Ihan ensimmäiseksi näin pyhiksen kunniaksi jokunen sana muutamille henkilöille, prle, tana, letto!
1. Sinä, joka lähetit multimediaviestin puhelimeeni, et taatusti tiedä mitä teit! Puhelimeni on vuodelta kivi & keppi, lähes mallia kenttäpuhelin (Belgarion tietää). Niin että älä enää vaivaudu. En kyllä myöskään usko, että olet tuttavani. Kukaan heistä ei liene edes niiiiiiiiiiiin typerä!
2. Sinä armas naapurini siellä yläkerrassa, tiedän, kuka sinä et ole. En ole vielä selvittänyt henkilöllisyyttäsi, mutta teen sen aika pikaisesti. Prle, kanta-astuja kengät jalassa! Aina kun pääsen päikkäreille, se mekkala alkaa! Haloo, me asumme kerrostalossa, jossa äänet kuuluvat omituisista suunnista. Me asumme kaupungissa. Se ei tarkoita, että pitäisit korkokenkiä puoli päivää. Jollei sinulla sitten ole omituisia fetissejä – silloin voisimme toki keskustella niistä. Joten jätä tuo homma tai täällä alkaa tapahtua!
3. Te kaksi armasta naapuria, ylhäältä ja/tai alhaalta, jotka mielenosoituksellisesit mätkitte ikkunoita ja ovia kiinni, kun menen tupakalle tai käristelen mausteitani. Teidän käristämänne kuollut liha ja ns. makkara haisee minun nenääni äärimmäisen pahalle, joten sovitaanko niin, että minäkin alan osoittaa mieltäni samalla tavoin. Aina kun haistan kuollutta lihaa, katson kissiäni ja näen sen käristyvän. Johan tässä suutuu leudompikin Welhotar, prle! Sitäpaitsi, minun parvekkeeni on lasitettu, teidän ei ole. Prleen pihit savolaiset, lasittakaa ne – eipähän hajuhaittoja tule...
4. Sinä unihiekkakaveri, joka toisinaan käyt kylässä usein, joskus taas jätät käynnit väliin pitkäksi aikaa. Sovittaisiinko niin, että et toimittaisi päivittäin itkettäviä unia. Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että herään itkien eikä se sitten aivan heti lopukaan. Sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeet kuluvat kovin nopeasti loppuun tätä rataa, joten olisiko herrasmiessopimus paikallaan. Minä voisin vaikka lopettaa nukkumisen kokonaan?!
Ai että, eilinen päivä menikin melkein 12 h unien parissa, kaikkinensa. Mitä tosiaan paria itku-unta sitten tarjottiin. Nukuin aina kun voin, hienoa, niin se olisikin voitava tehdä. Varsinkin aamuisin, kun herään klo 2, olisin valmis menemään unille klo 4 jälkeen muutamaksi tunniksi, kun kipumömelöt alkavat vähän vaikuttaa. Mutta eihän se työaamuina käy, ei. Nyt käy, ziitos edes tästä vähästä ilosta.
Muuten ilo on ollut varsin kyseenalaista, säryt ovat roipeltaneet erittäin pahoiksi. Niin pahoiksi, että vahvinkaan lääkitys ei riitä niitä taltuttamaan. En tiedä, miten niitä edes kuvailisi. Kukaan ei kuitenkaan usko – kuin tylsällä veitsellä kitkutettaisiin hiljalleen nilkoissa, olkapäässä ja yläselässä. Puoli tuntia sain eilen armoa, sen aikaa kun nappi vaikutti täpöllä. Silloinkin vain, jos makasin hipohiljaa ja liikkumatta. Kuvitelkaa itse, en pystynyt eilen edes ulos viemään lehtiä. Eivät koivet ottaneet päällensä, toinen ei ollenkaan kipujen takia nimittäin. Pyydän vain, että kuvitelkaa itse!!!!
Naapurissa, seinän takana, pippaloi nuoriso ilman sen suurempia häverikkejä tai mellakointeja. Oikein esimerkkikelpoista toimintaa – no, sillä minikääpiöllä lienee osuutta asiaan. Muuten Malmilla on ollut hiljaisempaa kuin normipäivinä saati sitten normiviikonloppuina. Paitsi nuo mainitsemani numeroidut esimerkit, siis. Hörhöt ovat mukavia ja sosiaalisia veikkoja näiden inhokeiden seassa!
Mitä en eilen nukkunut tai lukenut, sen ajan söin hissukseen kunnon lounasta. Uusia kotomaisia perunoita, jokunen oikein sievä versio. Vihreitä papuja hiinä-ja-hiinä keitettynä, herkkua, vaatii tirauksen voita päällensä. Paistoin sen palasen siikaa silleensä valurautapannulla rapsakaksi ja sisältä juuri ja juuri kypsäksi, njam. Tein tzatzikia, jossa oli enemmän kurkkua ja muuta emmettä kuin juggaa. Lisäksi oli vielä loistavaa sinappisilliä. Piti vielä tehdä salaattia, mutta lautaselle ei enää mahtunut, joten se jäikin tälle päivälle. En minä olisi sitä jaksanut syödäkään. Tuolla sain jo ähkyn aikaiseksi eli eipä tarvinnut muuta enää syödä eilen.
Vihanneksia ja muuta eloperäistä oli taas äärihalvalla putken tsioskissa, isoja pussukoita 1 juurolla, esim. isoja herkkareita, uusia tuoreita valkosipuleja, 4 isoa paprikaa, kilo tomangeja, pari kurkkua – mitäs muuta vielä... pari kerää salaattia ja kilo purjoa. No, kassillinen tavaraa lähti mukaan. On se vaan mukava, että tuokin puoti on olemassa ja näköjään pysyykin – hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Ainoa ongelma minulla on valita viikoksi kestävät tuotteet eli ostettava osa tomaateista raakoina, osa puolikypsinä ja kypsinä sekä vahdittava niitä... No, ei sekään ole ongelma, jos ei siitä ongelmaa tee. Tänään joka tapauksessa tarkoitus on vääntää sellainen reilumpi salaatti em. tarpeista ja sotkea mukaan jääneet uudet perunat sekä vähän juggaa kostukkeeksi, ehkä myös oviilit sopisivat mukaan. Hah, tiedossa on siis sammiollinen salaattia (ja kissireppanalle jotakin muuta herkkua, ai niin, oviilithan maistuvat Vinskille kyllä). Jälkkärinä meillä toimii aina vain tuo vaffa kaffe, eilen söin jopa kaksi palaa suklaata sen kanssa! Wau, miten juhlavaa juhannusta ,D
Lisäksi tänään voisi harjoittaa kipeää itseään esim. siivoamalla ainakin näkyvämmät pölykoiralaumat. Vinski on nyppinyt rintakarvojaan tupsukoiksi ja ne näkyvät valkoisina pallukoina. Juu, turkinvaihto on edelleen siis täpöllä menossa. Ei, mitään ongelmaa, sairautta tai hätää EI ole. Meillä tämä vaihto vain on tähän aikaan ja se tapahtuu juuri noin. Muut karvat kiehnätään ja siivotaan irti, ne jotka eivät lähde, käkitetään hampailla. Ja ei, Vinski ei muutoin revi turkkiaan tms. (Tämä selvitys noin varuilta, ettei joku taas ehdi esitellä jotain teorioitaan tms. Me voimme olosuhteisiin katsoen hyvin – Vinski erittäin hyvin taas minuun verrattuna!). Muuten harjoitan luku- ja makuu- sekä mahd. unisessioita aina kun siltä tuntuu. Oikea koipi muuten kettuilee jo nyt, heti aamusta, aivan täpöllä. Ei kestä alla, sellainen stanallinen kipu nimittäin on päällänsä.
Hah, mikä kesä? Missä? Onneksi lomaa on vasta elo-syyskuussa. Uskokaa pois, silloin on kivat kelit. Vaikka asialla ei olekaan minulle mitään merkitystä! No, hiukan harmittaa tuo, että chilit kasvavat kovin kituliaasti...
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrvinka, kameraden! No hei, mä sain sitt eile oikeetki fisuu maistaa. Tosi minin biitin, vähäks toi on pihi. No ei sitä kyll paljo ollukkaa. Ja sitt kävi viälä semmone häverikki, ett mä jotenki elin niinku mami ois duunis, ett goisin koko päivän. No toiha joutu herättelee munta syämää fisuu, hei, vähäks noloo. No mä goisin ja heräsin sitt, ku oli se aika, ku mami tulee orjaröist himaa. Siin sitt vaa oltii, maattii ja kaikkee. Kyll se jakso sentää mua paijattaa. Mutt hei, se ei pysty kunnoll kävelee enkä mä voi jeesii! Mun pitäis olla paaaljo isompi, semmone tiikerikissan kokone. Kasvaisinkoha mä, jos mä oikee koklaisin? Ja saisin aina heekkumuanaa, mamiiiiiiih – sä voisit ees koklaa sitä? Jooko? Aha, ett must ei tuu tiikerii syämälä. No ei sitte *möks*! No, heekkuu se lupas tänäänki taas, jotai ainaki ettii. Ku kert on viäl vapaat ja muut eikä mein tarvii tekee mitää, yhtää mitää. Saadaa vaa olla, mmmm. Sänky onkii ollu hyvin miähitetty eli ihan täynnä kaikkee tarpeellist taravaa. Ruakaa sinne ei saa viärä, mutt muute kaikkee; mami, mä, kasa tyynyi, kasa peittoi, kasa kirjoi, pari mun leluu, puhelin jossai ja semmost. Vaiks mitä toi puhelimell tekee, sill kukaa soita. Mäki puhun enemmä sen kans, nih kerta. Must ei oo tiätteks fotoi, toi ettii jotai sopivaa...
Kliffaa toistakii vapaapäivää kaikill!
-----------------------------------
Vincent, ainut elävä olento, joka välittää – edes jostakin.
Päivän slogan: Jos saan lepoa, saatan jatkaa peliä. Joidenkin mielestä tämä on ihan hyvä peli – minä en ole siitä lainkaan varma!
Päivän biisi: How Do You Sleep?
Luettua: Lee Child – Terässeinä, hmm, tuottelias kaveri tämä. Jeff Archer –tarina jälleen eikä sinänsä kehno ollenkanas. Toimintaa ja rajuja otteita, pahikset saavat kyytiä ja Jeff jatkaa matkaansa. Huomattakoon, että Child ymppää salavihkaa mukaan myös asioita, joissa jenkkilälle annetaan vähän kyytiä muutamista asioista ja tämä onkin pantu ilolla merkille, salavihkaa kylläkin. Enempi äijäkirja, joten en osaa sanoa, tajuavatko äijät tämän muilutuksen ajatuksiinsa ,D Juu, ihan kelpoista ei-merkittävää luettavaa, joka ei ehkä toiste tänne eksy, mutta kertalukemisena kyllä toimii. Charles Bukowski – Tarinoita tavallisesta hulluudesta, aikaisemmin suomentamattomia novelleja. Toimivat kuin tauti, minä kun satun pitämään Bukowskista. Teemat entiset; viina, naiset, laukkakilpailut, kirjoittaminen ja esiintyminen. Suositeltavaa kaikille, erityisesti vanhasta, likaisesta miehestä pitäville. Itse kirjasta vielä, yllättäen painettu Tallinnassa eikä sentään Kiinassa – ilolla pannaan tämäkin merkille. Welhotar pitää ja hankkii itsellensä, jos vain löytää jostakin! Tuula Salonen – Elämä laineillaan kuljettaa, no just, pitihän se vahingossa temmata se uskiskirjakin mukaan. Tavallista perhe-elämää uskishengessä eli jesse maksaa vaikka sähkölaskut pyydettäessä. En jaksa lukea näitä yhden asian tuputuksia, en sitten millään. Jos sillä olisi merkitystä juonen kannalta, ehkä, mutta tässä se nyt vaan on niin esillä kuin olla ja voi, vielä helluntalaishengessä. Välttäkää ja kavahtakaa, ottakaa tumput käteenne, jos tarvitaan. Näissä opuksissa olisi hyvä olla jokin tarra... en nyt viitsi kertoa, minkälainen! Kannetaan ulos varovasti kihveliä apuna käyttäen eikä tuoda toista kertaa sisälle.
KISSIKENKÄT PYSYVÄT TAATUSTI KOTONA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti