Eli ei minulla ole tietenkään mitään erityistä kerrottavaa, onneksi :) Tässä nyt vain kovasti ihastellaan edelleen blogitoverittaren kissin kuntoa (eli onneksi tuli kuntoon!) sekä toisen blogitoverin uutta kissinpentua odotellaan. Maailma tuntui koko viime viikon olevan vain täynnä kissoja – ja sellainen maailma ei voi olla kovin paha, eihän?! Voi kun töissäkin olisi muutama karvamölli, jotka saisivat kuljeskella ympäriinsä. Ehkä siinäkin tulisi kaikille mukavampi olo. Minä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kissa on rauhoikkeena ykkösluokkaa, silityksen kera varsinkin *älä käytä silitysrautaa*.
Töissä eilinen oli siitä pahimmasta päästä. Tullessa katsoin kelloa, tikitaalivehje seinällä näytti 6.36 ja aloitin ropottamisen. Mitä nyt kävin keittämässä kaffet, tein lisää hommia, hain kaffet ja jatkoin niitä. Eräs vanhempi kaveri osastoltamme oli eilen viimeistä päivää töissä ja ruokatauon aikaan oli tarjolla kaikkea ums-mums-ahh -osastoa, jota minäkin sitten silpaisin siinä papupatani lisäksi. Eli kulutin sen kokonaisen puolen tunnin tauon. Muuten aivan hillitöntä kiirusta ja tekemättä jäi vielä iso pino. Kaiken kruunasi tietysti se, että rintteri oli ottanut kahden päivän poissaolostani nokkiinsa eikä suostunut toimimaan ilman etäyhteyttä Isoon Tukeen. *huokaus*. Siinäkin meni taas aikaa,että sen sain toimimaan... Eli siinäpä oli taas pinossa kaikki viime keskiviikon iltapäivästä lähtien tulleet hommat ja lisäksi talon ulkopuolelta tulleet – niitä en ehtinyt kuin kursorisesti vilkaista.
Yritin taas osastolla käydessä vingahtaa siitä, että syytä olisi tehdä selväksi ero siitä, mitä ehtii tehdä kolmena ja mitä viitenä päivänä. En tiedä, menikö asia sen kummemmin eteenpäin. Kovasti tietysti siinä nyökyteltiin ja oltiin ymmärtäväisen näköisiä. Minä vain uhkailin, että jos tämä tällaista on joka maanantai, kävelen suoraan tästä ensin lääkevarastolle ja sitten suoraan omisarvikselle. En minä oikeasti jaksa – ette tekään jaksaisi, väittäisin.
Lisäksi olin hyvin lähellä saada raivarit ja ehkä tänään saankin. Tilastoasioista nimittäin eli tietyt tilastot tarkistetaan vielä manuaalisesti sen jälkeen, kun niistä on otettu lista. Tämä ihan siitä syystä, että ihmiset nyt vain ovat erehtyväisiä eläimiä ja joskus tietyt tiedot jäävät helposti merkitsemättä. Ei se meille ole tärkeää, mutta "talon yleisilmeelle" eli tulosvastuu- jne. kysymyksiin se vaikuttaa. No, minä olen vielä manuaalin lisäksi tsekannut ne aina koneella olevasta listasta, että kaikki olisi taatusti oikein. Jos itse on hallinnut hommansa kunnolla, tähän menee kerran kuukaudessa n. 20 – 30 minuuttia... Nyt SK (nuorimmaisen isosisko) on "keksinyt", että juuri tällä tavalla voi tehdä eikä enää tarvita mitään muuta tarkastusta (siis sitä manuaalista listatsekkaustakaan, joka on vain vilkaisu) :O Tänään hän kouluttaa meitä asiassa :D Tuota, ajattelin kertoa hänelle kylmän totuuden ja taidan sen tehdäkin. On aika pudottaa tuo suku jaloilleen! Hän ei ilmeisesti usko, että ihmiset tekevät virheitä eli niihin koneella oleviin tilastoihin ei voi luottaa. Siksihän ne juuri tarkistetaan käsin eli jos poikkeamia on, vain ne tsekataan ja vika korjataan. Vikaanmenoon riittää vain kruksi väärässä kohdassa, nimittäin. Argh, turhuus!!! Lisäksi ensi viikolla tarjolla jonkinmoinen miitti töiden jaosta tai sitten ei – en minä tiedä, enkä itseasiassa välitä hevonhumppakaan!
Muuten olen taas niin väsynyt kuin olla ja voi. Illalla en jaksa yhtään mitään töistä tultua. Aamulla aivan pakolliset, mitä on tehtävä. En saa nukuttua riittävästi, siis nukun pätkissä sellaista inhottavaa horrosunta. Tiedän jatkuvasti, paljonko kello on yms. Ei se sinänsä ahdista, mutta tietää vain olevansa väsynyt sekä töissä että kotona. Ahdistaa lähinnä se, ettei saa mitään aikaiseksi missään. Sen lisäksi, että olen haluton, olen myös kyvytön ja vastuuton!
Siksi menenkin riipimään kapallisen mömelöitä sekä kumoamaan saavillisen kaffetta, jotta pääsisin edes kustannuspaikalle asti.
POLKA, JOKA KUITENKIN AINA MENEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti