UNIHIEKKAKAVERIN TOIMITUKSET OVAT PÄIN SEINIÄ!

Voisiko joku käydä juttelemassa sen unihiekkakaverin kanssa? Minä en nyt ole tyytyväinen, en ollenkaan. Pari-kolme tuntia katkonaista unta ja kotivideotkin vielä kehnoja. Nyt uutta toimitusta kehiin ja ohjelmiston päivitys, ziitos! Muuten tämä ei kohta jaksa Varastolle, sehän olisi grande stro... ei kun siis catastrof. Ei tämä kohta jaksa muutenkaan. Unen puute tekee ihmisestä melko väkinäisen ryhtymään mihinkään edes suht. järjelliseen puuhaan.

 

Eilen sain sentään Belgarionin avuksi ja taas vaihtamaan yhden lampun, lisäksi hän käväisi varaamassa matonpesukoneen ensi vkonlopuksi. Ja kun hän imureerasi, minä siivosin ensin kylppärin eli kärräsin tavarat pois. Aika homma muuten, jos on iso kylppäri. Imureerasin sen ja sitten vielä pesin mopin ja ihan kuulkaas pesuaineen kanssa. Tuli puhdasta! Tosin materiaali on sellaista, että se ei koskaan näytä aivan puhtaalta, mitä lie, rakennusjätettä ja liukasta kuin fan. Minulla olikin koko ajan jalassa märät nilkkasukat, ei siellä olisi pysynyt muuten pystyssä. Samalla siivosin tietty basen, kaikki tämä oli suuri järkytys kissille, joka hetken märisi ja vonkui, teki asiaa (turhaan) ruokakupille ja käveli kostealla lattialla. En olisi muuten ryhtynyt hommaan, mutta oli tarvittavaa apua lähellä, jos olisi tullut jotakin ja mömelöt kummasti avittivat tuohonkin puuhaan. Illalla vielä pyykkäsin yhden koneellisen. Juu, olen siis ollut reipas. *taputtaa itseään päähän*

 

Belgarionille laadin lounaaksi riisiä ja paistettua kanantissiä sekä kookoscurrywokkia. Hyvää oli, kuulkaas. Jälkkärinä oli uuniomenajädelöä ,D Ja keksejä, sukulaatia jne. Kaikkea vähän, mutta ihan riittävästi kaffen kanssa. Tänään pitäisi tehdä jotakin mittavampaa ruokaa, jota riittäisi viikolle evääksi. Täytyy kohta mennä harkitsemaan, tuonne peiton alle vaikka. Minua tosissaan väsyttää...

 

Vielä se karmein asia: Welhottaren bloggauskylpytakki 70-luvulta vetelee niin viimeisiään kuin olla ja voi. Pysyy enää päällä muutaman hiutuvan varassa, korjauskaan ei enää  onnistu, koska kangas yksinkertaisesti lahoaa päälle ,D Pitelen tätä nyt  hellästi ja odotan heti j:n jälkeistä alea. Minun on pakko, ihan pakko, käydä ostamassa jonkunlainen lainapeite aamuiksi ja illoiksi. Ei pätkääkään huvittaisi nuo kaupat, mutta nyt se on vaan tehtävä – naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä. Hrrr, pelottaa jo etukäteen! Minä olen hyvin ilkeä ja outo ihminen kaupoissa. Lienee paras painua suoraan johonkin halpiskauppaan, jossa on itsepalvelu eikä myyjiä lähelläkään. Muuten alan ihmettelemään sitä anorektikkojen vaatteiden kokomäärää, nykyinen L on entinen M jne. Mutta tämänhän te tietysti tiedätte. Huutiksenkin jo tsekkasin, ei kannata. Postin italovastineen maksut ovat niin korkeat, että ei kannata halpaakaan isoa vaatetta ostaa, jos ei ole ehdottomasti oikea ja mieleinen.

 

Että yksi vapaapäivä, varmaankin se on se lauantai, menee etopuuhasteluun. Muuten varaudun lukemaan ja lötköttämään. Muuta en tee, en edes aio tehdä. Pitäkää tunkkinne, prle. Ja sitten pariksi päiväksi töihin, vapaata, töihin, vapaata, töihin, vapaa, töihin. Oikein viihdyttävät välipäivät tulossa, kivaa sillisalaattia. Minä tykkään!

 

Pthyh, kävin vähän nukkumassa taas ja heräsin ketutukseen. Se on kuin onkin sunnuntai, kele! Zimbon mieliksi kirjoitan sen tähän: AHI ,>

 

-------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Vähäks hei oliki eile kliffaa. Mami teki paistettui broisku jutskii ja sitt mä söin ainaki melkee yhen semmosen, tsihih. Mä pummin sen viakuss nii pitkää, ett sen oli  pakko antaa piänell kissiraukall vähä, sitt vähä lisää ja viälä vähä. Oli muute heekkuu! Tosi heekkuu, tommost ookkaa saatu pitkää aikaa. Ja Poikaki oli tääl, mä en ees goisinu ku vähä vaa. Mua muute kans goisituttaa näi talvisi aika pahast. Nii kyll mamii ja Poikaaki, ne meinas kans alkaa goisii. Sitt ne kummiski pirkisty ja pisti kaikki sekasi. Rupes meinaa siivoo, mun mestoi, mun basee ja kylppärii. Kaikki taravat ulos! Oli kuulkaas karmeet hei, semmone sekosotku ja mun taravat pois paikaltaa. Mä ihan heemostuin. Ja sitt orja pesi viäl kaikki, mun hianot oksuinstallaatiot ja kaikki on nyt poiss. Epist toi tommone. Mä voinu mennä monee, no ainaskaa parii tuntii ees sinne lötköttää. Nii ja ruakakupitki viätii pois. No hiekkis ja kupit oli kyll toss etesess, jos olis niinku tarvis. Mutt silti tommone on kaamee jääkytys piänell kissiraukall keske hianon lauvantaipäivä! Nih. Ett loppuilla mä melkee sitt makoilin ja toivuin tosta. Eiks ookki iha hirveet, ett tommost yleeensä tehdää, hei? Mä viäläkää oo toipunu, mami vois antaa uusi kissinkaakkei. Mä sain semmosii, ku en oo ikinä enne saanu >o< Tosi oudon näkösii, mutt hirmu hyvei. Enkä syä enää maitonapikoit! Turha yrittää.... Mä tahon toist muanaa kans, mä näin, ett tuatii sitäki uutta. Purutki on vaihdettu, se valkone hiakka ollu mitää kliffaaa. Siin oli kyll kliffaa kiärii mutt ei tehdä asioit. Kyll toi vanha tapa on paras. Nii et kuis on, syädääks me hei mitää?!! Mä ootan!

 

 

Kliffaa päivän jatkoo kaikill, huamenn orjill on taas duunii *vahingoniloinen irv* >o<

 

--------------------------------------

 

Kiitos, Vincent, duunia on ja sinä saatkin jäädä yksin kotoon – onko hyvä?

 

Päivän slogan: Olo on karhea kuin mäyrän peräpää!

 

Päivän biisi: Pohjoisen taivaan alla

 

Luettua: Marian Keyes – Hurmaava mies, hömppää tuutin täydeltä, mutta vähän asiaa myös seassa. Eli tässä useampi nainen toipuu erään ns. viehättävän miehen pahoinpitelyistä, lopussa ns. kiitos seisoo, muahahahhahhh. Kirjassa, joka on hömpäksi melkoinen tiiliskivi, myös naisten alkoholiongelmasta, itsetunnosta jne. Että hiukka siteeksi jotakin järkevääkin. Silti ei tule meille toista kertaa ja luokitellaan kertakäyttöhömpäksi, tsori vaan. Eli en voi suositella kuin hömppäfriikeille.

 

 

                                        

 

                                      RUOKAA JA UNTA - ZIITOS!

 

LAUNTAI - MUKA VAPAA PÄIVÄ, HMPH!

Hmph, olen niin väsynyt, etten jaksa nukkua! Yliväsy siis, en illalla oikein saanut sitä hiekanjakelukaveria kiinni ja kun sain, ei se toimitus kovin mittava ollut. Ehkä sitten myöhemmin aamulla tai päivällä uusiounia. Minä se vasta olenkin ekologinen, kierrätän jopa unia ,D No totta puhuen, tämä ei ole kivaa. Mutta kun ei nukuta, väsyttää vaan niin kirotusti. Niin ja särkee, mutta se on oikeastaan nykyisin jo oletusarvo. Turha märistä, jollei mene aivan mahdottomaksi. Eli tehkää se myös itsellenne selväksi, että tämä täällä on uneton ja kipuilee jatkuvasti. Vasta jos tilanne menee mahdottomaksi, mainitsen asiasta erikseen. Eli sitten on yleensä jo melkoinen tilanne käsillä, for your information only!

 

Varastolla on tosiaan kiire. Onneksi osa väestä jäi jo lomille, palajavat sitten ensi vuonna. Eiliselle tämä tarkoitti työtä vuorotta. Väänsin hommia klo 6.40 – 14.50 lähes tauotta. N. 20 min käytin ruokataukoon eli ahmaisin pienet eväkseni ja muutaman kerran oli pakko käydä tupakalla – ihan vain tauon vuoksi, että sai olla rauhassa. Lisäksi väki oli jömmannut pöydällään juuri isoja ja  hankaloita asioita, joten itselläkin niihin kului tavallista enemmän aikaa. Lisäksi ruotsin kieliset tuotokset on myös jömmattu odottamaan tätä viimeistä rutistusta. Jotenkin huvittavaa, eivät ne mihinkään itsekseen häviä tahi käänny, vääntelee tai piilottelee niitä mihin tahansa ,D Eli töitä riitti ja riittää vielä ensin viikonkin – sitten toivottavasti helpottaa.

 

Pummin kuitenkin P-P:ltä iltapäivävapaan maanantaille. Minun on ihan pakko päästä käymään Hakiksessa, erinäisiä asioita nääs. Yrjölle on asiaa, samoin halliin ja Vii Voanille. En minä hallista lihaa, mutta siellä on himskatin hyvä fisuvalikoima ja se ainoa suht. edukas luomupuoti (suosittelen, jos on luomuruuasta kiinnostunut – kaikkea löytyy!). Lisäksi mausteet alkavat taas olla lopussa, samoin tofu. Kyllä se joulutofu on itselle ja Belgarionille hankittava ja ehkä jotakin muutakin mukavaa. Pakko tehdä nykyään sinnekin oikein ostoslista, että muistaa kaiken samalla kertaa.

 

Tänään on taas normiroudauksen vuoro. Kirjastossa odottaa pino kirjoja noutajaansa, lienee pakko tsekata hieman myös hyllyjä. Kerään jo vapaapäiviä varten pientä varastoa. Lisäksi on pakko hankkia ruokaa ensi viikon eväiksi. Mitäkähän sitä taas keksisi vai jatkaisiko entistä linjaa. Alkuviikko menee peruna-vihannes-donari –salaatilla ja kasvisspydärillä, pari päivää tattarilla tai tagliatellella ja tomatti-porgana-sieni –kastikkeella ja yksi päivä on yleensä ylläri... Tosin tänään tai huomenna voisi vääntää taas keon hirssipihveleitä, jep, sen minä teenkin. Ai niin, appelsiini-seesamitofu olisi taas poikaa *kirjoittaa listalle*. Lääkkeetkin täytyy hakea, kassillinen niitäkin taas tulee, argh. Pitäisi pistäytyä parissa puodissakin, mutta taidan jättää j:n jälkeen. En minä nyt niin ole niitä tiettyjä pikkutavaroita vailla. Ja Oklassakin saa joku muu käydä – minä en tänään ainakaan jaksa. Koivet on kulutettu melko loppuun viikon aikana.

 

Kylppäri olisi siivottava kunnolla, toivottavasti se viemäri on avautunut yön aikana. Se sai sisäänsä Kodon putkimiestä eilen oikein olan takaa muhiakseen rauhassa pitkään. Minen tykkää häiritä huoltomiehiä viemärien takia. Saa aina kuulla huomatuksia pitkistä hiuksista sekä kissasta ja mahd. kissanhiekasta, vaikka en hiekkaa käytäkään vaan pellettejä. Muutenkin olisi vähän siivottavaa. Ei kuulkaas oikein innosta, ainakaan tänään. Toisaalta, nyt kaikki menisi samoilla kivuilla ja huomisen voisi lepäillä kunnolla... hmmm... täytyy harkita, jos mömelöiden voimalla jaksaisi innostua pariksi tunniksi residenssin kohentamisen pariin!

 

---------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, toi aikoo siivoo. Mä en ala ja kylppärinki viälä, se tarkkottaa kans basee. Hmph, mun hianot kaavaviritykset siältäki taas häipyy, en tykkää. Menee tosi pitkää, ennenku olosa saa taas siälläki mukavaks. Ku base kestää pitkää kuivuu. Enkä mä haluu kastuu. Tai siis haluun kastuu sillo, ku ittee huvittaa. Mä aika usee käyn tepastelee lattiall sillo, ku toi yks käy ruiskuss. Se on niinku semmost ekstriim-urheiluu, ett jos tassut lipee nii kastuu! Mutt kliffaa se on. Nyt sitt purmutetaa siit viämärist, ett kene kaavoi siälä on ja mitä kaikkee. Mua taas syytetää (eipäs, huoltomies syyttäisi toim.huom.) kaikest. Minkä mä voin sille, ett kissa on kissa ja yleesä kaavane. Sitäpaitti, toll orjall on huisin paljo pidemmät kaavat ku mulla. Nih kerta! Onneks poika on tänää tuloss käymää. Mä näin, ett orja otti semmosii isoi broiskubiittei sulaa, mmmm. Me saadaa heekkui – mä kans, mä kans, mä kans! Ja sitt ois suatavaa tuada mulle niit kunnon kissikaakkei ja purui ja muanaa ja muuta kaikkee kans. Ett mun ei tarvii sitt valittaa ens viikoll. Kirjota ny hei muistii *orja kirjaa*! Mä oon pääasiass vaa makoillu ja goisinu, ei oikee muut. Partsill käyn pari kertaa päiväss vähä jolisees, mutt siäll ei voi olla pitkää. Kosteet ja galsaa, en diggaa. Sänky on parempi, ainaski siälä kaikkiin peittoin alla. Siälä voi rauhass goisii tuntitolkull, ku mami on duuniss. Ei mull oo taaskaa mitää erikoist.

 

 

Mä toivotan teilleki vaa oikee leedii löördaagii, kliffaa päivää ja jotai heekkui jokasell!

 

------------------------------------

 

Kiitos Vincent, ehkä mekin saamme myös herkkuja ,D

 

Päivän slogan: Onnestas on puolet minun, minun, minun!

 

Päivän biisi: Vasara ja nauloja

 

Luettua: Reggie Nadelson – Järkkynyt maa. New Yorkissa kärsitään edelleen 11/9 tapahtumista, ihmiset ovat peloissaan ja kyräilevät toisiaan. Tapahtuma on vaikuttanut kaikkiin, myös uuden sarjan päähenkilöön, Artie Coheniin. Artie on alunperin venäläinen, Israelin kautta maahan tullut NYPD:n etsivä. Hän joutuu keskelle omituisen sarjamurhan selvittelyjä, joka ehkä ei olekaan sarjamurhaajan tekosia. Näyttää siltä, että asiaan on sekaantunut hänen läheisiään ja venäläisperäisiä ystäviään. Kaksi lasta on kateissa ja omaiset ovat epätoivoisia. Toinen etsityistä löytyy ja lumimyräkän keskellä Artie selvittää toista katoamista omalla tavallaan, kyseessä on hänelle rakas Billy. Loppuratkaisu onkin sitten melkoisen karmiva yllätys jokaiselle. En kerro, lukekaa itse. Uutta suomennettua dekkaria kirjoittajalta, jolta odotan enemmänkin – kirjoja on julkaisu useita, tämä on ensimmäinen suomennos. Hiukan poikkeava päähenkilö ja etsivä, jolla on erikoinen tausta ja outoja ystäviä on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Eli suosittelen dekkareista pitäville, tässä vähän uutta kuitenkin siis mukana. Myös hienovaraista satiiria löytyy, jota Welhotar ei suinkaan lue huonoksi asiaksi ,D Jarmo Aaltonen – Keskellä kämmentä, tositarinoita miesten töistä, HS:ssä julkaistuja kolumneja remontista, rakentamisesta ja aivan pienistä korjaustöistä *tsihih*. Aivan luettavaa ja kulkevaa tekstiä. Suosittelen Tee-Se-Itse –miehille ja –naisille, tästä jokainen löytää varmaan jotakin tuttua. Jos ei itseään, ainakin jonkun moniyritysmiehen jokainen tuntee. Miehen joka yrittää ainakin ensin itse, mutta joutuu lopulta turvautumaan osaajan apuun – ei aina, mutta kuitenkin. Ja kaikki alkoi siitä, että perhe päätti ostaa rintamamiestalon (ne kuuluisat viimeiset sanat)... Myös kikkoja tarjolla, ainakin siinä mielessä, että kannattaa pitää yllä suhteita kädentaitajiin ja kouluttaa lapsensa mieluusti sekatyömieheksi.  Suosittelen remppaajille ja isoista sekä pienistä koneista pitäville bloggaajille ;D

 

                                                 

 

                                                MUKA VAPAATA - TÄH?

JA LISÄÄ TÖITÄ, HMPH.....

Welhotar alkaa olla yliväsynyt pariin asiaan: töihin ja taksoihin!

 

Taksot kulkevat taas miten sattuu. Aamuisin kyllä ajallaan, kuskina on kaksi kaveria, jotka ovat tod. aina ajoissa ja olen nopeasti perillä. Iltapäivisin olen joutunut odottelemaan 15 – 25 min joka hemmetin päivä. No, teistä se ei kuulosta pitkältä ajalta. Eihän se olekaan, mutta kun jo 5 min seisominen paikallaan saa koipeni kirkumaan, ollaan pahasti metsässä. Eilenkin tuttu takso sitten lopulta tuli ja kertoi, että hän oli saanut Iisalamen kutsun vasta klo 15.14, kun minulle noutoajaksi oli ilmoitettu 15.06. Minut hän ehti noutamaan n. 15.30. Että tällaista, prle. Koivet ovat tosi kipeät... Sain sentään häneltä lahjukseksi Handi-Capin punaisen avainkaulanauhan ,D J-lahja.... hmph, en alkanut kaverille kiukkuilemaan, tunnemme niin hyvin. Kiukkusin taas Iisalamelle. Samainen kaveri kyllä kertoikin, että siellä näyttää jälleen olevan jotakin häikkää... Kukaan ei tiedä, kukaan ei kerro – Welhotar kärsii.

 

Niin, työt. Sitä varmaan kuvitellaan, että sekretaari ei koipia tarvitse. Voin kertoa, että tarvitsee kyllä. Paljon. Tepastelen pitkin piiiiitkiä wanhan Varaston käytäviä raahaten paperinippuja sinne ja tänne, kopieeraten ja välillä käy jopa tupakalla, hyi. Että koivet eivät tykkää tästäkään. Taas siellä odottaa iso pino tauhkaa, makkelia siis, jatkokäsittelyä *tsihih*. No, on aamulla ainakin tekemistä, prle. Onneksi voi illalla ottaa relaa, huomenna myös roudausretken jälkeen. En minä muuten jaksaisi, aika paha on tilanne nyt, kuulkaas. Tänään pitäisi olla vielä yksi typerä miitti, yritän luistaa siitäkin... se ottaa paikkansa nimittäin iltapäivällä ja minun pitäisikin kohta sen alettua jo taas poistua odottelemaan, josko takso tänään tulisi ajoissa. Toivottavasti onnistuu!

 

Olipa eilen hyvät välipalat ja kaffetarjoilut osastolla. Sen verran oli jäänyt appeita juhlimisesta, että tarjolla oli yhtä jos toistakin makeaa ja suolaista. Urps! Welhotar sai hyvän aamupalan ja herkkuja päiväkaffen kanssa. Eipä tarvinnut illalla syödä mitään, ei kun siis söin yhden leivän. Mutta muuten.... hyvä siis, että en jäänyt paikalle riipomaan tuolloin niitä appeita. Jäi jotakin arkipäivänkin iloksi.

 

Olen muutenkin ääriväsynyt. Pitäisi yhtä ja toista, ei vaan jaksa. Tänään aikaisin nukkumaan ja myöhään ylös – tai ainakin uusiounille päivityksen jälkeen. Kunhan nyt saan edes  tämän päivän lopultakin pois alta. Tahtoisin ensi viikon ma-iltapäivän vapaaksi, täytyy tiedustaa P-P:ltä. Taas olisi ylitunteja aivan riittävästi ja minulla asioita Hakikseen.

 

Eli residenssissä ei mitään erikoista – paitsi että kylppärin viemäri näyttää vetävän huonosti. Jos en saa sitä toimimaan viikonlopun aikana, onkin asiaa huoltomiehelle, argh.

 

Tauko paikalla, kohta sään tiedotus Malmin suunnalta! Lunta, sulavaa lunta eli  märkää, jäks. Ei haita, mieluummin niin kuin lunta alaspäin tai kovaa pakkasta. Raikasta. Ei tuulta. Raatiosta tulee silloin tällöin – onneksi harvakseen – jotain j-biisejä. En kuuntele!

 

-----------------------------------

 

 

Purrrrrrrvinka, kaiffat! Hei, mä oon taas ollu joo kilti. Oon ja goisinu vaa ja venannu mamii. Eile se tuliki oikeesee aikaa sitt, mä goisin tiätty. Sänkyss peito alla. Ja se meni heti ruiskuu, siäll tuli sitt vähä vedepaisumus niinku. Ei paljo, mutt vähä ja se puhu rumei ja räpläs sitä siilii niinku. Siält löyty hirvee kasa kaavoi, mein molempien kaavoi. Yäks, eikä mun ainaskaa, vaiks se väittiki nii. Omii pitkii hivuksii varpist oli. Sitt se duunas jotai eväitää ja mä sain, hei, ainaski pual puukkii donarii. Njam, siäl o viälä jäljell, mä saan loput päiväruuaks. Mami lupas, mä en muute suastu syämää tota tavismuanaa. Se on sitt nii kamala tylsää. Mä nukuinki mami viakus, siirryn kyll taas tyynylt pois ku se alko kuarsimaa. Ett semmost. Ei mullakaa oo mitää kertomust nyt! Mäki vaa ootan, ett mä saan olla mamin kaa pari päivää lungist. Ja sitt Poika tulee huomenna, mmm. Jospa ne tekis jotai heekkui taas. Eikä ko kyll mä muutenki tykkään olla himass niite kaas. Vaiks mä tiän, ett viikonloppun taas leikitää imureeraamist ja sill murinakoneell pyykätää. Must ei nyt oo fotoi, mutt tämmöse mä löysi.

 

 

Kliffaa viikendi alkuu, perstai o melkee viiko parhait päivii!

 

------------------------------------

 

Kiitos, Vincent, olet niin ymmärtäväinen ,D

 

Päivän slogan: Ole kiltti, niin tulee turpiin – tavalla tai toisella!

 

Päivän biisi: Taxi

 

Luettua: Vicki Myron – Bret Witter - Kirjastokissa, kirjaston palautuslaatikosta löytyy pienenpieni kissanpentu, kirjojen jo peittämänä ja vuoden kylmimpänä päivänä. Pennusta sukeutuu Keskilännen Iowaan, Spencerin pikkukaupunkiin kirjastokissa. Kissa, joka osaa ottaa huomioon kaikkien tarpeet, käy silitettävänä ja ottaa osaa huoliin. Tuota, ensin pidin tarinasta, mutta kun tässä pääsi pidemmälle, alkoi vähän tökkiä. Ensinnäkin tekijä keskittyi hyvin paljon omaan sairastamiseensa ja elämänsä hankaluuksiin, perheensä yhteishenkeen jne. hyvin jenkkiläisittäin. Lisäksi tässä huokuu läpi jokin määrittämätön, josta en pitänyt. Sellainen pikkukaupunkimainen ylemmyys. Kaupunki, missä on hyvä olla.... missä mitään pahaa ei tapahdu, missä kaikkien pitäisi haluta asua jne. Eli kirja floppasi siitä, mitä kuvittelin sen olevan. Toki Deweystä kerrotaan mukavasti ja kissa on kunniansa ansainnut. Tosin kissan julkisuuttakin korostetaan vähän turhan paljon. Eli suosittelen kaikille kissojen ja kirjojen kavereille, nuoriso voisi lukea tämän mielellään ilman analysointia. Minua jäi melkoisen moni asia vähän riipomaan. Eli valitettavasti ei tule meille asumaan, niin kissakirja kuin onkin! Kuitenkin erittäin nopea- ja helppolukuinen opus, siinä mielessä suositan lukaisemaan läpi, jos eteen tulee... Ei siis suurta kirjallisuutta eikä sitä, mitä hiukkasen odotin. Pieni pettymys siis  =(

 

                                              

 

                                            NO NYT - SE ON PERSTAI!

 

TÖITÄ THE JUHLIEN JÄLKEEN - KYLLÄ VAAN!

Ette usko, mutta Welhotar poistui ennen klo 18 syötyään ja vähän juotuaan. Ihan varmasti on totta! Just, ja odotti sitten taksoa melkein puoli tuntia. Kuski ajoi navigaattorin mukaan, joka ei taaskaan tiennyt, missä minä asuin eli matka kesti ja Malmilla se neuvoikin jo Huitsinviteliin. Puutuin asiaan ja ohjasin sitten kaverin koto-osoitteeseen. On se kumma, kaveri nimittäin loukkaantui taas, kun lähtiessä kysyin, tietääkö hän minne minut ajetaan. Tiesi kuulemma oikein hyvin, en sitten tuputtanut reittivalintoja enää. Kunhan istuin lämpimässä ja lueskelin... Ihmeellistä tämä tekniikka, olisimmekohan vieläkään kotona, jos olisi noudattanut navin neuvoja? Ei ole muuten ensimmäinen kerta... Niin, kello on 2, viini tunnetusti virkistää oudosti – ja kissan märinä. Oli pakko nousta, en saanut painijaisunilta ja märinältä nukuttua.

 

Kaikilla oli eilen kivaa, ei silti. Toki varmasti oli. Hehän olivat tyhjänneet päivän aikana pöytänsä ja lähtevät kohta lomalle. Tiedätte varmaan, minne pöydät on tyhjätty – Welhottaren pöydälle lokeroihin odottamaan jatkokäsittelyä. On sitä kiva olla tyytyväinen itseensä, kun oma tontti on puhdas... En ole katkero, mutta kuitenkin. Eli minua odottaa siellä raju pino töitä pariksi päiväksi. Siksikin oli hyvä idea lähteä aikaisin. Toiseksi, olin niin pirkeä, että jos olisin jäänyt, en varmasti olisi vieläkään kotona ,D Lisäksi päätä särki jo päivällä, harvinaista sinänsä. Samoin koipisia ja kättä, ne eivät pidä aivan hillittömästä työvauhdista. Vähän pelkään, että jonkinlainen flunssan etopoikanen on etsiskelemässä pääsyä luokseni. Karkoitus – olen riipinyt vitamiineja kaksin käsin. Kotona oli pakko päästä pitkällensä  ja kirjan sekä kissin kanssa sänkyyn. No pari mömelöä vielä kehiin, mutta eivät ne paljon avittaneet.

 

Nyt olen keittänyt ensimmäiset aamukaffet ja heittänyt kipumömelöt, josko se tästä kohta helpottaisi. Pakko se on Varastolle vääntäytyä. Minä en ymmärrä, miksei The Juhla voi olla normitapaan perstaina? Voisi nukkua ja heräillä mielensä mukaan seuraavana päivänä. Mutta ei, se ei varmaan sovi P-P:n imagoon mitenkään, ei osaston julkimokuvaan eikä muutenkaan. Tänään varmaan näemme siis myös krapulaisia kasvoja, joitakin kasvoja taas emme näe, koska jotkut ovat etätyöpäivällä *muhahahaah*. Mutta Welhotar riipii töitä, hajottelee kopiokoneita ja kantelee itseään isompia pumakoja ympäriinsä (ja sekoilee päivämäärissä, osoitteissa, liitteissä sekä korjaa nämä kaikki jne.).

 

Ei tässä muuta ole ehtinytkään tehdä. Belgarion oli eilen käynyt postiasioilla puolestani ja jättänyt veemäisen kirjeen ,D Olin nähkääs ohjeistanut, että jääkaapissa on sitä-ja-tätä ja jos voisit viedä myös roskat jne. Vastauksena oli hämärä viittaus luulooni ihmisten yksinkertaisuudesta sekä siitä, että ihmisiä voisi kouluttaa mm. kirsikkasuklaan avulla (no, se oli Pojalle siinä tyrkyllä, ikäänkuin pienenä hyvityksenä vaivoista...). No, asiat on hoidettu ja apua on luvassa taas lauantaiksi. Lounasta ja paria kirjavarausta vastaan, ilmeisesti. Poika tekee pitkää päivää Lipastolla, nyt on kylläkin tenttiviikko, mutta silti. Tai sitten kyse on kottaraisongelmasta ,D Mitäpä tuo minulle kuuluu, mutta jos opiskelija on iltamyöhään vielä lipastolla niin hän on joko erittäin innostunut asiasta tai ei muuten vain viihdy kotona. Kotona viihtymättömyyteen voi olla kaksi syytä: kottaraiset tai Exä, mieluummin minä ainakin tyytyisin kottaraisiin.... Olisin jopa ilokas, jos niin olisi!

 

Säätila tänään – hetki pieni – lunta on, mutta se sulaa. Märkää, raikasta, tuuletonta. Lussan puolella mennään. Raatiosta tuli äsken j-biisi, semmoinen kuunneltava eli vanhaa mallia vieraalla kielellä, vähän tuntemattomampi sovitus. Silti argh, tätä se on ainakin pari viikkoa vielä!

 

---------------------------------

 

 

Purrrrrrrviska, kaiffat! Hei kuulkaas, mami ko tuli illall, mä olin goisimass niinku mä sanoinki. Tsihih, se etti mua ja mä goisin täpöllä. Enkä ollu tehny mitää tuhmiikaa, ainakaa se ei oo sitt viäl hiffannu. Ja mä sain tipuu illall ja äske se avas iha mua varte donaripuuki. Kilti mami, mmm. Mun piti märistä se hereill, ku mä olin iha pirtsakka ko olin just goisinu sitä varte. Siis ett saan olla sen kaa. Nyt mä  taas tsiigailen, ku se naputtelee tätä stoorii. Aika tarkkaa pitääki tsiigaa, ettei tuu mitää väärii judekoit taas! Nih kerta! Poikaki kävi eile päiväll ja mä jutskasin sen kaa ja se oli kilti mulle, viipyki vähä aikaa ja vei mun hiekkikse kivet vegs. Kilti Poika, nii kilti ja kiva, mmmmm. Ett mull oo mitää valittamist, se lupas tulla koht taas uudestaa. Mä odotan. Mä odotan kans, ett mamill o aikaa olla mun kaa. Lupas se tulla tavallisee aikaa himaa tänää ja sillee. Ei haita, mä voin taas goisii. Nyt ku o masu täynä donarii ja kaikkee. Saa se mennä toistekki, jos tulee noin aikasi himaa eikä oo tuhma mulle. Ei se oikeesti oo ollukkaa, kuha sanoin. Joskus se sanoo vähä ärtsyst, mutt mäki vähä oon purru-raapittanu joskus. Ett eiköhä me olla tasois. Täss o mun foto just nyt täst hetkest >O<

 

 

Kliffaa melkee viiko loppuu – ei muute kandee mennä partsill, siälä on kosteet ja tuukki kärsii!

 

---------------------------------

 

Vincent, herraskissa kaikin tavoin....

 

Päivän slogan: Maailma on paskaämpäri, jossa joudumme uimaan henkemme edestä pysyäksemme pinnalla!

 

Päivän biisi: Working In A Goldmine

 

Luettua: Wladimir Kaminer – Kolmas krokotiili, uusia kertomuksia Berliinistä. Tämä on kolmas juttukokoelma kirjailijan elämästä Saksassa. Kaminer syntyi ja kasvoi Neuvostoliitossa, josta sitten muutti Saksaan – osaamatta sanaakaan saksan kieltä. Maan ihmeet ovat todellakin ihmeitä ja ihmisetkin kummallisia. Kirjoista tämän huomaa, novellit ovat hauskoja ja ironisia kuvaelmia maahanmuuttajan elämästä Saksassa ja taistelusta mm. byrokraatteja vastaan, uusista tavoista eri tilanteissa jne. Kuitenkin Kaminer kaipaa tiettyjä asioita aikaisemmasta elämästä, mm. naapuriapua, verkostoa, jonka kanssa hoitaa asioita. Lisäksi ihmettelyä tässä kirjassa herättävät lasten tekemiset, heidän koulunkäyntinsä ja leikkinsä sekä harrastukset. Suosittelen kaikille lämpimästi, hellän hauskaa ironiaa saksalaisista ja entisestä Neuvostomaasta. Oikein luettavia lyhyitä kertomuksia, Welhotar pitää ja saattaisi jopa hankkia itsellensä, jos edukkaasti osuisi vastaan. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle, Marssimusiikkia, Schönhauser Allee ja Ryssän disko – kaikki yhtä luettavia opuksia!

 

                                              

 

                                               JO TORSTAI..... JO?

SE TOIMII - MINÄ HUIJASIN, PÄIVITYSTÄ VASSOKUU!

Eheeeh – kunhan pelottelin kaikkia! Sainhan minä tämän toimimaan, mitä lie; kissan viaksi minä nämä lasken (tai Soneran). Eivät kyllä tunnustaneet. Pähelsin aikani piuhojen ja asennusten kanssa, kunnes sain matolaatikon yhteyden toimimaan kiltisti. Vikaa voi olla tietty myös tuossa modeemissa, se kun ei ole ihan uusinta *puuh, pthyh* mallia. Mutta silti, prnan Vincent. Nyt minä sitten päivitän kuitenkin, ihan teidän kiusaksenne. Ei minulla edelleenkään ole asiaa, mutta kun en eilen saanut sitä suurta aikalaisromaania valmiiksi kokonaan, niin edes jotakin materiaalia. Ai että ei vai – voi sitä poistua parempiinkin lokeihin, jos ei käy, nih!

 

Tänään on miitti *huoh* ja taas The Pieni Juhla *huoh-huoh*. Minä en jaksa. Olen varannut paluun jo klo 18.00, varmuuden välttämiseksi. Siis keskellä viikkoa, tietysti P-P:n idea. Ei kukaan muu voi keksiä mitään noin älytöntä. Että syötävää ja juotavaa ja semmoista, jeesh, ja sitten pirtsakkana torstaina töihin. Ainakin toimistorotat, muuthan voivat tehdä etätöitä tms. Emme me vaan, me olemmekin ne ainoat läsnäolovelvolliset torpassa, prle. Ollaan sitten läsnä, pyrin olemaan paikalla huomenna viimeistään klo 6.45! Näytetään niille varifrån hönan pissar...

 

Tiedättekö, tekisi mieli vetää sellainen El Tiempo –kuuri, sellainen Drink And Dial – puhelinjuopottelusessio, vaikka nyt viikko ensi alkuun. Tekisi hyvää minulle, olen ollut ilman viinaa liian pitkään. Aivan selvästi. Alan suunnitella taas opiskeluja, keikkoja ja muuta yököttävää. Väännän terveellisiä ruokia ja kaikkea. Pummin jopa lekurilta ihan kaikkia tarvittavia lääkkeitä (ei edes huimeita), joita en ole aikaisemmin muistanut pummia. Kohta minusta on tulossa ihan kunniallinen kansalainen. Hei haloo – tulkaa apuun!

 

Lisäksi olen ollut kiltti kaikille. Sekin vielä. Niillekin, jotka eivät sitä ole ansainneet. Töitä on niin, että näköä haittaa. Ei sentään ulkonäköä *vanha vitsi*. Jotkut ovat jömmanneet duunejaan tänne vuoden loppuun, tahallaan tai tahattomasti, asioista riippuen. Vastaani tulee siis kauhistuttavasti sohrattuja pinoja jo alkuvuodesta... ei niistä ota selvää itse pirukaan välttämättä. Mutta minä vain teen ja hymyilen, vaikka tekisi mieli sanoa, että ottaisi sen peukkunsa takamuksesta ja vääntäisi valmiiksi tuon hommansa. Minä olen vain töissä Varastolla, minua ei ole palkattu ajattelemaan – silti olen tehnyt jopa sitä. Kauhistukaa siis kaikki, olen käyttäytynyt esimerkillisesti enkä ole edes haukkunut tai haistatellut ketään tai kenellekään. Lisäksi olen luvannut olla kaikki välipäivät ym. töissä, jos ei muusta muuta johdu. Hmph, sehän vain sopii Welhottarelle, melkein tyhjä talo...

 

Että tällaista eli ei minkäänlaista. Aamulla herätessä iskin koipeni suoraan karvaoksuun. Mikä miellyttävä yllätys. Onneksi sekin oli paljaalla lattialla, kilti kissi ;D Ai niin, jos joku on itse menossa Tallinnaan (tai muuten Viroon) tai joku kaveri olisi, voisi meilata minulle! Welhottarella olisi eräs varsin yksinkertainen asia tehtävänä ja tuotavana, jos sopisi jollekin??? Ai niin – ja Turkku kiitti vaa postist, jumakekka ,D Tää kosteta, ko perunoit paisteta!

 

Minä menen tarkistamaan säätilan ja rauhoittumaan....Lunta oli, se sulaa, raikas keli, tuuletonta. Enkä kuuntele raatiotakaan sillä korvalla, se on hyvin hyvin hiljaisena taustaäänenä.

 

---------------------------------

 

 

Purrrrrrrrvinka, kattiskat! Ai ett siis niinku mun vika? Ett ton masiina ei toimi, nii tota. Tota juu. Mist hitsist se hiffaa sen, ett mä steppailen toss kirjotuspöydäll ja rintteri pääll päivisi, mä oon enneki ihmetelly sitä =O En tajuu, jostai se vaa tiätää kaikki. Sill on konees kaamera, mutt ku eihä kone oo pääll, ku se on kiinni päiväll... On toi mami vissii oikeest sitt jonkimoine welhotar, niinku se skrivaaki. Mä sain hei eilen tipuu, kunnon biitit oikee. Tavisruaka sitt maistunukkaa, nyt sais kyll laitella päivämuanaa esille jo, hei, hopitihop. Ett mä ehdin mun aamu-unkoilkii! Kissin on tärkee saada hyvät aamu-unet, ett ehtii duunaa kaikkee iteksee ja sillee. Sitt ku mami tulee, mä goisin sen sänkys peiton alla. Niinku oisin goisinu muka koko päivä. Eilenki vähä laiton uutta järjestyst tänne ja kaikkee semmost. Ja turha niist karvaoksuist on sanoo. Ainaha se on nii, ett sillo siivotaa tuukki kunnoll, ku kaavat o lähteneet. Ei kaavalähtöaikaa voi siivoo, sillo tulee suu täytee kaavoi – orjat hoitaa hommat sillo. Tajuis nyt toiki torpso nää jutskat jo... mull on niinku tommone tyyli. Ai ett tänää olla sitt pitempää poissa kotoonta. Hmph! Arvaas, oonko kunnoll? No juu, lupaan mä yrittää ainaski, jos saa sitt jotai heekkuu. Ai ett donarii tai jauhist, no sitte yritetäänki iha täpöll. Juu. Mami on aika harvon pois, mä yleensä sillo heemostun vähän ja pidän sill heti etesess semmose puheen, ett kissei ei saa jättää yksi ja muuta. Katotaa sitt illall, pitääks taas pitää snadi puhuttelu! No, mä odotan sitä safkaa. Ei oo must kuvei, mutt tää on – niinku vahtimas.

 

 

Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!

 

-----------------------------------

 

Vincent, ja minä kun luulin, että kukaan ei välitä minun poissaoloistani ja menoistani...

 

Päivän slogan: Tämä juttu kuitataan pelkällä väsymyksellä!

 

Päivän biisi: Tired of Waiting For You 

 

Luettua: Misha Glenny – Mc Mafia, matka kansainväliseen alamaailmaan. Kirja maista ja paikoista, jossa et ehkä tiennyt ns. mafian pyörittävän bisneksiään. Myös tarinaa jo tunnetuista maista. Hyvin outoja kertomuksia ja pelottavia tarinoita – siis totuuksia. Aiheina mm. kansainvälinen aseiden salakuljetus, huuumeet, kaviaari (!), naiskauppa ja seksiorjat, yakuza ja internet alamaailman työkaluna. Sujuvasti kirjoitettu ja luettava kirja, tekijä väittää itse käyneensä tapahtumapaikoilla ja haastatelleensa useita ihmisiä henkensä kaupalla. Lienee uskottavaa, suosittelen luettavaksi kursorisesti, jos haluat tietää, mitä kaikkea kummallista voikaan tapahtua ja miten meikäläinen, tavallinen kuluttajakin on sekaantunut asiaan. Emma Juslin - Frida ja Frida, suurperheen elämää 13-vuotiaan Selman ja jo Pariisissa opiskelevan Irinan silmin. Selma kertoo perheestä, isän tuhotuista unelmista, veljien selviytymistaistelusta, omista unelmistaan ja kaipaa isosiskoaan takaisin. Irina taas tekee taidetta Pariisissa ja löytää elämänkumppaninsa, sielunsiskon ja rakastetun, Fridan. Fridan, joka muistuttaa niin Frida Kahloa, joka on Irinan idoli. Kaunista ja tarkkavaistoista kerrontaa. Huipentumana on Juhannus, jolloin Irina tulee koti-Suomeen ja esittelee Fridan tyttöystävänään kaikille. Selmalle tämä on vain ihana yllätys, mutta äidille kaamea takaisku. Suosittelen – erinomaista tekstiä perhehelvetistä lapsen silmin ja nuoren tytön havahtumisesta lesbolaisuuteensa ja sen hyväksymiseen. Tarinaan olennaisesti kuuluu tietysti vielä se, että perhe on suomenruotsalaista vähemmistöä.... ,D Petri Karra – Haarautuvan rakkauden talo, Tuula ja Juhani ovat kypsinä aikuisina päättäneet erota sovussa ja asua vielä talon myynnin ajan saman katon alla. Siitä seuraa vain rajuja tapahtumia, palkattu ns. tyttöystävä, äkkiä isketty mies, omituisia kytkykauppoja seksibisnekseen ja muuhunkin erilaiseen elämään. Traaginen ja samalla hemmetin hauska erokirja, että niin helppoa se on ero äveriäillä espoolaisilla *tsihih*, luurankoja sivistyneen perheen kaapissa. Ei, vakavasti ottaen, kirja on ihan hyvä kertomus siitä, että avioero ei ole helppoa ja tunteet käyvät kuumina kaikin puolin. Suosittelen, Welhotar piti, ei sisällä hömpän aineksiakaan! 

 

                                              

 

                                           JUHLIA - PLÄÄÄÄÄÄH!

 

SAATTE OLLA RAUHASSA - OLKAA HYVÄ!

Kotona Sonera kettuilee. Töissäkään kaikki ei toimi, osa tökkii. Minua vtuttaa, minua kiusataan. Joten minä en päivitä lokia, ennenkuin kaikki toimii, joka paikassa. Nih kerta!

LUMISADE HAITTAA, VAI?

SIITÄ SE TAAS ALKAA

En tiedä sääennustuksista, ulkona on kylmää ja raikasta, oikein mukavaa. Nukuin yönkin melkein kunnolla, väsytin itseni eilen touhuamalla. Juu, siis makoilemalla ja lukemalla, sitten kuulkaas uni jo tulikin, kun riittävästi houkutteli. Taas pitäisi Varastolle, kiva kiva... *taputtaa pieniä karvaisia käsiään, vaisusti kylläkin*

 

Tehän tiedätte, että Welhotar on sunnuntailapsi. Totta se on, tarkistakaa vaikka. Nyt minä tahtoisin vaan tietää, milloin se alkaa näkyä jossakin? Kertokaa, onko teillä perskohtaisia kokemuksia asiasta. Minulla ei ainakaan näihin kymmeniin vuosiin vielä ole ollut. Että olisi syytä kohta siellä jossakin reipastua ja järjestää jotakin iloa ja onnistumista tännekin! Vai vielä sunnuntailapsi, hmph. Pikemminkin lauantai-illan vahingonlaukaus, sanoisi edesmennyt Faija (taisi muuten sanoakin, en yhtään ihmettelisi).

 

On se onni, että ihminen sentään näkee unia. Eilen uusioaamu-unilla oli taas oikein viihdyttävää ja mukavaa. Näin ja tapasin paaaljon ihmisiä, juttelin ja pidin hauskaa, kävelimme ja juoksimme ulkona (!) lumihangessa koirani (!!) kanssa ja kaikkea sellaista. Asunto oli taas todella omituinen; mm. kylpyhuone oli tapetoitu vihreällä ja suihkuverhossa oli samaa kuviota, heheheeh. Lisäksi en tiennyt, missä on työpaikkani eli Herjaamo, olin kovasti menossa siis Herjaamolle ja he ovat muuttaneet. Näin sitten Varaston yhden työntekijän, joka ystävällisesti kertoikin minun työskentelevän nykyisin Varastolla. Yritin kovasti herätä tässä vaiheessa, mutta jäin vielä katsomaan tunniksi tätä kunnon filmiä. Ainoaa liikkuvaa kuvaa, mitä Welhotar nykyisin jaksaa ja viitsii seurata! Ainoita ihmisiä, joita Welhotar tapaa livenä – siis unissaan.

 

En minä muuten näe enkä tapaa enää juuri ketään, tod. harvoin muita kuin Belgarionia. Onneksi edes häntä. No, työkavereitaan taas ei voi valita, se on mitä on. Eli aika yksinäistä on elo nykyään. En valita, on aikaa lukea ja kirjoittaa ihan tarpeeksi asti. Olen myös huomannut, että en kestä kaikkien seuraa (mm. Kummisedän enkä Naisen, Joka Ei Pidä Kissoista) kuin tietyn annoksen kerrallaan. Sitten alan jo miettiä, että toivottavasti ymmärtäisi kohta jo lähteä. Omituista mutta outoa ja kummallista. Minussa olisi ainesta erakoksi, mutta voiko kukaan tulla erakon luo kylään? Voiko erakko nettailla ihmisten kanssa? Voiko erakolla olla kissa, jolle puhua jatkuvasti? Voiko erakko puhua puhelimessa?

 

On se sitten kamalaa, tämä j:nalusaika. Vahingossa kuuntelin raatiota ja sieltä tuli j-lauluja – nehän ovat aivan kamalan härskejä, inhottavaa! Seksiä suorastaan. Kuunnelkaas itse:"...tule lintu pienoinen, ota siemen multa..". Voiko sen suoremmin sanoa, täh? Viimeisen kerran vahingossa jätin sitten raation auki, nyt tarkkailen jo aamullakin ohjelmistoa. Ihminen ei voi olla koskaan liian tarkkana, ettei vain joudu puhdas mieli saastutetuksi moisella, fyi fan.

 

Eli jos ei kuvalaatikkoakaan ole, mutta radioakaan ei siis voi olla auki ihan miten tahansa: valehtelevia sääennustajia ja härskejä j-biisejä. On maailma muuttunut omituiseksi sitten Pikku-Polkan nuoruuden ja varsinkin lapsuuden eli oi niitä aikoja. TV:ssäkin oli vain yksi, myöhemmin kaksi kavanaa ja se oli musta-valkoinen. Nyt, jos tästä kertoo lapsille, ne väittävät valehtelijaksi. Eikä kukaan usko, että radiolupakin on ollut olemassa!

 

Täytyy varmaan mennä taas ulos rauhoittumaan, juomaan vitamiininsa ja vähän miettimään. Ei minulla mitään asiaa ole, kunhan tässä jorisen taas joutavia.

 

--------------------------------

 

 

Purrrrrrmenta, kavrut! Ei mullakaa mitää asiaa oo, mäki meen mamin kaa ulos. Hrrr, siälä o galsa, takamus jäätyy. Toi hei unohti laittaa tipluvalot, heti mulle valot, nih! Mee laittaa, joo. Hyvä, joo. Mä tarviin mun hauskavalot ees aamusin ja iltasin. Ei niit päiväll pidetä, ku ei niit välttis ees nää kerta. Sillo vaa ku on pimeet eikä me viälä goisita. Ku mennää goisii, laitetaa valotki pois. Eihä me niit sillo nähdä. Paitti mä välill, ku mä steppailen tääll pitkin joskus öisin ku on tylsää. Eilen kyll goisin mamin viakus, ensi tyynyll, sitt siirryin polvii ja sitt iha jalkopäähä. Se ku oli taas nii levotoine nukkumaa. Safkaa ei taaskaa oo ollut. Siis niinku heekkui, tavismuanaa vaa. Pitää odotella, kyll se kaivaa mulle viikoll viälä jotai, ihan varpist. Sitt ku sill on taas huano omatunto jostai ja mua pitää hyvitellä. Sitt mä saan donarii tai jauhist tai molempii. Tai sitt ku se itte haluu donarii. Seki joskus iha haluu syädä sitä, mutt mä saan aina kuiteski enempi. Ku mä oon piänempi, mä saan enempi – ihan oikee tyyli, eiks? On se kyll vähä uuno, ku se unohti mun kaakit. Nyt on vaa noit yksii napikoit, ku kaakaa suust, pyärii niinko silleesti. Vähäks ne on tylsii! Muute ei oo mitää uutta. Mä löysin foton, miss mä goisin mun kaikkiin frendien kaa, mami ihan ottanu salaa. Tämmöne, mä, Ansku ja Krokso ja Krokson Pentu meinaa goisitaa kaikki viärekkäi. Aika päheet, eiks. Ton jälkee mä oksuinki Krokson hännäll ja mami joutuu pesee sen. Ei koko Kroksoo, mutt sen häntylin *nolo virn*. Ei ollu tarkotus, kavru hei!

 

 

 

Nii ett kliffaa alkuviikkoo kaikill, sovitaa ettei välitetä orjie mökötyksis nyt!

 

--------------------------------------

 

Vincent, kukaan tässä mökötä, on vaan tavanomaisesti röihin lähdössä =E

 

Päivän slogan: Jos maailma on kerran vino, ei pidä syyttää siitä itseään!

 

Päivän biisi: Piss Factory 

 

Luettua: Kaija Valkonen – Maija Karhi, Samppanjaluonne, minäkö? Suhteellisen hyvä ja viihdykäs Maija Karhin elämänkerta näihin päiviin asti. En erityisemmin sinänsä pidä Karhista, arvostan kyllä. Tässä käsitellään tärkeimmät työt ja roolit sekä teattereissa että elokuvamaailmassa. Erityisen kiinnostavaa oli Raivoisat Ruusut –osan kertomukset produktioista ja teatterin tekemisestä hieman toisin keinoin sekä tietysti alun Intimiteatterin osuus legendaarisen Mauno Mannisen johtamana. Aivan suositeltavaa luettavaa teatterista kiinnostuneille ja suomalaisen teatterin historiasta innostuneille, tässä sitä on tarjolla mukavassa muodossa sattumuksineen kaikkineen. Eli suosittelen, helppolukuista ja sujuvaa tekstiäkin vielä. Ei innosta kuitenkaan Welhotarta esim. hankkimaan tätä itsellensä, jäänee opuksen ainoaksi vierailuksi tässä residenssissä.

 

                                          

 

                                          JUU, ETTÄ MAANANTAI...