silmät ummessa arvuutellen jonkun tiistaipäivityksen ja lukea sen. Tuskin ne paljon eroavat toisistaan. Samaa valitusta ja märinää, kun ei ole muuta kerrottavaa. Olen niiiiin väsynyt, edellisyönä en urvahtanut kuin ehkä pari tuntia yhteensä pieninä pätkinä. Eilinen meni sellaisessa kevyessä hölseessä, tein vain töitä. Enkä edes mitenkään nopeasti, vaan tasaisen junnaavasti. En ryhtynyt italialaiseen lakkoonkaan – pois se minusta. Itku meinasi tulla, kun menin aamulla huoneeseen ja katsoin niitä pinoja. Voi huokaus, olivat sen kyllä muutkin huomanneet...
En sitten hötkyillyt, tein mitä tein enkä puhunut kenellekään mitään. Iltapäivällä oli ns. pakkomiitti ja töidenjako. Hassua, miten kämppikseni kohdalla on kovin vähän töitä ja meillä kahdella muulla puolipäiväisellä aivan pirun paljon enemmän. No, se lienee tarkoituskin. Jos ihminen ei tee mitään, turha sitä on kirjatakaan. Eipä tuo minua haittaa, mitä siellä lukee. Teen sen minkä ehdin ja pystyn. Kyllä oli taas lähellä ajanvaraus, mutta kun tuo miitinperkele siinä iltapäivällä vei aikaa niin, että ei oikein ehtinyt kunnolla mitään. Tuskin tänäänkään, minä näet ajattelen taas vain huomista ja lyhyttä päivää sekä vapaata, pitkää & viihdykästä iltaa.
Eilen kyllä otin iltapäiväunet, tai semmoisen puolihorroksen. Oli pakko herätä aika pian, kun kissa karjui sisään parvekkeelta. Olin laittanut oven sen verran kiinni, ettei saanut reppana tassuillaan auki. Kun ihan sataa ripsoi yhdestä pienestä raosta sisään! Onhan se kamalaa, kun toinen ensin ottaa aurinkoa ja sitten iskeekin ukkospilvi ja sadekuuro ;)
Huomenna pitäisi rehvata yksi leidi kirjojen merkeissä ja käväistä postissa. Ehkä myös hakemassa päärynöitä *hysh, älkhää khertoko khenellekään* ja jotain muuta pientä loppuviikoksi. Eilen puolitin donaripurkin Vinskin kanssa iltapalaksi, fifti-siksti ikäänkuin. Jotenkin kotoeväät ovat aika nihkeät, ettenkö sanoisi karut. Jömmassa on kyllä vähän pizzaa sekä roipentelia, jos alkaa oikein tehdä mieli. Ei ole tehnyt, eväksenä taas on ollut vihannespataa, raejuustoa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Siinä on muuten helkkarin hyvä pläjäys lounaaksi, ihan kaikkea mitä tekee mieli ja juuri sopivasti. Päälle kaffetta, vein töihin purkkicappuccinoa. Kun sen kaffen kanssa aina risataan, svinduillaan ja heitellään kerta roskiinkin. On se makeuttamaton sortti vaffaksi tehtynä kuitenkin ihan hyvää, varsinkin kun se on myös Liiterissä usein alennushalvennuksessa. Nyt minulla on myös omat kaffeni. Ja lusikka! Ettei kukaan käy MISTÄÄN enää ikinä meikäläiselle huomauttelemassa, pirulauta nih. Olen niin läpeeni *tsihih, läpi mainittu* kyllästynyt kaikkien pitsiniskojen kiekailuihin ja retkiin sun muuhun pashaan.
Eräs mikä suuresti harmittaa on se, ettei tuohon vastapäätä olevaan kaffehuoneeseen jostain syystä tuoda päivän lehtiä. Ne viedään jonnekin muualle, terävämmän pään viihdykkeeksi. Minä aion vielä kysyä, eikö rottia katsota edes sen kehnon Höskälän informaation arvoiseksi. Tarjolla on kyllä jonkun kantamia iankaikkisen vanhoja akkainlehtiä, sisustusta sun muuta sekä mainoksia ja ilmaisjakeluita. Ai että minua riipoo. Onneksi aina on kassissa oma kirja, taidankin alkaa lukea sitä myös lounaalla!
Ei, minusta tämä muutto ja seurueen raiskaaminen ei ollut hyvä ideo. Ei myöskään työkavereiden mielestä. Tämä on asia, jolla eräs leidi vain haluaa yhden sulan hattuunsa ja nimensä näkyviin. Koska hän on suorittanut johtajakoulutuksen, hän tekee ja suunnittelee myös tällaisen hienon uudistuksen. Käytännössä tiedän jo, että sitä ei joka paikassa toteuteta. Siitäkin on jo tullut sanomista, meitä se ei kylläkään koskenut. Kuulinpahan vain asiasta, että kurmuutusta saivat kaikki eräällä osastolla, johtoa myöten. Jotkut ovat hanakoita saamaan sen kyseenalaisen kunnian jostakin. Eniten kai merkitsee se, että hän voi käyttää asiaa CV:ssä ja mainita sen muualle hakiessaan. Noin kunnianhimoinen eukko ei tuolla pitkään viihdy tai ainakin hakee muualta sijaisuutta parantaakseen *ehehheh* kompetenssiaan (-> lue: lisää mainetta ja kunniaa).
Eipä tuo meikäläistä liikuttaa. Jospa tänään pääsisi liikkumaan Serkuihin. Olisi asioita...
POLKA – TUO SERKKUIN PARAS KAVERI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti