Otsikon kaksimielisyys vaatii tietysti välitöntä selvitystä, vaikka te ette sitä taatusti haluaisikaan. On nimittäin niin, että meikäläiseltä kääntyy tällä hetkellä vain pää ja sekin vain oikealle n. 40 astetta, muuten ei käänny. Vyötäröstä ylöspäin ei käänny juuri mikään, se saamarin hartialihas (lienee iso pitkittäinen) veti sellaisen jumin koko alueelle, että sattuu aivan stanasti – lääkityksestä huolimatta. Annoinkin itselleni taas luvan vaihtaa perustroppausta, koska on ns. vapaapäivä ja voin hortelehtia kotona. Tai en voi, on pakko! Olen niin poikki fyysisesti ja väsynyt kuin olla ja voi. Sentään sain viime yönä unta, uusiountakin. Kävin kyllä hakemassa puolikkaan lisäuniavitetta aamuyöstä ja sen voimalla sitten. Särky lopulta kiskoi pakosti aamukaffelle ja riipimään tehostetun valikoiman mömelöitä. Jospa tämä tästä... mutta pirullista on, sano.
Käännyttämisestä päästään sitten eilisen kallonkutistamiseen ;) Onneksi työpsykopaatti on vaihtunut eli edellinen on jättäytynyt eläkkeelle ja nykyinen on nuorempi kottarainen. Ei kyllä oikein vakavasti otettava eli työnantajien talutusnuorassa tuntui olevan hyvinkin – mutta niinhän ne kaikki. Ei, emme puhaltaneet ongelmia käsistä (kts. eilisen kommentit! :D). Heti alussa saimme sentään kertoa odotuksia ja yllättäen lähes jokaisella oli sama: "ei mitään leikkejä, olemme aikuisia ihmisiä". Minä vastustin kiihkeästi kaikenlaisia leikkejä sekä psykodharmaa, joita inhoan yli kaiken. Koskettelusta jouduin myös sanomaan, että en kestä sitä. En vaan ehtinyt kertoa, että fyysisesti siis – se sattuu oikeasti. Nyt ne luulevat minua jotenkin oudoksi, no, eivät luule turhaan. Tarkoitus oli siis hitsata kahdesta aivan erityyppisestä osastosta ja niiden rotista yksi yhdessä toimiva kokonaisuus, joka tulisi olemaan kahta osastoa yhdessä palveleva yksikkö. Ohoh, sorry, ei tule onnistumaan!
Älkääkä heti sanoko, että se on minun muutosvastarintaani. Minä nimittäin suhtauduin ensin asiaan aivan tunteettomasti tyyliin kunhan työvälineet ovat kunnossa, minä teen omat hommani. Mutta jos käy näin (kuten vakavasti näyttää), että tulee lähiesimies, joka jakelee töitä jne. tietämättä mitään kenenkään edellisistä tekemisistä ja osaamisista – ei voi sanoa kuin että mettään menee! Ainut pelastus on se, että kuulin jo, ketkä ovat ilmoittautuneet em. hommaan. Siellä on yksi ainoa hyvä tyyppi ja jos hänet valitaan, on pientä toivoa... Jos nimittäin on jo kolme vuotta tehnyt töitä tietyille ihmisille osaa "lukea" jo lähes ajatuksia eli ei tarvitse käydä tsekkaamassa kaikkea, voi tehdä korjauksia sun muuta parannusta ihan omatoimisesti, joka tietty lisää myös tuottavuutta *eheheeh*. Ja nyt pitäisi tehdä ihan kenelle tahansa mitä tahansa, olen kyllä aikaisemmin lomittanut em. väkeä, joten osa on silleensä tuttuja ja kerrankin istutin yhden Korkeamman Virkanaisen korjaamaan tekstiään tunniksi luettavammaksi, koska hänen käsialastaan en ottanut edes minä selvää - minä nyt olen lähes kuuluisa siitä, että luen todella äärimmäisen kehnoakin käsialaa :D Lisäksi tämä huoneiden jakaminen, joo, en ole ainoa. Tuli ihan kivoja kommentteja; joidenkin mielestä ei saa haista valkosipuli, tupakka, elukat, parfyymi jne. Ei perkele, minähän käytän kaikkea ja paljon, joten minun pitäisi todellakin saada oma huone. Lisäksi kävi ilmi, että meidän on ulkoistettu ikäänkuin maailmojen rajalle omaan pieneen yhteisöön, tavallansa, ikävää sekin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että meikä joutuisi ravaamaan joka hemmetin paikkaan. Silloin tulee kyllä isoa asiaa työarvaushoitoon, koska koipeni eivät oikeasti kestä sitä. Kun oma rintteri viimeksi hajosi, se tiesi koipiturvotusta moneksi kuukaudeksi! Ei perkele, minä vaadin tältä osin kyllä erityiskohtelua tai kokoaikaeläkettä. Sen verran itsekäs olen, että en aio tahallani saada koipiani taas vielä huonompaan kuntoon pelkästään työn nimissä. Nimittäin (ja nyt saa koputtaa puuta) koivet ovat olleet kohtuullisen näköiset ja kokoiset aika pitkään, kun en ole joutunut ravaamaan ympäri-ämpäri töissä enkä pahemmin muutenkaan, kun olen järjestellyt aikataulut järkevästi.
Eli eipä kovin hyvältä näytä. Ensi viikolla on pari päivää aikaa koota loput romppeensa ja hilautua sitten seuraavalla viikolla uusille huudeille :O Rapoa toki seuraa silloinkin ja tulette saamaan varmaan mielenkiintoisia kannanottoja taksoista ja "työ""kavereista". Ja tietysti lisää sisustusvinkkejä, voipi jopa olla, että jonain aamuna muuton ohitettuamme laahaan kaameran mukanani todistamaan värien mudanväristä leikkiä ja ampuma-aukkojen kamaluuksia ;)
Muuten siis tämä päivä menee taas elukoille eli ketuille ja harakoille. Aion nimittäin painua tämän jälkeen sänkyyn lepäämään. Hartioita vihloo oikein vekkulisti lääkityksestä huolimatta. Huomenna pitäisi posti-kirjasto-kauppareissulle enkä tajua, miten minä pystyn mitään kantamaan, mutta pakkohan se vaan on. Siksi yritän levätä ja tropata tänään... toivottavasti hiukan virkistyisi illan mittaan. Olisi niin kamalan paljon tekemistä!!!
POLKA, JOTA AHITTAA TEKEMÄTÖN TYÖ VAPAAPÄIVÄNÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti