Nukuttu on, tällä kertaa sikeästi mutta vähän. Katsokaas kun eilinen lääkärihärdelli piti minut niin kiireisenä ja iltapäivän roudaus vielä kiireisempänä, että varsinkin toinen koipi särkee aivan prleesti. Enkä taaskaan uskalla astuskella tällä pahemmin – hiihtelen lyhyin, varovaisin askelin huonekaluista ja seinistä kiinni pidellen. Äsken vetelin kipumömelöt, tipat silmiin ja tämän jälkeen pari viipsaletta kärtsättyä hetelmäleipää. Tuntui, että aamupala on jo pienempi kuin lääkeannokseni kaikkinensa =o
Niin, se silmien kohtalo. Arvaustalon (p)lanttu kun ei niihin silmiin silloin edes uskaltanut koskea eikä kunnolla katsoa, kävin sitten Ympyrätalossa. Tanskalaisperäinen vanhempi *köh, siis ikäiseni...* härre, joka oli erittäin ystävällinen, kuunteli minua ja teki, mitä oli tarpeen. Ensiksikin oli väärät tipat, tilalle sain kortisonipitoiset tipat jokuseksi päiväksi. Lisäksi kostutustipat vaikka jatkuvaan käytöön. Toiseksi oikeaan silmään oli kasvanut kaksi pienen pientä ja tankeaa (hänen sanansa) ripsenalkua aivan silmän sisään – ne hankasivat ja sehän se teki kipeää. Oli hankalaa jopa repiä ne pois =o Katsoi vielä, että haavaumia tms. ei ollut tullut, ehkä olisi tullut, jos ärsytys olisi jatkunut pidempään. Hyvä siis, että asia hoidettiin samalla. Lisäksi hänkin puhdisti molemmat silmät erittäin huolellisesti, tyhjäsi myös kyynelkanavat, ettei niissäkään ollut mitään tulehduksellista. Lisäksi erikseen tarkisti, ettei ole uusivan iriitin merkkejä. Ja bonuksena sain näöntarkastuksen, jota ei sovi halveksia. Hintava se on lääkärillä tehtynä nimittäin.
Pääsinkin heti tsekkaamaan sopivia laseja Favopticista, jeeeeeee. Lukulaseihinkin sain oikeat vahvuudet, hmph, Tiimarin lasit eivät siis käy. Onneksi tuo nettipuoti myy myös tosi halpisvarastoaan pois, halvimmat kehykset + linssit kotiin toimitettuna 29 juuroa! Siellä oli muuten uutuutena ns. itse suunniteltavat kehykset, minä jo uusia toisiakin laseja tässä suunnittelin, käykää ihmeessä tsekkaamassa. Minä luotan tähän firmaan useamman vuoden kokemusten jälkeen! Niin, siis lekurikeikka kaikkinensa oli ihan positiivinen. Meikällä kun on vain nämä yhdet silmät ja ainoa elämä tosiaan täällä netissä ja kirjoissa – näköongelmat olisivat katastrofaalinen vaihtoehto! *phuuh, helpotus* Isot kiitokset kaikille tsempanneille, olipa mukava huomata, että en ole ihan yksin kylmässä (!) maailmassa ;D
Varastolla sitten kuitenkin riitti töitä, vaikka en kunnolla nähnytkään vähään aikaan. Lievää matalalentoa, meille kun on tulossa taas henkilöstövaihdoksia. Se teettää vähän lisää hommia, lisäksi oli pari kiireellisempää juttua. Ehdin kuitenkin vielä Serkkuihin noutamaan normiherkut, ehheeheh. Tuuria kävi, kaikkea kivaa löytyi, myös Belgarionille mukaan.
Taksokin nouti lähes ajoissa, kirjastossa oli vain neljä varausta ja jouduin koluamaan vähän hyllyjä. No, jotakin löytyikin, sopivaa uudelleenluentaan. Kaupoissa ei ollut mitään uutta ja kovin pieneksi kerääntyi ensi viikon eväkset eli ei mitään ihmeellistä. Vihanneksia, donaria, kissalle muonaa ja karkkia... Mutta sitten paluukyytiä saikin odotella urakalla, pakkasta 17 astetta ja auto myöhässä vartin verran. Mummeli odotteli kyytiä jo ennen minua ja jäi vielä odottamaan. Harmitti, olisin melkein luopunut omasta taksosta, mutta kun se nyt vaan ei käy – auto olisi ohjattu muualle, sitä ei voi luovuttaa toiselle siinä-ja-nyt. Onneksi hänellä näytti olevan aito turkki sekä mukava saattaja mukana eli hätä ei liene kuitenkaan ollut. Harmi varmaan, koska epäilen hänen tilanneen auton vasta saatuaan ostoksensa tehtyä eli se pisin mahdollinen odotus perjantai-iltana!
Kotona olikin Belgarionin kanssa oikein mukavaa pitkästä aikaa. Värkkäsin meille parannellut pizzat, olivat oikein erinomaiset kaikkine mausteineen. Jälkkäriksi vattu-jugurtti-leivaria, jonka Serkut möivät laattana. Heh, tehtaalla oli vain lätkäisty päälle väärä nimi, siinä luki nimittäin mansikka-smetana-leivari... No, melkein samaahan tuo, mutta jugurttiversio on vähän kirpsakampaa ja raikkaampaa. Eli apehdimme sen vaffan kaffen kanssa. Juu, oikein hyvää oli. Kälättelimme kaikenlaista ja istuimme ehtoota. Belgan luennotkin alkavat kohtapuoliin, vielä on viikko lomaa. Pitää keksiä jotakin, että voisi sitäkin hyödyntää *kälmi minä*. Josko sitä sänkypuolta pitäisi katsastaa uudestaan.
Tänään en aio tehdä mitään. Enkä varmaan pystykään. Koivet, varsinkin oikea, ovat tosi kipeät eilisistä aktiviteeteista eikä lepuuttaminen nyt ole halusta kiinni. On pakko olla hissuksensa, en pysty nähkääs kunnolla edes seisomaan.
Pakkasta on – 20 C ja se vähän riipoo, onneksi ei tarvitse siis ihan ulos asti ,D
Purrrrrrrrrrre, kavrut! Nonnih, nyt on mami melkee-kondikses ainaskii. Ja mä sain kans kaikki mun kissitaravat. Ja sitt mä kiusin taas Poikaa, ku se kävi. Sitä alko naurattaa ja nii mamiiki, kun noi divas kaffetta ja mä tunkin mun pään siihe pojan kirja ja kaffekupin välist leivarilautast nuuskuttaa. Mä vaan halusin tiätää, mitä son. Haisu oli hyvä, mutt jäks, kissit syä mitää marjoi. Mutt ku siin oli kummiskii nii kiva kiusii sitä, mä vähän aikaa sitt kummiskii nuuskuttelin lisää. Ja se tarjos mull kaffet – nou vei, mutt muaki alko virnuttaa >o< On noi hölmöi noikii! Sitt loppuaikan mä makasinkii Pojan selän takan, ain ku se nousi, mä otin lisää tilaa. Se alko väittää, ett piän kissi leviää ko pullataikina, ku takamukse nostaa. Tota, voi siin olla perääki. Se on sama ilmiö, sano mami, ku ett kissi tyynyll nassu viäress painaa paljo vähemää ku koipie pääll alhaall sänkyss. Eiks oo omituist?! Mutt nyt on mami taas koton, meill on mulle safkaa ja lisäks yhteist donarii. Kyll me selvitää... mut hitsin galsa tuala kyll on. Pakko mun siäl on pari kertaa päiväs käydä, mutt silti. Kyll siälä jäätyy, hei. Taaskaa fotoo, mutt toi katin kuva on täält.
Muff kliffaa löördaagii kaikill!
Vincent, melkoisen kekseliäs kissa...
Päivän slogan: Helpotuksen jälkeen voi kai alkaa taas vänistä kaikessa rauhassa?
Päivän biisi: Is This Medicine
Luettua: Edelleen omat dekkarit loppuun. Aloitin kirjaston opuksen, joka on vielä kesken. Asiasta lisää siis huomenna. Omat kirjani on arvosteltu täällä jo aikaisemmin, ei edes kovinkaan kauan sitten.
LEPUUTUSTA JA LISÄÄ LEPUUTUSTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti