Hmph, olen niin väsynyt, etten jaksa nukkua! Yliväsy siis, en illalla oikein saanut sitä hiekanjakelukaveria kiinni ja kun sain, ei se toimitus kovin mittava ollut. Ehkä sitten myöhemmin aamulla tai päivällä uusiounia. Minä se vasta olenkin ekologinen, kierrätän jopa unia ,D No totta puhuen, tämä ei ole kivaa. Mutta kun ei nukuta, väsyttää vaan niin kirotusti. Niin ja särkee, mutta se on oikeastaan nykyisin jo oletusarvo. Turha märistä, jollei mene aivan mahdottomaksi. Eli tehkää se myös itsellenne selväksi, että tämä täällä on uneton ja kipuilee jatkuvasti. Vasta jos tilanne menee mahdottomaksi, mainitsen asiasta erikseen. Eli sitten on yleensä jo melkoinen tilanne käsillä, for your information only!
Varastolla on tosiaan kiire. Onneksi osa väestä jäi jo lomille, palajavat sitten ensi vuonna. Eiliselle tämä tarkoitti työtä vuorotta. Väänsin hommia klo 6.40 – 14.50 lähes tauotta. N. 20 min käytin ruokataukoon eli ahmaisin pienet eväkseni ja muutaman kerran oli pakko käydä tupakalla – ihan vain tauon vuoksi, että sai olla rauhassa. Lisäksi väki oli jömmannut pöydällään juuri isoja ja hankaloita asioita, joten itselläkin niihin kului tavallista enemmän aikaa. Lisäksi ruotsin kieliset tuotokset on myös jömmattu odottamaan tätä viimeistä rutistusta. Jotenkin huvittavaa, eivät ne mihinkään itsekseen häviä tahi käänny, vääntelee tai piilottelee niitä mihin tahansa ,D Eli töitä riitti ja riittää vielä ensin viikonkin – sitten toivottavasti helpottaa.
Pummin kuitenkin P-P:ltä iltapäivävapaan maanantaille. Minun on ihan pakko päästä käymään Hakiksessa, erinäisiä asioita nääs. Yrjölle on asiaa, samoin halliin ja Vii Voanille. En minä hallista lihaa, mutta siellä on himskatin hyvä fisuvalikoima ja se ainoa suht. edukas luomupuoti (suosittelen, jos on luomuruuasta kiinnostunut – kaikkea löytyy!). Lisäksi mausteet alkavat taas olla lopussa, samoin tofu. Kyllä se joulutofu on itselle ja Belgarionille hankittava ja ehkä jotakin muutakin mukavaa. Pakko tehdä nykyään sinnekin oikein ostoslista, että muistaa kaiken samalla kertaa.
Tänään on taas normiroudauksen vuoro. Kirjastossa odottaa pino kirjoja noutajaansa, lienee pakko tsekata hieman myös hyllyjä. Kerään jo vapaapäiviä varten pientä varastoa. Lisäksi on pakko hankkia ruokaa ensi viikon eväiksi. Mitäkähän sitä taas keksisi vai jatkaisiko entistä linjaa. Alkuviikko menee peruna-vihannes-donari –salaatilla ja kasvisspydärillä, pari päivää tattarilla tai tagliatellella ja tomatti-porgana-sieni –kastikkeella ja yksi päivä on yleensä ylläri... Tosin tänään tai huomenna voisi vääntää taas keon hirssipihveleitä, jep, sen minä teenkin. Ai niin, appelsiini-seesamitofu olisi taas poikaa *kirjoittaa listalle*. Lääkkeetkin täytyy hakea, kassillinen niitäkin taas tulee, argh. Pitäisi pistäytyä parissa puodissakin, mutta taidan jättää j:n jälkeen. En minä nyt niin ole niitä tiettyjä pikkutavaroita vailla. Ja Oklassakin saa joku muu käydä – minä en tänään ainakaan jaksa. Koivet on kulutettu melko loppuun viikon aikana.
Kylppäri olisi siivottava kunnolla, toivottavasti se viemäri on avautunut yön aikana. Se sai sisäänsä Kodon putkimiestä eilen oikein olan takaa muhiakseen rauhassa pitkään. Minen tykkää häiritä huoltomiehiä viemärien takia. Saa aina kuulla huomatuksia pitkistä hiuksista sekä kissasta ja mahd. kissanhiekasta, vaikka en hiekkaa käytäkään vaan pellettejä. Muutenkin olisi vähän siivottavaa. Ei kuulkaas oikein innosta, ainakaan tänään. Toisaalta, nyt kaikki menisi samoilla kivuilla ja huomisen voisi lepäillä kunnolla... hmmm... täytyy harkita, jos mömelöiden voimalla jaksaisi innostua pariksi tunniksi residenssin kohentamisen pariin!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, toi aikoo siivoo. Mä en ala ja kylppärinki viälä, se tarkkottaa kans basee. Hmph, mun hianot kaavaviritykset siältäki taas häipyy, en tykkää. Menee tosi pitkää, ennenku olosa saa taas siälläki mukavaks. Ku base kestää pitkää kuivuu. Enkä mä haluu kastuu. Tai siis haluun kastuu sillo, ku ittee huvittaa. Mä aika usee käyn tepastelee lattiall sillo, ku toi yks käy ruiskuss. Se on niinku semmost ekstriim-urheiluu, ett jos tassut lipee nii kastuu! Mutt kliffaa se on. Nyt sitt purmutetaa siit viämärist, ett kene kaavoi siälä on ja mitä kaikkee. Mua taas syytetää (eipäs, huoltomies syyttäisi toim.huom.) kaikest. Minkä mä voin sille, ett kissa on kissa ja yleesä kaavane. Sitäpaitti, toll orjall on huisin paljo pidemmät kaavat ku mulla. Nih kerta! Onneks poika on tänää tuloss käymää. Mä näin, ett orja otti semmosii isoi broiskubiittei sulaa, mmmm. Me saadaa heekkui – mä kans, mä kans, mä kans! Ja sitt ois suatavaa tuada mulle niit kunnon kissikaakkei ja purui ja muanaa ja muuta kaikkee kans. Ett mun ei tarvii sitt valittaa ens viikoll. Kirjota ny hei muistii *orja kirjaa*! Mä oon pääasiass vaa makoillu ja goisinu, ei oikee muut. Partsill käyn pari kertaa päiväss vähä jolisees, mutt siäll ei voi olla pitkää. Kosteet ja galsaa, en diggaa. Sänky on parempi, ainaski siälä kaikkiin peittoin alla. Siälä voi rauhass goisii tuntitolkull, ku mami on duuniss. Ei mull oo taaskaa mitää erikoist.
Mä toivotan teilleki vaa oikee leedii löördaagii, kliffaa päivää ja jotai heekkui jokasell!
------------------------------------
Kiitos Vincent, ehkä mekin saamme myös herkkuja ,D
Päivän slogan: Onnestas on puolet minun, minun, minun!
Päivän biisi: Vasara ja nauloja
Luettua: Reggie Nadelson – Järkkynyt maa. New Yorkissa kärsitään edelleen 11/9 tapahtumista, ihmiset ovat peloissaan ja kyräilevät toisiaan. Tapahtuma on vaikuttanut kaikkiin, myös uuden sarjan päähenkilöön, Artie Coheniin. Artie on alunperin venäläinen, Israelin kautta maahan tullut NYPD:n etsivä. Hän joutuu keskelle omituisen sarjamurhan selvittelyjä, joka ehkä ei olekaan sarjamurhaajan tekosia. Näyttää siltä, että asiaan on sekaantunut hänen läheisiään ja venäläisperäisiä ystäviään. Kaksi lasta on kateissa ja omaiset ovat epätoivoisia. Toinen etsityistä löytyy ja lumimyräkän keskellä Artie selvittää toista katoamista omalla tavallaan, kyseessä on hänelle rakas Billy. Loppuratkaisu onkin sitten melkoisen karmiva yllätys jokaiselle. En kerro, lukekaa itse. Uutta suomennettua dekkaria kirjoittajalta, jolta odotan enemmänkin – kirjoja on julkaisu useita, tämä on ensimmäinen suomennos. Hiukan poikkeava päähenkilö ja etsivä, jolla on erikoinen tausta ja outoja ystäviä on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Eli suosittelen dekkareista pitäville, tässä vähän uutta kuitenkin siis mukana. Myös hienovaraista satiiria löytyy, jota Welhotar ei suinkaan lue huonoksi asiaksi ,D Jarmo Aaltonen – Keskellä kämmentä, tositarinoita miesten töistä, HS:ssä julkaistuja kolumneja remontista, rakentamisesta ja aivan pienistä korjaustöistä *tsihih*. Aivan luettavaa ja kulkevaa tekstiä. Suosittelen Tee-Se-Itse –miehille ja –naisille, tästä jokainen löytää varmaan jotakin tuttua. Jos ei itseään, ainakin jonkun moniyritysmiehen jokainen tuntee. Miehen joka yrittää ainakin ensin itse, mutta joutuu lopulta turvautumaan osaajan apuun – ei aina, mutta kuitenkin. Ja kaikki alkoi siitä, että perhe päätti ostaa rintamamiestalon (ne kuuluisat viimeiset sanat)... Myös kikkoja tarjolla, ainakin siinä mielessä, että kannattaa pitää yllä suhteita kädentaitajiin ja kouluttaa lapsensa mieluusti sekatyömieheksi. Suosittelen remppaajille ja isoista sekä pienistä koneista pitäville bloggaajille ;D
MUKA VAPAATA - TÄH?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti