Ette usko, mutta Welhotar poistui ennen klo 18 syötyään ja vähän juotuaan. Ihan varmasti on totta! Just, ja odotti sitten taksoa melkein puoli tuntia. Kuski ajoi navigaattorin mukaan, joka ei taaskaan tiennyt, missä minä asuin eli matka kesti ja Malmilla se neuvoikin jo Huitsinviteliin. Puutuin asiaan ja ohjasin sitten kaverin koto-osoitteeseen. On se kumma, kaveri nimittäin loukkaantui taas, kun lähtiessä kysyin, tietääkö hän minne minut ajetaan. Tiesi kuulemma oikein hyvin, en sitten tuputtanut reittivalintoja enää. Kunhan istuin lämpimässä ja lueskelin... Ihmeellistä tämä tekniikka, olisimmekohan vieläkään kotona, jos olisi noudattanut navin neuvoja? Ei ole muuten ensimmäinen kerta... Niin, kello on 2, viini tunnetusti virkistää oudosti – ja kissan märinä. Oli pakko nousta, en saanut painijaisunilta ja märinältä nukuttua.
Kaikilla oli eilen kivaa, ei silti. Toki varmasti oli. Hehän olivat tyhjänneet päivän aikana pöytänsä ja lähtevät kohta lomalle. Tiedätte varmaan, minne pöydät on tyhjätty – Welhottaren pöydälle lokeroihin odottamaan jatkokäsittelyä. On sitä kiva olla tyytyväinen itseensä, kun oma tontti on puhdas... En ole katkero, mutta kuitenkin. Eli minua odottaa siellä raju pino töitä pariksi päiväksi. Siksikin oli hyvä idea lähteä aikaisin. Toiseksi, olin niin pirkeä, että jos olisin jäänyt, en varmasti olisi vieläkään kotona ,D Lisäksi päätä särki jo päivällä, harvinaista sinänsä. Samoin koipisia ja kättä, ne eivät pidä aivan hillittömästä työvauhdista. Vähän pelkään, että jonkinlainen flunssan etopoikanen on etsiskelemässä pääsyä luokseni. Karkoitus – olen riipinyt vitamiineja kaksin käsin. Kotona oli pakko päästä pitkällensä ja kirjan sekä kissin kanssa sänkyyn. No pari mömelöä vielä kehiin, mutta eivät ne paljon avittaneet.
Nyt olen keittänyt ensimmäiset aamukaffet ja heittänyt kipumömelöt, josko se tästä kohta helpottaisi. Pakko se on Varastolle vääntäytyä. Minä en ymmärrä, miksei The Juhla voi olla normitapaan perstaina? Voisi nukkua ja heräillä mielensä mukaan seuraavana päivänä. Mutta ei, se ei varmaan sovi P-P:n imagoon mitenkään, ei osaston julkimokuvaan eikä muutenkaan. Tänään varmaan näemme siis myös krapulaisia kasvoja, joitakin kasvoja taas emme näe, koska jotkut ovat etätyöpäivällä *muhahahaah*. Mutta Welhotar riipii töitä, hajottelee kopiokoneita ja kantelee itseään isompia pumakoja ympäriinsä (ja sekoilee päivämäärissä, osoitteissa, liitteissä sekä korjaa nämä kaikki jne.).
Ei tässä muuta ole ehtinytkään tehdä. Belgarion oli eilen käynyt postiasioilla puolestani ja jättänyt veemäisen kirjeen ,D Olin nähkääs ohjeistanut, että jääkaapissa on sitä-ja-tätä ja jos voisit viedä myös roskat jne. Vastauksena oli hämärä viittaus luulooni ihmisten yksinkertaisuudesta sekä siitä, että ihmisiä voisi kouluttaa mm. kirsikkasuklaan avulla (no, se oli Pojalle siinä tyrkyllä, ikäänkuin pienenä hyvityksenä vaivoista...). No, asiat on hoidettu ja apua on luvassa taas lauantaiksi. Lounasta ja paria kirjavarausta vastaan, ilmeisesti. Poika tekee pitkää päivää Lipastolla, nyt on kylläkin tenttiviikko, mutta silti. Tai sitten kyse on kottaraisongelmasta ,D Mitäpä tuo minulle kuuluu, mutta jos opiskelija on iltamyöhään vielä lipastolla niin hän on joko erittäin innostunut asiasta tai ei muuten vain viihdy kotona. Kotona viihtymättömyyteen voi olla kaksi syytä: kottaraiset tai Exä, mieluummin minä ainakin tyytyisin kottaraisiin.... Olisin jopa ilokas, jos niin olisi!
Säätila tänään – hetki pieni – lunta on, mutta se sulaa. Märkää, raikasta, tuuletonta. Lussan puolella mennään. Raatiosta tuli äsken j-biisi, semmoinen kuunneltava eli vanhaa mallia vieraalla kielellä, vähän tuntemattomampi sovitus. Silti argh, tätä se on ainakin pari viikkoa vielä!
---------------------------------
Purrrrrrrviska, kaiffat! Hei kuulkaas, mami ko tuli illall, mä olin goisimass niinku mä sanoinki. Tsihih, se etti mua ja mä goisin täpöllä. Enkä ollu tehny mitää tuhmiikaa, ainakaa se ei oo sitt viäl hiffannu. Ja mä sain tipuu illall ja äske se avas iha mua varte donaripuuki. Kilti mami, mmm. Mun piti märistä se hereill, ku mä olin iha pirtsakka ko olin just goisinu sitä varte. Siis ett saan olla sen kaa. Nyt mä taas tsiigailen, ku se naputtelee tätä stoorii. Aika tarkkaa pitääki tsiigaa, ettei tuu mitää väärii judekoit taas! Nih kerta! Poikaki kävi eile päiväll ja mä jutskasin sen kaa ja se oli kilti mulle, viipyki vähä aikaa ja vei mun hiekkikse kivet vegs. Kilti Poika, nii kilti ja kiva, mmmmm. Ett mull oo mitää valittamist, se lupas tulla koht taas uudestaa. Mä odotan. Mä odotan kans, ett mamill o aikaa olla mun kaa. Lupas se tulla tavallisee aikaa himaa tänää ja sillee. Ei haita, mä voin taas goisii. Nyt ku o masu täynä donarii ja kaikkee. Saa se mennä toistekki, jos tulee noin aikasi himaa eikä oo tuhma mulle. Ei se oikeesti oo ollukkaa, kuha sanoin. Joskus se sanoo vähä ärtsyst, mutt mäki vähä oon purru-raapittanu joskus. Ett eiköhä me olla tasois. Täss o mun foto just nyt täst hetkest >O<
Kliffaa melkee viiko loppuu – ei muute kandee mennä partsill, siälä on kosteet ja tuukki kärsii!
---------------------------------
Vincent, herraskissa kaikin tavoin....
Päivän slogan: Maailma on paskaämpäri, jossa joudumme uimaan henkemme edestä pysyäksemme pinnalla!
Päivän biisi: Working In A Goldmine
Luettua: Wladimir Kaminer – Kolmas krokotiili, uusia kertomuksia Berliinistä. Tämä on kolmas juttukokoelma kirjailijan elämästä Saksassa. Kaminer syntyi ja kasvoi Neuvostoliitossa, josta sitten muutti Saksaan – osaamatta sanaakaan saksan kieltä. Maan ihmeet ovat todellakin ihmeitä ja ihmisetkin kummallisia. Kirjoista tämän huomaa, novellit ovat hauskoja ja ironisia kuvaelmia maahanmuuttajan elämästä Saksassa ja taistelusta mm. byrokraatteja vastaan, uusista tavoista eri tilanteissa jne. Kuitenkin Kaminer kaipaa tiettyjä asioita aikaisemmasta elämästä, mm. naapuriapua, verkostoa, jonka kanssa hoitaa asioita. Lisäksi ihmettelyä tässä kirjassa herättävät lasten tekemiset, heidän koulunkäyntinsä ja leikkinsä sekä harrastukset. Suosittelen kaikille lämpimästi, hellän hauskaa ironiaa saksalaisista ja entisestä Neuvostomaasta. Oikein luettavia lyhyitä kertomuksia, Welhotar pitää ja saattaisi jopa hankkia itsellensä, jos edukkaasti osuisi vastaan. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle, Marssimusiikkia, Schönhauser Allee ja Ryssän disko – kaikki yhtä luettavia opuksia!
JO TORSTAI..... JO?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti