WELHOTAR MATKAILEE UNISSAAN, EDES...

Jos taas listaisi, mikä olisi mukavaa.

1. Olisi mukavaa lähteä vaikka kävelylle, yksin tai jonkun kanssa. Mille perkeleen kävelylle, näillä koivilla?

2. Olisi myös kiva lähteä syömään ulos. Ai, samoin näillä koivilla eikä tiedä koskaan mihin kuntoon ne äityvät, samoin sopiminen mistään kovin pitkällä tähtäimellä on mahdotonta – olen joutunut perumaan niin monta menoa. Mukavaa ja tärkeääkin.

3. Olisi mukava, jos olisi joku kaveri. Mikä helvetin kaveri, kuka minua kestäisi? Tai uskoisi, että olen todella niin kipeä kuin olen. Katsokaas, tässä on sellainen vekkuli piirre, että näytän tavalliselta läskiltä ämmältä, joka vain huviksensa vänisee. Kun selässä ei ole mitään inva-lappua eikä apuvälineitä käytössä.

4. Olisi kiva käydä kylässä, olisi niitä sellaisiakin tuttuja. Miten? Taksomatkat eivät riitä, en halua käyttää hyväkseni muiden alentuvaa hyväntahtoisuutta ja taas – entäs jos koivet eivät kestä tai minulla onkin niin huono olo, että en pysty olemaan edes pystyssä...

Helevetin kivaa tämä ns. elämä! Täällä sitä kökitään neljän seinän sisällä ja spontaanisti ei lähdetä minnekään, ei tod. Onneksi on kirjoja! En sano mitään muuta. Onneksi! 

Ylläolevan kirjoitin eilen illalla – tai oikeastaan yöllä – kun ei nukuttanut. Vieläkin on yö eli nukuin välissä vähän aikaa. Ei se mieli miksikään muutu. Annetaan tuonkin ylenannon olla. Ketuttaa sen verran taas, vaihteeksi, tämä oleminen täällä sidottuna neljän seinän sisään. Jos se olisi täysin vapaaehtoista, luultavasti tekisin niin kuitenkin. Mutta kun ei, asia onkin toinen. Paljon veemäisempi tunne, yllättäen.

Selkä alkaa olla myös kipeä, se johtuu liiasta makoilusta. Mutta kun on kipeä, pitää makoilla... aikamoinen noidankierre. Olkapäät ovat vähän paremmat, totta kai, kun ei tarvitse olla töissä. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, tätä vatkutusta. Jospa lopettaisin sen näiden ällöpyhien jälkeen tähän. Arkisin voi valittaa sitten arkisia asioita. Normiasioita, ikäänkuin. Joka tapauksessa, taksot on taas tilattava ja varastolle pungerretava huomisaamuna. Pari kuukautta töitä tarjolla ilman lomaa, onneksi osa ainakin hyvinkin rauhallisia päiviä, mikäli oikein muistan viime kesältä.

Ähh – tässä välissä kävin lähtemässä Pariisiin hyvässä seurassa sekä bussissa, kentällä että koneessa. Olipa mukava ja viihdykäs uni, sellaista ei koskaan tapahdu IRL. Siksi lopetankin tämän kirjoittamisen tältä erää tähän. Menen muistelemaan unta, josko sen saisi vielä jatkumaan – tai edes jonkun toisen vastaavan.

Päivän slogan: Elämä on unissa!

 

KISSIKENKÄT TARVITSEVAT LEPOA! 

KETUTUSTA, KIPUA, UNTA JA KUNNON LOUNAS

Ihan ensimmäiseksi näin pyhiksen kunniaksi jokunen sana muutamille henkilöille, prle, tana, letto!

1. Sinä, joka lähetit multimediaviestin puhelimeeni, et taatusti tiedä mitä teit! Puhelimeni on vuodelta kivi & keppi, lähes mallia kenttäpuhelin (Belgarion tietää). Niin että älä enää vaivaudu. En kyllä myöskään usko, että olet tuttavani. Kukaan heistä ei liene edes niiiiiiiiiiiin typerä!

2. Sinä armas naapurini siellä yläkerrassa, tiedän, kuka sinä et ole. En ole vielä selvittänyt henkilöllisyyttäsi, mutta teen sen aika pikaisesti. Prle, kanta-astuja kengät jalassa! Aina kun pääsen päikkäreille, se mekkala alkaa! Haloo, me asumme kerrostalossa, jossa äänet kuuluvat omituisista suunnista. Me asumme kaupungissa. Se ei tarkoita, että pitäisit korkokenkiä puoli päivää. Jollei sinulla sitten ole omituisia fetissejä – silloin voisimme toki keskustella niistä. Joten jätä tuo homma tai täällä alkaa tapahtua!

3. Te kaksi armasta naapuria, ylhäältä ja/tai alhaalta, jotka mielenosoituksellisesit mätkitte ikkunoita ja ovia kiinni, kun menen tupakalle tai käristelen mausteitani. Teidän käristämänne kuollut liha ja ns. makkara haisee minun nenääni äärimmäisen pahalle, joten sovitaanko niin, että minäkin alan osoittaa mieltäni samalla tavoin. Aina kun haistan kuollutta lihaa, katson kissiäni ja näen sen käristyvän. Johan tässä suutuu leudompikin Welhotar, prle! Sitäpaitsi, minun parvekkeeni on lasitettu, teidän ei ole. Prleen pihit savolaiset, lasittakaa ne – eipähän hajuhaittoja tule...

4. Sinä unihiekkakaveri, joka toisinaan käyt kylässä usein, joskus taas jätät käynnit väliin pitkäksi aikaa. Sovittaisiinko niin, että et toimittaisi päivittäin itkettäviä unia. Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että herään itkien eikä se sitten aivan heti lopukaan. Sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeet kuluvat kovin nopeasti loppuun tätä rataa, joten olisiko herrasmiessopimus paikallaan. Minä voisin vaikka lopettaa nukkumisen kokonaan?!

Ai että, eilinen päivä menikin melkein 12 h unien parissa, kaikkinensa. Mitä tosiaan paria itku-unta sitten tarjottiin. Nukuin aina kun voin, hienoa, niin se olisikin voitava tehdä. Varsinkin aamuisin, kun herään klo 2, olisin valmis menemään unille klo 4 jälkeen muutamaksi tunniksi, kun kipumömelöt alkavat vähän vaikuttaa. Mutta eihän se työaamuina käy, ei. Nyt käy, ziitos edes tästä vähästä ilosta.

Muuten ilo on ollut varsin kyseenalaista, säryt ovat roipeltaneet erittäin pahoiksi. Niin pahoiksi, että vahvinkaan lääkitys ei riitä niitä taltuttamaan. En tiedä, miten niitä edes kuvailisi. Kukaan ei kuitenkaan usko – kuin tylsällä veitsellä kitkutettaisiin hiljalleen nilkoissa, olkapäässä ja yläselässä. Puoli tuntia sain eilen armoa, sen aikaa kun nappi vaikutti täpöllä. Silloinkin vain, jos makasin hipohiljaa ja liikkumatta. Kuvitelkaa itse, en pystynyt eilen edes ulos viemään lehtiä. Eivät koivet ottaneet päällensä, toinen ei ollenkaan kipujen takia nimittäin. Pyydän vain, että kuvitelkaa itse!!!!

Naapurissa, seinän takana, pippaloi nuoriso ilman sen suurempia häverikkejä tai mellakointeja. Oikein esimerkkikelpoista toimintaa – no, sillä minikääpiöllä lienee osuutta asiaan. Muuten Malmilla on ollut hiljaisempaa kuin normipäivinä saati sitten normiviikonloppuina. Paitsi nuo mainitsemani numeroidut esimerkit, siis. Hörhöt ovat mukavia ja sosiaalisia veikkoja näiden inhokeiden seassa!

Mitä en eilen nukkunut tai lukenut, sen ajan söin hissukseen kunnon lounasta. Uusia kotomaisia perunoita, jokunen oikein sievä versio. Vihreitä papuja hiinä-ja-hiinä keitettynä, herkkua, vaatii tirauksen voita päällensä. Paistoin sen palasen siikaa silleensä valurautapannulla rapsakaksi ja sisältä juuri ja juuri kypsäksi, njam. Tein tzatzikia, jossa oli enemmän kurkkua ja muuta emmettä kuin juggaa. Lisäksi oli vielä loistavaa sinappisilliä. Piti vielä tehdä salaattia, mutta lautaselle ei enää mahtunut, joten se jäikin tälle päivälle. En minä olisi sitä jaksanut syödäkään. Tuolla sain jo ähkyn aikaiseksi eli eipä tarvinnut muuta enää syödä eilen. 

Vihanneksia ja muuta eloperäistä oli taas äärihalvalla putken tsioskissa, isoja pussukoita 1 juurolla, esim. isoja herkkareita, uusia tuoreita valkosipuleja, 4 isoa paprikaa, kilo tomangeja, pari kurkkua – mitäs muuta vielä... pari kerää salaattia ja kilo purjoa. No, kassillinen tavaraa lähti mukaan. On se vaan mukava, että tuokin puoti on olemassa ja näköjään pysyykin – hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Ainoa ongelma minulla on valita viikoksi kestävät tuotteet eli ostettava osa tomaateista raakoina, osa puolikypsinä ja kypsinä sekä vahdittava niitä... No, ei sekään ole ongelma, jos ei siitä ongelmaa tee. Tänään joka tapauksessa tarkoitus on vääntää sellainen reilumpi salaatti em. tarpeista ja sotkea mukaan jääneet uudet perunat sekä vähän juggaa kostukkeeksi, ehkä myös oviilit sopisivat mukaan. Hah, tiedossa on siis sammiollinen salaattia (ja kissireppanalle jotakin muuta herkkua, ai niin, oviilithan maistuvat Vinskille kyllä). Jälkkärinä meillä toimii aina vain tuo vaffa kaffe, eilen söin jopa kaksi palaa suklaata sen kanssa! Wau, miten juhlavaa juhannusta ,D

Lisäksi tänään voisi harjoittaa kipeää itseään esim. siivoamalla ainakin näkyvämmät pölykoiralaumat. Vinski on nyppinyt rintakarvojaan tupsukoiksi ja ne näkyvät valkoisina pallukoina. Juu, turkinvaihto on edelleen siis täpöllä menossa. Ei, mitään ongelmaa, sairautta tai hätää EI ole. Meillä tämä vaihto vain on tähän aikaan ja se tapahtuu juuri noin. Muut karvat kiehnätään ja siivotaan irti, ne jotka eivät lähde, käkitetään hampailla. Ja ei, Vinski ei muutoin revi turkkiaan tms. (Tämä selvitys noin varuilta, ettei joku taas ehdi esitellä jotain teorioitaan tms. Me voimme olosuhteisiin katsoen hyvin – Vinski erittäin hyvin taas minuun verrattuna!). Muuten harjoitan luku- ja makuu- sekä mahd. unisessioita aina kun siltä tuntuu. Oikea koipi muuten kettuilee jo nyt, heti aamusta, aivan täpöllä. Ei kestä alla, sellainen stanallinen kipu nimittäin on päällänsä.

Hah, mikä kesä? Missä? Onneksi lomaa on vasta elo-syyskuussa. Uskokaa pois, silloin on kivat kelit. Vaikka asialla ei olekaan minulle mitään merkitystä! No, hiukan harmittaa tuo, että chilit kasvavat kovin kituliaasti...

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrvinka, kameraden! No hei, mä sain sitt eile oikeetki fisuu maistaa. Tosi minin biitin, vähäks toi on pihi. No ei sitä kyll paljo ollukkaa. Ja sitt kävi viälä semmone häverikki, ett mä jotenki elin niinku mami ois duunis, ett goisin koko päivän. No toiha joutu herättelee munta syämää fisuu, hei, vähäks noloo. No mä goisin ja heräsin sitt, ku oli se aika, ku mami tulee orjaröist himaa. Siin sitt vaa oltii, maattii ja kaikkee. Kyll se jakso sentää mua paijattaa. Mutt hei, se ei pysty kunnoll kävelee enkä mä voi jeesii! Mun pitäis olla paaaljo isompi, semmone tiikerikissan kokone. Kasvaisinkoha mä, jos mä oikee koklaisin? Ja saisin aina heekkumuanaa, mamiiiiiiih – sä voisit ees koklaa sitä? Jooko? Aha, ett must ei tuu tiikerii syämälä. No ei sitte *möks*! No, heekkuu se lupas tänäänki taas, jotai ainaki ettii. Ku kert on viäl vapaat ja muut eikä mein tarvii tekee mitää, yhtää mitää. Saadaa vaa olla, mmmm. Sänky onkii ollu hyvin miähitetty eli ihan täynnä kaikkee tarpeellist taravaa. Ruakaa sinne ei saa viärä, mutt muute kaikkee; mami, mä, kasa tyynyi, kasa peittoi, kasa kirjoi, pari mun leluu, puhelin jossai ja semmost. Vaiks mitä toi puhelimell tekee, sill kukaa soita. Mäki puhun enemmä sen kans, nih kerta. Must ei oo tiätteks fotoi, toi ettii jotai sopivaa...

 

Kliffaa toistakii vapaapäivää kaikill!

-----------------------------------

Vincent, ainut elävä olento, joka välittää – edes jostakin.

Päivän slogan: Jos saan lepoa, saatan jatkaa peliä. Joidenkin mielestä tämä on ihan hyvä peli – minä en ole siitä lainkaan varma!

Päivän biisi: How Do You Sleep?

Luettua: Lee Child – Terässeinä, hmm, tuottelias kaveri tämä. Jeff Archer –tarina jälleen eikä sinänsä kehno ollenkanas. Toimintaa ja rajuja otteita, pahikset saavat kyytiä ja Jeff jatkaa matkaansa. Huomattakoon, että Child ymppää salavihkaa mukaan myös asioita, joissa jenkkilälle annetaan vähän kyytiä muutamista asioista ja tämä onkin pantu ilolla merkille, salavihkaa kylläkin. Enempi äijäkirja, joten en osaa sanoa, tajuavatko äijät tämän muilutuksen ajatuksiinsa ,D Juu, ihan kelpoista ei-merkittävää luettavaa, joka ei ehkä toiste tänne eksy, mutta kertalukemisena kyllä toimii. Charles Bukowski – Tarinoita tavallisesta hulluudesta, aikaisemmin suomentamattomia novelleja. Toimivat kuin tauti, minä kun satun pitämään Bukowskista. Teemat entiset; viina, naiset, laukkakilpailut, kirjoittaminen ja esiintyminen. Suositeltavaa kaikille, erityisesti vanhasta, likaisesta miehestä pitäville. Itse kirjasta vielä, yllättäen painettu Tallinnassa eikä sentään Kiinassa – ilolla pannaan tämäkin merkille. Welhotar pitää ja hankkii itsellensä, jos vain löytää jostakin! Tuula Salonen – Elämä laineillaan kuljettaa, no just, pitihän se vahingossa temmata se uskiskirjakin mukaan. Tavallista perhe-elämää uskishengessä eli jesse maksaa vaikka sähkölaskut pyydettäessä. En jaksa lukea näitä yhden asian tuputuksia, en sitten millään. Jos sillä olisi merkitystä juonen kannalta, ehkä, mutta tässä se nyt vaan on niin esillä kuin olla ja voi, vielä helluntalaishengessä. Välttäkää ja kavahtakaa, ottakaa tumput käteenne, jos tarvitaan. Näissä opuksissa olisi hyvä olla jokin tarra... en nyt viitsi kertoa, minkälainen! Kannetaan ulos varovasti kihveliä apuna käyttäen eikä tuoda toista kertaa sisälle.

 KISSIKENKÄT PYSYVÄT TAATUSTI KOTONA!

ANTAA SATAA SINNE PÖPELIKKÖIHIN *muahahahaah*

Aha, nyt on siis se kuulu juhannusaatto. Pitäisi ilmeisesti juhliman ja muuta. Duoda, duoda, ei taida tulla Welhottarelassa kyseeseen. Meillä kun ei tätäkään juhlita, ei! Minä aion syödä kohtuuhyvin ja makoilla kissin vieressä sekä lukea uusia opuksiani. Juu, juu, olen erilainen muori! Ei, minä en ole lähdössä mihinkään, ei ole kutsuttu eikä näemmä kutsuta. Jos joku pyytäisi jonnekin Turun saaristoon, känkeäisin itseni sinne vaikka väkisin – en muualle, nih. Että nyt ollaan sitten Malmilla ja katsellaan hiljaisuutta.

Varastolla tehtiin eilinen aamupäivä töitä täpöllä, korjattiin, pinottiin jne. Onnistuin ilmeisesti horjuttamaan erään herran itsetuntoa, kun kerroin korjanneeni hänen kirotusvihreänsä etusivulta ja herjana heitin, että kyllä tuolla koulutuksella pitäisi sentään osata. No, kostohan tuli välittömästi eli sama etusivu uusiks ja pumagat (n.20 kpl, yli 40 sivua) uudelleen käsittelyyn... voi rähmä! Herkkätunteisia nuo jotkut. Iltapäivän P-P:n miitti olikin oikeastaan lähinnä ilmoitusasia – P-P jää joksikin aikaa nykyiseen asemapaikkaansa ja meille tulee Uusi Pomo. Väliaikaiseksi valittu U-P tuskin pystyy tointa hoitamaan ja muita halukkaita ei liene. Tod.näk. hra M. hakee ja hänet valitaan. En olisi pahoillani, jos näin kävisi. Niin, P-P tarjosi hyvää kuoharia sekä loistavaa sitruuna-rahka-valkosuklaa –kakkua. Njam, tuo kakku oli sellaista vähän kepeämpää mallia eli välissä oli (makumuistelon mukaan) rahkaa, jossa oli vähäsen kermaa seassa piristettynä kunnolla sitruunalla, siis kerrosten välissä. Päällä oli samaa tavaraa ohuelti leviteltynä ja kakku oli simppelisti koristeltu höylätyllä valkosuklaalla – että osasikin olla raikasta ja hyvää! En hirveästi täyttäreistä välitä, mutta tämä oli aivan ehdotonta ;D Töitä jäi pöydälle odottamaan runsaasti. No, maanantaina sitten, pirteänä ja terhakkana (ai minä siis...)!

Taksokin tuli ajallansa, ulkomaalaisvahvistus, joka ei uskonut että en ole menossa Prismaan enkä Novaan ostoksille vaan Malmitalolle kirjastoon. Huoh, asian selittämiseen meni aikansa ja sain jostakin syystä kuskin taas myrtsiksi. Lisäksi hyyppä luki lehteä (!) kaikissa punaisissa valoissa ja välllä ajaessakin, vyöttelin vain turpavyötä paremmin kiinni ja luin omaa matkakirjaani. Aika huolimattomia, nämä eräät vahvistukset. Pelottikin jo vähäsen, ei ollut ruuhkaa, ei harmia eli aivan aikataulun mukaan ehdin kirjastolle ja rehvasin Belgarionin. Varauksia oli kymmenkunta, ne nopeasti kassiin ja menoksi. Ziitosta taas kirjastolle – eivät he jätä minua pulaan, minä luotan heihin! 

Epäilin, että kaupoissa olisi jo/vielä jonoa, mutta ei sen ihmeempiä. Ilmeisesti suurin ähellys oli jo ehtinyt lähteä tai käy muualla isoissa kauppahelveteissä. Meillä oli suorastaan rauhallista. Ostin pakollisia muonia vähän yli viikoksi, kilotolkulla vihanneksia sekä siikaa herkuksi itselle, ihan vähän vaan. Kissikin sai omat taravansa ja muonansa, tosin jouduin säntäämään toiseen puotiin uudestaan, kun Liiteristä olivat raksut loppu juuri silloin eikä ollut aikaa odotella. Ei siis sen kummempaa hässäkkää kaupoissa eikä muutakaan. Perushörhöt olivat tavanomaiseen tapaansa liikkeellä, jokunen vieraileva tähtikin näkyi joukossa. Jokusen tuttavankin ohimennen rehvasin. Olisi se mukava käydä tuossa keskustassa joskus kesällä muulloinkin kuin asia-asioiden perässä. Näkisi vanhoja tuttuja ja silleensä.... mutta kun ei niin ei. Koipeni alkoivat eilen taas juilia aivan saamaristi töiden, kirjasto- ja kauppakävelyjen jälkeen nimittäin. Ei näillä kävellä edes torskalle asti, ei. Aamulla tuskin kävelin edes kylppäriin, prle. No, mömelöt auttavat vähäsen, samoi lepuutus ja kyllä tämä tästä, kai. 

Belgarion sai iltapalaksi savulohipasteijoita ja murukirsikkapiirakkaa sekä jömmasuklaata. Mukaan pakkasin sambal oeleekia (kas, se oli loppunut ,D), juustochilikastiketta (sitä dippiä siis, me emme kyllä dippaa sitä vaan syömme muutoin) sekä loput jömmasuklaat. Lisäksi tyrkkäsin pojalle pienen juhannusstipendin, kun lomarahatkin näyttävät tulleen tilille ;D Kerroin myös palkankorotuksesta ja hänkin totesi, että meillä on sitten varaa ostaa tofuakin useammin ja ostaa kissille mjunuaisia eli käyttöönhän se menee. Realistinen mies, tuo Belgarion. Kesälipastohommat pyörivät kuumimmillaan ja koodausta jatkuu yötä-päivää, kiirettä pitää. Lomaa jää vain vähän. Näiden kurssien jälkeen on vähän vapaata, sitten ennen Lipaston oikeaa alkua on vielä pari ylimääräistä kurssia... Eipä tuossa olisi töihin ehtinytkään, jos niitä olisi tyrkylle asti ollut. Minä nimittäin kehitin hänelle jo parikin ”pikkuhommaa” nuille oikeille vapaapäiville *kiero, kavala virn*. 

On täällä nyt mukavan hiljaista ja varmaan vielä hiljaisempaa tulee! Uskon, että osa häipyy vielä tänään sinne minne kuuluukin eli jonnekin pöpelikköön – rauha maassa ja Malmilla.

 ----------------------------------------

 

Purrrrrrvinka, kissinkat! No nii, hei on toi Poika sitt ihana. En mä useen noin sano, mutt ku se on. Mami tuli kaupast vast Pojan jälkee ja poika toi mulle kaikkii ruakapussukoi, kaakkei, purui – ihan kaikkee nyt on mulla, tiätteks. Mami ei sitt ostanu sitä jädee, mutt se selitti sen kyll hyvin. Ett sen pitää löytää semmone joku piäni vaihtoehto eikä se ehtiny nyt just ettii. En mä nyt sen perää niin hirveesti oo. Mull on pakkasess jömmas heekkui ja taas tuli uusii muanii kokeiltavaks. Mä oon ihan tyytyväinen ja mä sain olla taas Pojan viakus, mmm. Ja sain maistaaki sitt semmost uutta kanajudekaa, ku oli ihan hirrrrrrrrmuheekkuu, söin kaikki meinaa. Nyt orja anto jotai lohta, ei oo nii hyvää. En tykkää, vaiks lohi on muute hyvää. Hmph. No, tuall on vaiks mitä koklattavaa viälä. Jännä viikko taas tulee >o< Muute en oo tehny mitää, lötköti vaa eilen illall mami viakus. Nii ja hei, näitteks te tän? Siis mä en tajuu kuin kissin voi postittaa =O Tääll Suamess se ei kyll ois selvinny henkis, sano mami... Nii mami, se kyll tipahti tosi noppaa ja heräs uuvestaa sitt paaaaaljo myähemmi. Se on taas vissii vähä väsy ja kipee, mutt mä annan vähä kissiviärihoitoo nii ni taatust tulee parempi olo! Mä en tiärä, onks must enää fotoi. Orja ettii, jos ei, se valkkaa jostai sopivan.

Kliffaa Jussii kaikill kissinkoill ja orjill – pitäkää kivaa, hei!

------------------------------------

Vincent, vai kissivierihoitoa taas tarjolla, hmmm... parempi seura, parempi mieli =D

Päivän slogan: Juhannus – amatöörien juhla, ei kannata!

Päivän biisi: Kaiken pitäis muuttuu

Luettua: Mary Higgins Clark – Missä olet nyt? Mack on kadonnut 10 v. sitten, mutta soittaa aina kotiin äitienpäivänä. Sisko on kuitenkin epäilevä ja huolissaan ja alkaa etsiä Mackia. Samalla selviää, että tänä aikana on kadonnut muutama nuori nainen lähistöllä. Jotain outoa on tekeillä ja poliisi epäilee kadonnutta Mackia.... Tiivis, monimutkainen sotku, joka alkoi poikien asuessa yhdessä opiskeluaikana. Tarinaan liittyy paljon sivujuonteita ja psykopatiaa, kirjaimellisestikin. Juttu selviää erikoisella tavalla ja lopputulema on tietysti yllätys kaikille. Kelpoisaa luettavaa, mutta miksi Clarkin pitää aina loppusanoissaan kertoa, miten kaikki menee nyt hyvin jne. Eli suosittelen Clarkin kavereille ja muillekin, tästä lisää myöhemmin toisaalla.

 

KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT SATEELTA JA PAASHAKELILTÄ! 

 

VÄSYNEENÄ NUKAHTANUT JA MUUTA OUTOA

Sen siitä saa, kun nukahtaa väsyneenä! Nimittäin jos nukahtaa ensimmäisen kerran jo heti kotoon tultuaan, nousee ja yrittää sitten oikeasti nukkua kunnon unet perään. Ei, se ei onnistu, ainakaan minulla. Harmittaa, ketuttaa jne. Olin niin väsy, että tosiaan sammahdin suoraan kotiin tultua. Heräsin ehkä tunnin päästä – miten vaikeaa oli jaksaa tehdä pakolliset iltahommat. Ja nukkumisyritys oli lähinnä säälittävää; horrostelin ja heräilin, kävin tupakalla, kunnes ennen puoltayötä sain unta. Ei hyvä, pitäisi vaan sinnitellä mieluummin väsyneenä. Ainakin meikäläisen siis. No, nyt on kolme vapaata aamua, saa mennä uudesta nukkumaan ja siitä tämä kovasti tykkää! Uusiounet ovat ihan parasta, niin ja kunnon päikkärit. Oikeat päikkärit ruuan jäkeen ja keskellä päivää, mmmm.

Varastolla edelleen lieviä katastrofin aineksia. Pari hyyppää jäi eilen lomille, joten tekemistä riitti. Varsinkin kun toinen mähläili omiaan ja jouduin sitten korjaamaan niitä tuotoksia vielä toisen kerran omiin nimiini. Lisäksi tuli ankea pino, onneksi osan siitä voi jättää ensi viikolle. Hankala juttu muutenkin, mutta kyllä se siitä selviää, kun saa rauhassa tehdä. Odotan nimittäin, että ensi viikko olisi jo lievästi rauhallisempi. Tänään P-P tulee pitämään sen miittinsä, just ja ihan kiva. Onneksi hänellä ei ole tapana istuttaa porukoita pitkään asioiden ääressä, se hyvä puoli miehessä on. Asiat asioina ja näin, jokainen painukoon sitten omiin hommiinsa.

Eiliselle oli myös muutoin lieviä myrskyisiä tapahtumia, kun eräs leidi keksi pyörän uudelleen ;D Eli asioista ei-lainkaan-perillä-oleva leidi esitteli meille parille sekretaarille tupakkahuoneessa, miten HÄN on keksinyt uuden tavan tehdä erään asian. No tuota, tapa on tiedossa, toki, jokainen erinäisiä ohjelmia käyttänyt osaa nämä kikkakakkoset ja kukin käyttää niitä tavallansa. Mutta tämä leidi, hän halusi, että kaikki alkavat tehdä juuri näin (eihän se prle näy lopputulemassa eikä missään muuallakaan!) ja aikoi ohjeistaa siitä muitakin. Yritin nätisti selittää, että sen voi tehdä myös näin ja tuollakin tavalla ja vielä muutenkin. Ei, ei mennyt perille. Jo kovin vihaisena hän oli sitä mieltä, että meillä on kovasti tuota muutosvastarintaa emmekä me halua oppia HÄNELTÄ yhtään mitään. Mainittakoon, että ao. leidi ei tee juuri näitä töitä ammatikseen, ei myöskään hallitse ohjelmia ja koneen käyttöäkään mitenkään erityisen hyvin. Kun hän poistui murputtaen paikalta, röhähdimme kikattelemaan.... ei siinä voinut mitään! Isopalkkainen virkanainen, joka tosiaan keksi erään tavan tehdä erään asian eräässä ohjelmassa siten kuin joku sen tekeekin, itse en. No, huippu on tietysti se, että olemme vaihtamassa ohjelmia ja syksyllä käytössä onkin jo toiset pohjat ,D Dharmaa suoraan Varaston hektisistä uumenista!

Jahas, se olisi sitten tänään kauppa- ja kirjastokeikka, Belgarion lupasi tulla avustamaan, kiltti hän. Olisin aika kuusessa muutoin! On ostettava muonaa yli viikoksi, muistettava myös kissiä ja jotakin herkkuakin saisi mieluusti olla. Belgarionille lupasin kunnon iltapalan – mistäkähän minä sen nyt keksin... No, jotakin piirakkaa tai pasteijoita voin äkkiä tekaista ainakin. Niin että, minä lähden nyt Varastolle iso kassi täynnä kirjoja, josta kuljetus kirjastolle iltapäivällä ja rehvaan Belgarionin siellä. Sitten vain pikahyppyä kaikki hankinnat ja kotiin! Pelottaa ensinnäkin, onko jo tuohon aikaan ruuhkaa ja miten sen voisi välttää. Lisäksi inhottaa ja pelottaa kauppojen jonot! Ne suorastaan öklöttävät vielä enemmän, mutta pakko nyt vaan on kestää. Lupasin myös, että en teetä Belgarionilla ainakaan tänään (!) mitään outoa ja kummallista. Hänellä oli eilen vielä yksi tentti, ensi viikolla pitäisi jättää työnäyte ja yhden ohjelmankin pitäisi olla valmis loppukuusta. Kiirettä pitää, kesäopiskelijallakin.

Koivet olivat eilen vielä niin sökönä, että käveleminen oli melkoista tushkaa ja kipua. Horjahtelin ja hissuttelin pitkin Varaston käytäviä... Nyt on jo vähän parempi, lepuutus auttaa. No, tuo iltapäiväkeikka ei taas tee hyvää niillekään. Onneksi, onneksi on vapaata! Onneksi ei ole pakko lähteä minnekään! Onneksi!

Ulkona on muuten niin kylmä, että voisi kohta kuvitella vaikka satelevan räntää, hrrrrrrrrr.

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kavrut! No nii, no mä oon nyt kavruu mamin kaa. Ku kerta noi lupas tulla joskus käymää ja mun, siis hei mun, viaraiks. Nii mä ainaskii sen nyt ymmärrän! Ett orja voi pitää sitt nassusa ummessa, jos mä sovin jotai. Eilenkää tullu viäl kunno muanaa. Nyt se menee Pojan kans kaupoill, mä tsiigasin, ett listall tuli mun muanat – kyll ne tuli. Ja kaikkee muutaki mulle. Ja sitt mä haluun heekkui kans, jos kert muutki meinaa jotai heekkui syädä ku on joku pyhä vissii. Meill niist ei piitata, me vaa ollaa. Joku kysy tost fotost, ett mitä mä eile siin liposin. No, orja huiji kissikaakeill mut kuvattavaks. On se kiaro! Täss on toinenkii foto, siinäkii mä oon saanu kissikaakki ennenko mä suastuin olee tossa. Siin on ne uudet tualit sisäll ja mä kiahnaa siihe tyytyväisen. Kliffaa ku on paljo uusi juttui, mitä voi haistella ja kiahnata omat haisusa niihi. Muute mä oon ollu mun miälest ainakii oikee kilti ja sillee. Ett ei pitäis olla mitää sanomist... eihä (pelkään taas pahinta, toim.huom.)? Nii ett mä jään odottaa ku noi tulee kaupast ja täss alla on se foto >o<

 

Kliffaa mone päivä vapaat kaikill!

----------------------------------------

Vincent, herkkuja on tulossa myös kissalle.

Päivän slogan: Vapaa? Vapaa ei voi olla yksikään ihminen, jolla on omaisuutta, sukulaisia tai huolehdittavaa....

Päivän biisi: Pyydä mahdotonta

Luettua: David Benioff - Varkaiden kaupunki, melkomoinen, kylmäävä tarina sodan aikaisesta Leningradista sekä kaverusten matkasta etsimään kananmunia linjojen takaa. Hyytäviä yksityiskohtia, mutta samalla myös myötäelämisen kykyä. Welhotar suosittelee, jännäri ja kertomus sodan ajalta. Aika hyvä sellainen tällä kertaa, kannattaa tempaista mukaan, jos edestään löytää. Timo Surkka – Paha tulee parvissa, 14 outoa tarinaa. Turbatorilta taas koottuja novelleja, joista osa on julkaistu aikaisemmin muuallakin. Ei paha ollenkanas, kivoja vekkuleita ja vähemmän miellyttäviä ylläreitä löytyy näistäkin. Hiukan epätasaista jälkeä ja - tuota - taas olisi vähän asiaa oikoluvusta ja painotekniikasta, zorgen vaan! Voipi olla, että tästä muualla myöhemmin. Outojen tarinoiden, kotimaisen scifin ja kauhun kavereille.

 

KISSIKENKÄT KESTÄVÄT MYÖS VIILEÄÄ! 

KIERÄYTYSTÄ, VARASTOHOMMIA JA KATKERO KISSI

Juuei, en minä taida olla ihan terve! Heräsin särkyihin tuossa klo 2 jälkeen, enkä saanut unta. Kissi nukkui ja yritin maata väkisin *huoh*, en siis kissaa kuitenkaan (selvennys tässä lokissa on aina paikallaan!). Ei auttanut, pakkohan se oli repiä itsensä ylös. Ja mömelöiden kanssahan pitää aina tarjota itselleen jotakin, joten aamukaffethan ne piti riipaista. Kirottua – tämä tietää vain sitä, että olen iltapäivällä jo ihan väsy (no, olisin minä muutenkin, se mistään tunnista ole kiinni). Vielä kaksi työpäivää ja sitten rauhaa, hiljaisuutta jne.

Onneksi Varastolla on ymmärretty asiat niin, että em. rauhasta ei voi nauttia kunnolla, jos ei sitä ennen jotenkin kiusaa itseään ja muita. Eli edelleen mennään matalalentoa. Huippua on se, että P-P pitää miitin torjantaina klo 13. Just joo, ettei parempaa aikaa löytänyt? Se tekee sen tahallaan, muiden kiusaksi. Minä tiedän sen. Jos itse saa järjestellä asiansa kuten huvittaa, on sitten kiva nakitella juttuja meidän muiden estoiksi. Ettei nyt vaan pääsisi lähtemään vaikka aikaisemmin töistä – kerrankin. Prletto! No, minä lähden klo 14.43 takson matkaan kuitenkin. Aikomus on vain ehtiä kirjastoon ja kauppaan ennen sulkemisaikaa, ei muuta... 

Eilen oli Welhottarelassakin hieman hässäkkää. Toveritar tuli joukkoineen jelppimään, loputkin Kummisedän jäämistöä (ja osa omaa vanhaani) lähti kieräytykseen. Tytär oli tyytyväinen, he olivat nyt viimeistä kertaa tyhjäämässä asuntoa ja kaikki lähti, sano. Minä jätin Kummisedän rippisormuksen, joka kulkeutui aikanaan minulle W:n kautta, annettavaksi Pikku-E:lle, kun hän vanhenee. Että olisi ikäänkuin sukusormus ,D Hullua, mutta niin on minullakin tuo W:n jälkeensä jättämä möhkäle, jota käytän ja joka jää aikanaan Belgarionille ja sitten hänen vanhimmalle lapselleen jne. Niin asiasta kuudenteen, että kiitos sinne vaan avituksesta *huitoo reippaasti*, oli kiva tavata! Sain koko hommasta kai jonkinlaisen adrenaliinipiikin, en saanut kunnolla unta illalla. Puuhastelin vielä yhtä jos toistakin kotona, vein roskatkin ihan itse *taputuksia, hurraa-huutoja*, tiskasin ja muuta pientä. Koivet elävätkin taas sitten omaa elämäänsä. Ei sitä paljon tarvitse tehdä, että ne ottavat pahakseen. Lisäksi päätä särkee, joka on vähän outoa. Ei yleensä. Ei edes rapulassa. Ei.

No, ei tässä mikään auta. Varastolle se on vain pungerrettava taas itsensä, kohtuuvarovasti kuitenkin. Tiedän, että siellä on taas jotakin kivaa ylläriä odottamassa heti aamusta. Minä kyllä olenkin silloin parhaassa iskussa, iskurityöläinen, oikea stahanovilainen, nähkääs ,D Puolen päivän jälkeen alan kyttäillä kelloa, josko voisi pikapuoliin lähteä tai ainakin alkaa kerätä tavaroitaan kokoon... Äh, minä tänään minnekään Pazilan kirjastoon taida jaksaa. Varauksia näyttääkin yllättäen olevan HelMetissä aika kivasti tulossa. Lisäksi kustantaja taas muisti, ziitosta vaan, yhdellä uutuudella. Niillä pärjäään ainakin nuo kolme päivää.

Ulkona on viileää! Mutta, kiitos eilisten joukkojen, parvekkeella on tilaa jopa istua rauhassa. Vaatii vielä vähän hienosäätöä, niin jo on kelpoinen (lue -> Belgarionille hommia tulossa). Kovin on hiljaista ja rauhallista, tosin kellokin on vasta vähän yli 3.

----------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Siis tota, mä oon nyt kauheen loukkaantunu. Siks mä tolle viittiny edes märistä. Siis meill tulee väkee ja mä haluun näkee kaikki, nii ni mitä tekee orja? Sulkee mut arestii hei kylppärii. Nii ett mä en näkeny ketää, kukaa ei näkeny mua enkä mä saanu kehuja. Mä oon nyt kyll tooosi katkero! Nih kerta. Mä tiän, ett kaikk ihmiset haluis näkee mut, tiäteskii ne haluis. Nii ni laitetaa tollee piiloo. No okei, ovet oli auki, joo – mä tiädän. Mä oisin voinu lähtee hanee, senki mä tiädän. Mutt silti tää on hirmusen epist ja ihan selväst tää asia pitäs viädä kissisuojeluasiamiähell käsiteltäväks. Tai sitt Eeuuhu, ett sais jonkunmoise tirektiivi siit, mitä tehdää tämmösis tapauksiss. Mä voisin olla niinku ennakkotapaus. Jos kerta siälä on ihmisoikeustuamioistuin, nii ni kai ne kissiasioitkii hoitaa. Hoitaa ne paljo turhempiiki juttui! En saanu ees heekkui enkä mitää. Kaakeill toi sitt illall yritti mua hyvitellä. No oltii me loppuillast jo ihan kavrui, mutt oon mä silti vähä viäläkii katkero. Ja ainaskii yks niist ihmisist on semmone, ku mä oon tavannu ennenki. Nii ett ei ollu reiluu, eihä?! Kummiskii toi ehti ottaa must kuvei... kyll mä oon viahko >o<

 

Kliffaa keskimäist viiko päivää!

-------------------------------------------

Vincent, aresti oli vain karkaamisen takia, tsorgen poju!

Päivän slogan: Katkera ja kateellinen saa olla, mutta ei ilkeämielisesti!

Päivän biisi: Uusi sihteeri

Luettua: Caroline Graham – Marionetin kuolema, uudellenluennassa tämäkin. Sellaista perinteisempää dekkaria, kivoilla mausteilla kylläkin eli ihan luettavaa tavaraa. Mitä tapahtuukaaan harrastajateatterin ensi-illassa ja kuka on syyllinen? Kiemuroita ihmissuhteissa ja muuta mukavaa. Kesädekkariksi aivan kelpoisa.

 

KISSIKENKÄT PIRISTÄVÄT KIPEITÄ KOIPIA? 

NIIN NE PÄIVÄT VAIN VIERIVÄT *MUAHAHAHAAH*

Arvasinhan minä sen eilen – susiväsyhän siitä tuli! Melkoisen lennokas työpäivä, karkasin kesken, takso ilmoitteli tuloansa. Sitten tulikin ilmo, että taksoja ei ole =o Tuli kiva normitakso, isäntä itse puikoissa, joten keskustelu sitten sivusikin taksoasioita monelta kantilta. Heh, tiedättekö miksi normitaksot eivät mieluusti vastaa invakutsuun? Kun kutsussa ei näy, onko henkilöllä apuvälineitä (pyörätuoli, rolleri, tms.) tai vaatiiko erityiskohtelua kuten osa käyttäjistä jne. Toisaalta jotkut taas ajavat mielellään keikan kuin keikan, Pazilasta Malmille normihinta on 20 – 25 juuroa riippuen siitä, mikä on lähtötaksa. Ei siinä ainakaan normitakso häviä, kun minut ottaa kyytiinsä! Sanoin tosin, että voi joskus olla kärttyinen akka kyydissä... kuski naureskeli, että sehän on vain poikasille hyvää harjoittelua ,D Niin, kotona sitten olin itkuväsy. Väkisin laitoin vihanneshässäkän evääksi, söin salaatinloput ja makoilemaan. Juili ja särki pahimman jälkeen. Unikin oli tulossa. Nukahdin hetkeksi ja heräsin taas omaan itkuuni, ei kiva eikä mukava. Sitten vain hammaspyykille ja nappia nassuun sekä goisimaan oikeasti.

On sellainen olo, että Pazilan kirjasto jää tänään väliin. Josko huomenna, jos olisi parempi päivä. Tänään pari hyyppää on taas jäämässä lomalle ja se tarkoittaa jatkuvaa hässäköintiä. Sentään jotakin mukavaakin, tuli loppupäätös henk.koht. lisistä, joista keskusteltiin maaliskuussa – juu, ei Varastolla ole mikään kiire näiden asioiden kanssa. Welhottarelle napsahti vajaat 400 juuroa henk.koht. palkanlisää maaliskuusta lähtien takautuvasti kuukaudessa. Vähänkö ihmettelin! Mihin minä oikein joudun tämän varallisuuteni kanssa? Hunningolle ja rappiolle! Nyt voisi harkita sen sängyn ostamista.... Kyllä minä sen lisän mielestäni olen ansainnutkin, pöydälläni eivät pinot kasaannu eivätkä kirotusvihreät juhli. Lisäksi teen melkein kaikille mieluusti hommia. Nyt vaan on se vuoden pahin aika – toinen paha on vuoden vaihteessa, samoista syistä eli pöydät puhtaaksi. No, kiva tuo on kuitenkin! Ei tällä asialla voi oikein Varastolla kehuskella, ei näytä olevan tapana. Kukaan ei taida tietää toistensa palkkoja, peruspalkan toki, mutta kaikkine lisineen siis. Hmph, työnantajan tarkoituskin?

VR:n lakko ei näkynyt eilen oikein mitenkään, ei edes työkavereiden mielestä. Kaikki olivat päässeet busseilla töihin, ehkä vähän vaivalloisemmin, mutta kuitenkin. Oli oudon näköistä katsoa Pazilan typötyhjää asemaa. Harmi, kun ei ollut kaameraa mukana. Muistin sen vasta mennessä, olin jo tunkemassa sitä nimittäin kassiin muistakin syistä. Tähän liittyen vielä, kyllä minä olisin solidaarinen lakkoilijoille, vaikka joutuisin siitä itsekin kärsimään eli kulkisin junalla (niinhän tekisin, jos pystyisin). On vain asioita, joihin on otettava kantaa ja tämä on mm. yksi niistä.

Jahas, tänään on sitten muutakin ohjelmaa. Toverittaren pitäisi hakea jotakin täältäpäin. Samoin Kummisedän tytär pitäisi tavata tänään – minulla on hänelle jotakin, jonka muistin vasta tuossa jokin aika sitten. Ovat tänään vielä tulossa tyhjentämään asuntoa lopullisesti ennen remonttia. Juu, kämppä maalataan ja lattiat uusitaan osittain. Työ laskutetaan tietysti tytöiltä ja varmasti viimoisen päälle, kieroa ja kavalaa. Siellä on nimittäin aivan siistiä, mitä nyt makuuhuoneeseen on pakko uusia lattia. Sieltä lähti puoli lattiaa kropan mukana tutkimuksiin (ja vähän muistakin syistä). Uusi omistaja on jo olemassa ja odottaa kiihkeästi muuttoa. Jos se ihminen on kovin epämiellyttävä, tiedän kyllä mitä kertoa hänelle.... Juu, olen ikävä ihminen!

Tämä ikävä ihminen on myös saamassa jonkinlaisen kesälunssan. Sen siitä saa, kun kelit vaihtelevat näinkin vekkulisti eli 20 astetta vaihtelua parin päivän sisällä. Toivottavasti tämä ei tästä pahenisi... ei ole kiva olla enää vielä kipeämpi kuin normaalisti. Taidankin käydä partsilla friskaantumassa *virn*. Edelleen viileää ja pimeää, kuin Welhottaren mielentila.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Juu ei oo kivaa, ku mäkää en voi goisii partsill. Siäl on galsa, hei. Eilenkii menin mun koritualii, mun pehmukkeell ja meinasin ottaa tirsat. Ei tiätteks tullu mitää, varpuleit alko palelee ja siäl oli kosteet. Tuukki menee pahaks! En tykkää, vähä sais olla semmone kissill sopivampi keli, aurinkoo ja lämpöö – mä tykkään semmosest. Voin goisii siäl tuntikaupall, ku suulis oikee näyttäytyy ja tuukki on länpöne ja kaikkee. Nyt sitt ei. Eikä toi voinu eilenkää hakee heekkui esill. Sain tiätteks semmost pussimuanaa, ku ei maistunu mulle yhtää. Jotai fisuu se oli, yleesä noi on kaikki maistunu, tää ei. Mami vaihtaa sen koht, eiks vaihdakki? Joo, se lupas. Jotai ankaa tai pupuu tai semmost. Mä tiän, se osti mulle semmoset paketit, jotai metsästäjä heekkuylläreit ja kaikkee *kollivirn*. Nimet oli hyvei, mutt pussit samoi mitä ne myy muuteskii. Mami vaa sano, ett ku ne on tollee paketiss, nii ni pusseiss ei oo kuvei ja ne on vähä halvempii. Ai ett mä saan vaa halpismuanaa? No ei vaiskaa, kuha se ain kokeilee mulle erilaisii muanii. Toisaalt, mä sain nii hirmuse hyvii heekkui viikoloppun, ett niitte jälkee kaikki muut muanat on iha niinku aut. Tiätteks, ei mikää voita kunno mjunuaisii tai fisuu – niinku naturell. Löytysköhä tualt viäl mun fotoi, mä luulen ett löytyy. Jos ei, orja ettii jotai muuta sitte.

 

Kliffaa päivää taas kaikill – hei, nyt on jo tiistai!

------------------------------------

Vincent, kiitos muistutuksesta. Enhän minä muuten päiviä muistaisi...

Päivän slogan: Minä varoitan; nyt minä menen, mutta kohta minä taas tulen!

Päivän biisi: Norjalainen villapaita

Luettua: Kate Mosse – Labyrintti, uudelleenluennassa tämäkin, kun ei muuta viime viikolla löytynyt. Kehnoa Tavinskin jäljittelyä, ei oikein edes historiallisesti kiinnostavaa. Mutta jotakin matkalukemista täytyy olla. Kirjaa suosittelen Tavinski-faneille, en tod. muille...

 

TAAS TÄÄ LÄHTEE KISSIKENKINEEN... 

WELHOTAR EI LAKKOILE, PUNKEAA VARASTOLLE VAAN...

On synkkä ja myrskyinen yö – kesäyö kuitenkin. Nyt ilma vasta alkaa olla raikas, juu, kun pitäisi punkea itsensä Varastolle. Triffidi-peikonlehti roikkuu niskassa ja kissa märisee, on kovin kotoista. Muutenkin on, kello tuli juuri äsken 2. Heräsin siis siihen, että sattui taas niin, että en saanut enää nukuttua. Oli vain pakko nousta. Paikoillaan makoilu sängyssä ei onnistu, särky vain jatkuu ja kissikin sen huomaa, jolloin alkaa mieletön märinä. Niin että ylös vaan. Tiedän, olen illalla taas susiväsy tämänkin takia. Ei vaan voi mitään!

Jahas, VR on tänään lakossa. Olkaa solidaarisia, tutustukaa tilanteeseen älkääkä hermoilko! Ennakoin tilanteen ja varasin taksot aikaisemmaksi tänään. Minä kun en usko siihen, että ihmiset viitsivät käyttää julkimoita eli vaihtaa busseihin. Mielettömän moni käyttää nimittäin lähijunia työmatkallaan. Tänään net sitten kiipeävät jokainen omaan peltikotteroonsa ja menevät sitten autolla töihin – yksin. Kerroin työkaverille, miten aikoinaan bussilakon aikaan järjestimme edellisellä työpaikalla kartoituksen, missä kukin asui ja sitten sovimme erilaisista kimppakyydeistä. Yksi kaveri oli poissa yhden päivän, kaikki muut saatiin ajoissa töihin ,b Tämä ihmetteli ja aikoi soittaa työkaverille, joka asuu melko lähellä, josko pääsisi kyydissä. Lämpimästi suosittelin, varsinkin kun tämä päivä menisi muutoin omaksi lomaksi... Siksi tuo taksokin aikaisemmin, toivottavasti ei joudu älyttömään ruuhkaan. Onneksi on matkaluettavaa!

Eilinen meni sitten aamulla pölyjä hink... okei, siis lapioidessa. Oli hommaa, kestikin jokusen tunnin. Moppasin kursorisesti myös lattiat. Lopun päivää päikkäröin aina kun vähänkään siltä tuntuisi, että edes 15 min unta irtoaisi. Irtosihan se, aika monta kertaa. En jaksanut enää edes laskea. Nukuin ja luin vuorotellen. Jossain välissä tein kesäkurmitsamössöä evääksi. Toisessa välissä söin donarisaladoa. Ainakin parissa välissä keittelin vaffat kaffet. Muuten päivä meni siis hänekseen. Ja iltapäivällä iski silkka ketutus siitä, että taas alkaa uusi työviikko! Onneksi lyhyempi kuin tavallisesti...

Sekin ketuttaa, hemmetin juhannus aiheuttaa vain ongelmia. Kauppa- ja kirjastoroudaus on tehtävä torstai-iltapäivällä, ei se muuten onnistu. Hyvä jos onnistuu silloinkaan. Siihen nyt varasin taas aikaisemman lähdön Varastolta, että ehtisi ainakin kirjastoon. Inhottaa ajatella muonakauppojen jonoja. Toivottavasti mahd. moni änkeää ostamaan maggaransa muulloin. Ja kolme päivää vapaata – jolloin ei ole mitään järkevää tekemistä *huokaus*. Täytyy jostakin taas hamstrata kirjoja. No, HelMetin pitäisi päivittyä tänään, mutta uutuudet tuskin ehtivät torstaiksi minulle. Pitää käydä huomenna Pazilan kirjastossa hakemassa uudelleenluettavia dekkareita vaikka. Ei – huomaatte – minulla siis ei ole mitään suunnitelmia juhannukseksi. Se on näitä pakkopyhiä, amatöörien juopottelusessioita, joista en ole koskaan pitänyt. Ainut ilo on se, että kaupunki hiljenee ihanasti, kun kaikki lähtevät jonnekin ”maalle nauttimaan kesästä” *pashamaista naurua*. Nauttikaa vaan, minä istun parvekkeella ja nautin Malmin hiljaisuudesta ,D

Toinen vaihtoehto on ottaa nuokin päivät jonkun puuhastelun merkeissä. Asia on harkinnassa, koska puuhaa olisi paljon eikä mikään ole oikein innostavaa. No, ans kattoo. Ehkä minä jaksan hiinä-ja-hiinä makoilla jopa kolme päivää!

Tirppalinnut huutelevat hädissään ulkona, tuulee ja sataa aika räväkästi. Ovatkohan pesät ja poikaset vaarassa? Vähän kuulostaa siltä, että kaikki ei ole tirpoilla kunnossa. Pitäisiköhän päästää Vinski vähän avittamaan asiaa... No voi, nyt kun kirjoitin päivityksen loppuun, on jo tyyntynyt ja sadekin lakkaamassa, hmph!

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, mä voisin iha hyvi lähtee ulos. Mull o vähä asiaa parilkii fogelill tuala, meinaa. Ja toiseksee, ei oo tullu eile oikee safkattuu. Anto toi muanaa, mutt mull oli vähä täys olo viälä sen munuais- ja fisusessio jälkee. Ett hirveest en eile sitt skruudannu. Nyt kyll jo maistuis, mamiiiiiiiiiiiih! Juu, se sano, ett koht tulee safkaa. Kuha se jaksaa nostaa ton pärsheestä tolt leveelt penkilt. On noi hyvei noi uudet tualit, non nii leveit, ett maminkii levee pärshe mahtuu hyvi. Senku lötkäyttää vaa, ei ees pursuu yli. Joo, siis tota, ei täss mitä sen kummempaa mullakaa. Eile toi löys taas mulle kaikkii lelui, mä ees muistanu niit judekoit. Oli kliffaa vähä kurmuuttaa semmostkii hiruloo, ku en ees muistanu. Sitt se vaa ihmetteli ku löyty semmosii outoi niiku oksujälkii. En oo ollu mä, eikä kyll mamikaa. Yhes sitt ihmeteltii, kuka meill käy sänky ja soffa all oksuus nii, ett me ei tiädetä. Nii ni toi sitt siivoili noit paikkoi ja joka paikass oli pölyy ja kissakaavaa. No ne kaavat on joo mun, mä tiän. Sovitaa nii, ett pöly lähtee tost mamist, nii ni tasan menee. Se onkii jo sen verta vanha, ett se pölisee vaa. Auts, tarttee vissii mennä. Toss on taas partsinukkufoto.... iha oma on, kerranki >o<

 

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!

----------------------------------------

Vincent, ai minä olen vanha ja pölisen, no just joo...

Päivän slogan: Minä odotan, odotan, odotan – en vain tiedä mitä!

Päivän biisi: Ghost 

Luettua: Rick Hautala – Kuoleman kivi, jännitystä ja kauhua... ei nyt hirveän vakuuttavaa, mutta kohtuullisen luettavaa. Intiaaneja, vanhoja taloja, outoja valvenäkyjä, perheongelmia, ikivanha pahuus väijyy ja hrrr ,D Kaikkea mukavaa jäynää kumminkin. Vain kauhun kavereille, jotka tuntevat genreä. Marion Zimmer Bradley – Aavevalo, lievästi samaa tavaraa kuin edellinenkin. Tässä vain puuhastellaan meedioiden ja yliluonnollisen sekä parapsykologian parissa ikäänkuin diedeellisesti ja sitten tapahtuu, hmph, kaikenlaista. Tämäkin vain kauhun kavereille.

 

KISSIKENKÄT EIVÄT OLE LAKOSSA...