Minä en nyt pysty tänään varmaankaan kirjoittamaan muuta päivitystä, joten tässä tärkein:
Löysin Kummisedän eilen – kuolleena – naapurista. Siskonsa soitti minulle ja ihmetteli, kun ei kaverista mitään ollut kuullut. Minä taas luulin, että hän on sellaisella pienellä turneella, tiedättehän, Joron Jäljillä. Huolestuttavaa kuitenkin, kun itsekin tuossa viimeksi eilen ihmettelin, että en ole aamuisin nähnyt valoja... Joten menin sitten omilla avaimilla katsomaan.
Toisaalta toivon, että en olisi mennyt. On kuitenkin parempi, että se olin minä kuin esim. hänen tyttärensä... näky oli erittäin epämiellyttävä ja haju tyrmäävä. Saati se sotku muutenkin. Kuitenkin hän oli sängyssä eli nopea lähtö lienee ollut, kuten hän itse toivoi nähtyään aikaisemmin W:n kärsivän pari vuotta.
Soitin paikalle HÄKEn kautta lanssin kaverit, jonka jälkeen tulivat poliisit. Minulla kun oli nuo avaimet ja on edelleen. Miehet tekivät työnsä – kiitos muuten suhtautumisesta. Olivat huolissaan minusta ja olisivat vieneet vaikka Auroraan. Kieltämättä, minulla oli jonkinlainen shokki, on kai vieläkin. Vaikka järjellä yrittää ajatella, ei sitä pysty.
Kummisetä oli paras ystävistäni. Ihminen, jonka kanssa jaoin aikanaan W:n kuoleman ja kaikki surut, jos sitten pienetkin ilot. Viime aikoina hän kyllä muuttui, sen jälkeen kun katkaisi koipensa ja 6 vkon sairasloman aikana alkoi istua aamupäivät lähikapakassa kylän poikain kanssa, käväisi torkuilla ja lähti Oklaan. Eli alkollakin lienee ollut osuutta asiaan. Ei hän enää ehtinyt meillekään kovin usein, vaikka joskus harmittelinkin hänen käyntejään kun olin itse väsynyt ja kipeä. Oli uusia kavereita tästä naapuristosta...
Kovinta olikin sitten ilmoitella asiasta eteenpäin – siskolle ja parille ystävälle. Tytöille pyysin siskoa ilmoittamaan, mutta hän olikin laittanut Kummisedän ex-vaimon asialle eli heidän äitinsä, joka lienee oikea ratkaisu. Sanoin vain terveiset, että tytöt voivat soittaa minulle, jos on tarpeen ja avitan myös jos on aihetta. Siskonsa suhtautumista asiaan kuvannee se, että hetken itkun jälkeen hän alkoi miettiä Kummisedän asunnon arvoa ja sen tyhjentämistä, perimisjärjestystä jne. Minä lopetin nätisti puhelun. Se nyt ainakaan ole koskaan ollut tärkeintä.
Olen valvonut melkein koko yön, minulla on huono olo. Sorry!
Eli – kepeät mullat – Kummisetä! Täällä sinua muistavat Polgara, Belgarion ja Vincent ikuisesti!
En minä todellakaan pysty nyt enempään...
PAHA JA ILKEÄ IHMINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti