On synkkä ja myrskyinen yö – kesäyö kuitenkin. Nyt ilma vasta alkaa olla raikas, juu, kun pitäisi punkea itsensä Varastolle. Triffidi-peikonlehti roikkuu niskassa ja kissa märisee, on kovin kotoista. Muutenkin on, kello tuli juuri äsken 2. Heräsin siis siihen, että sattui taas niin, että en saanut enää nukuttua. Oli vain pakko nousta. Paikoillaan makoilu sängyssä ei onnistu, särky vain jatkuu ja kissikin sen huomaa, jolloin alkaa mieletön märinä. Niin että ylös vaan. Tiedän, olen illalla taas susiväsy tämänkin takia. Ei vaan voi mitään!
Jahas, VR on tänään lakossa. Olkaa solidaarisia, tutustukaa tilanteeseen älkääkä hermoilko! Ennakoin tilanteen ja varasin taksot aikaisemmaksi tänään. Minä kun en usko siihen, että ihmiset viitsivät käyttää julkimoita eli vaihtaa busseihin. Mielettömän moni käyttää nimittäin lähijunia työmatkallaan. Tänään net sitten kiipeävät jokainen omaan peltikotteroonsa ja menevät sitten autolla töihin – yksin. Kerroin työkaverille, miten aikoinaan bussilakon aikaan järjestimme edellisellä työpaikalla kartoituksen, missä kukin asui ja sitten sovimme erilaisista kimppakyydeistä. Yksi kaveri oli poissa yhden päivän, kaikki muut saatiin ajoissa töihin ,b Tämä ihmetteli ja aikoi soittaa työkaverille, joka asuu melko lähellä, josko pääsisi kyydissä. Lämpimästi suosittelin, varsinkin kun tämä päivä menisi muutoin omaksi lomaksi... Siksi tuo taksokin aikaisemmin, toivottavasti ei joudu älyttömään ruuhkaan. Onneksi on matkaluettavaa!
Eilinen meni sitten aamulla pölyjä hink... okei, siis lapioidessa. Oli hommaa, kestikin jokusen tunnin. Moppasin kursorisesti myös lattiat. Lopun päivää päikkäröin aina kun vähänkään siltä tuntuisi, että edes 15 min unta irtoaisi. Irtosihan se, aika monta kertaa. En jaksanut enää edes laskea. Nukuin ja luin vuorotellen. Jossain välissä tein kesäkurmitsamössöä evääksi. Toisessa välissä söin donarisaladoa. Ainakin parissa välissä keittelin vaffat kaffet. Muuten päivä meni siis hänekseen. Ja iltapäivällä iski silkka ketutus siitä, että taas alkaa uusi työviikko! Onneksi lyhyempi kuin tavallisesti...
Sekin ketuttaa, hemmetin juhannus aiheuttaa vain ongelmia. Kauppa- ja kirjastoroudaus on tehtävä torstai-iltapäivällä, ei se muuten onnistu. Hyvä jos onnistuu silloinkaan. Siihen nyt varasin taas aikaisemman lähdön Varastolta, että ehtisi ainakin kirjastoon. Inhottaa ajatella muonakauppojen jonoja. Toivottavasti mahd. moni änkeää ostamaan maggaransa muulloin. Ja kolme päivää vapaata – jolloin ei ole mitään järkevää tekemistä *huokaus*. Täytyy jostakin taas hamstrata kirjoja. No, HelMetin pitäisi päivittyä tänään, mutta uutuudet tuskin ehtivät torstaiksi minulle. Pitää käydä huomenna Pazilan kirjastossa hakemassa uudelleenluettavia dekkareita vaikka. Ei – huomaatte – minulla siis ei ole mitään suunnitelmia juhannukseksi. Se on näitä pakkopyhiä, amatöörien juopottelusessioita, joista en ole koskaan pitänyt. Ainut ilo on se, että kaupunki hiljenee ihanasti, kun kaikki lähtevät jonnekin ”maalle nauttimaan kesästä” *pashamaista naurua*. Nauttikaa vaan, minä istun parvekkeella ja nautin Malmin hiljaisuudesta ,D
Toinen vaihtoehto on ottaa nuokin päivät jonkun puuhastelun merkeissä. Asia on harkinnassa, koska puuhaa olisi paljon eikä mikään ole oikein innostavaa. No, ans kattoo. Ehkä minä jaksan hiinä-ja-hiinä makoilla jopa kolme päivää!
Tirppalinnut huutelevat hädissään ulkona, tuulee ja sataa aika räväkästi. Ovatkohan pesät ja poikaset vaarassa? Vähän kuulostaa siltä, että kaikki ei ole tirpoilla kunnossa. Pitäisiköhän päästää Vinski vähän avittamaan asiaa... No voi, nyt kun kirjoitin päivityksen loppuun, on jo tyyntynyt ja sadekin lakkaamassa, hmph!
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, mä voisin iha hyvi lähtee ulos. Mull o vähä asiaa parilkii fogelill tuala, meinaa. Ja toiseksee, ei oo tullu eile oikee safkattuu. Anto toi muanaa, mutt mull oli vähä täys olo viälä sen munuais- ja fisusessio jälkee. Ett hirveest en eile sitt skruudannu. Nyt kyll jo maistuis, mamiiiiiiiiiiiih! Juu, se sano, ett koht tulee safkaa. Kuha se jaksaa nostaa ton pärsheestä tolt leveelt penkilt. On noi hyvei noi uudet tualit, non nii leveit, ett maminkii levee pärshe mahtuu hyvi. Senku lötkäyttää vaa, ei ees pursuu yli. Joo, siis tota, ei täss mitä sen kummempaa mullakaa. Eile toi löys taas mulle kaikkii lelui, mä ees muistanu niit judekoit. Oli kliffaa vähä kurmuuttaa semmostkii hiruloo, ku en ees muistanu. Sitt se vaa ihmetteli ku löyty semmosii outoi niiku oksujälkii. En oo ollu mä, eikä kyll mamikaa. Yhes sitt ihmeteltii, kuka meill käy sänky ja soffa all oksuus nii, ett me ei tiädetä. Nii ni toi sitt siivoili noit paikkoi ja joka paikass oli pölyy ja kissakaavaa. No ne kaavat on joo mun, mä tiän. Sovitaa nii, ett pöly lähtee tost mamist, nii ni tasan menee. Se onkii jo sen verta vanha, ett se pölisee vaa. Auts, tarttee vissii mennä. Toss on taas partsinukkufoto.... iha oma on, kerranki >o<
Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!
----------------------------------------
Vincent, ai minä olen vanha ja pölisen, no just joo...
Päivän slogan: Minä odotan, odotan, odotan – en vain tiedä mitä!
Päivän biisi: Ghost
Luettua: Rick Hautala – Kuoleman kivi, jännitystä ja kauhua... ei nyt hirveän vakuuttavaa, mutta kohtuullisen luettavaa. Intiaaneja, vanhoja taloja, outoja valvenäkyjä, perheongelmia, ikivanha pahuus väijyy ja hrrr ,D Kaikkea mukavaa jäynää kumminkin. Vain kauhun kavereille, jotka tuntevat genreä. Marion Zimmer Bradley – Aavevalo, lievästi samaa tavaraa kuin edellinenkin. Tässä vain puuhastellaan meedioiden ja yliluonnollisen sekä parapsykologian parissa ikäänkuin diedeellisesti ja sitten tapahtuu, hmph, kaikenlaista. Tämäkin vain kauhun kavereille.
KISSIKENKÄT EIVÄT OLE LAKOSSA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti