TAHTOO LEIKKIÄ UUSILLA LELUILLA!

Kun muutkin niin minäkin! Viittaan tässä vain Satujatar-tätsyn eiliseen lokitukseen. Tahtoo leikkimään uudelle hiekkalaatikolle uusilla leluilla, tai ainakin toisten leluilla. Tahtoo myös uuden puistotädin ja uusia leikkikavereita! Eli koska työsopimus on taas katkolla - katsos kummaa, käväisin eilen piruuttaan haistattelussa. Huomasin puhuvani liikaa. Huomasin olevani epäuskottava, koska ao. paikka olisi kuin minua varten mittatilaustyönä tehty, jopa työmatkan osalta! Ja minulla olisi n. 10 % mahdollisuus saada se. Tosin huomasin, että olin viimeinen haastateltava (huono juttu) ja haastattelijoiden ote ei enää ollut mitenkään hirveän skarppi (jotenkin sen vaistoaa). Paska keikka, mutta tulipahan tehtyä! Niin, en ole kertonutkaan, olen perustanut oman mapin määräaikaisille työsopimuksille. Se alkoi täyttyä jo niitä kerätessäni eli mikään luentomappi EI riitä, tarvitaan kunnon arkistomappia. Herättääkö minkäänlaisia ajatuksia?

Työkaveri, jonka sopimus päättyy ensi viikolla, tehtailee hakemuksia nipuittain. Taitaa olla aika minunkin skarpata ja hakea kaikkea mahdollista, tähän asti olen edes vähän valikoiden hakenut, siis todella vähän... Minullehan kelpaa mikä vaan, mikä ei ole moraalisesti tai laillisesti (minun mittapuullani) arveluttavaa! Eli taidan jäädä joku ilta vain hakemustehtailuun.

Olipa muuten rankka reissu eilen, siis matkailun puolesta. Tuli käytyä siinä sivussa vielä Hakiksessakin ostoksilla. Pääsin hiinä-ja-hiinä kotiin asti. Sitten ei muuta kuin suoraan soffalle vähäksi aikaa. Koivet elivät omaa elämäänsä sukkapuikkoineen kaikkineen ja minä yritin nollata tilanteen lukemalla. Tilanteen vähän helpotuttua oli kuitenkin pakko yrittää tehdä pakolliset kotityöt ja valmistelut tälle päivälle. Että osasi olla onea olo. Unta ei tarvinnut odotella, yritin jaksaa siihen asti, että olisin katsonut siitä uudesta sarjasta ensimmäisen osan. Ei, nukahdin klo 20 jälkeen, heräsin herätyskelloon, joka on erittäin harvinaista. Nyt on siis ainakin nukuttu kunnolla.

Onneksi (?) Hörhö käväisi illalla, tuliaisten kera. Tällä kertaa sain mielettömän säkillisen WC-paprua (joka tietysti on aina tarpeen) sekä ison pöntön Wanhanaikaisia silakkafileitä (njam). Tuliaiset  olivat riittävän mieluisat, joten hän sai hätätilavippinä 10 egeä, koska Oklan sulkemiseen oli enää 25 min. Tuliaiset hiukka naurattivat, mutta olivat mielestäni todella tarpeellisia ja mukavia. Niin hän oli kuulema ajatellutkin, että Polgara varmaan tykkäisi - ja tuli heti meille. Hörhö on taas saanut paikan Katkolle. Ainut huono puoli on se, että Katkolle ei pääse jos on yli 1 promille veressä tai virtsanäytteessä enemmän kuin vähän huimemerkkejä. Ei Hörhö tyhmä ole, ei toki. On vain joutunut elämässään kokemaan turhan paljon turhan varhain, joutunut ikäviin tilanteisiin, menettänyt vaimonsa, lapsensa jne. Eli - nyt odotamme taas jännityksellä torstai-aamua, pääsekö hän sisään vai ei. Viimeksi oli päässyt ja oli yrittänyt järjestää jopa itselleen Pitkää Kuivaa Kautta jatkohoitona jossakin. Tähän oli kuitenkin Katkon sossutäti todennut, että ei taida olla tarpeen, koska Hörhö ei hoitolasta hyötyisi vaan aloittaisi samat puuhat uudelleen. Voi villu, sanon vaan, että olipa kannustavaa toimintaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kaveri on tosissaan ja haluaa irti kaikista päihteistä yrittääkseen saada elämänsä edes vähän parempaan kuosiin. Hörhö äkkipikaisena miehenä olikin sitten samantien kerännyt roippeensa ja kävellyt ulos jatkamaan elämää, johon on jo perinjuurin itsekin kyllästynyt. Nyt lupasin, että jos sossutäti alkaa villuilemaan, Hörhö voi soittaa minulle. Minulla on kuitenkin työn puolesta joitakin kontakteja, joita voi hätätilassa käyttää hyväksi. Lähinnä tuota jatkohoitoa ajatellen. Toivottavasti asia nyt kuitenkin järjestyy. Kurja katsoa, kun kaveri oikeasti haluaa pidempään hoitoon, mutta hänet tyrmätään suoralta kädeltä.

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - hei-hei-hei kavrut - hei. Mä oon saanut omaa postia. Siis mä!!! Eilen oli tullu lappu, mä näinki sen, ett pitää hakee Postista joku iso kirje. Siinä päällä luki Vincent Welhotar...kyll mä sen heti hiffasin. Ja ku mamiska raahautu sisää, nii mä heti joikasin, ett sen pitäis hakee se mulle-mulle-mulle nyt ja ihan heti. Mutt ei se hakenu. Kummisetä lupas tänää hakee sen. Mitäkähän siell on? Mua jänskättää ihan hirveesti. Sen takii mä varmaan otin oikeen hirmukarmeet hepulit eilen illalla. Ja tosi komeet kollijoikasut. Mami jo melkeen oli menossa nukkumaan. Se ei useen sano, mutt nyt sen oli jo pakko sanoo, ett mun pitäis olla vähä hiljempaa. Mutt ku mä en sitte millää malttanu. Ja kun mä sain vielä donariakin eilen mamiskalta. Nii oli niin kauheen paljon kivaa ja odotettavaa. Ja sitte, vaiks mä näin, ett mamiska oli ihan repo ja lahna, nii se kävi ettimäs vielä ennen nukkumaanmenoo mun toisen hiirulin. Sitte mä leikinki tosi pitkää sillä, vaiks mamma jo nukkuki. En mä sitte enää illalla huutanu. Mutt aamulla mä taas muistin se jutun ja sen hiirulon ja ihan kaikki ja alotin saman hepuloinnin uudestaa. Mamiskaa nauratti, vaiks se oliki ihan väsyn näköne. Se vaan sitte muistutti, ett kyll Kummisetä sen varpisti hakee, ku se kerran lupas!

Tää nyt ei oo hirmu hyvä foto, mutt täst näkyy, miten mä osaanki venyy, jos on tarpeen. Toi kummisetä tossa hösää jonku tavaran kaa, jota mä en tienny mitä se oli ja mä halusin tarkistaa, onks se mulle joku kissaruokatavara. Ei se kyllä ollu. Se oli hihitysjuomaa. Mutt sen avaamisääness oli jotai, joka muistutti kissaruokahötskäjutskan avaamista. Nii mä vähä venytin itteeni ;D Mamiska laitto taas päiväeväät mulle! Mä vähä leikin täss vielä ja meen sitte partsille. Tääll on jo aikastas lämmintä, niin mä jään varmaa ottaa aamutirsat! Se on purrrrrrrrrveiset taas kaikille Lokistanian kissinkoille!

-------------------------------------

Vincent oli todella ylpeä saatuaan ensimmäisen oman Ison kirjelähetyksen, joka ei ole mahtunut luukusta sisään! Olisittepa nähneet ylpeän, komean kollin, jolle on tullut ihan oma kirje ;D

Nyt on lähdettävä etsimään kaffetta, jotta saa jotenkin aivonsa toimimaan (päivityksen näemmä voi tehdä sitten ilman aivoja?!). Ja töitä taas riittää, kun lähdin eilen jo puoliltapäivin turneelle. Grrrrrrrrr.

Päivän slogan: En ole psykiatri, olen vain muuten asiantuntija sekaisin olemisessa!

Kesken oleva kirja: Tim Guest - Oranssi poika

Päivän biisi: Taivaassa perseet tervataan

KUUMAA KESKIVIIKKOA SYKSYISEEN LOKISTANIAAN!

TILASTOT OVAT HARHAA VAIN...

tai sitten joku mättää Vuodatuksen tilastoinnissa. Tai säälikäynnit kirjautuvat jälkikäteen ,D

Käväisin  äsken vilkaisemassa tilastoja - ja kas kummaa, eilinen näyttikin yllättäen aivan suosikkipäivältä?

Nyt minä todella uskon vanhan herjan: On valhe, emävalhe ja tilasto!

 

JA EI KUN JATKAMAAN KOTIHOMMIA JA LUESKELUA!!!

SE ON NS. AAMU NYT

Otsikko on jälleen lainattu, tietysti Radio Suomen Yöradiosta, jossa tämä ilmoitettiin vähän ennen klo 4. Nauratti. Jotkut naapureista kun menevät nukkumaan niihin aikoihin. Meikäläinen herää kissajoikunaan ja särkyyn, keittelee rauhassa kaffet, lueskelee ja odottelee aamumömmöjen vaikutusta. Kun vaikutus alkaa, pitää hitaasti hiipiä ensimmäiselle lähtevälle bussille. Varmuuden vuoksi - että yleensä pääsee töihin. Ja täällä sitä taas ollaan. Tänään on onneksi lyhyempi päivä, eli tänään on siis se tapaaminen Tsadissa, jota mallailin jo eiliseksi.

Katsastin tuossa eilisen tilaston, miksi ihmeessä eilen oli NIIN kamalan vähän kävijöitä. Mitä outoa oli tosiaan eilisessä päivässä? Varmasti alhaisin kävijäluku ikuna! Täytyykö siirtyä tosi lyhyisiin lokituksiin eli eikö kukaan jaksa enää lukea urputuksiani? Ei - minkä kirjoitan, sen kirjoitan, muut saa silittää!

Perstain TYHY-päivistä sen verran, että kaffepöytäraporttien mukaan päivän suurinta antia olivat olleet bussikuskin jatkuva eksyminen menomatkalla, mahtava ruokatarjoilu ja päivän jälkeiset toimet eli siideröinnit eri seurassa eri puolilla kaupunkia. Niin se päivä on täyttänyt ilmeisesti tehtävänsä ja anti on ollut suurenmoinen. Taas jaksaa koko vuoden, kun oli niin kivaa ja mukavaa, ihan ilmaista vieläpä ,>

Ja sitten päivän vakavampi aihe, yleensä en hirveästi sekaannu adresseihin, mutta tässä voi käydä kirjoittamassa nimensä Hollannissa jo rekisteröidyn Pedofiilipuolueen kieltämiseksi. Asia oli ainakin minun nimeni arvoinen, koska mitä muu EU edellä, sitä tämä typerä seuraaja-Suomi kohta perässä.

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kissikamut! Mä en ala, mamiskakaa ei löydä mun hiiruloita. Mä luulen, ett mä tiedän miss ne on, mutt mamma ei ymmärrä mua, vaiks mä yritin selittää sille. En mä viitti näyttää, se voi hermostuu siittä. Tarttee tänään yrittää uudestaa. Eilen se oli taas niin kirjan kaa liimautuneena, ett siitä ei saanu mitää irti. Se vaan lukitti ja lukitti, sivut kahisi, ei mulle mitään huomioo. No sain mä jotain biittejä jostain lihasta, ku se laitteli safkaa. Mutt ku se pystyy lukemaa sillonki, ku se duunaa safkaa. Ei kiva, ei mukava. Pikku kissiraukka jää ihan ilman huomioo. No kyll me sitte leikittiin pään pukkausta ja sillee. Ja rapsutusta, mutt sillonki se taas lukitti samaan aikaan. Sillon se ei kyllä haitannu yhtää, se oli semmosta mekaanista rapsutusta, jota kyllä kesti ja kesti, ett ihan mukavaa silleesti. Eilenki mä taas goisin suurimman osan iltaa mun tyynykolossa. Mutt sitte toi mamiska tuli siihe, kun mä olin käymässä partsilla. Siis se kehtas siirtää mun tyynyt sen velton kyynärpään alle ja alko tuijottaa tota idioottilootaa, uutiset ja mitä se nyt katto. Mä menin sen taakse selkänojalle istuu ja ilmotin, mitä mieltä mä oon siitä, ett viedään toisen ihana karvotusvalmis nukkumakolo. Onneks se ei kestäny kauan. Sitte se taas lähti ja alko toi nakutus ja käkätys. Huoh - kissan elämä on rankkaa. Lukitusta, nakutusta, käkätystä....orja pitäis oikeesti saada johonkin uudelleenkoulutukseen!

Aattelin vaan laittaa tänää tämmösen ihan tavallisen foton musta - semmosen virkeen ja leikkivalmiin kissin! Näytänks mä yhtää siltä?  Mä oon tässä just nimittäin alottamassa mun pyörimisen. Siis että minkä vai? No, mull on joskus tapana pyörii sillee ympäriinsä ja pitää etutassuilla kiinni matosta ja pyörii-pyörii-pyörii... Se on kliffaa! No mutt hei, mamiska on laitellu mulle päiväevästä ja mun pitääki lähtee sitte partsille tsiigaa viel noit yöpeehosii. Kiirettä pitää - se on purrrrrrrrrr kaikille!

---------------------------------------

En sitten voinut olla testaamatta tätä, kun Neonillakin oli testannut. Hmppph...otin vain ekat 5, mutta näitähän riitti - melkoisen ristiriitaista ;D!

Kesken oleva kirja: Marja-Liisa Heino - Enkelimies

Päivän slogan: Computers can never replace human stupidity.

Päivän biisi: Muoviruusuja omenapuissa

NO NIIN - LYHYTTÄ TIRSTAITA HUPENEVALLE LUKIJAKUNNALLE!

 

MITEN NIIN DEMENTIA ISKEE?

Niin, tuota, mikään dementia, piruvie! Olin vain sopinut viime vkolla yhden tapaamisen. Ja minun mielestäni se oli tämä iltapäivä. Kirjoitin sen siis tietysti  ylös paperille, en muistanut laittaa allakkaan heti. Allakkaan lisäsin sitten kotona, juu - maanantai, juu 11.9, juu klo 13.00. No, valmistauduin siis asiaan, tsemppasin itseäni, valitsin vaatteet ja orientoiduin lähtemään ajoissa töistä. Pyysin pomolta luvan. Kunnes nyt äsken tänne tullessani kaivoin ne varsinaiset paperit esiin - tapaaminen on siis HUOMENNA klo 14.00. Aika ja paikka, tulo-ohjeet, tavattava henkilö yms. olivat kyllä oikein. Jokin vain silloin kiireen keskellä pienessä päässäni muutti päivät ja kellonajan. No - oikeastaan parempi näin! Unohdin nimittäin pari juttua kotiin, jotka ajattelin hoitaa samalla Tsadin reissulla. Kuitenkin joudun kiertämään Hakiksen kautta, joten täytyy tehdä Yrjö-, halli- ja torikierros samalla rähmäisyllä. Vähän kyllä nolottaa....

Eilen tulikin nukuttua koko viikon väsymykset pois - voihan rotta! Kävin aamulla Kummisedän luona viemässä lääkitystä, joka oli edellisyönä auttanutkin ja hän voi koko lailla hyvin. Kivutkin alkoivat heti vähentyä, kun työnsin Tramalia kouraan ja annoin ohjeet sekä yöksi Sirdaludia. Määräsin myös lepoa tai kävelyä kotona, ei istumista selkä köyryssä soffalla. Minusta tulisi ihan pätevä sivukandi näillä kokemuksilla! Jäin sitten pyykkäämään ja kuuntelemaan radiota. Kotona laittelin heti perään vähän syötävää ja alkoi väsyttää mukavasti. Heti petiin tietysti. Ja parin tunnin päikkärit. Sen jälkeen esittelin imurille keskilattiaa sekä soffan aluset, hiiruloita en löytänyt. Täytyy tänään katsoa kirjahyllyt - kovissa kissaleikeissä hiirulot saattavat lennellä yllättäviin korkeuksiin. Tein sitten ns. oikeaa ruokaa eli suikalepataa, jossa oli kasa erilaisia vihanneksia seassa sekä riisiä, pitäisi riittää pariksi päiväksi. Söin pikkukupillisen noin niinkuin maun vuoksi, eli pitääkö lisätä jotain. Ei pitänyt, mutta taas alkoi vähän väsyttää. Heti taas sänkyyn, ettei väsy mene ohi. Otin taas 1.5 h tirsat. Ihanata. Paitsi heräsin johonkin ikävänlaatuiseen uneen, jossa olin edellisessä työpaikassani ja minusta riideltiin, eli minut haluttiin kovin moneen hommaan enkä päässyt itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Hyi! No sitten tulikin vain lueskeltua ja nettailtua loppuilta, joka menikin aivan liian nopeasti, kun taas tuli väsy. Kumma kyllä, en kauaa odottanut unta ja heräsinkin vasta 4 tienoolla kun kissikäsky kävi. Eli herkkuja tuo rontti osaa odottaa niihin aikoihin. Herätyskelloa ei tarvita, koska vaativa kissajoikaisu herättää paljon paremmin ja on tehokkaampaa kuin tuo elektroninen piip-pip-piip-pip. Kännyherätystä inhoan yli kaiken - sitä en käytä ikinä. Joskus kesäaamuisin on kamala lähteä töihin, kun kuulee, että monella on kännyherätys päällä ja ääni vain kovenee ja kovenee ja kovenee ja sama hemmetin ääni kuuluu ympäriinsä.

Ja tässä sitä siis taas turvallisesti ollaan työkoneen ääressä. Ihme kyllä. BTW, akutuksen jälkeen eli perstai-iltana nilkat olivat aivan hemmetin kipeät. Johtunee siitä akutuksesta, pitää tiedustaa tällä vkolla, onko se tarkoitus vai olivatko neulat väärissä paikoissa. Kun PF-tätsy sanoi, että tiettyihin kohtiin hän ei nyt minun koivissa voikaan laittaa neuloja, koska siinä on turvotusta jne.

-----------------------------------------

Uaaaaauhhh - purrrrrrrrrrrrrrrrr - voi jukra kavrut! Mäki oon goisinu ihan kun mamiskaki. Eiline me goisittii molemmat päivällä.  Mä goisin tässä tyynykolossa ja mami kyll ihan sängyssä, ja vielä peiton alla. Mä käväsin tsiigaa. Vähän näky hivuksii ja kuulu korinaa. Se nukku ihan ku yöunta. Niin kyllä mäki. Mikähän eilen niin väsytti? Mamma kyllä anto mulle sitä suikista ja söin tosi ison kasan, jaoin sen kahteen osaan kyllä, eli kävin goisii siin välissä. Oli se hyvää! Toi orja vaan teki jotain pataa ja eiks se taas menny ja tunkenu sinnekki sitä tsilii ja jotai aivastuspulveria ja jotain vihreetä. En mä sitä enää ois syöny. Mutt kyllä mä kävin haistelee tarkemmin sitte ku se oli valmista. Onhan se kissin tärkeetä tietää, miltä mikin ihmisruoka näyttää ja haisee. Ja mun velvollisuus on tiätty vahtii, miten orja tekee tota ihmisruokaa, ett jos ei muuta sattuis olee niin sitä voi vielä joutuu vaiks syömää. Ja oon mä syönykki, mutt ilman sitä tsilii! Ei toi mikää ihan huono kokki oo, ainaskin ku mä vahdin sitä ja sanon mitä pitää tehdä! Muuten ei meill oo mitää uutta. Jotain mamiska puhu partsin syyssiivoomisesta tässä joskus. Toivottavasti joskus tarkottaa pitkän ajan päästä. Siit tulee kuiteskii taas semmone hössötys. Ja kun siell nyt on vähä myn ulps-ykä -plänttejä ja kaikkee *kissavirn*, niin siinä voi olla vähä hommaaki. Se viimeksi pesi koko partsin enkä mä sitt päässy sinne sillon vähää aikaa olleskaa. Aika epistä. Mutt kai se sitt joskus tarttee tehdä.

Tässä mä oon kirjahyllyss just tulemassa valkkaa mulle sopivaa luettavaa. Toi tolppa on tossa ihan vaan taiteellisen vaikutelman vuoks! Nyt mun fotoja on enää muutama jälellä, mutt Poika tulee tänää taas käymään ja tuo kaameran, nii mamiska saa taas musta lisää kuveja! Mä tahdon mun-mun-mun kuveja tänne lokiin. Aina. Joka päivä siis. Mamiska saa huolehtii sitte siitä puolesta. Orjalle vähä töitä, nääs, ettei pääse veltostuu ja tuu huolimattomaks! Se on sitte viikon alkuu kaikille - mun aamu alko kalkkunaheekulla ja päiväeväillä - toivottavasti kaikilla Lokistanian kissoilla on aamuheekut heti herättyä, tai siis orjien herättyä. Se on purrrrrrrrrrrrrrrr!

------------------------------------

Vincent osaa olla hyvinkin vaativa sillä tuulella ollessaan ;D No, minä taas tarvitsen toiset aamukaffet hyvinkin pian, että pääsen käyntiin. Ja töihin, ah ihanaa (tämä vain siltä varalta, että joku Iso Pomo on älynnyt, että minä pidän lokia)!

Bisnesmiehen slogan: Life is a risky business, angels have no creditcards. I help you if I can, but I kill you too, if I can.

Päivän biisi: Sinä lähdit pois

Kesken oleva kirja: Katja Kettu - Surujenkerääjä

INNOSTAVAA MAANANTAITA KAIKILLE, TYÖVIIKOSTA ENÄÄ NELJÄ AAMUA JÄLJELLÄ!!!

OVATPAS AAMUT JO PIMEITÄ....

Aamut  ovat pimeitä, kaverit ovat pimeitä, itsekin on vähän pimeä olo.... Ei, ei ole tullut siideröityä eikä mitään. On tullut vaan lueskeltua lähes koko eilispäivä ja nettailtua siinä välissä. Uutiset sentään katselin töllöstä - voi mikä mahtava poliisishow jälleen. Tyypillistä ylireagointia, lähes typeryyttä. Yhden pikkumiekkarin takia koko lauma mellakkapoliiseja. Pientä rajaa, kiitos! Paitsi tietysti, eihän tämä ole  poliisien vika, koska he tekevät mitä käsketään - kyllä vikaa on siellä johdon puolella, joka suunnittelee tällaiset operaatiot. Vanhana konkarina teki mieli tähän viralliseen miekkariin, mutta kun koivet estivät senkin. Oi niitä aikoja, kun piti änkeytyä mukaan kaikkiin mahdollisiin mielenosoituksiin - aina ei ollut edes varma, minkä puolesta marssittiin, pääasia että oltiin mukana!!

Se osallistumisesta siis. Belgarion ei eilen osallistunut. Joku turpo ex-mieheni luona oli jälleen jättänyt lankapuhelimen kuulokkeen laittamatta paikalleen. Toinen lankapuhelin on sitä mahdollisimman typerää entisen HPY:n mallia, joka oli tosi siistin näköinen, kivan pieni ja plittana, mutta luuri oli semmoinen pieni ja tosi kevyt, joka piti aina huolella laittaa paikalleen.  Jos se oli vähänkin vinossa, ei puhelut kulkeneet. Eli en saanut Belgarionia kiinni. Heräsi jo pieni katkerobitteri ajatus siitäkin, että Poika halusi nukkua lauantaina pitkään. Toisaalta, olen aina sanonut, että jos jostakin mättää, minulle on parempi sanoa aina asioista suoraan eikä kähmiä takana. Suhtaudun nimittäin silloin järkevämmin asioihin. Kähmimisestä taas saatan alkaa hyvinkin vidhumaiseksi welhottareksi, viha ja raivo voivat saada vallan ja tuollaisissa tilanteissa tulee hyvin äkkiä tehtyä peruuttamattomia päätöksiä. Laitoin siis hieman ikäväsävyisen meilin Pojalle...

No nyt oli pakko käydä meileistä poimimassa yksi kuva. Olihan se tietysti näin, että ex oli jurripäissään soitellut ja luuri oli pois paikaltaan. Belgarionin vika tuo siis ei ollut. Helpotusta....

Onneksi Kummisetä oli  sopivassa yhden viinin kumarassa juuri aamulla käymässä ja hakemassa silmälasejaan. Hänelläkin oli asiaa keskustaan, joten lupasi lähteä avittamaan minua. Sainkin mielettömän upean kasan kirjoja, mukana nyt myös sitten Selibaattipäiväkirja. En ole vielä tarttunut siihen. Säästelen vähän. Hupijuttuna pakko kertoa -tarina: Olen käynyt tuossa Malmin kirjastossa kymmeniä vuosia pienenä ja isompana. Vanhemmat tädit tuntevat, muistavat ja juttelevat aina. Sitten tuossa kirjaston siirryttyä Malmitaloon sen valmistuttua, kirjastoon palkattiin uusi kaveri vakituiseksi. Hyvin hiljainen, luullakseni ujo. Ei ole juuri vaihtanut kuin muutaman sanan ja aina asiasta. Nyt eilen sitten innoissani kerroin, että kivaa, taas tuli viikon tarpeeseen kirjoja (niitä oli varauksessa 10, pari otin hyllystä). Nyt tämä kaveri sitten lopultakin n. 14 v:n jälkeen alkoi jutella. Ihmetteli luenko todella niin paljon. Ja minä tietty hölöttämään tapani mukaan kaikenlaista. Siis se kaveri ON ujo. Punasteli siinä, kun kiittelin kirjastoa, joka minusta on stadin paras. Minusta oli mukava, että lopultakin sain hänet puhumaan kanssani! Palvelu on taatusti hiukka lämpimämpää ensi lauantaina ;D

Sain myös sedän avustuksella roudattua ensi vkon ruuat. Vahinkona mainittakoon, että Kummisetä sai selkäkrampin, joka on melko inhottavaa. Hän on aikanaan harrastanut mm. kuntosalia ja painonnostoa oikein tosimielessä, jolloin pitkä selkälihas on revähtänyt. Nyt tämä sitten toisinaan muistuttaa itsestään 2 - 3 pvän lihaskouristuksena, joka voi vetää raavaan miehen polvilleen. Onneksi minulla on tuo apteekin sivutoimipiste, joten pääsin antamaan sopivat lääkkeet illaksi ja yöksi mukaan, että hän saa ainakin nukuttua. Pitää mennä aamulla tarkistamaan tilanne, käydä pyykillä ja viedä lisää lääkitystä.

---------------------------------

Huopurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta koko porukka! Että mä taas on goisinu makeesti. Mutt mä en vieläkää ymmärrä, miks mamiska ei suostu herää leikkii tossa kahden maissa. Mä yritän joka yö vähän sillon pummata sitä, mutt se vaa örisee. Ny se suostuu tossa neljän kieppeillä kuiteski nousee ylös. Onneks, koska mun masu suorastaan kiljuu jo sillon kalkkunaheekkuva ja vähän yhdessäoloo! Mä tarviin sitä jo niin aikasi. Sitte mä voin taas vetäytyy vähäks aikaa - siihen asti, ett mä tarviin vähä tukevampaa aamupalaa. Heh - mä näin eilen, ett mamiska toi mulle ison pinon kissinruokaa. Ja sitte se toi suikista. Se lupas tänään mulleki suikista, kun se tekee jotai pataa. Mulle on tulossa oikee kunnon sunnuntai sitte! Meillä ku toi suikis ei oo jokapäivästä ruokaa. Mitäs muuta se lupas, niin joo. Se lupas ettii mun hiirulot. Mä kyll taidan tietää miss ne on, mutt mä en viitti hakee niitä sieltä ku se on niin hankalaa. Hakekoo orja. Sitte se voi heitellä mulle niitä taas. Kliffaa hei. (toim.huom. Hiirulot ovat lattialla, aivan klaffisoffan ja lipaston välisessä nurkassa, josta ne on haettava apuvälineitä viisaasti käyttäen siivouksen yhteydessä.)

Tässä mä venaan koneaikaa vanhemman konttorin puolella! Mamiska on taas vaan nakuttanu, kikattanu ja nakuttanu. Tsiis, eiks se ikinä lopeta! Mä lähen nyt bastuun vetään kunnon aamutirsat ton kalkkunan jälkeen. Lokosaa sunnuntaita kaikille - toivottavasti teillä ei siivota, meillä siivotaan - taas, purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr *epätoivoinen kissirv*!

-----------------------------------------

Jahas, on lähdettävä etsimään Vincentille sitä aamupalaa, tuli selkeä naukaisu-uhkaus, tosin vasta hyvin lievä... Ja sitten welhottaren tavallinen sunnuntaiohjelma: pyykkäämistä, siivousta, ruokaa, lukemista, päikkäreitä, nettailua....Aah - tämä on onnea!

Päivän slogan: Belgarionin viesti tältä aamulta - "Pysyhän housuissasi, neitseni, matkaa on vielä jäljellä" - merkityksetön lainaus vielä tekemättömästä elokuvasta (n. v. 300 eaa).

Kesken oleva kirja: Markku Rönkkö - Talonmies

Päivän biisi: Rokkibändi Wounded Knee

VALOISAMPAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

KIVAA - ENSIMMÄINEN SYYSMYRSKY

Täällä on leikkinyt syysmyrskyä jo eilisillasta lähtien. Tuossa vähän ennen kolmea heräilin ja kävin ensitöikseni laittamassa parvekelasien pikkuikkunat umpeen, jätin vain yhden auki. Ne nimittäin heiluivat vähän ja kolisivatkin. Eihän ne mihinkään säry tms. mutta pitävät aikamoista meteliä pahimpien tuulenpuuskien aikana. Mmmmmmm. Minä tykkään tämmöisestä! Illalla yritti samalla myös vähän ukkostaa, mutta siitä ei ikävä kyllä tullut mitään. Täysikuu ja syysmyrsky - welhottaren lempikeli! Toivottavasti tuo tämän viikkoinen sade on saanut supparirihmastot ylitöihin ja ne alkaisivat kehitellä sitä maanpäällistä puoltaan. Jotenkin on sellainen tunne, että tuossa tämän kuun lopulla voipi olla suppareita hyvinkin jo tarjolla. Ei, tilanne on pakko päästä itse tarkistamaan. Kummisedän & perikunnan mökillä on ollut ennenkin suppareita aivan nurkalla. Sinne jos pääsisi. Ajomatka vain 25 min. Malmilta. Täytyy vain saada joku kyytimään tai Kummisedälle auto lainaan...

Josta tulikin taas eilisilta mieleen. Kun olin raahautunut iltapäivällä kotiin tehtyäni 3.5:n henkilön kiireelliset työt, olin aivan repo, niin repo, että aikomuksena oli painua suoraan sänkyyn ainakin tunniksi olemaan vain ja kipuilemaan. Prle! Saatuani takin narikkaan, Hörhö soitti ja tuli hakemaan loput eurot tililtään. Kunto oli etukeno. Samaan aikaan Kummisetä tuli lievässä viinissä myös tilille, eli nostamaan laínastaan viimeisiä euroja myös. Siis olen maksanut Kummisedälle nyt velkaani pois käteisellä 3 kk, jotta suoritukset eivät näkyisi tietyistä syistä tiliotteissa. Ja herttijee, nämä kaksi olivat siis samaan aikaan paikalla! En voinut mitään, en kestänyt enää. Annoin rahat molemmille ja häädin pojat pois eli Oklaan, koska minun oli PAKKO saada olla edes vähän aikaa yksin ja rauhassa. Painuin siis sänkyyn ja kuulin poikien ihmettelevän, mistäköhän syystä tuo Polgara on niin vihainen. Epäilivät vaihtareita, kipuja (oikein) ja vaikka mitä. En jaksanut edes huudella perään, toivoin vain pikaista poistumista.

Pääsin siis rauhassa sänkyyn enkä edes nukkumaan - lepuutin vain silmät kiinni ja rentouttelin tiettyjä lihaksia ihan käskyjen mukaan, joka muuten toimii. Olin jo hyvinkin rauhoittunut, kun ovi kävi jälleen. Kummisetähän se siellä, toi osan rahoista takaisin, koska oli tajunnut minun antaneen hänelle lähes viimeiset euroni. Kiltisti ajateltu, tietty. Olisin kyllä ollut aika mieluusti yksin koko illan... No, kuuntelimpa sitten taas Kummisedän uusia jorinoita samalla kun tein kupillisen nuudeleita (muuta en jaksanut), söin ja tiskasin. Viini hupeni nopeasti Kummisedän isossa mukissa. Äkkiä tajusin, että tuo ihminen on aivan sikakännissä - siis aivan yhtäkkiä. Kummisetä todellakin oli aivan tipahtamiskunnossa. Ja noin 10 min. sisällä. Kuin lekalla päähän. Kaatuilikin jo ja miten minä kylppärissä nostamaan satakiloista miestä. Ei villu. Hermostuin ja käänsin hänet kyljelleen, josta pääsi sitten kampeamaan ylös. Iskin repun pykälään ja tönäisin ulos ja käskin menemään kotio NYT. Otin kyllä ensin silmälasit talteen meidän pöydälle. Ne silmälasit, jotka Kummisetä on hajoittanut ja tärvännyt, on aina tuhottu kännissä kaatumalla soffalle tai sänkyyn pää edellä goisimaan. Joten solidaarisena ihmisenä kuitenkin pelastin edes ne lasit, viis sedän mustelmista tai muista vammoista, kyllä se itse niistä sitten kertoo. Mutta ilman laseja se on melko sokea, joten pelastin mitä pelastettavissa oli. Kiltti Polgara *taputtaa itseään päähän*!

Eilinen töissä ei ollut lepoa kuin hermojen puolesta. Yllättäen meitä olikin aika monta töissä. Tuli kuitenkin tosiaan tuurattua 3.5 henkilöä siinä ihan ohimennen. Tein samaa 2 vkoa kesällä, joten tilanne ei sinänsä ole uusi, mutta hiukan stressaava luudata puolelta toiselle tsekaten alati vaihtuvaa tilannetta. Ei ihme, että olin niin väsynyt. Ja voi olla, että se torstainen PF:n huolenpito vaikutti vielä eilen. Siis akunhan pitäisikin vaikuttaakin viipeellä eikä välittömästi. Viipeellä on muuten inha sana, minusta se kuuluisi kuitenkin kirjoittaa viiveellä. Viipe on omituinen asia ,>

--------------------------------------

Äh, mamiska on omituinen asia, oikeesti. Makaa ja nukkuu, ku toinen haluis leikkii tai heekkuva. Se on niin epistä. Onneks mä sain just äsken kaks kalkkunaheekkuva, varmaa siks ku mä arvaan, ett nyt on viikonloppu ja toi on mun kaa koko päivän. Mä kävin jo äske kurkkii, mitä se tässä nakuttelee ja valkkasin mun foton. Ei mulla oo nyt oikeestaa mitää kerrottavaa. Hyvä vaa, ku mamiska laitto osan noist partsin ikkunoist kiinni, ne kyllä kolisi yöllä ja mä tulinki tänne tyynykolo-osastolle. Nyt mä taas voin mennä tonne partsille. Ei häirii enää se kolina mun herkkiä korvia. Jos tänään on kerta lauvantai, nii Poika varmaa tulee käymää. Jesh, sillon mamma tekee aina jotain parempaa safkaa ja se tietää mulleki yleensä jotai kivaa ruokaa. Hei varmaa nyt kaikki funtsii, ett toi ei muuta ku ajattelee safkaa, mutt kun se on tärkee jutska. Mä ajattelin, ett mä voisin alkaa  siell kissaravintelis vaiks kokin tuuraajaks, jos on tarvis. Kun mä aina haluun olla mamiskan mukana ku se duunaa safkaa. Se on tosi jänskää hommaa. Ja mäki haluun välillä maistella niitä, niinku mamiki. Ett aika useesti mä istun toss ihan hellan vieressä ja tsiigaan, ett  mitä oikeen on tulosssa ja useesti kommentoinkin vielä.

Heheeheh - tää foto on viime lauvantailta, just ku me ollaan safkattu. Poika sammahti ja mä valvon sen unta. No, nyt mä voin poistuu tyynykoloon, ku kaikki mun hommat on hoidettu, alkaa goisituttaa vähäsen ja mamiskaki on saatu kunnolla hereille! Se on lauvantai - mä varmaan saan taas jotaki kivaa. Kivaa vaan teillekin kaikille kissinkoille! Purrrrrrrrrrrrristaan lisää huomenna....

--------------------------------------------

Jep, aika usein tuollainen tilanne yllättää lauantailounaan jälkeen. Belgarion, kiven kantaja, poikani sammahtaa, joskus myös minä. Ei se mitään, lauantaisin saa nukkua vaikka useita päikkäreitä. Taidan itsekin poistua sänkyyn, lukemaan, suunnittelemaan roudauslistaa jne. Kirjastossa minua odottaa taas iso pino kirjoja, kivakivakivakiva!

Päivän slogan: Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin, toiset taas mistä poistuvatkin!

Päivän biisi: Marraskuu (vähän etuajassa, mutta ah-niin-sopivaa...)

Viikon lekurimoka: Potilas löysi päänsä omituisia pateja. (Potilas löytänyt päästään omituisia patteja...ehkä mieluummin näin siis..???)

SE ON SITTEN LAUVANTAITA MYRSKYISEEN LOKISTANIAAN!

RAUHAA MALMILLA...

Tänään siis muut leikkivät työhyvinvointia - grrr - Huitsin Nevadassa ja työpailla täällä päivystelee muutama leidi. Ikävä kyllä, rouva Kurppa jää myöskin päivystämään. Muutenhan täällä olisikin jo liian mukavaa ,D

Sen verran pitää rapota eilisestä akusta, että PF oli paikalla ja kaikki hyvin siis. Oikein mukava tätsy, ei näitä nuoria innokkaita flikkoja, joiden äänessä on jo tietty lässytyspainotus "...ja sitten oooooooooooikealle ja yyyyyyyyyyylös...". Tällä kertaa iskettiin yht. 20 neulaan puoleksi tunniksi. Aloitus on aina tämä naula päähän -sessio, eli 1. neula isketään keskelle päätä. Seuraavat tulevat alaselkään, hyvin alas, eli lähes peffan puolelle. Sitten polvitaipeiden ylä- ja alapuolelle, oik. jalkaan ja nyt sitten lisäksi vielä useampi neula kumpaankin nilkkaan. Nilkkaneulat yllättäen vähän kirpaisivat, koska alueella on kuulemma niin paljon hermopisteitä tai jotain. PF taas peitteli huolellisesti, himmensi valon ja ehdotti kunnon lepuuttamista. No, minähän lepuutin sitten. PF kävi välillä katsomassa, että kaikki oli ok. Yllättävän nopeasti meni tuo puoli tuntia. Jälkeenpäin taas tuntui ns. halvalta känniltä eli vähän euforinen olo. Tätsy aikaisemmin varoitteli väsymyksestä. Kummallista, minusta taas tuntui kamalan  energiseltä, jollakin oudolla tavalla, vielä kotonakin. Tosin sammahdin jo 21 tienoolla, vaikka piti katsoa Lostia. En enää pysynyt hereillä ja nukuin kuni pieni, tai no, vähän isompi porsas ainakin. Aamulla olin kyllä jäykkä, mutta koipia ei nyt aivan hirveästi vihlonut, ei edes kävellessä. Vihloi kyllä, mutta ei niin tajuttomasti kuin joskus loppuviikolla on tapana. Voi että - toivon aivan hirveästi, että tämä todella auttaisi!

Kalvosulkeisista sen verran, että se oli juuri sitä itseään. Tilastoja, mittareita jne. Jotka joku halusi suomennettavaksi, koska kieli oli sitä mitä se on eli byrokraatin puppulausegeneraattorilla tuotettua nollaa. Mutta minä tein sen taas! Avasin turpani määräaikaisista työsuhteista ja parista muusta asiasta. Pitäisi oppia jo olemaan hiljaa. Eihän tämä porukka mistään päätä eikä voi asiaan vaikuttaa, mutta hiljainen vidhutus saa minut siitä aina puhumaan. Nyt eräs jo ilmeisesti asiaan kyllästynyt huomauttikin, että ei kannata, me emme voi sille mitään. Ei, tiedän sen. Toisaalta, mitään ei saa, jos ei pyydä. Ja tässä nyt toivoisin vaikka jonkinlaista tukea vakkareilta meille määräaikaisille, jotka tunnemme notkuvamme täysin tyhjän päällä. Ainakin minä. Tai sitten jään suosiolla työttömäksi, pysyn kotona, syljeskelen kattoon ja välttelen vain alas putoavia klimppejä!

Eilen ei sitten käynytkään vieraita. Kaverin piti tulla, mutta työasiat estivät, joten siirtyi ensi vkolle. Itse asiassa parempi näin. En olisi varmaan jaksanut hirveästi illalla seurustella sivistyneesti ja galvanoituneesti.

--------------------------------

Perrrrrrrrrrrrrrrrrjantai on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveisten arvoinen päivä! Mä oon taas ollu tosi kilttiä ja mukavaa kissaa mammalle. Mä yritin sitä eilen psyykata avaan donaripurkin, ku se duunas eväitä. Nääs kun se teki vaan eväsruokaa, ei ollenkaa oikeeta ruokaa. Söi vaan jonkun leivän. Sillon mun mielestä pitäis aina ottaa jömma-donaria kehiin ja vetästä sitä - siis ihan pakko. Mutt ei se avannu. Kyllä se kerran jo hypisteli sitä, ett kyllä mun psyykkine painostus toimi, mutt ei se kuiteskaa avannu sitä. No, mä sain sitte kalkkunaheekkuja toisen kerran ja lehmäpehmoo. On neki hyvejä, mutt donari...Kyll se tänään sen avaa, ei oikeen ollu muuta jääkkärissä nääs. Ja mä saan puolet, jesh! Muuten mä oon ottanu oikeen lempparipaikaks sen tyynykasan ja sen sisustan. Ett siell on sitte mukavaa. Mä en millä viittis lähtee sielt pois, jos mulla on vielä yhtää unta jälellä. On se niin magee paikka goisii! Muute me oltii eilen ihan rauhallisii...vähän mua kyll harmitti, kun mamiska meni niin aikasi goisii, mä olisin just halunnu alkaa leikkii. Se vaan sano, ett se ei nyt jaksa. Ei se kyll jaksanukkaa, se luki vissii pari sivua ja alko öristä. Niin ett ei siit oikee ois ollu mitää ilookaa sitten.

No niin, kaikki kissileidit! Tässä mä oon ja tää on nyt sitte VIRALLINEN PERJANTAIKUVA teille kaikille söpöliineille... Ihan teitä varten otettu, mamiska otti, kun mä pyysin. Kyllä se jotain naureskeli ja Kummisetä kaa. Ei täss oo mitää naurettavaa. Mä haluun, ett te näätte mun täydellisen, gepardinnotkean vartaloni, siistit masukarvani ja ihan kaikki (tuota, niin, siis, ei ihan kaikkea - enää *hämillinen kissavirn*, mutt se ei kyll oo mun eikä mamiskan vika). Mä toivon kaikille mun kollikamuille ja kaikille upeille kissaleideille - hei, te ootte kaikki upeita - tosi kliffaa viikonloppua!!!

--------------------------------------

Vincent se kehtaa näytellä itseään ;D Onneksi edes joku huushollissa kehtaa rötköttää noin rentona, minä en. Ja ei, kyllä se on taas lähdettävä etsimään kaffitusta, että pääsee työn perään!

Päivän slogan: Jos et opi tekemään töitäsi kunnolla, opettele pitämään sen tekemisestä huonosti!

Viikonlopun ostosvinkki: Onko perheessä tai lähipiirissä aitoja nörttejä - täältä kaikkea tärkeää nörttitavaraa, vaatetusta ja muuta fiksua koko porukalle ;D

SE ON SITTEN PERSTAITA VAAN KAIKILLE LOKISTANIAAN!