Argh, olipa tavallista veemäisempi yö. Koivet päättivät jostakin syystä alkaa kramppailla, ensin vasen. Kun se loppui, oikea. Sellaista stnan kipeää kramppia, joka ei laukea millään. Huusin ääneen ja yritin varovasti venyttää ja hieroa. Otin magnesiumia. Eipä tuo auttanut. Toisaalta, aina ne ovat lauenneet, vaikka aikaa siihen menee. Prle, hyvät unet katkesivat taas eli ei taaskaan kunnon unia tälle päivälle. Että jaksaakin ketuttaa! Ja koivet ovat edelleen arat, varmaan koko päivän ajan. Tähän kramppaamiseenkaan en keksi loogista syytä, yleensä ne iskevät pitkien kävelyiden tms. jälkeen. No nyt ei ole ollut mitään – paitsi että, eilen tulin kotoon normitaksolla, pienellä sellaisella ja kävin välissä raha-automaatilla. Se voisi käydä syystä eli koivet olivat normaalia kummallisemmassa asennossa jännittyneenä takson takapenkillä... Jep, laitamma Iisalamen syyksi! Prleen Iisalami!
Varastollakin pukkaa ihan pientä kiirusta, P-P on innokas ja tartuttaa sen pakosti muihinkin. Joku voisi viedä pois nämä tulostavoitteet tällaisista töistä! Ei siinä ole mitään järkeä, ei näitä voi arvottaa laskien määrän perusteella. Mutta kun näin on jossakin ylemmällä taholla päätetty, sitä noudatetaan. Jokaisen osalta. Minä vähäisimpänä joudun tietysti loppukäsittelemään kaikkien hommat. Siitä sopii repiä naurua, koska joskus joku kuikkii loppukuusta jo selkäni takana ja odottelee omaa pinoaan kiireissään ,D On ne ihmiset outoja. En ole kuitenkaan häiriintynyt tästä, hyvinhän tuossa on vielä toistaiseksi selvinnyt perässä. Ihmisiä ne muutkin ovat. (Huom! Tämä siis tarkoittaa, että minä olen myös ihminen!)
Hörhö on edelleen Kuivaamolla ja hänelle pitäisi lähettää rahaa. Mies kertoi, että oli yrittänyt saada pankkitilin ja henkkarit aikaiseksi, mutta paikallinen sos.työntekijä on niin kiireinen, että ei ole vielä ehtinyt mukaan. Hän kun tarvitsee saattajan ja todistajan mukaansa! No, tämän kerran vielä, eli siksi kävinkin nostamassa rahaa. Tänään lähtee lähetys Kuivaamolle, toivottavasti viimeistä kertaa. Toivon myös, että Hörhö jaksaa asustaa Kuivaamolla vielä pari kuukautta, kuten tarkoitus alunperin oli. Sen jälkeen hänellä olisi toivoa päästä jonkinlaiseen tukiasuntoon ja päästä vähän elämässä eteenpäin. Minä niin kovasti toivon, että se onnistuisi! Enkä pelkästään siksi, että hän hoitaa asioitaan minun kauttani. Ihan oikeasti toivon hänelle itselleen pelkkää hyvää! Ei se mies ole tyhmä eikä hullu, hänelle on vain elämässä tapahtunut todella paljon ikäviä asioita (mikä nyt ei ole mikään selitys juopottelulle ja muulle). Toivoisin siis parempaa hänellekin, kerrankin! Jos hän saisi tukiasunnon ja hoitaisi asiat siellä kuntoon, voisi myöhemmin saada ihkaoikean yksiön – se olisi melkein lottovoitto. Tällöin hän voisi lopultakin pyytää myös lapsensa oikeasti luokseen käymään, tähän asti he ovat tavanneet Hörhön äidin luona tai Mäkkärissä tms. Olisi se hienoa *haaveilee toisen puolesta*!
Olen minäkin omituinen, huolehdin tässä toisten asioista ja puutun niihin, vaikka omissakin olisi aivan tarpeeksi tekemistä. No, vaikka työasioissa, eli työsopparia ei ole vieläkään kirjallisena tullut. Minä rapoan kyllä välittömästi, tehän tiedätte. Kissi käyttäytyy taas normaaliin tapaan eli märisee ja vänisee minun koivissani ja on entisensä. Eilen pyykkikone pyykkäsi merkatut tyynyt ja peitteet... toivottavasti sillä ei hetkeen taas ajella em. hommia. Kirjaston uutuusluettelokin ilmestyi ja sain ilman ihmeellisempää paniikkia 30 varausta täyteen. Ihan vähän hävettää, mutta kun minä en pääse valikoimaan kirjoja muulloin kuin lauantaisin. Parempi siis maksaa se 50 senttiä per kirja siitä ilosta, että siellä on taatusti jotakin odottamassa jo valmiina. Toisekseen, minä harvemmin ostan kirjan lukematta sitä ensin – no pieniä poikkeuksia on. Eli kyllä varaussysteemi on hyvä ja aika hieno, HelMet toimii tosin uudistuksen (!) jälkeen kehnommin ja kankeammin kuin ennen.
Residenssissämme eletään siis jälleen normaalia Welhottaren ja Vincentin rinnakkaiseloa. Minä lähdenkin tässä keittelemään kaffetta.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kissinkat! Joo hei, nyt me ollaa mami kaa jo ihan kaiffoi. Eile illall mami pyys mutt jo toho tyynyll sen viakkuu, tai siis oikeestaa mä pyysin päästä siihe. Sitt me jutskattii asioist sillee vakavast. Ja mami paijattirapsutti ihan joka paikast, mmmmm. En mä sitt kuiteskaa siihe jääny goisii. Ekaks mä goisin bases, niinku useen talvisin, ku siäl on ihanan lämpöst. Sitt mä siirryin toho mami jalkopäähä – täss mä oon nytki ja katton mitä mami skrivaa ylös. Ett ihan on niinku enne. Mua vaa muistutettii taas tost merkkaamisest ja sillee. Mä lupasin oikee kovast yrittää! Lupasin! Sitt mami oli hassu ja kilti, mä ku yritin ettii mun yht leluu tualt kirjahylly alta, ei sinne pääse. Mä menin sitt hyllyy ja yritin sitä kautta. Mami ku huamas, se ei ensi hiffannu, mitä mä duunaa. No sitt se otti semmose tököttime ja alko sill tyhjää tota kirjahyllyn alustaa. Siis hei, siält löyty ainaski kuus mun mylpyrää! Mä oonki ihmetelly, mihin ne aina hävii. Siis sinne, joo. Sitt löyty se piän palli, mitä mä etinkii, sitt löyty viäl pari muut piänt leluu. Ku sinne alle ei mahdu pölkkäröimää ja mami siivoo siält vähä harvemmi, nii vähäks sitäki nauratti. Kasa lelui ja pölyi! Se lupas tsiigaa noi muutki aluset viikoloppun, ku se kuiteski siivoo jotai. Nyt mull on iiiso kasa mylpyröit, ku niit on kiva heitellä nii ni ne helpost lentää johki ja hävii sitte. Enkä mä niit itte löydä enkä saa pois, niinku en muitakaa lelui. Mä osaa niit ees ettii! Tota, mulla on semmone outo vika, mami kerto, ett mä en tänne tulless osannu ees leikkii! Mamin täyty näyttää, ett miten erilaisill taravoilll leikitää. Mä en oikeesti osannu – mull on ollu vissii vähä ankeet. Onneks mä en tosiaa ite muista siit mitää! Nii ja sitt se uus uusin puukkimuana ku mami osti, se on tiätteks tosi heekkuu. Sitä mä syän varmast pitkää, sitä mami voi ostaa lisääki. Se avas just uude puuki ja lupas koht laittaa mulle sitä. Mä sain jo mun kalkonin, hampulikaakit ja napikat, mmm. On hyvä olo täss, oikee hyvä! Fotoi ei mami ottanu viäläkää, saatte katella tätä...
Kliffaa viikon keskimmäist päivää hei kaikill, yritetää olla kilti noill orjilll, jooko?!
--------------------------
Vincent, minusta tuo ei kuulosta oikein luontevalta, mutta sopii yrittää ;D
Päivän slogan: Mitä enemmän opin tuntemaan Varaston kollegoja, sitä enemmän alan arvostaa omaa seuraani!
Päivän biisi: Love You Till Tuesday
Luettua: Jorma Ranivaara – Asiakas Rydz, tarina miehen hulluksi tulemisesta (tai sitten ei, tämä on subjektiivinen asia ,D). Rydz, aluksi Tamminen, opettaa eläkeläisille kuvankäsittelyä. Hän on itsekin kiinnostunut kuvista ja niiden manipuloinnista, joten hän luo itselleen myös vaimon ja perheen. Kuvaa heidän elämänsä pitkälle, ainakin v. 2027 asti. Lisäksi hänellä käy virtuaalivieraita mm. Kiinasta. Ei siis ihme, että hänet onkin sijoitettu hoidettavaksi erääseen sairaalaan... Erinomaisen pirullinen tarina siitä, miten joku voi kehittää itselleen mukavamman elämän, joko sairaana tai vain huvikseen. Suositeltavaa lukemista kaikille, ei suurta kirjallisuutta, mutta viihdyttävän ironista kuitenkin. Juha Numminen – Kyyhkynen, jälleen uusi opus Nummiselta. Liekö sitten tavallaan käänteisesti tuotteliaisuuden syytä, että tämä on ainakin edellistä huomattavasti parempaa luettavaa! Kertomus Mr Hurmaavasta, CeeCeestä, joka oikeasti on toimittaja Sarkalan kehittämä tuote. CeeCee hurmaa kaikki ja saa kaiken haluamansa. Aluksi kaikki onnistuu, myös murhat, kunnes alkaa tapahtua outoja. Joku on selvillä asioista ja poliisikin epäilee häntä, tosin väärästä murhasta. Ihan luettava opus, ei kyllä aiheuta mitään intohimoja hankkia tämä itselleen, mutta sopivaa iltalukemista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti