Eheeeh – kunhan pelottelin kaikkia! Sainhan minä tämän toimimaan, mitä lie; kissan viaksi minä nämä lasken (tai Soneran). Eivät kyllä tunnustaneet. Pähelsin aikani piuhojen ja asennusten kanssa, kunnes sain matolaatikon yhteyden toimimaan kiltisti. Vikaa voi olla tietty myös tuossa modeemissa, se kun ei ole ihan uusinta *puuh, pthyh* mallia. Mutta silti, prnan Vincent. Nyt minä sitten päivitän kuitenkin, ihan teidän kiusaksenne. Ei minulla edelleenkään ole asiaa, mutta kun en eilen saanut sitä suurta aikalaisromaania valmiiksi kokonaan, niin edes jotakin materiaalia. Ai että ei vai – voi sitä poistua parempiinkin lokeihin, jos ei käy, nih!
Tänään on miitti *huoh* ja taas The Pieni Juhla *huoh-huoh*. Minä en jaksa. Olen varannut paluun jo klo 18.00, varmuuden välttämiseksi. Siis keskellä viikkoa, tietysti P-P:n idea. Ei kukaan muu voi keksiä mitään noin älytöntä. Että syötävää ja juotavaa ja semmoista, jeesh, ja sitten pirtsakkana torstaina töihin. Ainakin toimistorotat, muuthan voivat tehdä etätöitä tms. Emme me vaan, me olemmekin ne ainoat läsnäolovelvolliset torpassa, prle. Ollaan sitten läsnä, pyrin olemaan paikalla huomenna viimeistään klo 6.45! Näytetään niille varifrån hönan pissar...
Tiedättekö, tekisi mieli vetää sellainen El Tiempo –kuuri, sellainen Drink And Dial – puhelinjuopottelusessio, vaikka nyt viikko ensi alkuun. Tekisi hyvää minulle, olen ollut ilman viinaa liian pitkään. Aivan selvästi. Alan suunnitella taas opiskeluja, keikkoja ja muuta yököttävää. Väännän terveellisiä ruokia ja kaikkea. Pummin jopa lekurilta ihan kaikkia tarvittavia lääkkeitä (ei edes huimeita), joita en ole aikaisemmin muistanut pummia. Kohta minusta on tulossa ihan kunniallinen kansalainen. Hei haloo – tulkaa apuun!
Lisäksi olen ollut kiltti kaikille. Sekin vielä. Niillekin, jotka eivät sitä ole ansainneet. Töitä on niin, että näköä haittaa. Ei sentään ulkonäköä *vanha vitsi*. Jotkut ovat jömmanneet duunejaan tänne vuoden loppuun, tahallaan tai tahattomasti, asioista riippuen. Vastaani tulee siis kauhistuttavasti sohrattuja pinoja jo alkuvuodesta... ei niistä ota selvää itse pirukaan välttämättä. Mutta minä vain teen ja hymyilen, vaikka tekisi mieli sanoa, että ottaisi sen peukkunsa takamuksesta ja vääntäisi valmiiksi tuon hommansa. Minä olen vain töissä Varastolla, minua ei ole palkattu ajattelemaan – silti olen tehnyt jopa sitä. Kauhistukaa siis kaikki, olen käyttäytynyt esimerkillisesti enkä ole edes haukkunut tai haistatellut ketään tai kenellekään. Lisäksi olen luvannut olla kaikki välipäivät ym. töissä, jos ei muusta muuta johdu. Hmph, sehän vain sopii Welhottarelle, melkein tyhjä talo...
Että tällaista eli ei minkäänlaista. Aamulla herätessä iskin koipeni suoraan karvaoksuun. Mikä miellyttävä yllätys. Onneksi sekin oli paljaalla lattialla, kilti kissi ;D Ai niin, jos joku on itse menossa Tallinnaan (tai muuten Viroon) tai joku kaveri olisi, voisi meilata minulle! Welhottarella olisi eräs varsin yksinkertainen asia tehtävänä ja tuotavana, jos sopisi jollekin??? Ai niin – ja Turkku kiitti vaa postist, jumakekka ,D Tää kosteta, ko perunoit paisteta!
Minä menen tarkistamaan säätilan ja rauhoittumaan....Lunta oli, se sulaa, raikas keli, tuuletonta. Enkä kuuntele raatiotakaan sillä korvalla, se on hyvin hyvin hiljaisena taustaäänenä.
---------------------------------
Purrrrrrrrvinka, kattiskat! Ai ett siis niinku mun vika? Ett ton masiina ei toimi, nii tota. Tota juu. Mist hitsist se hiffaa sen, ett mä steppailen toss kirjotuspöydäll ja rintteri pääll päivisi, mä oon enneki ihmetelly sitä =O En tajuu, jostai se vaa tiätää kaikki. Sill on konees kaamera, mutt ku eihä kone oo pääll, ku se on kiinni päiväll... On toi mami vissii oikeest sitt jonkimoine welhotar, niinku se skrivaaki. Mä sain hei eilen tipuu, kunnon biitit oikee. Tavisruaka sitt maistunukkaa, nyt sais kyll laitella päivämuanaa esille jo, hei, hopitihop. Ett mä ehdin mun aamu-unkoilkii! Kissin on tärkee saada hyvät aamu-unet, ett ehtii duunaa kaikkee iteksee ja sillee. Sitt ku mami tulee, mä goisin sen sänkys peiton alla. Niinku oisin goisinu muka koko päivä. Eilenki vähä laiton uutta järjestyst tänne ja kaikkee semmost. Ja turha niist karvaoksuist on sanoo. Ainaha se on nii, ett sillo siivotaa tuukki kunnoll, ku kaavat o lähteneet. Ei kaavalähtöaikaa voi siivoo, sillo tulee suu täytee kaavoi – orjat hoitaa hommat sillo. Tajuis nyt toiki torpso nää jutskat jo... mull on niinku tommone tyyli. Ai ett tänää olla sitt pitempää poissa kotoonta. Hmph! Arvaas, oonko kunnoll? No juu, lupaan mä yrittää ainaski, jos saa sitt jotai heekkuu. Ai ett donarii tai jauhist, no sitte yritetäänki iha täpöll. Juu. Mami on aika harvon pois, mä yleensä sillo heemostun vähän ja pidän sill heti etesess semmose puheen, ett kissei ei saa jättää yksi ja muuta. Katotaa sitt illall, pitääks taas pitää snadi puhuttelu! No, mä odotan sitä safkaa. Ei oo must kuvei, mutt tää on – niinku vahtimas.
Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!
-----------------------------------
Vincent, ja minä kun luulin, että kukaan ei välitä minun poissaoloistani ja menoistani...
Päivän slogan: Tämä juttu kuitataan pelkällä väsymyksellä!
Päivän biisi: Tired of Waiting For You
Luettua: Misha Glenny – Mc Mafia, matka kansainväliseen alamaailmaan. Kirja maista ja paikoista, jossa et ehkä tiennyt ns. mafian pyörittävän bisneksiään. Myös tarinaa jo tunnetuista maista. Hyvin outoja kertomuksia ja pelottavia tarinoita – siis totuuksia. Aiheina mm. kansainvälinen aseiden salakuljetus, huuumeet, kaviaari (!), naiskauppa ja seksiorjat, yakuza ja internet alamaailman työkaluna. Sujuvasti kirjoitettu ja luettava kirja, tekijä väittää itse käyneensä tapahtumapaikoilla ja haastatelleensa useita ihmisiä henkensä kaupalla. Lienee uskottavaa, suosittelen luettavaksi kursorisesti, jos haluat tietää, mitä kaikkea kummallista voikaan tapahtua ja miten meikäläinen, tavallinen kuluttajakin on sekaantunut asiaan. Emma Juslin - Frida ja Frida, suurperheen elämää 13-vuotiaan Selman ja jo Pariisissa opiskelevan Irinan silmin. Selma kertoo perheestä, isän tuhotuista unelmista, veljien selviytymistaistelusta, omista unelmistaan ja kaipaa isosiskoaan takaisin. Irina taas tekee taidetta Pariisissa ja löytää elämänkumppaninsa, sielunsiskon ja rakastetun, Fridan. Fridan, joka muistuttaa niin Frida Kahloa, joka on Irinan idoli. Kaunista ja tarkkavaistoista kerrontaa. Huipentumana on Juhannus, jolloin Irina tulee koti-Suomeen ja esittelee Fridan tyttöystävänään kaikille. Selmalle tämä on vain ihana yllätys, mutta äidille kaamea takaisku. Suosittelen – erinomaista tekstiä perhehelvetistä lapsen silmin ja nuoren tytön havahtumisesta lesbolaisuuteensa ja sen hyväksymiseen. Tarinaan olennaisesti kuuluu tietysti vielä se, että perhe on suomenruotsalaista vähemmistöä.... ,D Petri Karra – Haarautuvan rakkauden talo, Tuula ja Juhani ovat kypsinä aikuisina päättäneet erota sovussa ja asua vielä talon myynnin ajan saman katon alla. Siitä seuraa vain rajuja tapahtumia, palkattu ns. tyttöystävä, äkkiä isketty mies, omituisia kytkykauppoja seksibisnekseen ja muuhunkin erilaiseen elämään. Traaginen ja samalla hemmetin hauska erokirja, että niin helppoa se on ero äveriäillä espoolaisilla *tsihih*, luurankoja sivistyneen perheen kaapissa. Ei, vakavasti ottaen, kirja on ihan hyvä kertomus siitä, että avioero ei ole helppoa ja tunteet käyvät kuumina kaikin puolin. Suosittelen, Welhotar piti, ei sisällä hömpän aineksiakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti