Minä olen vaihteeksi valvonut koko yön. Yrittänyt kyllä nukkua, mutta ei. Se perhanan unihiekkakaveri on jättänyt jakelun nyt kokonaan tekemättä, aiemminkin jakelu on ollut vain vajavaista. Tämä on jo pikkuisen liikaa. Varsinkin kun särkylääkkeet väsyttävät, mutta ei vain saa unta. Ei tiedättekö edes uniavitteilla! Alkaa pikkuisen käymään nyt hermoille. Jos ensi yön on samanlainen, se on omisarviskeikka huomenna – minähän en nukkumatta töitä tee!
Eilinen meni kuitenkin ihan mukavasti. Belgarionin kanssa roudasimme kirjastosta kassillisen opuksia, nyt se maaginen metri alkaa taas olla täynnä ;D Tämä on oikein tyytyväinen, tosin nyt olen niin väsynyt, että en pysty lukemaan kuin pari sivua kerrallaan ilman taukoa. Silmiä sattuu. No, kyllä tämä tästä, tod.näk. joskus ainakin. Lisäksi hän haki minulle perusmömelöt, allegrialääkkeet olivatkin ihan loppu – hyvä, että muistin. Viime viikko alkoi jo olla vähän hankala, varsinkin toinen silmä vuotaa ulkona koko ajan, samoin nenä. Jäks, ei kiva. Kaupoissa ei ollut erikoista. Päädyin lopulta lounaalla perinteiseen ratkaisuun. Rismassa oli hyvän näköistä kotomaista lohta, ostin siitä sen verran, että sain molemmille pienet biitit. Lisukkeeksi kunnon jauhoisia pottuja sekä iso kulho melkein-tzazikia. Tuo melkein tarkoittaa,että ohje ei ole aivan perinteinen eli lisään rutkasti raakaa sipulia ja valkosipulia sekä itämaisia mausteita. Me molemmat kun pidämme sipulista – oli muuten hyvää. Alkuruuaksi oli vielä pakkasesta löytämäni lohipasteijat, semmoiset pienet ,D Oikein herkkua, Belgarion ainakin piti ja minä myös. Ei vain kovin usein viitsisi tuhluuttaa loheenkaan, mutta kun Rismassa ei ole oikein muuta. No joo, siika- ja kuhafileet ovat vielä kalliimpia ja muikut olivat vanhoja. Niitä olisin mieluummin kyllä ostanut, mutta en niin iäkkäinä! Ai niin, vihannestsioskissa oli taas kaikkea kivaa: hirmuisen isoja salaattipalleroita euron kpl, sipuleita (tod. outoja, täytyy tarkistaa niiden laji, en ole aikaisemmin tavannut!) 1 euro kilo, paprikaa 3 – 4 kpl:n pussi saman 1 euroa sekä taas nättejä artisokkia 1.50 euroa kilo... On se kiva, että se kioski on olemassa. Tosin törmäsin siellä myös mutanttiporkkanoihin, sellaisiin pelottavan isoihin möykkyihin. Ostin mieluummin kotomaisia kaupasta. Olisipa ollut kamera mukana, olisin kuvannut ne porganat, ne olivat tosi ilkeän näköisiä ,b
Jälkkäriksi saimme sitten sitä kirsikkaleivaria, siinä muuten oli hapukooria kevyesti vatkattuna, rahkaa, jotain leivospohjaa, kirsikkahilloa, kirsikoita iso keko sekä tummaa suklaata. Ei liian makeaa, juuri sopivan hapanta. Njam, upposihan se ja ähky tuli. Me näet kerran viikossa teemme ns. kunnon ruokaa, yleensä jotakin jälkkäriäkin ja joskus jopa alkupalat. Muuten eletäänkin sitten aika karusti. Eli kerran viikossa on herkkupäivä, vähän kuin karkkipäivä, emme vaan syö karkkia kumpikaan ;D Minusta se on mukavaa, pääsee vähän harjoittamaan taitojaan. No juu, ei siis eilen. Lohen paistamiseen ei nyt kummempia taitoja tarvita, kunhan ei paista liian kypsäksi ja kuivaksi vaan juuri sopivan mehukkaaksi. Tänään palataan taas perusteltuun päiväjärjestykseen, taidan tehdä jotakin soijarouheesta. En vain vielä tiedä mitä, sieni-vihannespataa ehkä?
Ei minulla mitään kerrottavaakaan ole. Belgarionin opinnot näyttävät sujuvan eli läpi on tenteistä päässyt ja sehän on pääasia, ettei hirveästi jää uusintoja roikkumaan. Ruokansa ja leivänkin hän edelleen laatii itse, samoin perustein kuin minäkin eli pääasiassa kasviksia, välillä donaria ym. Nuudelitkin uppoavat vielä, pienenä Belgarion oli nuudelifriikki, hän söi niitä suoraan pussista sipsien sijaan... Ei silti, minäkin vetelin niitä töissä eväänä. Tuolloin Karjaustalosta sai hirmuhyviä sieninuudeleita 5 pakettia juurolla. Nyt ei niitä ole taas näkynyt. Ja ihan vaan tiedoksi ja vinkiksi, että se öljy (ainakin jos se on eri pussissa) kannattaa heittää pois, se on usein härskiintynyttä ja pahaa. Eli parempi ilman öljyä. Ähh, ei ole nälkä ja minä vain kirjoitan ruuasta, omituista.
Sen verran siis vielä kirjoista, että suurin osa on tosi uutuuksia ja pääsin heti eilen täydentämään taas varauslistaa. Pyrin siihen, että siellä olisi lähes aina varauksissa se 30 opusta, kun niin hirveästi siitä taannoin ruikutin. Eli lainassa on yleensä n. 10 – 15 opusta ja varauksissa 30. Muistakaa, että ne 30 eivät toki tule kerrallansa vaan useissa on satojen ihmisten jono. Itse pidän kirjoja korkeintaan 2 viikkoa luettavana, siinä ajassa ehtii lukea kyllä tuon määrän, vaikka jokunen tiiliskivikin olisi mukana.
Muuta eilisestä? No, taimitilanne on erikoinen, vieläkin jotain vihreää tunkee jostakin esiin, vaikka osa on kuihtunut omia aikojaan. Annan siis vielä noiden itämisastioiden seistä jonkun aikaa paikallansa, jospa jotakin vielä on tulossa. Lisäksi sain eilen ihan itse imuroitua illankähmeessä, iski puuhatouhu nimittäin. Samoin pesin koneellisen pyykkiä. Tänään vain pakkoruisku ja viitakon hoito sekä ruuanlaitto, muuten pelkää lepoa.
Jahas – nyt leikitäänkin normiaamua, menen ulos tarkistamaan säätilan ja riivon samalla magnesiumit! Wau, ulkona tuoksuu aivan keväälle!
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Mä jo goisaan täsä, ku orja on taas ponppinu kaiken yätä eikä oo goisinu olleskaa. Valot päälle ja pois –leikkii vaan. Epist tommone, ku mä haluisin goisii, juu. Eilen mäki sain sitä lohta, orja leikkas mulle iha eriksee enne paistamist. Ei paljo, ku mä en paljo voi sitä syädä, etei tuu oksu. Sopivast vaa, semmosii piänii biittei, haukkapaloi niinku. Sitt mä sain taas uusii muanei ja purui ja toi osti taas sitä haisusuihkua. Joo, se pelkää sen uusien kenkiin pualest. Mä meinasin nimittäi merkkaa ne tosa yks ilta... en sitt kuitenkaa. Eilen vähä vahdin ja haistelin niitä nii eiks tää tullu ja suihkutti heti, höh. Se ymmärrä leikkii taas olleskaa. Sitt mä sain semmoset hurrrrrrrrrjat iltahepulit, mä laiton vähän paikkoi remonttii, kaikki matot kasaan ja vedin rundii ympäri kämppää ja jolisin samall. Tää kevät, kattokaas! Kyll se pistää meikäkollinkiinki vähä vauhtii viälä, emmä nyt ihan kaikkee oo unohtanu, vaiks mull ei kaikkee ookkaa *krhm*. Ja Poika oli täälä kans, siit mä tykkään kovast. Se antaa ain haistella ja maistella kaikkee eikä koskaa sano pahaste, naureskelee vaa. Mami joskus sanooki rumast, oikeestaa aika useenki. Mutt se onki eri asia, sill on välill vissii vähä aihettakii. Nii no, mä jatkan goisimist. Täss mä oon mamin tualill ja yritän pummii lisää kaakkei. Heti ku näin kaameran, laiton silmät kii – siit orja ei diggaa >o<
Kliffaa söndaagii hei kaikill – lötkötetää ja syädää, kiusitaa vähä noit mein orjii, jooko?
-----------------------------------
Vincent, salakavala herkkutakamus!
Päivän slogan: Jos saisin valita, nukkuisin mieluusti edes yhden yön – joskus!
Päivän biisi: Huda Huda
Luettua: Ildefonso Falcones – Meren katedraali, kertomus keskiaikaisesta Barcelonasta ja Arnaun elämästä aina poikavuosista vanhuuteen asti, maaorjasta arvostetuksi kansalaiseksi. Mukaan mahtuu kaikenlaista tragediaa ja sotaa, rakkautta ja inkivisiota. Monipuolista historiaa siis. Ei nyt mikään suurteos, mutta kyllä tämän luki. Tiiliskivi kuitenkin eli luettavaa riitti. Aika mielenkiintoistakin asiaa, noin niinkuin historialliselta kantilta eli kyllä tärkeimmillä tapahtumilla oikeita taustojakin on. En kyllä tiedä, voiko tätä suositella... historiasta pitäville, sotaan ja rakkauteen kiintyneille sekä tragedioista nauttiville.
PS: Jätin tämän päivityksen odottamaan, kun Vuodatus takkuili ja nukuin kaksi (2) tuntia!!!
PPS: Varokaa niitä ihmispentuja, jotka tänään soittelevat ovikelloja risut mukanaan - meillä niitä ei suvaita!
KILTTI JA ASIALLINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti