Ei hyväinen aika sentään, tänään herätys kävi klo 2. Vähänkö on ruokotonta, toiset näyttävät kömpivän nukkumaan. Minä tässä yritän vetelehtiä, että saan aamun kulumaan jotenkin siihen asti, että pääsen (!) töihin. No, eilen aamulla ei 3 h riittänyt mihinkään, outoa ja kummallista. Pientä puuhaa aina ilmenee, kun ei illalla jaksa mitään. Eilenkin hra Ikkunanpesijä soitti, kun olin juuri nukahtanut. Ilmeisesti olin niin sekava, että hän soittaa tänään uudelleen. Yritin nimittäin saada hänet Munajuhlan tiimoilla vaikka huolehtimaan nuo ikkunat. Silloin olisi minulla aikaa siivoilla jälkiä... Munajuhlat kun eivät ole täällä kurssissaan, kuten eivät muutkaan juhlat. Päästäisellä ei ole merkitystä, kunhan on luettavaa ja jotakin apetta. Onneksi silloin ei sentään tarvitse mennä töihin eli neljä ilmaista vapaapäivää, eeheheh. Muuta iloa siitä ei olekaan!
Tänään piti taas pyytää taksopoikkeamista paluumatkalla kotoon – minulle on postin italovastineessa runsaasti taravaa. Ainakin kolme lähetystä; yksi kirja, pari muuta juttua. Rapoa seuraa. Ongelmana on vain se, että kovasti toivon kuskin itse tietävän minne ajaa. En jaksaisi millään neuvoa koko matkaa, kuten viimeksi kävi. Se käy kuulkaas työstä, jos ei itse aja eikä ole aivan varma, mistä pitää ryhmittyä ja kääntyä minnekin. No, ilta on kuitenkin siis pelastettu. On niin kamalan mukava saada postia, vaikka se sitten olisikin jotakin ihan itse tilattua ja maksettua. Kirja on kyllä kustantajalta ,D Minulla on kohta hyvä varasto luettavaa tuota em. Munajuhlaa varten. Onnistuin kähmimään jotenkin varaukseni HelMetiin niin, että lauantaina pitäisi olla aikamoinen kasa noudettavana *virnuilee tyytyväisenä*. Harmi vaan, että 30 varausta tulee harvinaisen nopeasti täyteen. Nyt kun kevätuutuudet tulevat ulos, on suorastaan valinnan varaa! Mutta heti lauantaina kirjastosta tultuani säntään koneelle tekemään lisää varauksia – juu, tiedän, minä olen hullu...
Varastolla on kiirus, edelleen. Nyt kun P-P on poissa, kaikki yrittävät hoitaa tosi vanhat juttunsa alta pois, sillä tavalla nätisti. Että pomo sitten huomaisi, kuinka täällä on töitä paiskittu. Ikävä kyllä, suurimpaan liriin joudumme me toimistorotat, minä ja työkaverini. Meidän kauttamme kun loppuvaiheessa kulkevat kaikki lähtevät jutut. Ei kiva eikä mukava. Juu, työpäivä menee ihan rattoisasti, mutta liika kiirus ei ole kivaa. Kaikki haluavat kaikkea yhtä aikaa. Priorisoi siinä sitten. No, on se loma vielä joskus minullakin! Juuri laskin, että mukavasti on vajaita työviikkoja, sellaisia nelipäiväisiä, tässä muutenkin tulossa.
Ei vain millään jaksaisi enää näin torstaina. Koivet ja kaikki muutkin paikat alkavat pistää hanttiin, särkeä ja vihloa. Eikä mikään auta. Eilen taas jo puoliunessa suunnittelin kaikenlaista. Josko heittäytyisi sairaslomille vähän väliä, mutta ei, ei sekään auta. Kun näillä diagnooseilla nyt ei vaan pääse eläkkeelle, se on sanottu niin monta kertaa. Prle, sitten vaihdetaan diagnooseja! Minusta ei vain ole kauheasti heittäytymään joihinkin asioihin mukaan, jos en ole oikeasti sitä mieltä. Tarkoitan siis, että kävisin hakemassa sairista, vaikka tietäisin pystyväni jotenkin jopa töihin. Ähh, tätä luterilaista työmoraalia. Pitäisi vain olla mahdollisimman itsekäs, valehdella, myönnellä ja valitella. Tod.näk. silloin alkaisi irrota jonkinlaista myötätuntoa. Minä kun vain yritän tehdä työni ja pysyä paikalla sen aikaa, kun pakko on. Ei minusta ole kauheasti edes lintsariksi... noloa myöntää.
Menenkin tästä riipimään sen kourallisen aamumömelöitä ja vähän vitamiineja ,D Kaipa tämä tästä jotenkin taas.
-----------------------------------
Purrrrrrrviska, kavrut! Höh, taas toi vaa valittaa. Siis hei, mä herätin sen vast vähä enne kahta, ei se oo aikasi. Mitäs menee goisii nii, ett mull ois viäl asiaa tai kaikkee. Oisin menny viakkuunki, mutt hitsi, toi hiffas, ku mä olin hyäkkiis sen koipii. Vähäks se taas sano rumast. Loukkaannui siit ja painuin basee. Eikä bases viitteis koko yätä goisii. Nii mä lähin sitt herättää orjan, ett saan mun aamukalkonit ja kaakit, uudet muanat ja sillee. Ja tiätteks, koko aika toi puhu rumei. On se kamalaa, ku on tommone orja himass. Eilenki sain kyll donarii. Joo, mein orja muka kasviksii syä! Mitä viälä, siin se veti donarii taas ainaski pual puukkii ku mikäki kauhakuarmaaja, mulle sitt loput. Höh, valhettelee tommottis. Eihä donari oo kasvis, eihä? Juu, ei munkaa miälest, nii. Mutt mä tiän, koht se menee pilppoo jotai sen rehui taas sinne sen duunii, niit mä en syä. Jäks! Muute nyt on hyvä, mä söin ja nyt makoilen täss sänkyss, saa relaa ihan täpöll. Sitt ku toi lähtee röihi, mä saan koko sänkyn omaks ja voin goisii ihan rauhas koko päivän, syädä loput muanast ja semmost. Eikä oo orja komentelees, nih. On se kuiteskii hyvä, ett saa olla ees päivisi silt rauhas, vaiks välill tarttis seuraaki tai haluis partsill. Se sano, ett ei viäl jätä tota partsin ovee auki päiväks. Höh, kyll must jo vois. Se vaa meinaa, ett on liika galsa... Must ei oo taaskaa fotoo, orja ettii jotai!
Kliffaa loikomispäivää kaikill, mull ittell ainakii!
------------------------------------------
Vincent, harvinaisen itserakas ja vaatimaton karvatakamus ,D
Päivän slogan: Ei, en minä ole sairas. Minä olen vain kipeä ja vaivainen, turhasta vänisevä vanha akka!
Päivän biisi: Pirun nyrkki
Luettua: Mark Kuntz – Viimeinen tupakkamies, hulvaton tarina kaverista, joka menee ystävänsä Dirkin luo syömään. Kukaan muu seurueesta ei tupakoi ja hän poikkeaa savuille parvekkeelle ja jää nauttimaan raittiista ilmasta. Ja huomaa seurueen häipyneen jatkoille sekä itse jääneensä lukituksi parvekkeelle. Mukana on vain tietty määrä tupakkaa ja mies alkaa kirjata ajatuksiaan tupakoinnista sekä elämästä yleensä. Suosittelen, hillitön ja hulvaton kirja siitä, miten vaikeaa nykyisin on olla tupakoiva sekä ennuste tuleville vuosille, jolloin tupakkaa ostetaan kuin huumeita diileriltä. Ketjupolttajat teloitetaan suoraan kenttäoikeuden edessä ja muuta mahdollisia uhkakuvia! Minä pidin tästä, oikein mukava pienoisromaani, hyvä idea ja räyhäkkä meno (kuten nyt parvekkeella vain olla voi!) ,D Oiva Pennanen – Kopra iskee kolmesti (ja minä iskin käteni paashaan), voi EI! Nyt on tullut iso moka BoD:ssa, joku ei ole oikolukenut tätä ollenkaan. Jotenkin tuli mieleen, olisiko tämä toimitettu väärässä formaatissa ja kirjailija hyväksynyt ja painattanut jutun lukematta lainkaan. Oikolukua ei siis ole tehty, ei ollenkaan! Ei voi enää puhua edes painovihreistä, tämä on katastrof. Olisipa tämä annettu minulle, ensin vähän toimitettavaksi ja sitten asia hoidettavaksi, olisi tästäkin tullut jotakin. Ihan totta! Nyt tämä on kasa vessapaperia, joka olisi vaatinut korjaamista ihan joka asiassa. Ikävä kyllä! Olen pahoillani tekijän puolesta. Koko tarinakin vesittyy, jos ei nyt niin hyvä ole muutenkaan. Että pieleen meni – älkää, toistan, älkää koskeko tähän! Tai voitte tietysti esitellä yhtenä erittäin huonona esimerkkinä, siihen tämä olisi aivan omiaan. Että miten ei pitäisi tehdä... sorry!
VASTUUNTUNNOTON JA OMITUINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti