HEI - LOPULTAKIN ON PERJANTAI!

Uaaah *venyttelee*, taas minä olen nukkunut! Outoa. Vai voittaako väsymys jo niin, että normiunet alkaisivat pikkuhiljaa palailla? Kovasti toivoisin sitä. Heräsin vain kerran yön aikana, sekin saavutus sinänsä. Että siltä osin ei pahaa sanottavaa. Ainakin 6 h unta  *klapatuksia*! Olin eilen taas töissä aivan järjettömän väsynyt koko iltapäivän enkä kotonakaan oikein saanut mitään aikaiseksi. Väsymys painaa joskus niin, että ei jaksa tehdä mitään konkreettista.

 

On syytäkin olla virkeänä, Welhottarellahan on tänään menoa. Minähän kerroin, että olen menossa kylään, siis oikealle vierailulle. Hemmetin kyläluuta! Eilen jo valmistauduin pakkimalla kassini ja etsimällä vähän sitä-sun-tätä mukaani. Lataamalla kaameran ja kännikän. Tarkistamalla rahavarat varmuuden vuoksi. Sekä laittamalla vaatteet kissan ulottumattomiin ;D

 

Mutta miksi ihmeessä kaikki putki- tms. työt tehdään aina joko myöhään syksyllä tai varhain keväällä? Residenssistä oli eilen nimittäin lämmin vesi poikki klo 19 asti. No, ei siis kokosuihkua. Eipä se wanhaa Welhotarta haitannut. Pari kattilallista vettä lämpiämään ja hiusten pesu altaassa, jos siihen pystyi pienenä, pystyy nytkin. Hups, en vaan muistanut olevani nykyisin huomattavasti jäykempi ,D Mutta nyt hiukset ovat kuitenkin puhtaat! Mietin siinä, että jos Pikku-Polka aikanaan halusi pestä hiuksensa muulloin kuin saunapäivinä, ihan itse se oli vesi kannettava ja lämmitettävä sekä kannettava vielä poiskin. Vähän myöhemmin toisessa asunnossa tuli jo kylmä vesi hanasta, menikin, että homma oli helpompaa. Tämä ei tuolloin ollut mitenkään erikoista tai outoa, ainakaan tuttavapiirissä. Asuttiin pienissä puutaloasunnoissa, hyvä jos tosiaan vesi tuli ja meni. Joissakin oli vesiposti pihassa ,D Vielä 70-luvulla asuessani Tsadissa, Kalliossa ja Sörkassa, kummassakin asunnossa vesi tuli ja meni myös lämpimänä, mutta kylpyhuonetta ei ollut. Vain pieni WC, jossa ei ollut edes käsisuihkua eikä lattiakaivoa. Silloinkin oppi taituroimaan hiustenpesujen ja pikkupyykkien kanssa ihmeellisen oudolla tavalla – apuna oli aina melkoinen määrä sanomalehtiä. Että ei lämpimän veden katkaisu ole katastrofi.... hiukka harmitti vaan, kun muistin sen vasta kotoon tullessa.

 

Varastolla se pikku kiirus jatkuu eli töitä on riittävästi. Aivan varmasti siellä on taas pino odottamassa. Lähdin taas, tapani mukaan, mahdollisimman aikaisin, työkaveri huuteli perääni. Sanoin, että tulisi itsekin 6.30 tienoolla, niin voisi lähteäkin aikaisemmin. Tämä leidi kun nousee kuuleman mukaan ihan riittävän aikaisin, mutta ei vain saa itseään liikkeelle lähteäkseen kustannuspaikalle vaan haahuilee kotona. No, niin haahuilen minäkin, minä päivitän lokia. En usko, että hänellä on päivitysongelmaa ,D Pakko kertoa, että eilen taas eräs leidi pisti nokkansa aamulla sisään tupakkahuoneen ovesta, kun istuskelin siinä yksin. ”Eihän täällä olekaan ketään”, leidi totesi ja painui pois.... Hmph, ei ketään. Aivan, Welhotar on Ei-Ketään! Selvä, se niistä kivoista ja ymmärtäväisistä työkavereista, sympaattisista Varaston työntekijöistä. En ehtinyt edes sanoa perään mitään jämäkkää, häipyi liian nopeasti. Toisaalta, olen parhaani mukaan yrittänyt pitää turpani edes joskus kiinni. Meikäläinen kun ei ole kaikkein mukavinta seuraa suuttuessaan toisen puheista. Tähän asti se on aika hyvin onnistunut, pari kertaa olen kuittaillut veemäisesti, mutta vastapuoli ei ole ymmärtänyt tarkoitusta – lienee vain hyväksi hänelle!

 

Ei mitään ihmeellisempää rapottavaakaan tällä erää. Hörhö soitti, oli saanut kaikki rahat ja oli lomalla Malmilla. Haukuin hänet jo etukäteen, kerroin myös, mitä teen, jos hän ei palaa Kuivaamolle. Lupasi! Lisäksi kertoi saaneensa eilen avatuksi tilin, lopultakin. Lupasin tarvittaessa myöhemmin avittaa paperihommissa, jos siihen on tarvis. Hörhö kun helposti hermostuu erilaisiin anomuksiin jne. Olen minä muitakin avittanut niissä asioissa, minä nähkääs pidän (ja tämä on yksi omituisuuteni) lomakkeiden, selvitysten, anomusten ym. täyttämisestä ja laatimisesta. Kiva palapeli aina sellainen!

 

No niin, ei kun pakkaamaan tavaroita ja kevyet eväät – minulle on jopa luvattu jotakin herkkua iltapalaksi, jihhaa. Jonkun muun tekemää ruokaa =O

 

----------------------------------

 

Purrrrrrrrmenta, kavrut! Mami, hei, mun mami tulee vast myähemmi illall. Mä en ala, en olleskaa. Just se oli pois ja nyt taas, se on epist. Mutt eile jo syätii fisuu, pistettii yks donaripuukki fifti-siksti ja mä sain viäl semmose hiano kurmeepuuki lohta. Ai ett oli heekkuu. Mä meni iha sekasi, menin sitt purraa mami viakkuu ja tunkin sen ja kirja välii ja purrasi ja töki sen nassuu. Mami aivasteli ja väitti, ett mä haisun fisull nii, ett ei voi ees pusia. Voipas, mä pusin ku se ei kerta pusinu, tsihih. Se aivasteli lisää >o< Sitt se nauro ja sano, ett joku kissi voi mennä heekuist sekasi. No mä vähä meni, ku sitt leikittii viäl mylpyröill ja kaikkee. Se lupas tulla aikasi himaa ja sitt mä saan lisäheekkuu. Ja päiväks se laittaa mulle jotai muanaa tarpeeks. Kyll mä jaksan venaa sitä, jos heekkuiki on tuloss. Ja huamenn tulee Poika taas käymää, ett sillonki saada varpist jotai parempaa muanaa ku tavallisest. Ja mulle tuadaa kaupoist taas kaikkee mun taravoit – senki mami lupas, ku kaikki alkaa olla taas lopus. Nyt mä vedän pualiunkkoi tässä sänkyll ja tsiigailen tota skrivaamist. On hyvä olla, tääll on lämmint ja mukavaa, mmmm. Enkä oo tehny tyhmyyksii! Ja yritän muistaa, ett en tee tänäänkää. Mami kyll taas muistuttaa siit, iha varmast. Siit on tullu vähä liianki tarkka, hitsi, se tsiigaa kaikki mun mestat joka päivä... Ei se sitt eilenkää ottanu fotoi, ku se latas jotai kaamerajutskaa. Tämmöse löysi, kai tääki fotost käy. Mutt viikonloppun mami saa ottaa must ja vaiks Pojast sitt kuvei kerranki tarpeeks. Mä oo ite ollut pitkää aikaa framill.

 

 

Kliffaa viikendi alkuu kaikill – pidetää kivaa ja mourutaa heekkui!

 

-------------------------------

 

Vincent, kaikki eivät  pidä mouruamisesta....

 

Päivän slogan: Jos minä miettisin, mitä minä haluaisin ja tekisin – minä tekisin mitä haluan!

 

Päivän biisi:  The Fool On The Hill

 

Luettua: Alyson Richman – Van Goghin viimeinen rakkaus, ilmeisesti osittain pienen totuudensiemenen sisältävä romaani Vincent van Goghin viimeisestä rakkaudesta nuoreen naiseen, joka toimi hänen mallinaan. Vincentiä hoitavan homeopaatti-lääkärin tytär, jonka elämä on suljettua, suojeltua ja eristettyä. Suositan, pidän van Goghista ja vaikka tämä olisikin pelkkää tarinaa, kirja on erinomaisen hyvin kirjoitettua ajankuvaa. Tyttären elämää kuvataan hyvin, hänen herääviä tunteitaan, outoja ajatuksia (se rakkaus....) ja unelmiaan tulevaisuudesta, jotka hänen isänsä ja veljensä suvereenisti latistavat. Yllättäen tohtorin talossa asuu myös toinen eristetty nuori nainen, jonka tarina myös selviää lopussa. Kirjoittajan loppusanat ovat mielenkiintoiset romaanin synnyn kannalta. Welhotar suosittaa, vaikka tässä on lievästi hömpän makua mukana. Kuitenkin loistavaa ajankuvaa sekä tutkittuja taustoja, lukekaa ihmeessä, jos taide kiinnostaa – ja mikä ettei muutoinkin tietysti!

 

                                      

 

                                PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!

 

 

JIPPIJAIJEI OBAMALLE OCH SAMMA PÅ SVENSKA!

Uaah, olen nukkunut ja vain nukkunut. En edes tiedä kuinka pitkään. En vieläkään riittävästi, mutta oli pakko nousta karvatakamuksen märinään... Olin niin umpiväsynyt eilen, että en jaksanut tehdä mitään, en yhtään mitään. Niin väsynyt, että itketti. Argh.

 

Jippijaijei kuitenkin Obaman vaalivoitolle, kaverilla on kova homma edessä. Miten korjata kahdeksan vuoden paskat yhden sekopään jäljiltä? Odotukset ovat varmasti kovat Jusalassa, kun ne ovat sitä jo täälläkin. Welhotar ainakin lähettää kovasti jaksuhalipaituleita sinne ,D Niin och samma på svenska, psttt, jos ette muista, tänään on ruotsalaisuuden päivä! Että sellaisia juhlia...

 

Varastolla semmoinen pieni kiirus jatkuu, en varmaan pysyisi muuten hereilläkään. Sopiva kiirus siis, ainakin minulle. Työt sujuvat ja homma kulkee, muillakin kuuluu olevan vähän jaksamisongelmia. En ole ainoa. Eilen P-P sitten ilmosi koko väelle, että työkaveri jää helmikuussa osa-aikaeläkkeelle. Vielä ei puhuttu minun sijaistamisestani siinä mitään, katsokaas kun vieläkään ei ole näkynyt sitä työsopimusta. Että senkin saaminen on vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin Tsadilla. Tarina kertoo, että Varastollakin on joskus käynyt niin, että perjantaina henkilö on jo keräillyt tavaroitaan poistuakseen talosta, kun sopimus on toimitettu pöydälle. Minä en nähkääs usko mihinkään suullisiin lupauksiin – Welhotar haluaa nähdä paperin, allekirjoitetun paperin!

 

Muuten ei mitään erityistä. Sain eilen rahat lähtemään Hörhölle Kuivaamoon, toivottavasti hän ymmärtää soittaa minulle saatuaan ne. Haluan olla varma, että joka sentti on mennyt perille. Laitoin koko summan, en jättänyt tänne kuin 10 juuroa. Hänellä kun on sielläkin pieniä menoja ja osa asumisesta täytyy maksaa itse eli pieni omavastuuosuus on kuitenkin olemassa. Lisäksi tupakkaa, karkkia sun muuta tarpeellista. No, ans kattoo eli odotamma. Oli hän saanut jotakin muutakin aikaiseksi eli käynyt hammashoidon alun, pari kertaa. Kertoi saman tien hoitavansa tuolla ollessaan hampaansa kuntoon – erinomainen päätös. Nekin kun kadulla eläessä eivät ole aivan ensisijainen kiinnostuksen kohde ,D Welhotar odottelee siis viestiä tässä tänään tahi huomenna.

 

Kummisetä oli käynyt maksamassa vippinsä eli jättänyt ruokapöydälle 20 juuroa, jotka viime vkolla kävi lainaamassa. Koroiksi hän oli ottanut jokusen jömmapamin itselleen ;D Laitoin viestiä, että voisi sitten katsella Belgarionille kivaa käytettyä plittanaa näyttöä tässä pikapuoliin. Nyt käytössä oleva näyttö on sellainen rohjo ja ikuvanha, että kiva olisi uudempi versuuni saada käyttöön.

 

Ai niin, Welhottaresta on ilmeisesti tulossa sosiaalinen eläin, peljätkää oi blogistanialaiset. Olen luvannut mennä huomenna kylään ystävättären luokse! Siis minä – siis oikeasti kylään =O Kyllä ja uskokaa pois, suoraan töistä vielä *tähän hämmästyneitä huudahduksia*. Takso vie ja sain paluulle vielä ns. tolppaluvan eli luvan ottaa takson suoraan tolpalta, kun en osannut sanoa paluuaikaa. Iisalami on hyvin kranttu tolppalupien kanssa. Olen sellaisen saanut kerran aikaisemmin kahden vuoden aikana, vaikka olen pari kertaa pyytänytkin. Mieluummin he ehdottavat soittoa Iisalameen ja takson tuloa eli 40 min odotusta yleensä... näin teki Mattikin viimeksi ja minä tyydyin siihen, tyhmä minä. En vain jaksanut ao. henkilön kanssa vääntää kättä, Matti on tunnettu epäpätevyydestään, suoranaisesta typeryydestään ja kiljoonista mokista hommissaan! Niin siis vielä tuohon, minä siis todella menen kylään! Tämä ilta kuluukin sitten huolelliseen valmistautumiseen ja pukeutumiseen *kikattaa*. Siis täytyy käydä ruiskussa, täytyy rakentaa kassi valmiiksi ja semmoista kaikkea. Minä olen tehnyt jopa muistilistan, että muistaisin kaiken. Juu, saa nauraa ihan vapaasti!

 

Ja päivän vinkkinä – jos aika käy pitkäksi töissä (tai kotona), nettipelit puuduttavat eikä Älypää tyydytä tiedonjanoasi, tarjolla on erinomainen vaihtoehto eli JukeBlogin tietokilpailut, ensimmäiset kaksi ovat jo valmiina! Käy ihmeessä täällä katsomassa ja tutustumassa ;D Welhotar suosittelee!

 

Nyt menen nauttimaan vähän vitamiinijuomaa – tauon paikka och samma på svenska!

 

---------------------------------

 

Purrrrrrviska, kaiffat! Mun piti tiätteks huutaa mami hereill. Se vaa sano mont kertaa rumast, ennenku nousi. Ja mull oli kauhee heekkutarvis. Piän kissi ilma heekkui, nii, aatelkaa. No nousi se ja mä sain kaikki kalkonit ja napikat ja hampulikaakit. Ku mä olin just käyny laatikolkii ja täyttäny sen tiätte kai mill, nii ni mami siivos iha koko laatikonkii. Muanaa siäl on viäl vähä, se laittaa lisää, enneku se lähtee duunii. Ett mä saan kaikki, mä-mä-mä! Me ollaa taas ihan väleis, se on kliffaa. Mami eilenki paijatti mua vaiks kuin toss sänkyss ja sitt me leikittii sitä, ett pökitää päitä vastakkai ja se puhalteli mua päähä, mmmm. Meill oli kivaa. Mutt sitt se nukku. Ja nukku taas. Ja mä leikin sitt yksin. Se oli karmee väsyny, se itte sano. Näkyhä se, ei se jaksunu ees olla pystys, kaatu vaa sänkyy. Hei, mä tajuun, orjat joutuu lähtee joka aamu tianaa meill ja itellee naksurahaa. On se varmaa karmeet! Nii ett pitää kai mamiiki ymmärtää, ett se on sitt väsy. Mutt aamusi se jaksuu leikkii ja kaikkee, ett se niinku korvaa illat aikastas hyvin. Mä taas eilenki goisin melkee koko päivän. En ees heränny ku mami tuli. Sitt vast ku se alko väsäilee jotai tossa ja jääkkärin ovi kävi (toim.huom. laitoin eväät täksi päiväksi). Sillo heräsin ja menin pummii heekkui, ei tipahtanu mitää. Eväksetki sill oli aika kehnot. Ei ihme, ett on väsy. Tänää me vissii syädää jotai fisuu, donarii tai jotai, mä toivoin jo aikasemmi ja se sano, ett kyll se käy. Kyll mä sitt jaksan taas venaakki sitä, goisin sitt vaiks ja leikin yksin. Kyll noill mylpyröill voi yksinki leikkiii. Ei sitt oo taaskaa must itest fotoo, tämmöne täll kertaa muualt. Kai se sopii?

 

 

Hei, kliffaa daagii kaikill, erityisest ruattinkiälisill kissinkoill >o<

 

---------------------------------

 

Vincent, oletpa sinä huomaavainen kielivähemmistölle; koskeekohan se myös orjia ;D

 

Päivän slogan: Älska mig mest när jag förtjänar det minst, för då behöver jag det bäst.

 

Päivän biisi: Ei tänään

 

Luettua:  Marja Björk – Posliini, ehdoton must luettava! 6-vuotias Jaana pääsee Lieksasta pääkaupunkiin upean tätinsä ja tämän miehen hoiviin vähäksi aikaa ja myöhemmin useamminkin. Perhetilanne on melkoisen kammottava; alkoholia, vieraita miehiä, rankkaa elämää, köyhyyyttä, tappelua, liikaa lapsia. Helsingissä Jaanaa pidetään kuin kukkaa kämmenellä, erityisesti Kurt on kiinnostunut hänestä monin eri tavoin. Kurt suukottelee, paijaa, hyväilee  - mutta miten se tuntuu niin väärältä ja oudolta, miksi häntä pyydetään olemaan puhumatta asiasta. Jaana itse pitää tunteesta, onko sekin väärin? Myöhemmin – ja tästä voi olla montaa mieltä – Jaana itse viettelee Kurtin tositoimiin. Edelleen mukana seuraa molemminpuolinen häpeä ja pelko. Tämä kirja kannattaa lukea, Welhotar piti kovasti ja hankkii itsellensä, jos edukkaasti saa. Jäin miettimään onko kyse hyväksikäytöstä sanan varsinaisessa merkityksessä (siis on toki, mutta...) vai mistä, vaikea sanoa. Erittäin taidokkaasti kirjoitettu romaani lapsen seksuaalisuudesta, samalla kuvataan rankkaa kotitaustaa. Suosittelen! Juha Jormanainen – Helvetinsaari, Kim Vatasen seitsemän vuotta sisäoppilaitoksessa. Mielenkiintoinen opus englantilaisen sisäoppilaitoksen todellisuudesta Kimin silmin, varmasti hiukan värittyneenä, mutta silti. Karmea kuri, hirvittävä ruoka, suhteettoman köyhä opetus joiltakin osin, tapakasvatus jne. kuvataan varmasti melko todenmukaisesti. Kirjassa on hellyttäviä jaksoja, joissa Kim kirjoittaa Suomeen tai päiväkirjaansa mielipiteitä koulusta ja maasta yleensä. Hän haluaa Suomeen ja tavalliseen kotomaiseen peruskouluun, päiväkouluun, jossa ovat myös kaikki kaverit. Yksityiskohtana voi mainita vaikka sen, että ollessaan Suomessa lomalla Kim painui vapaaehtoisesti vanhaan kouluunsa koulupäivinä saadakseen olla kavereiden kanssa ja saada myös ns. normaalia opetusta. Tutustukaa ihmeessä tähän opukseen, jos siihen törmäätte. Welhotar suosittaa, jos ei muuta, ihan vain siksi, että eipä asiasta ole juuri kirjoiteltu suomeksi ;D

 

                                          

 

                              KIVAT VAAN KUSTAA AATOLHVILLEKIN!

 

KETUTUSTA KESKIVIIKON KUNNIAKSI

Argh, olipa tavallista veemäisempi yö. Koivet päättivät jostakin syystä alkaa kramppailla, ensin vasen. Kun se loppui, oikea. Sellaista stnan kipeää kramppia, joka ei laukea millään. Huusin ääneen ja yritin varovasti venyttää ja hieroa. Otin magnesiumia. Eipä tuo auttanut. Toisaalta, aina ne ovat lauenneet, vaikka aikaa siihen menee. Prle, hyvät unet katkesivat taas eli ei taaskaan kunnon unia tälle päivälle. Että jaksaakin ketuttaa! Ja koivet ovat edelleen arat, varmaan koko päivän ajan. Tähän kramppaamiseenkaan en keksi loogista syytä, yleensä ne iskevät pitkien kävelyiden tms. jälkeen. No nyt ei ole ollut mitään – paitsi että, eilen tulin kotoon normitaksolla, pienellä sellaisella ja kävin välissä raha-automaatilla. Se voisi käydä syystä eli koivet olivat normaalia kummallisemmassa asennossa jännittyneenä takson takapenkillä... Jep, laitamma Iisalamen syyksi! Prleen Iisalami!

 

Varastollakin pukkaa ihan pientä kiirusta, P-P on innokas ja tartuttaa sen pakosti muihinkin. Joku voisi viedä pois nämä tulostavoitteet tällaisista töistä! Ei siinä ole mitään järkeä, ei näitä voi arvottaa laskien määrän perusteella. Mutta kun näin on jossakin ylemmällä taholla päätetty, sitä noudatetaan. Jokaisen osalta. Minä vähäisimpänä joudun tietysti loppukäsittelemään kaikkien hommat. Siitä sopii repiä naurua, koska joskus joku kuikkii loppukuusta jo selkäni takana ja odottelee omaa pinoaan kiireissään ,D On ne ihmiset outoja. En ole kuitenkaan häiriintynyt tästä, hyvinhän tuossa on vielä toistaiseksi selvinnyt perässä. Ihmisiä ne muutkin ovat. (Huom! Tämä siis tarkoittaa, että minä olen myös ihminen!)

 

Hörhö on edelleen Kuivaamolla ja hänelle pitäisi lähettää rahaa. Mies kertoi, että oli yrittänyt saada pankkitilin ja henkkarit aikaiseksi, mutta paikallinen sos.työntekijä on niin kiireinen, että ei ole vielä ehtinyt mukaan. Hän kun tarvitsee saattajan ja todistajan mukaansa! No, tämän kerran vielä, eli siksi kävinkin nostamassa rahaa. Tänään lähtee lähetys Kuivaamolle, toivottavasti viimeistä kertaa. Toivon myös, että Hörhö jaksaa asustaa Kuivaamolla vielä pari kuukautta, kuten tarkoitus alunperin oli. Sen jälkeen hänellä olisi toivoa päästä jonkinlaiseen tukiasuntoon ja päästä vähän elämässä eteenpäin. Minä niin kovasti toivon, että se onnistuisi! Enkä pelkästään siksi, että hän hoitaa asioitaan minun kauttani. Ihan oikeasti toivon hänelle itselleen pelkkää hyvää! Ei se mies ole tyhmä eikä hullu, hänelle on vain elämässä tapahtunut todella paljon ikäviä asioita (mikä nyt ei ole mikään selitys juopottelulle ja muulle). Toivoisin siis parempaa hänellekin, kerrankin! Jos hän saisi tukiasunnon ja hoitaisi asiat siellä kuntoon, voisi myöhemmin saada ihkaoikean yksiön – se olisi melkein lottovoitto. Tällöin hän voisi lopultakin pyytää myös lapsensa oikeasti luokseen käymään, tähän asti he ovat tavanneet Hörhön äidin luona tai Mäkkärissä tms. Olisi se hienoa *haaveilee toisen puolesta*!

 

Olen minäkin omituinen, huolehdin tässä toisten asioista ja puutun niihin, vaikka omissakin olisi aivan tarpeeksi tekemistä. No, vaikka työasioissa, eli työsopparia ei ole vieläkään kirjallisena tullut. Minä rapoan kyllä välittömästi, tehän tiedätte. Kissi käyttäytyy taas normaaliin tapaan eli märisee ja vänisee minun koivissani ja on entisensä. Eilen pyykkikone pyykkäsi merkatut tyynyt ja peitteet... toivottavasti sillä ei hetkeen taas ajella em. hommia. Kirjaston uutuusluettelokin ilmestyi ja sain ilman ihmeellisempää paniikkia 30 varausta täyteen. Ihan vähän hävettää, mutta kun minä en pääse valikoimaan kirjoja muulloin kuin lauantaisin. Parempi siis maksaa se 50 senttiä per kirja siitä ilosta, että siellä on taatusti jotakin odottamassa jo valmiina. Toisekseen, minä harvemmin ostan kirjan lukematta sitä ensin – no pieniä poikkeuksia on. Eli kyllä varaussysteemi on hyvä ja aika hieno, HelMet toimii tosin uudistuksen (!) jälkeen kehnommin ja kankeammin kuin ennen.

 

Residenssissämme eletään siis jälleen normaalia Welhottaren ja Vincentin rinnakkaiseloa. Minä lähdenkin tässä keittelemään kaffetta.

 

-----------------------------------

 

Purrrrrrrrrmenta, kissinkat! Joo hei, nyt me ollaa mami kaa jo ihan kaiffoi. Eile illall mami pyys mutt jo toho tyynyll sen viakkuu, tai siis oikeestaa mä pyysin päästä siihe. Sitt me jutskattii asioist sillee vakavast. Ja mami paijattirapsutti ihan joka paikast, mmmmm. En mä sitt kuiteskaa siihe jääny goisii. Ekaks mä goisin bases, niinku useen talvisin, ku siäl on ihanan lämpöst. Sitt mä siirryin toho mami jalkopäähä – täss mä oon nytki ja katton mitä mami skrivaa ylös. Ett ihan on niinku enne. Mua vaa muistutettii taas tost merkkaamisest ja sillee. Mä lupasin oikee kovast yrittää! Lupasin! Sitt mami oli hassu ja kilti, mä ku yritin ettii mun yht leluu tualt kirjahylly alta, ei sinne pääse. Mä menin sitt hyllyy ja yritin sitä kautta. Mami ku huamas, se ei ensi hiffannu, mitä mä duunaa. No sitt se otti semmose tököttime ja alko sill tyhjää tota kirjahyllyn alustaa. Siis hei, siält löyty ainaski kuus mun mylpyrää! Mä oonki ihmetelly, mihin ne aina hävii. Siis sinne, joo. Sitt löyty se piän palli, mitä mä etinkii, sitt löyty viäl pari muut piänt leluu. Ku sinne alle ei mahdu pölkkäröimää ja mami siivoo siält vähä harvemmi, nii vähäks sitäki nauratti. Kasa lelui ja pölyi! Se lupas tsiigaa noi muutki aluset viikoloppun, ku se kuiteski siivoo jotai. Nyt mull on iiiso kasa mylpyröit, ku niit on kiva heitellä nii ni ne helpost lentää johki ja hävii sitte. Enkä mä niit itte löydä enkä saa pois, niinku en muitakaa lelui. Mä osaa niit ees ettii! Tota, mulla on semmone outo vika, mami kerto, ett mä en tänne tulless osannu ees leikkii! Mamin täyty näyttää, ett miten erilaisill taravoilll leikitää. Mä en oikeesti osannu – mull on ollu vissii vähä ankeet. Onneks mä en tosiaa ite muista siit mitää! Nii ja sitt se uus uusin puukkimuana ku mami osti, se on tiätteks tosi heekkuu. Sitä mä syän varmast pitkää, sitä mami voi ostaa lisääki. Se avas just uude puuki ja lupas koht laittaa mulle sitä. Mä sain jo mun kalkonin, hampulikaakit ja napikat, mmm. On hyvä olo täss, oikee hyvä! Fotoi ei mami ottanu viäläkää, saatte katella tätä...

 

 

Kliffaa viikon keskimmäist päivää hei kaikill, yritetää olla kilti noill orjilll, jooko?!

 

--------------------------

 

Vincent, minusta tuo ei kuulosta oikein luontevalta, mutta sopii yrittää ;D

 

Päivän slogan: Mitä enemmän opin tuntemaan Varaston kollegoja, sitä enemmän alan arvostaa omaa seuraani!

 

Päivän biisi: Love You Till Tuesday

 

Luettua: Jorma Ranivaara – Asiakas Rydz, tarina miehen hulluksi tulemisesta (tai sitten ei, tämä on subjektiivinen asia ,D). Rydz, aluksi Tamminen, opettaa eläkeläisille kuvankäsittelyä. Hän on itsekin kiinnostunut kuvista ja niiden manipuloinnista, joten hän luo itselleen myös vaimon ja perheen. Kuvaa heidän elämänsä pitkälle, ainakin v. 2027 asti. Lisäksi hänellä käy virtuaalivieraita mm. Kiinasta. Ei siis ihme, että hänet onkin sijoitettu hoidettavaksi erääseen sairaalaan... Erinomaisen pirullinen tarina siitä, miten joku voi kehittää itselleen mukavamman elämän, joko sairaana tai vain huvikseen. Suositeltavaa lukemista kaikille, ei suurta kirjallisuutta, mutta viihdyttävän ironista kuitenkin. Juha Numminen – Kyyhkynen, jälleen uusi opus Nummiselta. Liekö sitten tavallaan käänteisesti tuotteliaisuuden syytä, että tämä on ainakin edellistä huomattavasti parempaa luettavaa! Kertomus Mr Hurmaavasta, CeeCeestä, joka oikeasti on toimittaja Sarkalan kehittämä tuote. CeeCee hurmaa kaikki ja saa kaiken haluamansa. Aluksi kaikki onnistuu, myös murhat, kunnes alkaa tapahtua outoja. Joku on selvillä asioista ja poliisikin epäilee häntä, tosin väärästä murhasta. Ihan luettava opus, ei kyllä aiheuta mitään intohimoja hankkia tämä itselleen, mutta sopivaa iltalukemista...

 

                                         

 

                                      KETTERÄÄ KESKIVIIKKOA!

 

 

WELHOTAR ON NYT HYVIN, HYVIN KRANTUSTI PUHUTELTAVA!

Vihainen Welhotar meni eilen heti kotoon tultuaan iltapäikkäreille. Heräsi ja kahmi eväänsä pakkasesta. Haukkui kissan uudelleen ja meni taas nukkumaan. Unia riitti melkein 6 h. Univelkaa on vieläkin. Mutta eipä tarvitse töissä ainakaan näppiksellä pilkkiä, prle.

 

Kaikki alkoi siitä, että kotoon tullessa kaikki oli sekaisin – koti oli siisti kun lähdin. Karvatakamus oli siis pitänyt omaa kivaa. Eihän siinä mitään, mutta klaffisoffa oli oudosti pengottu – jep-jep, kusethan sinne oli väännetty ja oikein täpöllä vielä. Ei mikään pieni liraus tai merkkaus vaan täysimittainen kastelu. Ensin lensi kissa arestiin kylppäriin. Perään lensivät klaffisoffat pestävät osat. Onneksi Vincent ymmärsi pysyä basessa koko illan ja yönkin, olin raivoissani. Luulin tuon vaiheen jo ohittuneen. Lisäksi soffa oli aamulla käsitelty haisuaineella, tosin vain vähän, mutta kuitenkin. Nyt seurassamme on lievästi nolo kissa, joka aamulla tuli pummimaan ruokia ja heekkuja, jotka tietysti saikin. En minä kissaa arestissa pitänyt, siis ovien takana, enkä nälässä. Ovi oli auki ja iltaruokaakin vein. Sanoin vain, että minun sänkyyni ei ole tulemista. Täysimittainen Welhottaren raivokohtaus siis, ja niin kypsä sekä aikuinen reaktio. Häpeän itseäni.... puolusteltakoon asiaa kuitenkin järjettömällä väsymyksellä ja sillä, että Vincent on viime aikoina ollut harvinaisen rakastettavalla tuulella eikä ole tehnyt tyhmyyksiä. Tämä oli siis täysin odottamatonta. Argh, suututtaa vieläkin lievästi. Mielenosoitustahan se, mutta en tiedä miksi. Ei pääse enää ulos suoraan parvekkeelle päivän aikana, koska on niin kylmä? Ei saa ruopia edes kukkapurkkeja? On myös ehdoteltu, että kukkia ei syötäisi? Jotakin tällaista, arvelen.

 

Varastollakin oli eilen hiljaista, joten siksi väsy iskikin aivan mahdottoman täpöllä. Kamala tunne, mikrounia siinä pöydän ääressä... pilkintää töitä odotellessa. Yritin taas mapitella ja järjestää, käydä muualla tapaamassa ihmisiä jne. Eihän se auta, kun on niin väsy. No, tänään on toinen meininki. Tiistai on viikon lähes kiireisin päivä, toinen on torstai. Joten eiköhän sitä tavaraa ala taas pöydälle tulla. Jopa toivon sitä, että pysyisi pirteänä ja tikkana muutenkin, myös illalla.

 

Pilkin lisää taksossa ja kotona vaihdoin vaatteet suoraan yökkäriin ja kävelin tuon raivarin jälkeen suoraan sänkyyn. Tipahdin uneen parissa minuutissa eli siitä voi vain kuvitella väsymyksen asteen. Nukuin ehkä tunnin. Sitten nousin etsimään evästä, pakkasessa oli soijasoossia ja muussia, joten ne sulamaan ja tänään evääksi. Onneksi olen joskus pakastanut valmiita annoksia ,D Kähmelöin vielä siinä lääkkeiden ym. tarpeiden kanssa ja painuin oikeasti nukkumaan. Jossain välissä luinkin vähäsen. Ja taas uni tuli äkkiä. Kerran kävin hereillä, vessassa ja juomassa vettä, uudelleen uneen melko reippaasti. Heräsin sitten kissan varovaiseen märinään... en huutanut suoraa huutoa. Kissa sai ensimmäisenä äsken ruokansa, herkkunsa, napikkansa – ihan kaiken.

 

Welhotar on myös vihainen siksi, että jotkut suunnittelevat isänpäivän viettoa. Päivän, joka on täysin markkinavoimien keksintöä. Joulumyynnin pieni aloitus. Isät saavat typeriä sotakirjoja ja kehnoa partavettä, mahdollisesti jopa kunnon lounaan. No, lasten omatekemät kortit voivat olla kivoja, mutta silti. Vastustan, minä vastustan ehdottomasti tällaista juhlaa ja varsinkin juhlan tuottamaa kulutusta. Jos nyt välttämättä haluaa näitä isänpäivää ja äitienpäivää viettää, sen voisi tehdä vaikka soittamalla tai käymällä heidän luonaan ja osoittamalla jollakin muulla tapaa, että välittää vanhemmistaan. Ja tätä muistamista voisi harjoittaa vaikka läpi vuoden, ei vain yhtenä päivänä, jos kerran on väleissä vanhempiensa kanssa. Ei ostamalla jotakin! Welhotar jyrkästi ehdottaa muita keinoja ja suuntaa jälleen taikuutensa valtavirtoja ja markkinavoimia vastaan.

 

Ei, minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa tänään. Minä olen vieläkin vähän huonolla tuulella. Lisäksi Opera kaatuilee omaksi huvikseen tuolloin tällöin. On pakko päivittää IE:llä ja senkin vanhalla versiolla, kun en viitsi uutta asentaa. Kirjalaarinkin ongelmia olisi ratkottava, mutta siinä tarvitaan vielä Belgarionin apua. Se jää siis viikonlopun huviksi.

 

Minä menen nyt keittämään kaffetta ja miettimään asioita!

 

-----------------------------------

 

Purve, kavrut! Jos tulisitte nyt vaiks käymää, näkisitte aika vihaskan mamin. Tai ei se enää vihaska oo. Eile se oli. Mull on ollu tosi kliffaa joka päivä, ku mami on siistiny kaikki aamusi ja mä saan tehdä päivisin mitä mä haluun ja leikkii. Ainut vaa, ett oon yksin. Eikä se hirveesti heemostu, jos mä vähä järjestele mattoi tai peittoi tai semmost. Nii ni mä sitt eile funtsin (mami sanoo, ett en tosiaa funtsinu), ett jos mä vähä lirauta toho soffall, se ei hiffaa sitä. Meinate ku sen rotsi, mikä pääll se käy tupakall, makaa siin ain iltasi. Ett ei se mitää haisui sitt huamaa. No, ehän mä muistanu, ett se liraus näkyy kans. Ja kun mun piti vaa lirauttaa ja niinku merkkaa, tuliki samall koko lasti. Öööö, nii tota, vähäks mami suuttu. Ei, ei se lyäny mua tai mitää. Huitas takamuksell sill rätill ja mä painuin suaraa basee. Sitt lensi peräss pyykkii koko soffa, tai siis sen soffan tyynyt ja se peitto ja kaikki. Mä olin kyll nolo! En mä taas muistanu, vaiks mä kuin yritän, mä en muista! Mutt ku piänell kissill on nii paljo muistettavaa pitki päivää, ja hei, se päivä on tiätteks pitkä. Nii ett mun tarttee vaa olla nyt tarkkan. Mami kyll anto iha uutta ja tosi heekkuu puukkiruakaa, mutt illall mä en saanu kaakkei. Nyt aamull mä sain ihan kaikkee mitä mä halusin. Mutt on mull viäl sen verra nolo olo, ett mä meen iha miälellää tonne basee goisii ja funtsii mun juttui. En tajuu, miks ihmiset on vihaskana, jos merkkailee mestoi. Mami sano, ett se dunkkis on sitt ihan hirvee. Ei mun miälest. Ihmiste miälest sitt vissii on. Ollaa me kavrui, sillee varovast taas. Molemmill on vähä paha olo. Siks ei oo must taaskaa fotoo, ei mami kehdannu ottaa must kuvaa tääll basess, se sano, ett se ei ois reiluu. Laitettii sitt tämmöne. Emmä kyll uskaltais tollee mamin konell, en taatusti. Mä muute oon jo hinautunu mami sänkyy, se ite pyys...

 

 

Kliffaa päivää kaikill – ja hei, älkää te alkako ainaskaa merkkailla tein himas mitää mestoi!

 

-----------------------------------

 

Vincent, kyllä sinä silti olet torpan suosituin karvatakamus!

 

Päivän slogan: Jonain päivänä, jos Vincent suo, minä saan nukkua hyvin ja pissittömässä huushollissa!

 

Päivän biisi: Viha

 

Luettua: Juha Seppälä – Paholaisen haarukka, joku arvostelija mainitsi tämän syksyn tärkeimmäksi kirjaksi. Olen eri mieltä, en pitänyt tästä. En muutenkaan ihmeemmin pidä Seppälästä enkä hänen tavastaan kirjoittaa. Jollei tärkeäksi asiaksi sitten nouse kirjan henkilögalleria sijoitusneuvojasta kelloseppään, verkkotuottajaan ja sosiologiin. Ja kas kummaa, joku bloggaa tässäkin kirjassa *virn*. Eli en ihmeemmin pitänyt, lienee siis niin kyldyrelliä. Jokainen tehköön asiasta itse omat johtopäätöksensä, varmasti tämän moni lukee ja ymmärtääkin oikein. Ei tämä epäkyldyrellli Welhotar kuitenkaan. Veijo Baltzar – Sodassa ja rakkaudessa, tarina mustalaisyhteisön matkasta Saksassa ja kohtaloista fasismin aikaan eli joukkotuhosta, holocaustista, joka koski myös mustalaisia. Sinänsä en ihmeemmin pitänyt kirjasta eli mustalaisten kuvauksesta, se tuntui jotekin epäaidolta, oli niin keski-eurooppalaista, aivan erilaista kuin Suomessa. Vierastan tätä, koska itse tunnen paljon ihan kotomaisia romaneita. No, ehkä tämä on tarkoituksellista, Baltzarilla lienee ollut ongelmia heimon kanssa aikaisemmin. Itse holocaustista sen verran, että minä ainakin tiesin historiasta jo sen, että hävitettäväksi vietiin myös romaneita. Kuinka paljon, siitä ei ole tarkkaa tietoja, vain arvioita, koska tuolloin romanit vielä liikkuivat varsin vapaasti koko Euroopan alueella. Eli tarina ei ole kovin kummoinen, olisin pitänyt enemmän kotimaisesta asettelusta. Mutta suosittelen lievästi, käy myös rakkaustarinasta, lujasta sitoutumisesta, vahvasta solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden kuvauksesta.

 

                                         

     

                                         PAREMPAA TIISTAITA!

MAANANTAIN UPEA ALKU.... =b

No niin, ihana ja upea maanantai-aamu kutsuu Varaston lempeään syleilyyn valtaisan mukavien työkavereiden luokse. Osaanpas minä valehdella melkein luontevasti, täh? Höh, vajaat 4.5 h kälyistä ja katkeilevaa unta, melkein täynnä kehnoja unennäköjä. Ei mukava. Joku on taatusti väsynyt jo aika pikaisesti, saati sitten iltapäivällä kotoon palatessa.

 

Eipä tullut eilen tehtyä muuta kuin pakolliset kotityöt. Muuten vain lotkottelin ja lueskelin. Välillä kissi vaati paijatusta ja me molemmat ruokaa. Suhteellisen vähätöistä siis. Eikä muuten särkenyt melkein-ollenkaan, kunhan otin mömelöt minimimäärän mukaan ennen siivousta ja ruiskua. Ne tekevät niin häijyä, että ilman ei onnistu. Mutta tod.näk. tänään illalla voin jo valitella kipeitä koipia ja särkevää olkapäätä... arvelee tämä! Olisipa joskus ihan kivuttomia päiviä, niihin voisi jopa tottua. Tai jos joskus saisi nukkua vaikka 5 – 6 h heräämättä – oi autuus. Oli melkein hyvä olokin osan aikaa eilen. Hämmästyttävää ja melkein ennen-kuulumatonta! Älkää peljätkö, minä ehdin valittelemaan tälläkin viikolla vielä monen monta kertaa. Ja monesta eri asiasta.

 

Kirjalaariin en koskenut, eli sitä en ole saanut vietyä eteenpäin. Ehkä käytän ensi viikonloppuna sitä komentotulkkia ja teen samalla kaikki, olisi sitten käytössä ja nätimpi kuin nyt keskeneräisenä. Mielipiteitä otetaan reilusti vastaan, ihan muodosta ja käytännöstä jne. alkaen – eli arvostelkaa pliiz! Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ajaa omat kirjat myös toiselle sivulle, siitähän homma tuleekin ,D Lisää kirjojakin kun jostakin aina ilmestyy – en minä ymmärrä. Lisääntyvätkö ne keskenään? Hyvä dekkari ja hömppä vierekkäin ja eipä aikaakaan, vieressä nököttää joku best seller –hömppäjännäri =o Onpa pelottava ajatus, muuten.

 

Talvikausi alkaa, Welhotar pukeutuu taas mustaan! Tämä vain ilmoitusluontoisena asiana, pukeudun minä usein muutenkin mustaan. Tämä kesä on ollut poikkeus, osittain sinistä ja nyt syksymmällä punaista. Mutta musta musta on aina musta! Niin että minut on vielä vaikeampi tunnistaa.... tosin muita tuntomerkkejä on vaikeampi korjata! Lisäksi olen vaihtanut takkiakin, ehheheeh. Ja vaihdan kohta uudestaan, jos tästä vielä viilenee. Se takkikin on musta ,D Minusta on tullut kovasti kylmänarka, aina paleltaa. Kai se on sitä, ettei pääse liikkeelle eikä voi edes saunoa. Peiton (tai peittojen) alla on aina kuitenkin lämmintä ja yleensä vielä mukavaa. Kirja ja kissa tarvitaan mieluusti siihen viereen.

 

Onneksi kirjojakin on taas riittänyt aivan kiitettävästi, uutuuksia satelee jopa vähän liian runsaasti. Hävettää, ne makaavat meillä joskus jopa kaksi viikkoa... ennen sain yleensä kaikki luettua viikossa. Nyt kun lainoja on 21 kpl, ei ihan mene viikon sisään, ei. Vaatii vähän enemmän aikaa. Jotkut kirjastot ovat olleet fiksuja ja laittaneet suosituimpien eli eniten varailtujen kirjojen väliin lappusen tyyliin ”Luethan tämän mahdollisimman pikaisesti – kirjaa odottelee monta muutakin lukijaa!”. Ei paha, tosin minä en aina niitäkään lue ensimmäisenä. Valitsen luettavani mielentilan mukaan. Toisinaan on kesken pari kirjaa yhtäaikaa  - toinen odotteluun ja taksomatkoille, toinen oikeasti luettavaksi. Eli kehnompi saa yleensä toimia reissukirjana ,D Lisäksi olen kovasti harkinnut, pitäisikö hankkia parvekkeelle valolamppu, sähkösellainen siis. Kynttilälyhdyn valossa ei voi lukea, kun käy tupakalla. Se on kiduttavaa. Meillä luetaan aina ja joka paikassa. Siivotessa ja ruiskussa ei lueta käytännön syistä. Myös Belgarion ottaa suvereeenisti nykyisin hyllystä itselleen luettavaa, kun tulee käymään, jos hän saa urakkansa (siis minun pyytämäni pienet apustushommat) tehtyä pikaisesti. Kas, minun kirjanikin ovat alkaneet lievästi kiinnostaaa. Jaa-aah, niin ne lapset vanhenevat, hmph – ei, en minä!

 

Nyt on lähdettävä tarkastelemaan viikon asukokonaisuuksia, musta on musta musta!

 

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kissit! Hei, vähäks  tääll on tosiaa loikottu eile. Mä goisin koko päivän mamin viakuss ja ilman mamii. Kyll nukuttiki hyvi. En jaksunu tekee ees mitää. Oli galsaa ja tylsää. Onneks oli hyvää puukkimuanaa ja tarpeeks tipahteli heekkuiki. Ei kyll mitää ihmeellist, mutt kuiteskii. Ja mami oli kilti, se paijatti ja puheli nättei mulle, mmmmm, kilti mami. Nii ni mäki olin kilti. Kyll mulle illall iski sitt semmoset minihepulit, mä melkee hyäkin mamin koipisii. Mutt tiätteks, sill on vaisto! Oikeest, mä olin just hyäkkiis ja starttasin, ku mami käänty ja sano aika kovast, ett ei saa. Ei purettaa eikä hyäkkii. Mä en voi tajuu, mist ihmine tommose huamaa. Se on ennenki hiffannu sen. Omituist, mä en siis todellakaa näytä hyäkkivän tai mitää. Mä vaa funtsin sitä. Mami ite sano, ett se aavistaa sen jostai. Kai me ollaa sitt oltu yhes jo tarpeeks kaua. Ett osataa lukee vähä ajatuksii, meinaa. Ku se tiätää, millo mäki haluun jotai naksui tai muuta, vaiks heekkui ja sillee. Ja mä tiän, millo sitä särkee ja sill on paha olo. Mä meen sillo sen viakkuu sillee nätist, ku mä tiän ett kissiviärihoito tekee gutaa. Kukaa ei oo käyny.  Mami ei oo ees häirinny mua puhumall puhelimess eikä mitää. Meill on niinku ollu tosi rauhallist ja hiljast. Siksi ei oo mitää fotoi mustakaa eikä mistää muustakaa. Mä löysin tollase foton, kai se tänne sopii...

 

 

Kliffaa viiko alkuu, goisaillaa lämpimäss ja kuivass eli sisätilois, eiks?

 

---------------------------------

 

Kyllä vaan Vincent, ehdottomasti sisätiloissa tänään ,D

 

Päivän slogan: Ei niin pientä pahaa, ettei sitä joku ihminen keksisi uudestaan.

 

Päivän biisi: Monday, Monday

 

Luettua: Anders Roslund ja Börge Hellström – Edward Finniganin hyvitys, hiukka sekava, mutta karmiva kuvaus kostonhimosta, vihasta sekä kannanotto kuolemantuomioon. Mies pidätetään pahoinpitelystä ruotsinlaivalla, myöhemmin selviää että mies ei olekaan se, joka hän on olevinansa. Alkujaan hän on paennut kuolemantuomiota odotellessaan ja eksynyt Ruotsiin, jossa on aloittanut uuden ja rauhallisen elämän. Asiaan kuitenkin sotkeutuvat jusalaiset, jotka haluavat miehen teloitettavaksi omaan maahansa. Ja kuten todellisuudessakin, näinhän siinä käy. Mies teloitetaan. Varsinainen juju onkin siinä, että alunperin hän on ollut syytön murhaan, josta oli tuomittuna. Rikoksen tekijä ilmiantaa itsensä uhrin isälle, Finneganille, joka on kymmeniä vuosia vaalinut vihaansa ja luullut nyt saaneensa hyvityksen. Kyllä, sekavaa, mutta mielenkiintoista. Mitä kaikkea vuosien kostokierre, kuolemantuomion odottelu syyttömänä, isän rakkaus poikaansa sekä pojan uusi elämä ovat saaneet aikaan. Suosittelen – en varsinaisesti voi sanoa, että pidin tästä, mutta silti. Kannattaa lukea ja vähän tarkistella vaikka omia mielipiteitään erinäisistä asioista. Anja Lampela – Kohtalokas petos, ei suurta kirjallisuutta, melko luettava tarina nykypäivän Suomesta. Miten käy hyväuskoiselle, innostuneelle, ei-koulutetulle yrittäjälle, kun pankki ei enää anna lainaa ja kanikonttorin ovikin on käynyt jo useampaan kertaan. Lainoja voi ottaa muualtakin ja palveluksia tehdä toisille. Ikävä kyllä, laittomasti. Tämä taas johtaa erinäisiin vastenmielisiin tapahtumiin lähipiirissä, koska maksuja on mahdoton toimittaa ajoissa. Lopulta edessä on vain yksi ratkaisu – vai oliko se onnettomuus? En suosittele mitenkään mahdottomasti, voisi olla tottakin eli kuvaus erään pienyrittäjän toimista kassakriisin aikana sekä perheen asemasta miehen mielessä. Kevyttä rikoshömppää, mukana siis sheksiä ja ns. rakkauttakin. Sopii kaikille kevyeksi välipalaksi. Janne Huilaja – Yksikätinen, kirjailija ostaa vanhan koulun lähes kuolleesta kylästä ja muuttaa siihen perheensä kanssa. Ensin on kuitenkin tehtävä vähän remonttia. Väliaikoina hän kulkee kylällä ja jututtaa siellä vielä asuvia ihmisiä. Kukaan ei oikein halua kertoa, mitä koululla on tapahtunut. Jotakin järkyttävää ja yllättävää ilmeisesti. Kirjan sisään on sitten kirjoitettu varsinainen tarina koulun aikaisemmista tapahtumista, jotka olivatkin varsin karmaisevat; mustasukkaisuutta, alkoholia ja se lopullinen ratkaisu. Perheen muuttaessa nämä tapahtumat ja koulun ilmapiiri tuntuvat vaikuttavan vielä kaikkiin ja kaikkeen nykypäivänäkin... Ehdoton löytö, Welhotar piti tästä kovasti. Ei tätä kauhukirjaksi voi kutsua, mutta miten hyytävää tekstiä voikin saada aikaiseksi pienin keinoin. Nostan hattua kirjoittajalle! Tämä voisi asustaa meillä kotonakin eli suosittelen kaikille, jotka näin pimeyden vallatessa illat kaipaavat jotakin mietiskeltävää... ja joiden kynnet lyhenevät lyhenemistään *muahahah*.

 

                                          

  

                                       MAINIOTA MAANANTAITA!

KAIKKEA UUTTA TARJOLLA - MONESSA MUODOSSA =b

Ah, 5 h unta, herätys vain kertaalleen. Ei paha, olisin voinut nukkua lisääkin, mutta karvatakamus jolisi haluu heekkuja –märinäänsä eli oli pakko nousta. Eilen vetäisin päivityksen jälkeen klo 10 mennessä aamupäikkärit 4 – 5 kertaa, sellaiset lyhyet vaan. Mutta nukuttu on, ei ehkä tarpeeksi, mutta kuitenkin. Eikä se tähän jää, minä aion nukkua lisää vielä tänään. Ja lepuuttaa muutenkin! En  jaksa muuten koko viikkoa Varastolla, minä katsokaas olen jo siinä iässä, että minä tarvitsen lepoa ja hiljaisuutta *tsihih*.

 

Ensiksi, ystävät hyvät, katsastakaapas tuonne oikeaan sivupalkkiin. Kyllä, sinne on ilmestynyt uusi sivu, Polgaran kirjalaari! Sinne on koottu kaikki 19.5.2007 jälkeen kirjastosta lainatut kirjat aina eiliseen asti. Mukana ei siis ole omassa hyllyssä olevia kirjoja tai muilla tavoin hankittuja opuksia! Tarkoitus on myös laittaa jokaiselle pieni arvio – yksi kissa tarkoittaa jotakin jne. Suosittelen katsomaan, miltä se näyttää. Huomatkaa, että sivu ei siis ole vielä valmis, korjailen sitä pikkuhiljaa! Armas Belgarion otti hupitehtäväkseen opintojen lomassa tehdä pari ohjelmaa, joilla saan kirjaston tilaston siirrettyä vuodatukseen sekä komentotulkkiohjelman, jolla sitä voi myös päivittää ja tehdä arvostelut jne. Kunhan tässä täysi meno on voimissaan, sinne mahdollisesti ilmestyy myös muutakin. Tällä hetkellä kirjat ovat kirjailijan sukunimen mukaisesti, mikäli tekijöitä ei varsinaisesti ole tms. ne sijoittuvat jotenkin oudosti, yritän vielä ratkaista ongelmaa. Lisäksi mukana on toistaiseksi vielä tuplia, korjaan nekin pois kuleksimasta, kunhan ehdin. Mutta olkaa hyvä, käykää katsomassa kuitenkin! Tämä täällä on mahdottoman ylpeä nörttipojastaan  =D

 

Eilinen menikin melko pitkälle tämän kanssa säheltämiseen. Nimittäin Operalla tämä ei suostunut toimimaan oikein, vasta IE:llä.... oh shit. Joten päivityksetkin lienee tehtävä tästä lähtien IE:llä eikä jumittua liikaa Operan käyttämiseen. No, se tästä tällä kertaa. Muuten eilen armas Belgarion kokosi ensin valolampun, josta tuli muuten tosi mainion näköinen – sopii makkariin erinomaisesti, valo siivilöityy ovelasti kävyn lehdyköiden välistä. Aikaa meni n. 20 min.  Työkaveri oli käyttänyt kokoamiseen pari tuntia, heh. Manuaalia tarvittiin, pakko, iso varjostin oli nimittäin hyvin pienessä paketissa erinomaisen omituisina osina. Mutta nyt on hyvä! Samoin pieni apuhylly kokoontui hänen käsissään kasaan tosi nopeasti. Hylly on jopa tukeva (ja nätti, tietysti)  ja sille löytyi paikka aivan itsestään. Olin katsonut, että tuohonhan se sopii, mittaamatta ja se todellakin sopi, sentti jäi vielä varaakin ,D Eli kalustustamme on täydennetty erinomaisen  mukavasti. Samalla vanha lukuvalo siirtyi tähän klahvipiironkin päälle työvaloksi. Sekin hyvä parannus tilanteeseen. Welhotar on kovasti tyytyväinen. Kiittelen tässä vain Belgarionia, poikaani, Kiven Vartijaa, joka ainoana tuntemanani ihmisenä pitää kokoamisesta ja osaa tehdä sellaista (ja on ainoa, jota uskallan pyytää tekemään vähän sitä sun tätä aina tarpeen mukaan!). Kaiken muun hyvän lisäksi parvekkeella asustava Tuija sai talvitakin ruukulleen, jospa se selviäisi talven yli.

 

Surkeaksi palkkiokseen isojen kehujen lisäksi  Belgarionille tarjottiin toki lounas ja kaffet jälkkäreineen. Tällä kertaa tein kana-vihanneskeittoa pitkästä aikaa, oli hyvää! Simppeliä, hyvää perusruokaa hellästi maustettuna, teki kauppansa. Jälkkäriksi yllättäen kaffetta, kirsikkarahkaa ja keksejä. Mukaansa hän sai vielä tofua sekä rahkaleivareita, muuta ei nyt ollut antaa. Täytyy yrittää käväistä Vii Voanilla jossakin vaiheessa taas ostoksilla. Pitäisikö keksiä myös jotakin uutta kivaa kasvisruokaa, jota olisi helppo tehdä. Sosekeitto oli muuten ollut hänen mielestäänkin hyvää, mutta keittoaika (se vähintään 2 – 3 h) ei ole oikein opiskelijaa suosiva ,D Pitäisi kehitellä jotakin uutta kivaa... Vii Voanissa on mm. falafelia "lisää vettä ja paista" –paketissa, mutta lisäainemäärä on melkoinen. Mutta jotakin muuta, hän kyllä toki osaa tehdä erilaisia kasviskeitttoja ja kastikkeita, mutta jotakin tekisi mieli kehitellä. Ideoita otetaan vastaan, toki!

 

Hrr, käväisin parvekkeella – siellä on kylmä, pakkasta? Welhotar siirtyy siis pukeutumisessaan normaaliin mustaa mustalla –kauteen eli musta leveä ja pitkä hame sekä musta jakku.Väriä antavat ne n. 30 maripaitaa, jotka on hankittu Huutiksesta vuosien aikana. Voin vakuuttaa, että sävyjä ja malleja löytyy! Eli on varauduttava taas huomiseen työpäivään. Voihan kettu *lähtee evakuoimaan varastojaan*...

 

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Arvatkaas, oliks eile sitt kliffaa ku Poika tuli. Se alko heti väsää kaikkee miälenkiintost, mä tiätty olin pomon, eihä ne osaa mitää ilma mua tehä kuiteskaa. Ja mukan neuvomas iha viäress, ett mitä mihki laitetaa. Joo, ett kovan homman mäki tein! Nii ni mäki sain sitt vähä broiskuu ja njamskisruakaa. Oli hyvää, kyll mamiki osaa ku oikee yrittää. Ja sitt kalkonii ja kaakkei ja napikoit. Ja sitt mä sain maistaa mamin jotai juttuu (toim.huom. rahkaleivaria), ööö, tota ei se oikee ollukkaa mun makuu, vaiks haisu oli hyvä. Mutt mä sain sitt vähä maistaa oviilii, se on mun iso heekku kans. Ja sitt Poika ja toi mami väsäili viäl kaikkee muuta täss koneell. Sen aikaa mä sitt sain leikkii kaikell toll vanhall rojull. Siin oli kliffaa pyärii ja ryämii ja semmost. Mutt sitt ne viätiiki roskiksee, höh. Ois jätetty mulle leluiks, ei ne viäny ku paljo tilaa vaa. Ois mami silti mahtunu himaa, ainaki melkee! Mäki kävin äske mamin kaa partsill, pylly jäätyy, ei siäl voi olla. Kävästä vaa. Se alkaa vissii se talvi sitte. Me poltettii kyntteliiki taas siäl lyhdys, siit mä diggaan. Must on kiva tsiigaa sitä, ku se valo tulee nii jännä näkösest siält. Diggaan mä muute tost mein uudest lukuvalostki, se on hiano. Se on melkee ku suulist ottais. Mä makoilen aika useen siin lampu viäress, ku siin on semmone lempee valo... ja mä näytän hyvältä, mä tiädän *kollivirn*. Mami otti must fotonkii, miss mä vahdin sen lainakirjoi, ei tullu oikee hyvä, mutt mä jaksanu siin oottaa, ett toi saa sen matolaatikkosa toimimaa. Se kestää älden kauan nimittäi. Ett täss mä oon kirjavahtin >o<

 

 

Kliffaa päivää taas kaikill, viäl on vapaat ja voidaa relaa!

 

--------------------------------

 

Niin voidaankin, Vincent, ja niin kyllä tehdäänkin ,D

 

Päivän slogan: Köyhyys on rikos, josta rangaistaan elinkautisella pakkotyöllä!

 

Päivän biisi: I Am A Poor Lonesome Cowboy

 

Luettua: Åsa Linderborg – Minua ei omista kukaan. Alkoholisti-isä on jäänyt yksinhuoltajaksi ja tytär kertoo onnellisesta lapsuudestaan. Lapsuus oli onnellinen, mutta erilainen kuin muilla. Koti oli hyvin hoidettu ja kaunis, ruoka ehkä yksipuolista, mutta rakkautta riitti molemmin puolin. Myöhemmin murrosiässä tytär alkaa vihata isänsä elämäntapaa, sortumista enempään juopotteluun ja siirtyykin asumaan äitinsä luokse. Mahdottoman hyvä kuvaus siitä, että alkoholistin lapsen lapsuus voi olla hyvinkin onnellinen ja mukava, vaikka sitä ei ehkä helpolla uskota. Tämä kannattaa lukea, koska mukana on muutakin koskettavaa tekstiä esim. isän kuolemasta. Welhotar piti ja suosittaa – kaikki ei aina ole sitä, miltä sosiaalitätsyt ja tiukkapipot haluavat sen näyttävän! Rikos rautateillä – Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2008, ehdottoman mukava kooste erilaisista novelleista. Aiheeksi oli annettu juna eli novellin oli jotenkin liityttävä rautateihin, junaan tms. Mukana 20 todella erilaista novellia, perinteisiä rikoksia, mahdottoman omituisia tapahtumia, kieroja viritelmiä jne. Kiva kooste, ei suurta kirjallisuutta, mutta mukavaa luettavaa ihan aiheen ja erilaisten tarinoiden vuoksi. Suositan rikoskirjallisuuden kavereille sekä muutenkin vaikka matkalukemiseksi – novellit ovat niin käteviä ;D

 

                                     

               

                              SUUNNITELMALLISTA SUNNUNTAITA!

EPÄMÄÄRÄISIÄ YLÖSMERKINTÖJÄ LAUANTAI-AAMUN VIIHTEEKSI

Unien etsintä se vaan täällä jatkuu. Herään näköjään aina 1 – 1.5 h sen jälkeen, kun olen eka kertaa nukahtanut. Sitten käyn vaikka juomassa vettä ja tupakalla. Ja uusi yritys, joka tuottaa unta ehkä n. 3 h. Tämän jälkeen en heti saa unta, on pakko tehdä jotakin eli vaikka päivittää lokia ja tehdä aamupalaa. Sen jälkeen taas jossain vaiheessa alkaa unettaa kunnolla. Ei tämä ole kuulkaas yhtään mukavaa! Tai kyllä tämä menettelee näin viikonloppuna, mutta työpäivät ovat olleet tosi väsyjä ja ankeita jo pari viikkoa. Täytynee häiritä omisarvista jonkinlaisen lääkityksen saamiseksi tai kokeilla omia titrauksia toiseen suuntaan!

Varastollakaan ei nyt mitään erikoista. Eilen pientä puuhastelua ja monet lähtivät myös jo aikaisemmin vapaalle tai olivat jo etukäteen ilmonneet lomista ym. Eli ei kiirusta, pääsin lähtemään aivan puhtaalta pöydältä ,D Tässä vain odottelen, milloin kiikuttavat minulle määräyskirjan jatkoista – en minä taas mitään muuta odotakaan... Sekä P-P että henkilöstöpäällikkö ovat nyt luvanneet jatkoja. Minä en vain usko, ennen kuin minulla on paperi edessäni!

Eilinen kirjasto- ja kauppareissu sujui lopulta erinomaisen hyvin. Takso tuli oikeaan aikaan ja vei perille just eikä melkein. Kirjastossa oli iso pino, tai ei siis kovin montaa kirjaa, mutta aikamoisia jötiköitä eli tiilikiviä odottamassa. Palautin kassillisen, sain kassillisen – reilua, eikö? Kaupoissa ei ollut vielä ryysistä pahastikaan, joten niistäkin sain kaikki tarpeelliset. Ihan listan mukaan jopa. Vähän kyllä hirvitti se määrä, mutta hyvin pakattuna oli vain 2 kassia ja apukassi (joista siis 1 kirjakassi) eli ei paha, siinä on meille viikon ruuat ja luettavat. Painoivat kyllä niin, että koivet kramppasivat jo kaupassa ja taksoa odotellessa, selkäkin valitteli omiaan eikä tykännyt olostaan. Tarjoomuksena löytyi mm. tipusuikulaa keltaisena kilon paketti 2.50 juuroa, pakkohan se oli ottaa mukaan. Samoin leipiä pariakin plaatua pakkaseen. Normivalintoina taas uutta kissinruokaa karvatakamukselle kokeiltavaksi. Hakuna oli normitakso – kas kun klo 14.45 ei Iisalami löytänyt taaskaan mistään autoa. Prle, siinä niitä pörräsi torilla kiusaksi asti! Ai että, tuo pistämätön logiikka joskus kututtaa. No, mukava normitakso nosteli kasseja ja roudasi ne kotona ulko-ovelle asti eli oikein kohteliasta, ziitosta vaan. 

Oli sitten pakko vielä illalla soittaa Belgarionille, mitä hän haluaa syödä eli varmistaa mitä otetaan pakkasesta, jos tarvis on. Tänään on kuitenkin hänenkin mielestään sitten broilerin vuoro eli teen suikuloista jotakin, josko ihan salaatin perään heittäytyisi.... wokkiinkin alkaa kyllästyä, tai tekisi broisku-vihanneskeittoa... No, Belgarion sanokoon lopulliset sanansa, kun tulee. Äkkiä sen ruuan sitten tekee. Kissille tuli taas ostettua paria plaatua uutta muonaa, mikään ei tunnu kelpaavan. Oudon kronkeli esitys karvatakamukselta, joka aikaisemmin on surutta syönyt kaiken eteen asetetun. Minusta jotenkin tuntuu, että kyse on taas pomotuksesta eli kuka onkaan herra talossa ,D Se olen muuten minä!

Käväisin tässä välissä keittelemässä kaffet – tuli kaffehinku, samalla riipaisin mömelöt. Koivet ja selkä ovat äärijäykät, mutta eivät kuitenkaan ihan hirmuisen kipeät. Pakko kuitenkin pysytellä tuossa annoksessa, että pystyy toimimaan. Tänäänkin on vielä kaikenlaista puuhasteltavaa.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Ehh, on toi mami juu kilti. Se toi mulle muanaa, taas erilaist ja mull on viäl sitä kurmeejuttuu ja mä tiän ett pakkaseskii on jotakii. Mun miälest joka päivä vois olla heekkui, mutt mamin miälest ei. Ku ett välill syädää iha tavallist *möks*! Mä en taho, mä tahon heekkui. Sain mä äsken kalkonii, sitäki se toi. Ja sitt mä sain napikoit ja hampulikaakkei ja uutta muanaa mun kuppii. Nyt mä kyll kävin vaa laatikoll ja meen toho mamin paikall goisii. Siin on hyvä. Mä jään oottelee Poikaa, ku se tulee vast päiväll. Sitt ne duunaa jotai safkaa ja mami lupas mullekki vähä. Jeeee, Poika on kiva. Se tulee kokoomaa jotai taravoit, mua jänskättää, mitä niist tulee. Mä en tiädä, tääll on vaa kaks lodjuu, toine iso, toine piäni >o< Mitää tiatoo, mitä siält ilmestyy! Toivottavast ei mulle mitää, mä en tarvii. Mami höpisi jotai, mist mä tajunnu mitää; jotai käpyst ja näyttelyhyllyst. Vähäks se sekoo taas omiaa. Tarttee tänää valkkaa mun kuvei ja lähettää ne Reetill, siin onki vähä hommaa. Mun fotot ku on vähä sekosi, niit joutuu ettii hirveest. Mamin homma, mami tekee! Mä vaa sanon, mitä otetaa. Nii ett mull ei oo sitt tähä fotoo ittest. Tämmöse löysi, jos tää vaiks kävis täll kertaa *tsihih*...

Kliffaa löördaagii ja leedii kaikill – ja oikee paljo heekkui kans!

------------------------------------

Vincent, minä toivotan kaikille tuota samaa – siis orjille myös eli kunnon kekriä kaikille ,D

Päivän slogan: Invataksot ovat kuin epäonnistunut teleportaatio. Kukaan ei tiedä mitä ilmestyy, minne ja miksi, mutta kukaan ei ole oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Päivän biisi: Valo yössä

Luettua: Catherine Sanderson – Petite Anglaise, kirja bloggaajasta, blogikommentoijaan rakastumisesta, suhteesta jne. Täysveristä hömppää, mutta hiukka uutta mukana eli tuo blogipuoli. En tiedä, väitetään, että tämä olisi autenttinen - en ole tutustunut ao. blogiin. Käykääpäs itse katsomassa. No, hömppää kuitenkin, mutta luettavaa sellaista. Mukana muutama terävä arvio blogielämästä, miiteistä ja muutakin mielenkiintoista. En nyt ihan suosittele, mutta jos hömppää on vailla, tämä sopii bloggaajalle oikein mainiosti siihen tarkoitukseen! Johanna Sinisalo – Linnunaivot, Jyrki ja Heidi eivät tunne toisiaan kovin hyvin, mutta lähtevät silti ns. oikealle patikkamatkalle Tasmaniaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan. Jyrkillä on kokemusta ja halu hallita sekä valta. Heidi elää tunteella ja kuitenkin järkevästi, vaikka aloittelija onkin. Merkinnöissä korostuu luonnon mahti, länsimaisen ihmisen avuttomuus sen edessä ja kaipuu puhtaaseen ja alkuperäiseen. Kuitenkin jokainen jättää merkkejä itsestään tavalla tai toisella. Oikeastaan aika julma opus, kaikin puolin – jopa pelottava. Linkki kannattaisi vilkaista. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa. Welhotar piti tästä!

                                          

                                                 KEKRIÄ SITTEN KAIKILLE!