Aivan, minä nähkääs päädyin tähän merkilliseen, mutta tavattomaan ratkaisuun. Mehän olemme jo kuitenkin asuneet yhdessä useita vuosia eikä minulla ole miehiä tiedossa... Kollini on Aito Mies kaikin tavoin; märisee, kun tulen kotiin, söisi mieluusti koko ajan ja vain herkkuja rahasta piittaamatta, kuorsaa ja piereskelee. Yrittää karata, jos on mahdollista. Nukkuu, kun minä haluaisin hänen olevan hereillä. On hereillä, kun minä haluaisin nukkua. Vaatii hellää paijatusta ja rapsutusta, kun minä luen. Yrittää estää pidemmät puhelinkeskustelut jolisemalla tai jopa tarttumalla kännikkään. Siis täydellinen sulhaskandidaatti. Sitäpaitsi, minä pääsen eroon statuksesta leski tai eronnut, nyt voin ilmoittaa olevani kihloissa =D
Alempana siis sormus (kuva on kehno, sormus on oikeasti hopeaa), jossa kolme kissaa eri asennoissa. Kelttiläisestä rihkamakaupasta, eipä paljon maksanut. Toisesta samanlaisesta minulle huomenlahjana modernit kissikorvikset, myös hopeaa. Iihanat! Tämä tykkää. Tämä myös työllisti tällä tavalla enklantilaisia myyjiä, kuninkaallista postia, suomalaista postia ja meidän omaa postinkantajaa. Etteikö iiBeillä olisi siis työllistävää vaikutusta? Lisäksi ostin *tsihih* itselleni kevätkengät, oikein tyttömäiset sellaiset. Merkkinä tietysti Red or Dead, antiikkinahkaa, huomaa räväkkä tikkaus ja piparkakkureunus ,D Lisäksi tulossa on vielä musta ja leveä hame, jonka maksoin eilen sekä tuplana vielä toisenlaiset korvikset. Koko tähän epattoelämään kulutin yhteensä n. 35 juuroa, postimaksuineen. Ei paha, minusta. Kun en minä tuollaisia mistään löydä. En edes kenkiä, kun en pääse enkä jaksa kaupoille eikä kotomaisessa vastineessa ole mitään ao. kivaa ollut myynnissä. Joten suosittelen kyllä iiBeitä kaikille, Visa saisi olla, electron ei enää kelpaa. Mutta sitten kauppa kyllä käy varsin näppärästi ja vaivattomasti sekä Enklannista että Saksasta, myös Ruotsista toisen virman kautta. Jostakin syystä tämä rootsalainen vaihtoehto ei ole sovussa minun kanssani, mutta silti. Punnan ja kruunun kurssit ovat nyt sillä mallilla, että jos jotakin on varaa ostaa tai huvittaa hankkia, siihen on hyvä tilaisuus *yllyttää*! Varsinkin niille, jotka aikanaan ihailivat kanssani Gudrun Sjödenin tuotteita, sekä Saksassa että Ruotsissa on tarjolla melkoinen määrä kaikkea kivaa. Tosin hinnat ovat normitavaraa korkeampia, onhan Sjöden muutenkin aika arvokasta. Siitä vaan selailemaan ja etsimään, kaikkea – todella kaikkea – on tarjolla ja suht. edukkaasti vielä. Tämä on tosin subjektiivinen mielipide. Kielitaitoakaan ei kummemmin tarvita, postimaksut ja toimitus Suomeen kannattaa kyllä aina tarkistaa. Eli sanokaa mitä sanokaa kulutuksesta, minä tarvitsin kengät ja hameen joka tapauksessa, nuo korvikset ym. ovat pelkkää omaa kivaa. Jotakin uutta edes joskus, minullekin.
Kihlauspäivää juhlistimme tyhjentämällä kaappeja: pakasteessa ei enää ole kuin pussi leipää, myös kuiva-ainepuolella on suuri vajaus ja pikkuleipälaatikko tyhjeni muruja myöten. Suoraan sanoen, Welhotar ahmi kuin porsas. Olin hirmuisen nälkäinen kevyiden eväiden jälkeen ja päätinkin laittaa sitten vihannes-sienipaistosta, vähän perunamuussia, salaattia ja jälkkäriksi jokusen minivoffelin – ei siinä oikeasti paljoa ollut ja puolet appeesta tulee evääksi. Mutta tulipas täyteläinen olo, en muista pitkään aikaan ahtaneeni ruokaa tuollaista määrää iltaa vasten nassuuni. Ei siis ihme, että väsy alkoi jo aikaisin. Nukahdin kesken kissanpaijatuksen, heräsin tunnin päästä nukkumaan oikeasti eli käväisin hampipesulla ja vaihdoin yökkärin päälle. Sen jälkeen uinui kihlapari sulassa sovussa, minä omalla paikallani, sulho jalkojeni juuressa – eikö vain olekin oikein järjestetyt paikat? Kunnes tuo karvatakamus aloitti aamujolinat tuossa yhden pintaan eikä mikään saanut häntä hiljenemään. Paitsi minun nousemiseni ylös, hänelle aamukalkonia ja pari karkkia. Nyt vieressäni sängyllä lekottaa hiljainen ja rauhallinen kissa >o<
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffarit! Nonnih, nyt me ollaa orjan kaa sitt vissii sitouduttu niinku viäl pidempää. Ähh, tää on vaa tämmöne jutska, kuha pidettii kivaa eile. Syätii hyvi, mäki sain parempaa muanaa ja toi orja kyll sitt söi kuulkaas senki edest, salaatiriakaleet vaa lenteli ku se upotti nassusa kaukaloo, hei! Arvatkaas, näyttiks karmeelt? Mä sentää osaa edes syädä siistist, mä oon kissi, mä oon siisti. Tänää se lupas viäl ottaa mjunuaisii sulaa, saa nähdä, muistaaks se taas yhtää mitää. Vähäks mä epäilen, mutt anti olla. Se on nii innossaa sen stifloist, joku oli taas naureskellu sen Aku Ankka –tsengoill. Ei sais, mun miälest ainakaa! Kun sill kerta on noi koipiset kipeet, mutt ei ne tajuu. Mäki tajuun sentää. Ne kissiroinat on kyll mageet, tarttee sanoo. Ihan oikeest, must on nastaa, ett on kaikkee kissikamaa, mitä noi orjat voi roikottaa mukanaa. Niinku ois kissi messis koko aika. Ei paha, vaiks ei ne multa kyll näytä. Eikä ne tsengatkaa ollu pahat, ne haisu hyväll – mä tarkistin jo asian. Se meinaa laittaa ne tänää sen koipisii ja tresaa, pystyyks se ees kävelee niil. Leuhkikoo nyt tommosell sitt, siin meni meijä viiko safkarahat melkee. Mutt ei se kai mitää meinaa, hyvä jos orja ei oo vihane. Vaiks se vahinkos potkaskii mua tosa aamull, ku mä pyärin sen jalois. Ei sill ollu tarkotus kummiskaa, ei, en mä ainakaa usko. Ei oo must taaskaa fotoi. Laittakoo nyt ne roinasa kuvat täll kertaa ja palataa huamenn asiaa. Huamine onki kliffempaa viälä, ku Poikaki tulee ja Pojan reppu, Pojan piänkone ja kaikki, mmmmmmmmmm.
Kliffaa viikendi alkuu kaikill, ihan kaikill, mull itell ainaskii enite!
---------------------------------
Voi Vincent-armaani, miten me tähän jouduimme. Milloin meidät haetaan pois, ne unohtivat kertoa ajan ja paikan, missä odottaa...
Päivän slogan: Viikon viimeinen työpäivä – antakaa kaikkenne kapitalistin hyväksi!
Päivän biisi: Friday
Luettua: Terhi Pääskylä – Tanssijatyttö, kirja kerrallansa tämäkin, mutta kotomaasta. Tarina nuorista Jerseyn saarella ja Lontoossa sekä, tietty, Suomessa. Pääosassa suomalainen Stina, jolla on takana rankka kokemus ja edessä ns. upea elämä. Tämä on hiukka sellaista todellisuuspakoista hömppää, mutta sen verran hyvin kirjoitettua, että uppoaisi varmaan parikymppisille aivan täydestä. Stina kavereineen saa pestin yökerhon tanssijoiksi, bändin taustajoukkoihin ym. muuta fantsua. Menneisyys kuitenkin seuraa mukana. Lisäksi rakkautta ja sisäisiä paljastuksia. Melkoinen soppa siis. Ei kirja kehno ole, neidin blogikin löytyy sisäsivuilta. Kommenttina tosiaan vain se, että sopii ehkä tietyn tyyppisille leideille. Minusta tavaraa ja juonta on vähän liikaa yhteen opukseen, tästä olisi voinut laatia parikin kirjaa samantien. Mutta siis ei kehnommasta päästä, en kyllä suosittelisikaan kuin nuorisohömpän kavereille. Ei tämä varsinaista hömppääkään kyllä ole... Minulle kävi matkalukemiseksi aivan hyvin. Ja tässä oikoluku oli kunnossa, hienoa, mutta fontti oli melkoisen pientä (no joo, arvaan, isompi fontti – paksumpi kirja jne.).
SUHDE ON LAILLINEN - SATAKIELET LAULAVAT MEILLE =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti