Welhotar alkaa olla yliväsynyt pariin asiaan: töihin ja taksoihin!
Taksot kulkevat taas miten sattuu. Aamuisin kyllä ajallaan, kuskina on kaksi kaveria, jotka ovat tod. aina ajoissa ja olen nopeasti perillä. Iltapäivisin olen joutunut odottelemaan 15 – 25 min joka hemmetin päivä. No, teistä se ei kuulosta pitkältä ajalta. Eihän se olekaan, mutta kun jo 5 min seisominen paikallaan saa koipeni kirkumaan, ollaan pahasti metsässä. Eilenkin tuttu takso sitten lopulta tuli ja kertoi, että hän oli saanut Iisalamen kutsun vasta klo 15.14, kun minulle noutoajaksi oli ilmoitettu 15.06. Minut hän ehti noutamaan n. 15.30. Että tällaista, prle. Koivet ovat tosi kipeät... Sain sentään häneltä lahjukseksi Handi-Capin punaisen avainkaulanauhan ,D J-lahja.... hmph, en alkanut kaverille kiukkuilemaan, tunnemme niin hyvin. Kiukkusin taas Iisalamelle. Samainen kaveri kyllä kertoikin, että siellä näyttää jälleen olevan jotakin häikkää... Kukaan ei tiedä, kukaan ei kerro – Welhotar kärsii.
Niin, työt. Sitä varmaan kuvitellaan, että sekretaari ei koipia tarvitse. Voin kertoa, että tarvitsee kyllä. Paljon. Tepastelen pitkin piiiiitkiä wanhan Varaston käytäviä raahaten paperinippuja sinne ja tänne, kopieeraten ja välillä käy jopa tupakalla, hyi. Että koivet eivät tykkää tästäkään. Taas siellä odottaa iso pino tauhkaa, makkelia siis, jatkokäsittelyä *tsihih*. No, on aamulla ainakin tekemistä, prle. Onneksi voi illalla ottaa relaa, huomenna myös roudausretken jälkeen. En minä muuten jaksaisi, aika paha on tilanne nyt, kuulkaas. Tänään pitäisi olla vielä yksi typerä miitti, yritän luistaa siitäkin... se ottaa paikkansa nimittäin iltapäivällä ja minun pitäisikin kohta sen alettua jo taas poistua odottelemaan, josko takso tänään tulisi ajoissa. Toivottavasti onnistuu!
Olipa eilen hyvät välipalat ja kaffetarjoilut osastolla. Sen verran oli jäänyt appeita juhlimisesta, että tarjolla oli yhtä jos toistakin makeaa ja suolaista. Urps! Welhotar sai hyvän aamupalan ja herkkuja päiväkaffen kanssa. Eipä tarvinnut illalla syödä mitään, ei kun siis söin yhden leivän. Mutta muuten.... hyvä siis, että en jäänyt paikalle riipomaan tuolloin niitä appeita. Jäi jotakin arkipäivänkin iloksi.
Olen muutenkin ääriväsynyt. Pitäisi yhtä ja toista, ei vaan jaksa. Tänään aikaisin nukkumaan ja myöhään ylös – tai ainakin uusiounille päivityksen jälkeen. Kunhan nyt saan edes tämän päivän lopultakin pois alta. Tahtoisin ensi viikon ma-iltapäivän vapaaksi, täytyy tiedustaa P-P:ltä. Taas olisi ylitunteja aivan riittävästi ja minulla asioita Hakikseen.
Eli residenssissä ei mitään erikoista – paitsi että kylppärin viemäri näyttää vetävän huonosti. Jos en saa sitä toimimaan viikonlopun aikana, onkin asiaa huoltomiehelle, argh.
Tauko paikalla, kohta sään tiedotus Malmin suunnalta! Lunta, sulavaa lunta eli märkää, jäks. Ei haita, mieluummin niin kuin lunta alaspäin tai kovaa pakkasta. Raikasta. Ei tuulta. Raatiosta tulee silloin tällöin – onneksi harvakseen – jotain j-biisejä. En kuuntele!
-----------------------------------
Purrrrrrrvinka, kaiffat! Hei, mä oon taas ollu joo kilti. Oon ja goisinu vaa ja venannu mamii. Eile se tuliki oikeesee aikaa sitt, mä goisin tiätty. Sänkyss peito alla. Ja se meni heti ruiskuu, siäll tuli sitt vähä vedepaisumus niinku. Ei paljo, mutt vähä ja se puhu rumei ja räpläs sitä siilii niinku. Siält löyty hirvee kasa kaavoi, mein molempien kaavoi. Yäks, eikä mun ainaskaa, vaiks se väittiki nii. Omii pitkii hivuksii varpist oli. Sitt se duunas jotai eväitää ja mä sain, hei, ainaski pual puukkii donarii. Njam, siäl o viälä jäljell, mä saan loput päiväruuaks. Mami lupas, mä en muute suastu syämää tota tavismuanaa. Se on sitt nii kamala tylsää. Mä nukuinki mami viakus, siirryn kyll taas tyynylt pois ku se alko kuarsimaa. Ett semmost. Ei mullakaa oo mitää kertomust nyt! Mäki vaa ootan, ett mä saan olla mamin kaa pari päivää lungist. Ja sitt Poika tulee huomenna, mmm. Jospa ne tekis jotai heekkui taas. Eikä ko kyll mä muutenki tykkään olla himass niite kaas. Vaiks mä tiän, ett viikonloppun taas leikitää imureeraamist ja sill murinakoneell pyykätää. Must ei nyt oo fotoi, mutt tämmöse mä löysi.
Kliffaa viikendi alkuu, perstai o melkee viiko parhait päivii!
------------------------------------
Kiitos, Vincent, olet niin ymmärtäväinen ,D
Päivän slogan: Ole kiltti, niin tulee turpiin – tavalla tai toisella!
Päivän biisi: Taxi
Luettua: Vicki Myron – Bret Witter - Kirjastokissa, kirjaston palautuslaatikosta löytyy pienenpieni kissanpentu, kirjojen jo peittämänä ja vuoden kylmimpänä päivänä. Pennusta sukeutuu Keskilännen Iowaan, Spencerin pikkukaupunkiin kirjastokissa. Kissa, joka osaa ottaa huomioon kaikkien tarpeet, käy silitettävänä ja ottaa osaa huoliin. Tuota, ensin pidin tarinasta, mutta kun tässä pääsi pidemmälle, alkoi vähän tökkiä. Ensinnäkin tekijä keskittyi hyvin paljon omaan sairastamiseensa ja elämänsä hankaluuksiin, perheensä yhteishenkeen jne. hyvin jenkkiläisittäin. Lisäksi tässä huokuu läpi jokin määrittämätön, josta en pitänyt. Sellainen pikkukaupunkimainen ylemmyys. Kaupunki, missä on hyvä olla.... missä mitään pahaa ei tapahdu, missä kaikkien pitäisi haluta asua jne. Eli kirja floppasi siitä, mitä kuvittelin sen olevan. Toki Deweystä kerrotaan mukavasti ja kissa on kunniansa ansainnut. Tosin kissan julkisuuttakin korostetaan vähän turhan paljon. Eli suosittelen kaikille kissojen ja kirjojen kavereille, nuoriso voisi lukea tämän mielellään ilman analysointia. Minua jäi melkoisen moni asia vähän riipomaan. Eli valitettavasti ei tule meille asumaan, niin kissakirja kuin onkin! Kuitenkin erittäin nopea- ja helppolukuinen opus, siinä mielessä suositan lukaisemaan läpi, jos eteen tulee... Ei siis suurta kirjallisuutta eikä sitä, mitä hiukkasen odotin. Pieni pettymys siis =(
NO NYT - SE ON PERSTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti