SURUA MALMILLA - KUMMISETÄ ON KUOLLUT!

Minä en nyt pysty tänään varmaankaan kirjoittamaan muuta päivitystä, joten tässä tärkein:

Löysin Kummisedän eilen – kuolleena – naapurista. Siskonsa soitti minulle ja ihmetteli, kun ei kaverista mitään ollut kuullut. Minä taas luulin, että hän on sellaisella pienellä turneella, tiedättehän, Joron Jäljillä. Huolestuttavaa kuitenkin, kun itsekin tuossa viimeksi eilen ihmettelin, että en ole aamuisin nähnyt valoja... Joten menin sitten omilla avaimilla katsomaan.

Toisaalta toivon, että en olisi mennyt. On kuitenkin parempi, että se olin minä kuin esim. hänen tyttärensä... näky oli erittäin epämiellyttävä ja haju tyrmäävä. Saati se sotku muutenkin. Kuitenkin hän oli sängyssä eli nopea lähtö lienee ollut, kuten hän itse toivoi nähtyään aikaisemmin W:n kärsivän pari vuotta.

Soitin paikalle HÄKEn kautta lanssin kaverit, jonka jälkeen tulivat poliisit. Minulla kun oli nuo avaimet ja on edelleen. Miehet tekivät työnsä – kiitos muuten suhtautumisesta. Olivat huolissaan minusta ja olisivat vieneet vaikka Auroraan. Kieltämättä, minulla oli jonkinlainen shokki, on kai vieläkin. Vaikka järjellä yrittää ajatella, ei sitä pysty.

Kummisetä oli paras ystävistäni. Ihminen, jonka kanssa jaoin aikanaan W:n kuoleman ja kaikki surut, jos sitten pienetkin ilot. Viime aikoina hän kyllä muuttui, sen jälkeen kun katkaisi koipensa ja 6 vkon sairasloman aikana alkoi istua aamupäivät lähikapakassa kylän poikain kanssa, käväisi torkuilla ja lähti Oklaan. Eli alkollakin lienee ollut osuutta asiaan. Ei hän enää ehtinyt meillekään kovin usein, vaikka joskus harmittelinkin hänen käyntejään kun olin itse väsynyt ja kipeä. Oli uusia kavereita tästä naapuristosta...

Kovinta olikin sitten ilmoitella asiasta eteenpäin – siskolle ja parille ystävälle. Tytöille pyysin siskoa ilmoittamaan, mutta hän olikin laittanut Kummisedän ex-vaimon asialle eli heidän äitinsä, joka lienee oikea ratkaisu. Sanoin vain terveiset, että tytöt voivat soittaa minulle, jos on tarpeen ja avitan myös jos on aihetta. Siskonsa suhtautumista asiaan kuvannee se, että hetken itkun jälkeen hän alkoi miettiä Kummisedän asunnon arvoa ja sen tyhjentämistä, perimisjärjestystä jne. Minä lopetin nätisti puhelun. Se nyt ainakaan ole koskaan ollut tärkeintä.

Olen valvonut melkein koko yön, minulla on huono olo.  Sorry!

Eli – kepeät mullat – Kummisetä! Täällä sinua muistavat Polgara, Belgarion ja Vincent ikuisesti!

 

 

En minä todellakaan pysty nyt enempään...

 

PAHA JA ILKEÄ IHMINEN! 

TAAS UNETOINEN MÄRISEE

Unitoimitus oli jälleen oudon kehno ja vähäinen – ei hyvä. Onneksi tämä viikko on lyhyt – edes. Ei huvittaisi työt, ei mikään. Olisi paljon hyvää luettavaa ja vielä enemmän kehnoa kirjoitettavaa ,D Viihtyisin paremmin kotona kissan kanssa. Varastolla on tylsää, lisäksi vähintään kerran viikossa tulee sanomista taksojen kanssa, jostakin syystä. Ei tämä häärääminen töissä todellakaan ole herkkua, jos olisi, kyllä herrat sen itsellensä omisivat! Olen katkero – minusta ei ole tullut herraa, ei kyllä rouvaakaan. Niin että, vissiin sitten oma syy.

Eilinen meni päikkäröiden ja horrostaen kun en yöllä saanut unta. Väsytti koko päivän, heti kun väsytti vähänkään enemmän, päiväpeiton kulmaa korville ja unta kehiin. Heräsin sentään laatimaan soijarouhe-vihannespataa, joka jostakin syystä oli erinomaisen herkukasta tällä kertaa. Mausteet ja kasvikset kohdallansa siis. Piti ängetä ihan kaksi kissinkupillista nassuunsa, loput jäivät evääksi täksi päiväksi. Ähh, illalla on taas laitettava jotakin huomiseksikin. Olisi pitänyt vain tehdä oikein isolla kattilalla tuotakin apetta, muutamaksi päiväksi.

Varastolla pitäisi jo olla hiukan rauhallisempaa. Toisaalta, muut osastot saattavat kiusata... Minä en saa olla rauhassa missään. Pitäisi säätää asetus, että edes Varastolla työaikana saa nettailla tarpeekseen, jos ei kotona ehdi tai jaksa. Pari laskua ainakin maksan työajalla, ihan piruuttaan, kun muutkin niin tekevät. Siihen lienee sentään jonkinlainen sanaton lupa; kaikilla kun ei ole koneita kotona. Lisäksi minulla on jotakin häikkää oman työkoneeni kanssa, tai kai se häikkä on muualla, mutta invalidia ID:tä (mistä ne voivat sen muuten tietää =o) pukkaa, kuitenkin pääsen sen jälkeen tekemään hommia... Ärsyttävää ja omituisen tuntuista. Joku unohtanut, että minä olen Varastolla? Asia selvitettävä tänään, että ei haittaa vanhojen asiakirjojen selaamista ja mahdollista korjaamista. Jospa se vaikuttaisi vekkulisti vaikka niin, että minulla ei olekaan enää oikeutta korjauksiin – sitten tässä vasta riemua irtoaisikin.

Päästäisviikko, perhana. En tykkää, taas ovat kaupat ja kirjastot kiinni silloin, kun minä olen niihin menossa. Olkoon, käyn torstaina kirjastossa, lauvantaina kaupoilla. En minä aio tapojani yhden Munajuhlan takia muuttaa, en muutenkaan. Eilen nuo ihmispennut riekuttivat ovikelloa useampaan otteeseen, olin joka kerta nukkumassa. En avannut! Jos olisin avannut, olisin alkanut kirkua ja huutaa. Minusta tuo on ärsyttävä tapa! En ole sen jälkeen availlut niille, kun W. aikanaan tarjosi tytöille karkkeja ja mandariineja, eivätkä ne kelvanneet – vonkuivat rahaa tilalle. Silloin W. tyrkkäsi oven kiinni ja sanoi, että jos ei köyhän anti kelpaa, eivät euroakaan saa. Kaksi euroa on kuitenkin suhteellisesti melko iso raha – minusta?!

Josta vaihteeksi iiBeihin – eheheeh. Welhottaren musta hameriepu alkaa kuultaa läpi eli hajota, ostin sieltä uuden. Uusi, siis, hei, uusi maksoi n. 20 juuroa (sis. postikulut). Maksoin tästä käytettynä saman verran kolmisen vuotta sitten. Jos kaapu on hyvä, se on sitten hyvä ,D Ja tämä tarkoittaa monta vuotta! Ei, minä en edelleenkään tuhlaa. Welhottaren pukeutumiseen nyt vaan kuuluu se yksi pitkä musta hame tietyissä tilanteissa. Sen olisi syytä olla myös mieluusti ehjä ja käyttökelpoinen. Seuraavaksi ostan ne kirkkaanpunaiset maiharit – olen jo valinnut ne! Kunhan katsastan vielä halvimman mahdollisen paikan, mistä ne saan... Muuten olen myyskennellyt aika vähän taravaa, parit kengät on itsellä nyt myynnissä. Eivät vain ole jalkaan sopineet, käyttämättömät, mustat ja matalat. Halukkaat voivat kysellä, kokoa 40 ja 40.5. Kuvatkin saa pyydettäessä.

Että näin taas tänä aamuna; ketuttaa, janottaa ja tekisi mieli vääntäytyä takaisin peiton alle, hmph!

------------------------------------ 

Purrrrrrve, kavrut! Taas orja urputtaa, ei sill oo mitää aihetta. Mä oon ollu kilti, ei mitää oo tehny. Kiltist vaa, vähä eile yriti hyäkkii ton koipii, mutt sitt se alko taas puhuu rumei sanoi. Kostoks menin ja pistelin menee vähä ylimääräst sen viitakost, niit kuivittunei lehtei meinaa. Siitäki tuli sanomist, mutt oli punkero taas nii laiska, ettei viittiny nousta. Mä sitt vaa söin ne, ne tekee hyvää ruuasulatuksell meinaa! Tarpellist ainest, sano. Koht toi laittaa päivämuanat, saankoha mä piänest puukist heekkui vai tavispuukist muanaa. No, ei sen välii. Kyll mä syän sen kuiteskii päivän aikan. Kuha jotai muanaa tulee. Sain jo mun aamukalkonin ja pari hampulikaakkii. Siitki se märisi, ku en heti illall syäny mun maitonapikoit – söin ne vast yälä. Ei se tajuu, ett mä voin yälä liikkuu tääll vaiks kuin ku se kuarsaa ihan umpiuness. Eikä herää, ainakaa yleensä. Ett ei mitää erikoist. Sen mä tiijän, ett on joku juhla taas. Ei siin oo muut hyvää, ku jos toi on enempi himass ja Poika voi tulla käymää. Mä muute välitä, ei meill kummiskaa mitää päkäpaistii ikinä saada. Jos mulle sitt jotai heekkuu kummiski, joo se lupas, heh, donarii tai makrilii. Muut ei kuulemma viikkoon oo. Ennenku se taas pääsee kaupoill. Ei voi mitää, me eletää sitt sill, mitä se osti viimeks. Ei oo viäl nälkä tullu kummallekkaa >o< Ai nii, orja ettii sitt foton, mä en haluu kuviin, hei.

Kliffaa alkuviikkoo kaikill – terkkui kaikill kliffoill kissinkagiltseill!

---------------------------------------

Vincent, sinut on leikattu, turha edes haaveilla....

Päivän slogan: Funktionaalinen lukutaito on sitä, että pitää lukemista ja kirjoittamista hyödyllisinä taitoina, mutta ei hauskoina ja niistä kohkaaviin kannattaa suhtautua mahdollisimman epäluuloisesti!

Päivän biisi: Sister Morphine

Luettua: Terry Pratchett – Maanalainen elefantti, eheh, tämä tykkäsi, samoin Belgarion. Kääpiöiden pyhä kiviskonssi on hukassa ja Ankh-Morporkista lähetetään Sam Vimes Ûberwaldiin, läskilouhosten luvattuun kaupunkiin, kaupungin edustajana (sekä selvittämään katoamista). Kruunajaiset siis ovat edessä, kun uusi kääpiökuningas on valittu. Vastoinkäymisiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mahdoton kertoa enempää, lukekaa itse! Pratchettia ei voi arvioida kuin mahdottoman hyväksi ja suositella kaikille, myös huumorintajuttomille kanssaihmisille. Abby Lee – Mielessä vain se, blogiromaani Enklannista. Tällä nuorella leidillä on mielessä vain seksi ja sen saaminen, tavalla tai toisella. Ei mitään sen kummempaa. Kyllä tämän lukee silti mieluummin kirjana kuin blogina. Blogin pitäisi löytyä täältä, toisinaan löytyy, toisinaan ei ;D En tiedä, voisin suositella huvin vuoksi joillekin... tämä nyt on aika yhtä-ja-samaa. Eri kundeja ja kimmoja, kimppakivaa ym. melko kiltin oloisesti kuitenkin.

 

VÄNISEVÄ JA EKSYNYT! 

UNETON MALMILLA...

Minä olen vaihteeksi valvonut koko yön. Yrittänyt kyllä nukkua, mutta ei. Se perhanan unihiekkakaveri on jättänyt jakelun nyt kokonaan tekemättä, aiemminkin jakelu on ollut vain vajavaista. Tämä on jo pikkuisen liikaa. Varsinkin kun särkylääkkeet väsyttävät, mutta ei vain saa unta. Ei tiedättekö edes uniavitteilla! Alkaa pikkuisen käymään nyt hermoille. Jos ensi yön on samanlainen, se on omisarviskeikka huomenna – minähän en nukkumatta töitä tee!

Eilinen meni kuitenkin ihan mukavasti. Belgarionin kanssa roudasimme kirjastosta kassillisen opuksia, nyt se maaginen metri alkaa taas olla täynnä ;D Tämä on oikein tyytyväinen, tosin nyt olen niin väsynyt, että en pysty lukemaan kuin pari sivua kerrallaan ilman taukoa. Silmiä sattuu. No, kyllä tämä tästä, tod.näk. joskus ainakin. Lisäksi hän haki minulle perusmömelöt, allegrialääkkeet olivatkin ihan loppu – hyvä, että muistin. Viime viikko alkoi jo olla vähän hankala, varsinkin toinen silmä vuotaa ulkona koko ajan, samoin nenä. Jäks, ei kiva. Kaupoissa ei ollut erikoista. Päädyin lopulta lounaalla perinteiseen ratkaisuun. Rismassa oli hyvän näköistä kotomaista lohta, ostin siitä sen verran, että sain molemmille pienet biitit. Lisukkeeksi kunnon jauhoisia pottuja sekä iso kulho melkein-tzazikia. Tuo melkein tarkoittaa,että ohje ei ole aivan perinteinen eli lisään rutkasti raakaa sipulia ja valkosipulia sekä itämaisia mausteita. Me molemmat kun pidämme sipulista – oli muuten hyvää. Alkuruuaksi oli vielä pakkasesta löytämäni lohipasteijat, semmoiset pienet ,D Oikein herkkua, Belgarion ainakin piti ja minä myös. Ei vain kovin usein viitsisi tuhluuttaa loheenkaan, mutta kun Rismassa ei ole oikein muuta. No joo, siika- ja kuhafileet ovat vielä kalliimpia ja muikut olivat vanhoja. Niitä olisin mieluummin kyllä ostanut, mutta en niin iäkkäinä! Ai niin, vihannestsioskissa oli taas kaikkea kivaa: hirmuisen isoja salaattipalleroita euron kpl, sipuleita (tod. outoja, täytyy tarkistaa niiden laji, en ole aikaisemmin tavannut!) 1 euro kilo, paprikaa 3 – 4 kpl:n pussi saman 1 euroa sekä taas nättejä artisokkia 1.50 euroa kilo... On se kiva, että se kioski on olemassa. Tosin törmäsin siellä myös mutanttiporkkanoihin, sellaisiin pelottavan isoihin möykkyihin. Ostin mieluummin kotomaisia kaupasta. Olisipa ollut kamera mukana, olisin kuvannut ne porganat, ne olivat tosi ilkeän näköisiä ,b

Jälkkäriksi saimme sitten sitä kirsikkaleivaria, siinä muuten oli hapukooria kevyesti vatkattuna, rahkaa, jotain leivospohjaa, kirsikkahilloa, kirsikoita iso keko sekä tummaa suklaata. Ei liian makeaa, juuri sopivan hapanta. Njam, upposihan se ja ähky tuli. Me näet kerran viikossa teemme ns. kunnon ruokaa, yleensä jotakin jälkkäriäkin ja joskus jopa alkupalat. Muuten eletäänkin sitten aika karusti. Eli kerran viikossa on herkkupäivä, vähän kuin karkkipäivä, emme vaan syö karkkia kumpikaan ;D Minusta se on mukavaa, pääsee vähän harjoittamaan taitojaan. No juu, ei siis eilen. Lohen paistamiseen ei nyt kummempia taitoja tarvita, kunhan ei paista liian kypsäksi ja kuivaksi vaan juuri sopivan mehukkaaksi. Tänään palataan taas perusteltuun päiväjärjestykseen, taidan tehdä jotakin soijarouheesta. En vain vielä tiedä mitä, sieni-vihannespataa ehkä?

Ei minulla mitään kerrottavaakaan ole. Belgarionin opinnot näyttävät sujuvan eli läpi on tenteistä päässyt ja sehän on pääasia, ettei hirveästi jää uusintoja roikkumaan. Ruokansa ja leivänkin hän edelleen laatii itse, samoin perustein kuin minäkin eli pääasiassa kasviksia, välillä donaria ym. Nuudelitkin uppoavat vielä, pienenä Belgarion oli nuudelifriikki, hän söi niitä suoraan pussista sipsien sijaan... Ei silti, minäkin vetelin niitä töissä eväänä. Tuolloin Karjaustalosta sai hirmuhyviä sieninuudeleita 5 pakettia juurolla. Nyt ei niitä ole taas näkynyt. Ja ihan vaan tiedoksi ja vinkiksi, että se öljy (ainakin jos se on eri pussissa) kannattaa heittää pois, se on usein härskiintynyttä ja pahaa. Eli parempi ilman öljyä. Ähh, ei ole nälkä ja minä vain kirjoitan ruuasta, omituista.

Sen verran siis vielä kirjoista, että suurin osa on tosi uutuuksia ja pääsin heti eilen täydentämään taas varauslistaa. Pyrin siihen, että siellä olisi lähes aina varauksissa se 30 opusta, kun niin hirveästi siitä taannoin ruikutin. Eli lainassa on yleensä n. 10 – 15 opusta ja varauksissa 30. Muistakaa, että ne 30 eivät toki tule kerrallansa vaan useissa on satojen ihmisten jono. Itse pidän kirjoja korkeintaan 2 viikkoa luettavana, siinä ajassa ehtii lukea kyllä tuon määrän, vaikka jokunen tiiliskivikin olisi mukana.

Muuta eilisestä? No, taimitilanne on erikoinen, vieläkin jotain vihreää tunkee jostakin esiin, vaikka osa on kuihtunut omia aikojaan. Annan siis vielä noiden itämisastioiden seistä jonkun aikaa paikallansa, jospa jotakin vielä on tulossa. Lisäksi sain eilen ihan itse imuroitua illankähmeessä, iski puuhatouhu nimittäin. Samoin pesin koneellisen pyykkiä. Tänään vain pakkoruisku ja viitakon hoito sekä ruuanlaitto, muuten pelkää lepoa.

Jahas – nyt leikitäänkin normiaamua, menen ulos tarkistamaan säätilan ja riivon samalla magnesiumit! Wau, ulkona tuoksuu aivan keväälle!

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Mä jo goisaan täsä, ku orja on taas ponppinu kaiken yätä eikä oo goisinu olleskaa. Valot päälle ja pois –leikkii vaan. Epist tommone, ku mä haluisin goisii, juu. Eilen mäki sain sitä lohta, orja leikkas mulle iha eriksee enne paistamist. Ei paljo, ku mä en paljo voi sitä syädä, etei tuu oksu. Sopivast vaa, semmosii piänii biittei, haukkapaloi niinku. Sitt mä sain taas uusii muanei ja purui ja toi osti taas sitä haisusuihkua. Joo, se pelkää sen uusien kenkiin pualest. Mä meinasin nimittäi merkkaa ne tosa yks ilta... en sitt kuitenkaa. Eilen vähä vahdin ja haistelin niitä nii eiks tää tullu ja suihkutti heti, höh. Se ymmärrä leikkii taas olleskaa. Sitt mä sain semmoset hurrrrrrrrrjat iltahepulit, mä laiton vähän paikkoi remonttii, kaikki matot kasaan ja vedin rundii ympäri kämppää ja jolisin samall. Tää kevät, kattokaas! Kyll se pistää meikäkollinkiinki vähä vauhtii viälä, emmä nyt ihan kaikkee oo unohtanu, vaiks mull ei kaikkee ookkaa *krhm*. Ja Poika oli täälä kans, siit mä tykkään kovast. Se antaa ain haistella ja maistella kaikkee eikä koskaa sano pahaste, naureskelee vaa. Mami joskus sanooki rumast, oikeestaa aika useenki. Mutt se onki eri asia, sill on välill vissii vähä aihettakii. Nii no, mä jatkan goisimist. Täss mä oon mamin tualill ja yritän pummii lisää kaakkei. Heti ku näin kaameran, laiton silmät kii – siit orja ei diggaa >o<

Kliffaa söndaagii hei kaikill – lötkötetää ja syädää, kiusitaa vähä noit mein orjii, jooko?

-----------------------------------

Vincent, salakavala herkkutakamus!

Päivän slogan: Jos saisin valita, nukkuisin mieluusti edes yhden yön – joskus!

Päivän biisi: Huda Huda

Luettua: Ildefonso Falcones – Meren katedraali, kertomus keskiaikaisesta Barcelonasta ja Arnaun elämästä aina poikavuosista vanhuuteen asti, maaorjasta arvostetuksi kansalaiseksi. Mukaan mahtuu kaikenlaista tragediaa ja sotaa, rakkautta ja inkivisiota. Monipuolista historiaa siis. Ei nyt mikään suurteos, mutta kyllä tämän luki. Tiiliskivi kuitenkin eli luettavaa riitti. Aika mielenkiintoistakin asiaa, noin niinkuin historialliselta kantilta eli kyllä tärkeimmillä tapahtumilla oikeita taustojakin on. En kyllä tiedä, voiko tätä suositella... historiasta pitäville, sotaan ja rakkauteen kiintyneille sekä tragedioista nauttiville.

PS: Jätin tämän päivityksen odottamaan, kun Vuodatus takkuili ja nukuin kaksi (2) tuntia!!!

PPS: Varokaa niitä ihmispentuja, jotka tänään soittelevat ovikelloja risut mukanaan - meillä niitä ei suvaita! 

 

KILTTI JA ASIALLINEN!

MINÄ VAIN LUEN JA SYÖN - MUUT SAA SILITTÄÄ...

Ei taaskaan unta, argh. Kun saisi nukkua, herää kuitenkin viimeistään klo 3. No, pääsee sitten uusiounille, jos ehtii. Tekemistä pukkaa, lukemista nyt ainakin – ja kirjoittamistakin. Pari liuskaa ehdin tuossa jo vääntääkin. Silti tämä vuorokausirytmi on omituinen, epäsopiva minulle, varsinkin kun pitää käydä työssä. Eikö joku voisi tarjota jotakin kotona tehtävää työtä, pliiz? Tai kyllä minä tiedän, mitä tekisin, mutta kun en halua perustaa yritystä, EN. Että se siitä, kidun sitten Varastolla.

Onneksi pari seuraavaa viikkoa ovat vajaita viikkoja. Munajuhla sotkee tietysti perusteellisesti kaiken. Päätin olla edes kaupallisesti reagoimatta asiaan. Käyn kaupassa kuitenkin vain lauantaisin, niin ensi lauantainakin. Kirjasto on kiinni, mutta sinne ehdin torstaina taksopoikkeamana. Kirjoja on jostakin syystä nyt – no ei sentään liikaa – mutta paljon lukematta! Miten mukavaa *hykertelee* ,D En minä paljoa tarvitse, vähän jotakin apetta ja lukemattomia kirjoja. Appeenkaan niin väliä, kunhan jotakin vain on. Nyt jääkaappi on tosi tyhjä ja pakkasessa vain pari pakettia leipää. Ähh, kauppalista paisuu kamalaksi, en tykkää. Eilen vetelin tosi outoa salaattia, jossa siis oli salaatin jämät, puolikas purkki sardiinia (-> lue = yksi sardiini!), puolikas erittäin nahistunutta paprikaa ja viipsale salaattijuustoa. Kun luen aina syödessäni, upposi tuokin lähes herkkuna nassuun iltaruokana. Vincent kyllä katseli kummissaan...

Koeajoin uudet kenkulit eilen – mahtavan sopivat! Se, miksi päädyin ne ostamaan on tarina sinänsä. Joskus parikymmentä vuotta sitten ostin melkein samanlaiset kengät jostain Turun halpiskaupasta, ne sopivat jalkaan äärettömän hyvin ja tuntuivat mukavilta. Käytin niitä ainakin 3 v., käytin välillä suutarissakin korjattavana ja kävelin, kävelin, kävelin. Kävelin ne aivan risoiksi asti, ei ollut enää suutaristakaan apua eikä samanlaisia kenkiä enää ole sen jälkeen löytynyt mistään. Kunnes nyt nämä! Nämä ovat samaa luokkaa, ainakin enspärshtuntumalta. Hyvä ostos, kiittelen itseäni! Toivottavasti jatkossa ovat yhtä käyttökelpoiset, eivätpä ainakaan ihmiset (eikä Blogistan) naureskele kengilleni, nih kerta!

Juu, eilenkin tuli postia. Sain ne toiset kissikorvikset, siis kaksi paria – kuvat alla. Emaloidut kauniit punaiset ja mustat kissit. Käypäiset kaikkeen tarkoitukseen ,D Lisäksi posti toi jälleen yhden kirjan, sain myös meilin, että tulossa on samassa paketissa ehkä ensi viikolla kolme uutuutta, mmmm. Tämä kiitteli jo etukäteen. Erittäin mielenkiintoista materiaalia nimittäin seuraa. Kirjastossa odottaa ... ööö... ainakin 14 opusta noutajaansa. Voiko paremmin enää olla? No juu, voisi, että saisi olla kotona ja vain lukea ja kirjoittaa! Ai, että minäkö muka kopioin itseäni? Älkää nyt viitsikö, toisto on kaikkien kirjoitusten äitee.

Täytyy tästä lähteä sen kauppalistan laatimiseen, ei kiva. En keksi taaskaan mitään kivaa syötävää. Fisulla, kasviksilla ja soijarouheella tässä mennään vaan. Eilen kyllä käväisin Serkuissa ja *vinks-vinks*, siellä on nyt Päästäisen tullessa aivan upeita pasha- ja täyttäri- sekä leivosvalikoimia. Käykää ihmeessä katsomassa, jos vain aikaa riittää! Ostin itsekin – kas kummaa – kirsikka-suklaa-höttöleivarin täksi päiväksi kaffen kanssa nautittavaksi, lisäksi Belgarionille vähän apetta ja itselle jotakin pientä. On se sitten mukava kauppa ja edukas edelleen. Puolikas isoa limppua maksoi 73 senttiä, muuten. Hinta on kohdallansa. Leivarit (jätti-isot) 3 ekua yhteensä. Ja sitten yhtä ja toista, juustoa myös, koko lasku oli alle 15 juuroa. En minä sitä pitänyt ollenkaan pahana, kun vertaa siihen mitä ostin. Suositan edelleen!

Eheeheh, hra Ikkunanpesijä oli jättänyt meilin, kun olin kysynyt, sopisiko Munajuhlan aika vaikka niihin ikkunahommiin. Vastauksessa luki vain .... milloin on vappu... Ajattelin vastata, että 1.5., mutta epäilen hänen kaipaavan jonkinlaista parempaa selvitystä ;D Viesti sai kyllä nauramaan kunnolla, lienee hra ollut lievästi sihneessä tuota laatiessaan.

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! On toi orja sitt taas täpinöissää. Lukee, lukee ja skrivailee. Hätinää sain ees ruakaa, no se oli kyll tosi heekkuu. Semmone hiano pikkupuukki oikee jotai riistaa, njam. Ja sitt sain kalkonii ja kaakkei. Hei, heihei, se muisti. Siis orja muisti, mä sain eile mjunuaisii. Vähäks ne maistu hyvält – vähäks mä kans söin ne noppaa ja olin kuulkaas ähkytäys. Kattelin sitt ku orja söi taas suaraa kaukalost, karmee näky, heikkoo piänt kissii semmone oikee pelästyttää. Appeet vaa sinkoilee ja orja tunkee haaruu suuhusa, pualet valuu rinnuksill ja semmost. Karmeen näköst. Ja kirja viäl mukan. Jos mä hei kerron totuude, se ei liiku missää ilma kirjaa! Se on silleeki vammane. En tajuu, ei mun onneks tarttekkaa. Eilen sain sitt olla jo ihan iteksee partsill aika pitkää, sitt mun tuli itelkii jo galsa. Ähh, piti pyytää sisää. Ei siäl sitt ollukkaa nii lämpöst, ku pisti pitkällee. Kattokaas, ku ei ollu sillee suulist, ett ois voinu vaiks rusketuttaa itteesä. No tänää on Poika tulos ja ne keksii varmaa jotai kliffaa safkaa. Mä vaan odotan. Ai nii, toi saa laittaa ne kissikuvasa tonne, siin on lisää kissiroinaa. Seuraavaks mä kyll ite haluun käyttää tän mun fototilan >o<

Kliffaa viikendii hei kaikill kissinkoill - no miksei sitt orjilkii, vassokuu vaa!

--------------------------------

Vincent, miten ymmärtäväistä kaikin puolin...

Päivän slogan: En minä paljoa pyydä: omaa rauhaa, kirjoja ja vähän ruokaa.

Päivän biisi: Punakaartin marssi

Luettua: Anna-Lisa Sahlström - Viimeinen ruhtinas, kertomus Edvard Gyllingistä.Ensimmäinen täydellinen elämänkerta Edvard Gyllingistä, älykkäästä opiskelijasta, etevästä tiedemiehestä, kulttuurin rakastajasta, hellästä aviomiehestä ja perheenisästä sekä maltillisesta politiikosta. Kirja pohjautuu pitkälti Gyllingin löydettyyn ja säilyneeseen kirjeenvaihtoon sekä muihin kirjallisiin dokumentteihin, joista on poimittu olennaisia osia tekstiin joko kokonaan tai osaksi. Gylling oli yksi viimeisistä ns. kapinajohtajista, jotka jättivät Suomen v. 1918 punaisten tappion jälkeen kansalaissodassa. Hänestä tuli Karjalan neuvostotasavallan rakentaja, mies, josta kansa piti ja jolta kysyttiin neuvoja. Hän sai Karjalassa aikaan suuria muutoksia ja edistystä, hän oli pidetty johtaja ja tasavallan teknisen ja taloudellisen toiminnan uudistaja. Kirjan nimi, Viimeinen ruhtinas, tuleekin pienestä pilkasta, kun häntä kutsuttiin Karjalan ruhtinaaksi. Gyllingin kohtaloksi koitui lopulta Stalinin terrori ja viimein kuolema. Omat pettivät, voisi sanoa. Gylling ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä, sattumoisin hääpäivänään, 14.6.1938. Elämänkerta on kuin jännityskertomus, se on elävää elämää, tragiikkaa, myös sotaa ja kuolemaa. Gyllingin osaksi tuli elää Suomen vaikeimmat vuodet ensimmäisestä yleislakosta ja torppariparlamentista aina kansalaissotaan ja siihen liittyviin tapahtumiin asti. Hän oli neuvottelemassa Suomen itsenäistymisestä, mutta myös kansalaissodan alkamisesta. Mainittakoon tässä, että valkoiset joukot olivat jo Mannerheimin johdolla aloittaneet taistelun Pohjanmaalla, kun Helsingin punainen johto vasta päätti liittyä sotaan ainoana mahdollisena tapana puolustautua ja reagoida raakaan mielivaltaiseen tappamiseen ja hävitykseen. Gylling kuitenkin vastusti tätäkin viimeiseen asti. Hän oli parlamentaariikko, ei vallankumouksellinen. Kansalaissota kaikkine lieveilmiöineen vie kirjasta ison osan, onhan kyseessä kansakunnan jakautuminen kahtia vuosikymmeniksi sekä mittava henkinen ja maallinen tuho, vuosien katkeruus ja kauna. Kirjasta käy ilmi myös Ruotsin yllättävä suhtautuminen asiaan; ruotsalaisia joukkoja nousee maihin Ahvenanmaalle, tarkoituksena liittää maakunta Ruotsiin, ”jonne se heidän mukaansa kuuluukin”. Ruotsalaiset tarkkailijat myös kertovat, että he eivät olleet havainneet mitään valkoista terroria, ainoastaan bolshevikien kapinaa ja näiden tekemiä murhia. Samoin tanskalaisilla on ristiriitainen näkemys asiasta; he puolestaan pelkäävät Saksan mahtia. Saksalaiset joukot ovat jo avustamassa Mannerheimia ja maa on kaaoksen kourissa. Kun Tampere palaa, näkyy vain verta ja liekkejä sekä tyytyväinen valkokenraali. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti myös se, miten Mannerheim lopulta valikoitui valkokaartin johtoon... Kansalaissodan eri näkökulmat tulevat kirjassa hyvin esille, myös osa tähän asti julkisesti melkoisen vaietuista tapahtumista ja mielipiteistä. Gylling itse pakenee viimeisenä ensin Viipuriin ja kaupungin antauduttua matkaa salaa Moskovaan, jossa ottaa myöhemmin vastaan tarjotun tehtävän Karjalan kehittämiseksi. Kirja on koottu erinomaisesti ja sen työstämisessä on nähty vaivaa. Tekijälle kiitokset kirjasta sekä valtavasta tehdystä tutkimustyöstä ja kaiken saattamisesta mainioon kirjalliseen muotoon! Työ on ehdottomasti kannattanut – itse luin tämän kerralla loppuun, en malttanut lopettaa.Tästä todella voi nähdä ja tuntea Gyllingin omat sanat ja ajatukset, sellaisena kuin hän itse aikanaan ne tarkoitti. Suosittelen kaikille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille, etenkin kansalaissodan ajasta tässä on osittain melko uutta tietoa. Gyllingistä itsestään ei ole aikaisemmin vastaavaa kirjoitettu. Vaikuttava ja komea, viiltävän todenmukainen elämänkerta! Teksti luettavissa myös siellä jossakin.

 

UJO JA VAIMEA!

WELHOTAR KIHLOIHIN? ILMAN SÄHKÖPOSTEJA JA TEKSTIVIESTEJÄ =O

Aivan, minä nähkääs päädyin tähän merkilliseen, mutta tavattomaan ratkaisuun. Mehän olemme jo kuitenkin asuneet yhdessä useita vuosia eikä minulla ole miehiä tiedossa... Kollini on Aito Mies kaikin tavoin; märisee, kun tulen kotiin, söisi mieluusti koko ajan ja vain herkkuja rahasta piittaamatta, kuorsaa ja piereskelee. Yrittää karata, jos on mahdollista. Nukkuu, kun minä haluaisin hänen olevan hereillä. On hereillä, kun minä haluaisin nukkua. Vaatii hellää paijatusta ja rapsutusta, kun minä luen. Yrittää estää pidemmät puhelinkeskustelut jolisemalla tai jopa tarttumalla kännikkään. Siis täydellinen sulhaskandidaatti. Sitäpaitsi, minä pääsen eroon statuksesta leski tai eronnut, nyt voin ilmoittaa olevani kihloissa =D

Alempana siis sormus (kuva on kehno, sormus on oikeasti hopeaa), jossa kolme kissaa eri asennoissa. Kelttiläisestä rihkamakaupasta, eipä paljon maksanut. Toisesta samanlaisesta minulle huomenlahjana modernit kissikorvikset, myös hopeaa. Iihanat! Tämä tykkää. Tämä myös työllisti tällä tavalla enklantilaisia myyjiä, kuninkaallista postia, suomalaista postia ja meidän omaa postinkantajaa. Etteikö iiBeillä olisi siis työllistävää vaikutusta? Lisäksi ostin *tsihih* itselleni kevätkengät, oikein tyttömäiset sellaiset. Merkkinä tietysti Red or Dead, antiikkinahkaa, huomaa räväkkä tikkaus ja piparkakkureunus ,D Lisäksi tulossa on vielä musta ja leveä hame, jonka maksoin eilen sekä tuplana vielä toisenlaiset korvikset. Koko tähän epattoelämään kulutin yhteensä n. 35 juuroa, postimaksuineen. Ei paha, minusta. Kun en minä tuollaisia mistään löydä. En edes kenkiä, kun en pääse enkä jaksa kaupoille eikä kotomaisessa vastineessa ole mitään ao. kivaa ollut myynnissä. Joten suosittelen kyllä iiBeitä kaikille, Visa saisi olla, electron ei enää kelpaa. Mutta sitten kauppa kyllä käy varsin näppärästi ja vaivattomasti sekä Enklannista että Saksasta, myös Ruotsista toisen virman kautta. Jostakin syystä tämä rootsalainen vaihtoehto ei ole sovussa minun kanssani, mutta silti. Punnan ja kruunun kurssit ovat nyt sillä mallilla, että jos jotakin on varaa ostaa tai huvittaa hankkia, siihen on hyvä tilaisuus *yllyttää*! Varsinkin niille, jotka aikanaan ihailivat kanssani Gudrun Sjödenin tuotteita, sekä Saksassa että Ruotsissa on tarjolla melkoinen määrä kaikkea kivaa. Tosin hinnat ovat normitavaraa korkeampia, onhan Sjöden muutenkin aika arvokasta. Siitä vaan selailemaan ja etsimään, kaikkea – todella kaikkea – on tarjolla ja suht. edukkaasti vielä. Tämä on tosin subjektiivinen mielipide. Kielitaitoakaan ei kummemmin tarvita, postimaksut ja toimitus Suomeen kannattaa kyllä aina tarkistaa. Eli sanokaa mitä sanokaa kulutuksesta, minä tarvitsin kengät ja hameen joka tapauksessa, nuo korvikset ym. ovat pelkkää omaa kivaa. Jotakin uutta edes joskus, minullekin. 

 

Kihlauspäivää juhlistimme tyhjentämällä kaappeja: pakasteessa ei enää ole kuin pussi leipää, myös kuiva-ainepuolella on suuri vajaus ja pikkuleipälaatikko tyhjeni muruja myöten. Suoraan sanoen, Welhotar ahmi kuin porsas. Olin hirmuisen nälkäinen kevyiden eväiden jälkeen ja päätinkin laittaa sitten vihannes-sienipaistosta, vähän perunamuussia, salaattia ja jälkkäriksi jokusen minivoffelin – ei siinä oikeasti paljoa ollut ja puolet appeesta tulee evääksi. Mutta tulipas täyteläinen olo, en muista pitkään aikaan ahtaneeni ruokaa tuollaista määrää iltaa vasten nassuuni. Ei siis ihme, että väsy alkoi jo aikaisin. Nukahdin kesken kissanpaijatuksen, heräsin tunnin päästä nukkumaan oikeasti eli käväisin hampipesulla ja vaihdoin yökkärin päälle. Sen jälkeen uinui kihlapari sulassa sovussa, minä omalla paikallani, sulho jalkojeni juuressa – eikö vain olekin oikein järjestetyt paikat? Kunnes tuo karvatakamus aloitti aamujolinat tuossa yhden pintaan eikä mikään saanut häntä hiljenemään. Paitsi minun nousemiseni ylös, hänelle aamukalkonia ja pari karkkia. Nyt vieressäni sängyllä lekottaa hiljainen ja rauhallinen kissa >o<

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffarit! Nonnih, nyt me ollaa orjan kaa sitt vissii sitouduttu niinku viäl pidempää. Ähh, tää on vaa tämmöne jutska, kuha pidettii kivaa eile. Syätii hyvi, mäki sain parempaa muanaa ja toi orja kyll sitt söi kuulkaas senki edest, salaatiriakaleet vaa lenteli ku se upotti nassusa kaukaloo, hei! Arvatkaas, näyttiks karmeelt? Mä sentää osaa edes syädä siistist, mä oon kissi, mä oon siisti. Tänää se lupas viäl ottaa mjunuaisii sulaa, saa nähdä, muistaaks se taas yhtää mitää. Vähäks mä epäilen, mutt anti olla. Se on nii innossaa sen stifloist, joku oli taas naureskellu sen Aku Ankka –tsengoill. Ei sais, mun miälest ainakaa! Kun sill kerta on noi koipiset kipeet, mutt ei ne tajuu. Mäki tajuun sentää. Ne kissiroinat on kyll mageet, tarttee sanoo. Ihan oikeest, must on nastaa, ett on kaikkee kissikamaa, mitä noi orjat voi roikottaa mukanaa. Niinku ois kissi messis koko aika. Ei paha, vaiks ei ne multa kyll näytä. Eikä ne tsengatkaa ollu pahat, ne haisu hyväll – mä tarkistin jo asian. Se meinaa laittaa ne tänää sen koipisii ja tresaa, pystyyks se ees kävelee niil. Leuhkikoo nyt tommosell sitt, siin meni meijä viiko safkarahat melkee. Mutt ei se kai mitää meinaa, hyvä jos orja ei oo vihane. Vaiks se vahinkos potkaskii mua tosa aamull, ku mä pyärin sen jalois. Ei sill ollu tarkotus kummiskaa, ei, en mä ainakaa usko. Ei oo must taaskaa fotoi. Laittakoo nyt ne roinasa kuvat täll kertaa ja palataa huamenn asiaa. Huamine onki kliffempaa viälä, ku Poikaki tulee ja Pojan reppu, Pojan piänkone ja kaikki, mmmmmmmmmm.

Kliffaa viikendi alkuu kaikill, ihan kaikill, mull itell ainaskii enite!

---------------------------------

Voi Vincent-armaani, miten me tähän jouduimme. Milloin meidät haetaan pois, ne unohtivat kertoa ajan ja paikan, missä odottaa...

Päivän slogan: Viikon viimeinen työpäivä – antakaa kaikkenne kapitalistin hyväksi!

Päivän biisi: Friday

Luettua: Terhi Pääskylä – Tanssijatyttö, kirja kerrallansa tämäkin, mutta kotomaasta. Tarina nuorista Jerseyn saarella ja Lontoossa sekä, tietty, Suomessa. Pääosassa suomalainen Stina, jolla on takana rankka kokemus ja edessä ns. upea elämä. Tämä on hiukka sellaista todellisuuspakoista hömppää, mutta sen verran hyvin kirjoitettua, että uppoaisi varmaan parikymppisille aivan täydestä. Stina kavereineen saa pestin yökerhon tanssijoiksi, bändin taustajoukkoihin ym. muuta fantsua. Menneisyys kuitenkin seuraa mukana. Lisäksi rakkautta ja sisäisiä paljastuksia. Melkoinen soppa siis. Ei kirja kehno ole, neidin blogikin löytyy sisäsivuilta. Kommenttina tosiaan vain se, että sopii ehkä tietyn tyyppisille leideille. Minusta tavaraa ja juonta on vähän liikaa yhteen opukseen, tästä olisi voinut laatia parikin kirjaa samantien. Mutta siis ei kehnommasta päästä, en kyllä suosittelisikaan kuin nuorisohömpän kavereille. Ei tämä varsinaista hömppääkään kyllä ole... Minulle kävi matkalukemiseksi aivan hyvin. Ja tässä oikoluku oli kunnossa, hienoa, mutta fontti oli melkoisen pientä (no joo, arvaan, isompi fontti – paksumpi kirja jne.). 

 

 

SUHDE ON LAILLINEN - SATAKIELET LAULAVAT MEILLE =b 

YÖLLISTÄ VÄNINÄÄ, MÄRINÄÄ JA NARINAA

Ei hyväinen aika sentään, tänään herätys kävi klo 2. Vähänkö on ruokotonta, toiset näyttävät kömpivän nukkumaan. Minä tässä yritän vetelehtiä, että saan aamun kulumaan jotenkin siihen asti, että pääsen (!) töihin. No, eilen aamulla ei 3 h riittänyt mihinkään, outoa ja kummallista. Pientä puuhaa aina ilmenee, kun ei illalla jaksa mitään. Eilenkin hra Ikkunanpesijä soitti, kun olin juuri nukahtanut. Ilmeisesti olin niin sekava, että hän soittaa tänään uudelleen. Yritin nimittäin saada hänet Munajuhlan tiimoilla vaikka huolehtimaan nuo ikkunat. Silloin olisi minulla aikaa siivoilla jälkiä... Munajuhlat kun eivät ole täällä kurssissaan, kuten eivät muutkaan juhlat. Päästäisellä ei ole merkitystä, kunhan on luettavaa ja jotakin apetta. Onneksi silloin ei sentään tarvitse mennä töihin eli neljä ilmaista vapaapäivää, eeheheh. Muuta iloa siitä ei olekaan!

Tänään piti taas pyytää taksopoikkeamista paluumatkalla kotoon – minulle on postin italovastineessa runsaasti taravaa. Ainakin kolme lähetystä; yksi kirja, pari muuta juttua. Rapoa seuraa. Ongelmana on vain se, että kovasti toivon kuskin itse tietävän minne ajaa. En jaksaisi millään neuvoa koko matkaa, kuten viimeksi kävi. Se käy kuulkaas työstä, jos ei itse aja eikä ole aivan varma, mistä pitää ryhmittyä ja kääntyä minnekin. No, ilta on kuitenkin siis pelastettu. On niin kamalan mukava saada postia, vaikka se sitten olisikin jotakin ihan itse tilattua ja maksettua. Kirja on kyllä kustantajalta ,D Minulla on kohta hyvä varasto luettavaa tuota em. Munajuhlaa varten. Onnistuin kähmimään jotenkin varaukseni HelMetiin niin, että lauantaina pitäisi olla aikamoinen kasa noudettavana *virnuilee tyytyväisenä*. Harmi vaan, että 30 varausta tulee harvinaisen nopeasti täyteen. Nyt kun kevätuutuudet tulevat ulos, on suorastaan valinnan varaa! Mutta heti lauantaina kirjastosta tultuani säntään koneelle tekemään lisää varauksia – juu, tiedän, minä olen hullu...

Varastolla on kiirus, edelleen. Nyt kun P-P on poissa, kaikki yrittävät hoitaa tosi vanhat juttunsa alta pois, sillä tavalla nätisti. Että pomo sitten huomaisi, kuinka täällä on töitä paiskittu. Ikävä kyllä, suurimpaan liriin joudumme me toimistorotat, minä ja työkaverini. Meidän kauttamme kun loppuvaiheessa kulkevat kaikki lähtevät jutut. Ei kiva eikä mukava. Juu, työpäivä menee ihan rattoisasti, mutta liika kiirus ei ole kivaa. Kaikki haluavat kaikkea yhtä aikaa. Priorisoi siinä sitten. No, on se loma vielä joskus minullakin! Juuri laskin, että mukavasti on vajaita työviikkoja, sellaisia nelipäiväisiä, tässä muutenkin tulossa. 

Ei vain millään jaksaisi enää näin torstaina. Koivet ja kaikki muutkin paikat alkavat pistää hanttiin, särkeä ja vihloa. Eikä mikään auta. Eilen taas jo puoliunessa suunnittelin kaikenlaista. Josko heittäytyisi sairaslomille vähän väliä, mutta ei, ei sekään auta. Kun näillä diagnooseilla nyt ei vaan pääse eläkkeelle, se on sanottu niin monta kertaa. Prle, sitten vaihdetaan diagnooseja! Minusta ei vain ole kauheasti heittäytymään joihinkin asioihin mukaan, jos en ole oikeasti sitä mieltä. Tarkoitan siis, että kävisin hakemassa sairista, vaikka tietäisin pystyväni jotenkin jopa töihin. Ähh, tätä luterilaista työmoraalia. Pitäisi vain olla mahdollisimman itsekäs, valehdella, myönnellä ja valitella. Tod.näk. silloin alkaisi irrota jonkinlaista myötätuntoa. Minä kun vain yritän tehdä työni ja pysyä paikalla sen aikaa, kun pakko on. Ei minusta ole kauheasti edes lintsariksi... noloa myöntää.

Menenkin tästä riipimään sen kourallisen aamumömelöitä ja vähän vitamiineja ,D Kaipa tämä tästä jotenkin taas.

-----------------------------------

Purrrrrrrviska, kavrut! Höh, taas toi vaa valittaa. Siis hei, mä herätin sen vast vähä enne kahta, ei se oo aikasi. Mitäs menee goisii nii, ett mull ois viäl asiaa tai kaikkee. Oisin menny viakkuunki, mutt hitsi, toi hiffas, ku mä olin hyäkkiis sen koipii. Vähäks se taas sano rumast. Loukkaannui siit ja painuin basee. Eikä bases viitteis koko yätä goisii. Nii mä lähin sitt herättää orjan, ett saan mun aamukalkonit ja kaakit, uudet muanat ja sillee. Ja tiätteks, koko aika toi puhu rumei. On se kamalaa, ku on tommone orja himass. Eilenki sain kyll donarii. Joo, mein orja muka kasviksii syä! Mitä viälä, siin se veti donarii taas ainaski pual puukkii ku mikäki kauhakuarmaaja, mulle sitt loput. Höh, valhettelee tommottis. Eihä donari oo kasvis, eihä? Juu, ei munkaa miälest, nii. Mutt mä tiän, koht se menee pilppoo jotai sen rehui taas sinne sen duunii, niit mä en syä. Jäks! Muute nyt on hyvä, mä söin ja nyt makoilen täss sänkyss, saa relaa ihan täpöll. Sitt ku toi lähtee röihi, mä saan koko sänkyn omaks ja voin goisii ihan rauhas koko päivän, syädä loput muanast ja semmost. Eikä oo orja komentelees, nih. On se kuiteskii hyvä, ett saa olla ees päivisi silt rauhas, vaiks välill tarttis seuraaki tai haluis partsill. Se sano, ett ei viäl jätä tota partsin ovee auki päiväks. Höh, kyll must jo vois. Se vaa meinaa, ett on liika galsa... Must ei oo taaskaa fotoo, orja ettii jotai!

Kliffaa loikomispäivää kaikill, mull ittell ainakii!

------------------------------------------

Vincent, harvinaisen itserakas ja vaatimaton karvatakamus ,D

Päivän slogan: Ei, en minä ole sairas. Minä olen vain kipeä ja vaivainen, turhasta vänisevä vanha akka!

Päivän biisi: Pirun nyrkki

Luettua: Mark Kuntz – Viimeinen tupakkamies, hulvaton tarina kaverista, joka menee ystävänsä Dirkin luo syömään. Kukaan muu seurueesta ei tupakoi ja hän poikkeaa savuille parvekkeelle ja jää nauttimaan raittiista ilmasta. Ja huomaa seurueen häipyneen jatkoille sekä itse jääneensä lukituksi parvekkeelle. Mukana on vain tietty määrä tupakkaa ja mies alkaa kirjata ajatuksiaan tupakoinnista sekä elämästä yleensä. Suosittelen, hillitön ja hulvaton kirja siitä, miten vaikeaa nykyisin on olla tupakoiva sekä ennuste tuleville vuosille, jolloin tupakkaa ostetaan kuin huumeita diileriltä. Ketjupolttajat teloitetaan suoraan kenttäoikeuden edessä ja muuta mahdollisia uhkakuvia! Minä pidin tästä, oikein mukava pienoisromaani, hyvä idea ja räyhäkkä meno (kuten nyt parvekkeella vain olla voi!) ,D Oiva Pennanen – Kopra iskee kolmesti (ja minä iskin käteni paashaan), voi EI! Nyt on tullut iso moka BoD:ssa, joku ei ole oikolukenut tätä ollenkaan. Jotenkin tuli mieleen, olisiko tämä toimitettu väärässä formaatissa ja kirjailija hyväksynyt ja painattanut jutun lukematta lainkaan. Oikolukua ei siis ole tehty, ei ollenkaan! Ei voi enää puhua edes painovihreistä, tämä on katastrof. Olisipa tämä annettu minulle, ensin vähän toimitettavaksi ja sitten asia hoidettavaksi, olisi tästäkin tullut jotakin. Ihan totta! Nyt tämä on kasa vessapaperia, joka olisi vaatinut korjaamista ihan joka asiassa. Ikävä kyllä! Olen pahoillani tekijän puolesta. Koko tarinakin vesittyy, jos ei nyt niin hyvä ole muutenkaan. Että pieleen meni – älkää, toistan, älkää koskeko tähän! Tai voitte tietysti esitellä yhtenä erittäin huonona esimerkkinä, siihen tämä olisi aivan omiaan. Että miten ei pitäisi tehdä... sorry!

 

 

VASTUUNTUNNOTON JA OMITUINEN! 

ÄTSHIH, AUTS JA MUUTA TAVANOMAISTA

Ätshiih – aivastukset tunkevat kehiin. Puolet Varaston väestä kärsii lyhyestä flunssaepisodista, pärskii ympäriinsä ja kuumeilee eivätkä pysy kotona. Jep, jep-jep. Tuolta pitäisi mieluusti säästyä, jos saan tähän lunssan kaupanpäälle, joka paikka on kipeä potenssiin monta. *ahtaa lisää inkivääriä kitusiinsa*. Asiaa ei ainakaan paranna edelleenkään se, että odottelee taksoa aamulla kylmässä, iltapäivällä taas melkein hikeä valuen. Juu, ei ole Welhottaren hyvä missään. Aina löytyy aihetta valitukseen ;D

Toisaalta, jos kuuntelee ystävien ja tuttavien juttuja ympärillä, asiat voisivat, siis ehkä voisivat, jopa olla huonomminkin! Tämä on kuulkaas iso tunnustus, mutta näin on. Siis voisihan sitä olla vaikka Iisalamelainen taksovälittäjä – sitä en toivoisi kyllä kenellekään. Että terviisiä vaan muille; ystäville, kavereille, tuttaville että kyllä se tästä. Aina mennään johonkin suuntaan ja tärkeintä on liike, ei päämäärä! 

Jännittävää, miten jotkut asiat näyttävät Varastolla riipovan joitakin ihmisiä. Kerroinhan meidän mahtavasta henkilöstölehdestämme *pärsk*, johon tarjouduin lainaamaan muutaman kirja-arvostelun. Tuota, sen jälkeen ao. leidi on katsellut minua erittäin myrtyneenä ja tervehtinyt tuskin huomaten. Tästä voisi vetää pari johtopäätöstä. Joko hän itse ei osaa kirjoittaa (no, hän rakastaakin enemmän kaikenlaisten kissanristiäisten järjestämistä, koristelua, juhlia ja niiden esihoitoa ym.) tai sitten inhoaa minua siksi, että minä kirjoitan paremmin. Tämä ei muuten ole mitään itsekehua, vaan aivan todettu tosiasia. Lehdessä olevat ao. henkilön kirjoittamat jutut ovat melko, tuota, simppeleitä. Ei silti, en minä sinne halua. Pitäköön tunkkinsa, minulla on ihan kivaa itsekseni muutenkin (tarkoitan niitä kirja-arvosteluja siis!). Tyhmä minä halusin vain tarjota apua. Ei olisi taas pitänyt tunkea mihinkään. Kas kun unohdin senkin. Muutoin Varastolla riittää töitä, osa väestä on siis taas, taas huomaatteko, jäämässä lomille. Epäilen, että se Suuri Munajuhla jotenkin vaikuttaa asiaan. Kele, minä edes muistanut sitä, nyt on sekin viikko sitten pilalla. Ai niin, onnistuin eilen jossakin todella veikeässä asiassa: hukkasin asiakirjan! Koneella! Tuo prleen ohjelma, joka meillä on käytössä, ei toimi kuten aikaisemmin käyttämäni ohjelmat. Tsihih, Welhotar mokasi oikein kunnolla – todella kunnolla. Ei sitä löytynyt edes bittitaivaasta, kele. Olen minä vähän nolo, kieltämätttä! 

Muistakaa, tänään on APRILLIPÄIVÄ, älkää menkö halpaan! Minua on helppo huijia, varokaa te puolestanne kaikkia, mutta menkää mukaan penskojen aprillihuijauksiin. Heille se on ainakin hauskaa, jos äitee tai iskä uskoo täpöllä jonkin ”dinosaurus takapihalla, tuu kattoon”-jutun. Puhun kokemuksesta, Belgarion huijasi joskus pienempänä minua ”jänis parvekkeella”-jutulla ja oli suunnattoman iloinen monta päivää, kun menin katsomaan ja sitten harmittelin tyhmänä ;D Eli nyt on melkein kevät, kohta on Wappu ja aika pian sen jälkeen Welhotar on lomalla =D Ja kaiken huipuksi kesällä on tämä taksohässäkän siirto ja muka-uudistus, ehheheeh. Kaikenlaista on tiedossa, odotettavissa siis luultavasti katastrofin aineksia kaikissa em. asioissa. Pysykää blogissa, mistään ette saa lukea näin persluotaavia haukkuja invataksoista sekä niiden toiminnasta, ette myöskään yhdentekeviä juoruja Varastolta. Ette myöskään näin perusteellista väninää ja valitusta joka ikinen aamu, suoraan omalle koneelle tarjoiltuna!

Prle, muuttuisivatpa kelit edes vähän tasaisemmiksi, kuivemmiksi ja lämpöisemmiksi. Koivet tykkäisivät hyvää. Voisi uskaltautua jopa Pazilan kirjastoon ruokiksella tai johonkin muualle lähitienoolle ilman monen päivän särkyjä ja jomotusta. No – kesällä ainakin sitten. Minä olen töissä koko kesän, jihhaa! Ihmetelkää pois, se on mukavaa. On rauhallista ja hiljaista, voi säätää omaa kivaa pakkotöiden välissä ja käydä tosiaan jopa ihan ulkona ruokiksella! Lisäksi pihallamme (sekä kotona että Varastolla) asustaa kitypupu, jota pitää seurata. Juu, minä tiedän jo, että olen omituinen.

----------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Mami tekikii eile fisuu, hei se teki fisuu ja mä sain kaht erilaist! Mä sain jääfisuu ison biitin ja sitt donarii viälä. Arvatkaas, oliks heekkuu. Toiki veteli kitusiisa safkaa ku mikäki kauhakuarmaaja. Ei mitää rajaa, sinne meni sen joku kalajudeka melkee kokonaa ja sitt sitä enne donarii. Ahne son, hirmusen ahne. Piänell kissill antais mitää, mutt mä pidin semmost mekkalaa, ett sen oli pakko. Mä meinaa menin huutaa partsill nii, ett kuulu varmaa pualvälii Malmii se ääni >o< Ett tääll kidutetaa kissoi ja pidetää näläss. Jo alko tulla apetta. Eikä se ollu yhtää vihane. Nyt aamull se marisi, ku mä yriti herättää sitä jo jotai kahen mais, se vaa nimittäi goisi ku just semmone lahnafisu. Piti ääntä ja goisi, sitt se manaili viäl mulle. Puhu rumei, niinku. Ettei ois tarvis herää nii aikastee. Oliha tarvis, mun laatikko piti siivoo ja mun piti saada kalkonii ja hampulikaakit, nih kerta. Kylhä semmosest pitää huamauttaa. Nyt eile mä sain jo olla partsill hurjan monta kertaa, oli jo paljo lämpösempää. Ei kyll kauaa kerrallaa, mutt monta kertaa niinku. Kyll mä sitt nukkusinki orjan viakuss, sen koiviss. Ja se potki mua taas unissaa *huoh*, on se levotoine! Mitäkähä se meinaa tänää safkaa vai meinaaks se, ett vaa niit eilisii jämii? Tarttee mennä tarkistaa. Täss mä oon just nyt, täss fotos, se on just äske otettu. Melkee livenä niinku, hei gimmat, hei...

Kliffaa viikon keskustaa, sano!

--------------------------------------

Vincent, vai pieni ja viaton kissa –flöittaus taas meneillään... Prleen karvakasa iski kiinni koipeeni kaikilla ulokkeillaan, argh!

Päivän slogan: Elämä on täynnä valittamisen arvoisia asioita, hädin tuskin ehtii pintaa raapaista!

Päivän biisi: Elämää

Luettua: Timo Sandberg – Pirunpesä, melko perinteinen kotomainen poliisiromaani, ei paha. Ei kyllä mitään ihmeellistä uuttakaan. Lastisnuoria, huimeita, bändi ja sen tekemisiä sekä fiksuja poliiseja ,D Kyllä tämän kepoisasti lukee, mutta ei tästä ihmeemmin ole iloa kuin Lahden ja Järvenpään tienoilla asuville, paikallistuntemus on sitä luokkaa. Naispoliisin ilmestyminen miehiseen laitokseen on tietysti aina se pakollinen kuvaamisen arvoinen juttu. Eli eipä juuri muuta, vain kotomaisen dekkarin parhaille kavereille välipalaksi. Reijo Mäki – Yhden tähden mies, kolumneja ym. kirjoituksia, olisiko olevinansa jonkinmoinen 50-vuotiskirja. Tuota, enemmän minä pidän Vareksen hahmosta kuin Mäen näistä kirjoituksista. Toki provoakin on mukana, mutta silti – alkaa ärsyttää suuresti jotkin asiat. Mies kun kovasti korostaa omaa paremmuuttaan ja ampuu mm. feministit, taistolaiset ym. huutsin hemmettiin aika ikävällä tavalla. Ei pahalla, ei. Me olemme saman ikäisiä, onneksi emme ole ikinä tavanneet. Kumma kyllä, emme edes Tukholmassa vuonna kivi & keppi, onneksi, vaikka Babyloniassa onkin tullut istuttua. Tätä suosittelen vain Mäki-friikeille, jos pidätte Vareksesta, jättäkää tämä väliin ja kuvitelkaa omianne!

 

 

VILPITÖN JA HURMAAVA!