Ettei kaikki vain menisi hyvin – netti kotona ei toimi. Dataa tulee, mutta yhteys ei pelitä. Grrr, ei jaksanut aamulla asiaa enää tutkia, ei yksinkertainen ratkaisu tällä kertaa. Prletto. Eli ei voi olla kotona yhteydessä mihinkään. Toivottavasti töissä....
Tämä sitten eilen katsasti tuota toista silmää tarkemmin. Eikö siinä perkele ole näppy, valkoinen (ainakin vielä) näppy... juuri siinä, missä lekuri ropeloi *tsihih*. Nyt mene hermo, se näppy nimittäin hingertää koko ajan, taas. Eikä siis lähde pois. Joko siitä on tulossa näärännäppy tahi sitten ei. Kokeilin vanhaa tapaa hautoa lämpimällä vedellä, josko tokenisi. Ei näkyviä tuloksia. Särkee ja kaihertaa. Vetuttaa kuulkaas ja melkoisen rankasti. Koipiakin särkee melkoisen täpöllä! Ja Varastolle pitäisi. Ei ole Polgaran olossa eikä elossa nyt taaskaan kehumista, jos on koskaan ollutkaan. Miksi taas juuri minä? Eikö tämä jo riittäisi, ziitosta vaan eli terve ja kiitti kaloista.... Tai mieluummin ehkä sielun pitkä, pimeä teehetki.
Muuten ahi valtasi mielen jo eilisaamuna. Ei huvituttanut mikään. Yritin viettää peiton alla aikaa niin paljon kuin mahdollista, unta kärkkyen, mutta ei sitä saaden. Murr. Ei kiva eikä sitten yhtään mukava. Ruuanlaitonkin kuittasin mahdollisimman helpolla heitellen sitä sun tätä ja keittäen kaiken mössöksi, no ei siis ihan mössöksi, rapsakaksi kumminkin. On se nyt syötävää, mutta helkatin rumaa ruokaa. Maku on ihan ok, tietysti! Ja tuli sitä syötyäkin, vähän liikaakin. Muutakin siis. Örps.
Muutenkin alkaa olla ahi huipussaan; torpassa on kylmä, ulkona on kylmä – joka paikassa on kylmä. Varastolla vasta kylmä onkin. Turha syyttää pukeutumista, eilenkin touhusin puoli päivää talvitakki (siis semmoinen parveketakki, vanha loihkana) päällä täällä sisällä. Muiden mielestä täällä on varmaan ok, mutta minulla on taas niitä sisäisiä kylmiä aaltoja! Ette usko vai, no olkaa uskomatta sitten. Tosi se kumminkin on. Sellaisia on eikä niihin auta mitkään vermeetkään, tämä ei ymmärrä – lääkäri katsoo vinoon, jos alkaa selittää. Että tällainen tapaus. Viettäkää vaan hienoja talviurheilu- ja kävelyhetkiänne, minä kiroan teidät kaikki! Varsinkin pitkien ja hartaiden kävelyretkien tekijöitä =EEE (hups, näppis melkein hajosi kun taoin vähän liian lujaa) Minä aivan hvtin mielelläni kävelisin ja kävisin töissä bussilla ja vaikka jopa odottelisin sitä – mutta kun ei niin ei! EI! Prle!
En tajua, miten jaksan taas alkavan viikon... ei olisi jaksuja kyllä nyt yhtään mihinkään! Kaikki on kulutettu loppuun minua kiusaamalla. Ja olisi taas näitä pitäisi-pitäisi-pitäisi –asioita. En vaan jaksa – uskokaa nyt jo. Minä vain haluaisin olla rauhassa kotona, kissan kanssa, ajattelematta yhtään mitään.
Matkapalvelu muuten lähetti eilisen vahvistusviestinsä viikon matkoista asiallisesti ja ajoissa, loppukaneettina, että toivovat matkojen sujuvan paremmin ja silleensä =O Mikähän niihin on mennyt? Onkohan käsky käynyt joltakin taholta, että valituksia on tullut liikaa tahi jotakin. Ihmetykseni oli suuri.
No niin, jatketaas töitä sitten!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Siis hei, safkapolitiikka on taas ihan piäles. Ei mitää kisulill, pelkkää tavissafkaa. Vaiks mä oon mun miälest ihan kilti nii ni ei silti mitää. En ees oo kauheest mourunnu ja vaan kerran päiväs pistän matotkii sekosi. Ett siis niinku hei, jotai pitäis saada. Ees donarii vaiks... ai ett joku päivä, vaiks huamenn. Okei, mä muistan tän. Toi joskus tekee donarileivän itellee, ku se ei just syä iltasi... arvatkaas, oonks mä heti meges jakaas sitä. Eikä toi voi vastustaa ikinä, ain tulee kunno jako. Ja vaan vesidonarii. On se ostanu vahinkos sitä toistakii, mutt sitä mä en voi safkaa. Enkä niit muitakaa oikee. Saridnei mä syän kyll, mutt niit on viäl harvemmi eli tosi harvon – en tiijä miks. Mutt ees jotai muut safkaa, pliis. Kävis ees siäl hallis tai jotai, meill ei oo nimittäi ees pakastimettimes mitää kissisafkaa, ei mjunuaisii eikä fisuu olleskaa enää. Toi tarkisti, ku mä pyysin – ei oo, ei mitää *snif*. Nii ett vähä vetää apeeks. Eikä pääse ees ulos kunnoll, mrrrouuuh. Tulis kevät, mä pääsisin taas jolisee tonne partsill ja tsiigaa fogeleit oikee kunnoll. Tommose kuva se taas haki täält.
Kliffaa viiko alkuu...
-------------------------------------------
Eikä ole kliffaa...
Päivän slogan: Vaikka kuinka yrittää tehdä tavanomaista, priimaa vaan pukkaa!
Päivän biisi: Grand Hotel
Luettua: Jorma Huhtala – Uima-altaaseen syntynyt kala, Laps pilvien pimeäin, osa 1, uhhh. BoD, joka ei taaskaan oikein toimi. Upseerisperheen lapsen lapsuusmuistoja, muuttoja, tapahtumia jne. Mutta jokin ei nyt täsmää, opetusten tuominen tässä muistelmien välissä kehiin ja viittaukset tuleviin eivät ainakaan luettavuutta paranna, eivät tuo myöskään näille sitä arvoa, jolla ne ehkä on tarkoitettu otettavaksi. Melkein tuubaa, luin muun puutteessa. En suosittele.
KETUTUSTA, TÖITÄ, KETUTUSTA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti