ja nyt kyseessä eivät ole tupakka, viina ja villit miehet – voi kun olisikin! Minä voin vain unelmoida sellaisesta. Olen jo melkein lopettanut unelmoinnin, kun unikin on taas niin vähissä. Tässä mennään vaihteeksi taas 2 – 3 h unilla ja loppuaika sellaisilla muutaman minuutin horrospätkillä. Ei tunnu kovin hyvältä se. Joku jo Varastollakin huomautti minun näyttävän väsyneeltä, hmmm.
Todellakin, jättimoinen määrä hommia eilen. Jatkuvalla syötöllä tuotiin lisää, että jos tämän vielä ja ihan silleensä, että ehtisi hetikohta. Että ennen The Muuttova. Juu, ymmärrän, että he haluavat rauhassa pakata ja setviä paperinsa. Kukaan ei vaan ole ottanut huomioon, että minä olen töissä tämän ja osan huomista. Minun pitäisi tehdä normihommat ja pakata oma osani konttoorista siinä sivussa. Yksi huoneellinen tavaraa siis. Itkuhan siinä eilenkin pääsi, vessassa sentään. En minä vaan jaksa, koska fysiikkakin piru vieköön vaatii taukoa. Kuvittelen tietenkin, mutta olin jo näkevinäni paheksuvia ilmeitä apehtiessani peräti 25 minuuttia... niin, ja hyväinen aika, käydessäni tupakalla kai neljä kertaa. Tosin kaikki ajoittuivat siten, että oli jotain muuta tekeillä. Joku innokas tstovarastojen inventoija oli esimerkiksi pakkinut kaikki paperit – ulostuspaperit. Meikäläisellä kuluu riisi-pari päivässä, joten oli pakko sanoa, että etsisi niitä jostain, koska minä en löytänyt enää mistään nippuakaan...
En olekaan ollut näin supipoikki pitkään aikaan. Kotoon päästyä peiton alle lämmittelemään ja horrostamaan ja yrittämään tyhjentää päätä, ettei sekoaisi kokonaan. Lisäksi kun huomaa, että henkilöasiainhoitaja on suoraan valehdellut päin näköä, myös Upo on puhut suoraan sanoen paskaa. Mikseivät ne voineet sanoa suoraan, miten hommat menevät!? Kukaan mitään kaunisteluja kaipaa, minua suunnattomasti ärsyttää tämmöinen toisten mielipiteiden ja selvitysten muka-kysely, jos niillä ei ole mitään merkitystä. Raivoni oli lähes ylitsevuotavaista sorttia, toki sanoin huomenta jne. Mutta jos hän tänään tulee kysymään tai sanomaan jotain, aion kyllä ilmoittaa, mitä mieltä minä olen tällaisesta feikkaamisesta? Voihan sitä toki sitten kirjata, että tiedustettu on – liekö kyse siitä...
Ensi viikosta ja paikasta ei edelleenkään ole minkäänlaista tietoa. Osoite on, soisin taksokuskin tietävän. Itse en tiedä, miten pääsen portaat ylös. Hinautumalla, meneehän siihen vekkulisti kyllä aikaa. Ja taatusti saa itsensä kipeäksi, se ainakin on varmaa. Jos vielä raahaisi paria isoa kassia ja kokoonkasattua rolleria? :D Voisiko tuota jo kutsua kidutukseksi, sekä fyysisesti että psyykkisesti? Ei minulle ainakaan mitään ole helpoksi tehty, apuja ei ole tarjottu tms. Jouduin ruikuttamaan yhteen asiaan pakkoapua eli en taivu kertakaikkiaan meidän pöytähärpäkejärjestelmän alle purkamaan kone-rintteri-yms. viritelmää (se on muuten todella hankalan takana pienissä huoneissa!). Sain vastauksen, että ehkä joku sitten ehtii. No, minä olen asiasta ilmoittanut ja aivan todellakin voin myös toimittaa lääkärintodistuksen siitä, että saatan minä sinne vielä päästäkin, mutta pois tai ylös ilman lanssimiehiä tai Pekka Niskaa on ehkä turha yrittää.
On ihan pakko tunnustaa, että nyt ottaa koville! Jos tuleva huonetoverineitokainen ottaa yhteyttä ja sanoo, että minä en saa haista, minä tiedän mitä minä teen. Harjaan aamulla ensiksi itseni Vinskillä! Sen jälkeen käytän kolmea vahvinta parfyymiä, jotka omistan. Sen jälkeen hinkkailen erilaisia viherkasveja vaatteisiin ja sullon jotakin vihreää vielä taskuihin. Aamupalaksi apehdin kokonaisen valkosipulin siivuina leivän päällä, runsailla haisumausteilla ryyditettynä. En pese hampaitani enkä myöskään itseni – parfyymihän on keksitty peittämään haisut ;) Kun kaikki on valmista, otan tuon korkkaamattoman Jallu-pullon kaapista mukaani ja leimatessani sisään kulautan myös huikan... Sitten taatusti haisee. Olisikohan siinä jo syytä myös fuduihin? *kolkkoa hekotusta*
Minä en kuulkaas jaksa tänään enää mitään ja aamu on vasta alussa? Minä en todellakaan tiedä, mitä minä teen...
POLKA – VAIHTEEKSI TAAS ÄIMÄNÄ KÄKENÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti