vasta edessä, argh. Pelottaa. Eikä tuo silmäkään nyt normaali ole, kaukana siitä. Ketuttaa, pitääkö uudestaan sinnekin lääkärille?
Ei helkkarissa, minä menen tupakalle ja valitsemaan uuden kirjan!
Purrrrrrrve, kaiffat! Joohei, eile olikii donaripäivä, kissin heekkuu. On joo, mä oon oikeest allergiaine tavisfisull, mä ykätän sen heti. Silakankii, vaiks se ois kuin pilpottuu ja annettais vaa vähä. Sitä punast fisuu mä voin syädä ihan piäne biitin, muute seki tulee ylös. Kuulin, ett joillakii muillakii kisseill on sama. Mutt mä voin syädä donariii ja pakastimetinfisuu, ne on ihan parast, nih. Eikä mun hiilitassunkajälist voi paljo jäädä, ku mä kert oon nii piäni ite – eihä? Mä oon kummiskii muute ekolookine valinta, enks ookki? Mä oon henkiss ja pidän seuraa, oon viksu ja vilmaattine ja kaikkee. Ja skrivaan tänne lokiin ja kiusin mamii ja sillee. Ett eihä tääll ois ees ketää, kelle se suuttuiskaa, jos ei munt olis. Ett tää on niinku iha tarpeelline jokase huusholli valinta: Kissa joka himaa! Ai ett tual ulkon on viäläkii galsa, ei siäl pysty olee. Kävin äske, nii ni piti sitt mennä sulattelee itteesä patterin pääll, paleli iha äldest. Enkä mee nyt ulos, ootan, ett pääsen mamin viakkuu! Syätäiskö tänäänki donarii? Ai ett ei... aha, no mulle sitt kissimuanaa ainaskii, juu. Kerranki toi otti foton, mutt tiäteskii mä goisin tossa, aika nätist kummiskii....
Kliffaa söndaagii jokasell!
Vincent, ekologinen vaihtoehto.
Päivän slogan: Elämä hymyilee – kaikille muille!
Päivän biisi: All Our Dreams Are Sold
Luettua: Claes Andersson – Jokainen sydämeni lyönti, hienoja tunnelmapaloja elämästä, hajanaisesti, mutta niin fiksusti. Työstä ja hulluudesta, suhteista, nuoruudesta, politiikasta, elämästä nyt, sairauksista – kaikesta ihmisen elämässä. Tämä piti kovasti ja mieluusti ottaisi kirjankin itselleen. Suositan lämpimästi kaikille! Kaj Korkea-aho – Katso minuun pienehen, hiukan omalaatuinen romaani nuoren varastomiehen ja uskovaisen tytön rakastumisesta, tytön äidin sairastumisesta, lahkolaisuudesta jne. Loppuratkaisu on melko raju.... Jos kestää nuoren ihmisen vellovien tunteiden kuvaamista sekä uskisjutustelua siihen sivuun, voipi lukea. Itsellä ei oikein puhti riitä kehumiseen nimittäin. Tuo uskontopuoli kun punkeaa kovasti esiin. Että jokainen taas taaplaa tyylillään. Tätä mainitaan jännäriksi jossakin – tuota, minusta nyt vaan ei oikein toimi siinä mielessä.
VIELÄ VAAN LEPUUTUSTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti