Ihan ensimmäiseksi tietysti pitää kertoa, että ei ihmeiden aika todellakaan ole ohi! Varastolla jo kaksi osaston työntekijää on käynyt ihmettelemässä, miten minä aion selvitä niistä kaikista hommista vajaina päivinä oltuani poissa kaksi päivää. Kumpikin on vielä ollut sitä mieltä, että minä todellakin teen melkein saman kuin muutenkin... Tulipahan siis todistettua. Tosin meille on esitetty eräs *huokaus* organisaatiouudistus, sellainen (tehän toki tiedätte) joka ratkaisee kaikki ongelmat. Voi kun näkisi vaan. No, pääasia kuitenkin, että tämä älytön juttu on huomattu näin aikaisin – tai siis muutkin ovat sen huomanneet.
Toinen ongelma on sitten se sijaistamiseni, joka ei toimi. Hommat viipyvät älyttömän pitkään ja ne on tehty äärimmäisen kehnosti. Niin kehnosti, että minua oikeasti hävettää. Salaa joskus korjailen sijaistajan tekemiä juttuja mitenkään asiaa edes mainitsematta. Toisinaan on pakko jopa tehdä uusiksi koko rojut, kun ei saa mitään selkoa koko hommasta. Tähän ovat kyllästyneet myös töiden teettäjät eli siksihän niitä minulle jömmataan. Toki, onhan se imartelevaa. Mutta parempi olisi, että joku oikeasti myös joko tekisi jotakin tai sitten jostakin päästä kylmästi heivattaisiin hommia. Sekin lienee vaikeaa, koska rouva-sairas-rouva on jälleen pois. Aikaisemmalla osastolla hänen työparinsa oli laskenut, että vuoden aikana em. henkilö oli ollut täsmälleen kolme viikkoa vuoden aikana kokonaan työssä. Aina on näitä lyhyitä sairiksia, muuten-vaan-menoja, lomaa, kaikenlaista... Ei kivaa muille, ei voi luottaa yhtään siihen, että asiat hoidetaan tiettyyn päivään mennessä. Varastolla kun nuo päivät ovat yllättävän tärkeitä erinäisistä syistä.
Eli kai tässä on ensin kerrottava Upolle, että homma ei nyt vaan toimi ja ilmoitettava myös, että näin jatkettaessa joudun ottamaan rollerin töihin. En jaksa muuten näin rankkoja päiviä. Tämä on muuten ihan totta. Eilisen pysyin tolpillani ja työkunnossa lisälääkityksen voimin, joka nyt ei ihan terveellistä ole sekään ja omisarvis taatusti kieltäisi sen ehdottomasti. Pitääkin varmasti laittaa viestiä siitäkin asiasta. Vaikka hän ei voikaan tehdä mitään :O
Tänään siis vajaa päivä ja sitten postiin, jonne onkin ehtinyt kerääntyä ainakin kirjoja ja yksi muukin havuska paketto. Samalla taidan pistäytyä Oklassa ja Liiterissä, siinä onkin jo ihan riittävästi ohjelmaa... Ehtoolla olen kuitenkin ihan katkirättipoikki.
Mutta mukavaa oli tietty saada tämmöinen plökitunnustus Seppikseltä – ziitosta vaan!
Mukana oli ohje, että pitäisi ihan randomina kertoa viisi asiaa itsestään ja vissiin jakaa sitten eteenpäin myös viidelle (ne minä ainakin mietin). Uhh, että ihan randomina...
Minulla on hyvin pienet ja omituisen näköiset varpaat (muiden kummallisuuksien lisäksi siis).
Näytän siltä, että en ikinä sairasta mitään ja liikun aivan normaalisti – siihen asti, kunhan näkee minun ottavan ensimmäiset askeleet ja avaavan suuni.
Olen kehittänyt itselleni unelman: I Have A Dream!
Luen liikaa, aina ja joka paikassa. Jotkut luulevat, että vain silmäilen opuksia – ei, kyllä ne ihan oikeasti luetaan läpi, jokainen.
Himoitsen vahvoja mausteita ja olen varma, että chilin ja valkosipulin käytön lopettaminen aiheuttaa rankkoja vieroitusoireita.
Ei nyt muutakaan tullut mieleen, olen katsokaas niin yksinkertainen ihminen :D Jaan tämän hianon tunnustuksen eli palkinnon sekä random-haasteen edelleen Rouva A:lle, jos vaikka iskee tunnustuksien paikka. Susulle odottaen jotakin jännää sekä arvaamatonta. Kehräsaareen toivoen jotakin yhtä mielenkiintoista kuin eilen. Termostaattorille, että olisi jotakin pähkäiltävää perjantaidilemmaa varten sekä Partapapalle, että olisi jotakin tekemistä kipujen sietämiseksi!
Nonnih, tulihan se tehtyä. Minä en ole oikein hyvä tämmöisissä jutuissa, mutta menkööt nyt näin :) Ainakin plökitoverit voivat siirtää tuon kuvan vaikka säilöön sivupalkkiinsa tms. Onhan se ainakin nätti, shuorastaan shöpö. Tulee ihan jusalainen olo, ystävänpäivä on vissiin ensi viikolla. Taisin sortua tekemään jotakin eli vähän postittelemaan paperitavaraa, joita joku voipi kuviksi tahi korteiksi sanoa. No, olisin minä muutenkin tässä kevään tietämillä varmaan laitellut jotakin. On ainakin jokin syy(kin) nyt olevinansa. Minusta kyllä on aina kivempaa, jos muistaa toista ihan ilman syytä :D
No, minä lähden taas keittelemään susivaffat kaffet, tarkistamaan mömelökaappia (se ON iso) sekä nauttimaan aamupalasta, josta määrällisesti suurimman osan muodostavat nykyisin jo erilaiset kemikaalit.
POLKA – TÖITÄ KUIN VIIKON VIIMEISENÄ TYÖPÄIVÄNÄ.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti