Sen siitä saa, kun nukahtaa väsyneenä! Nimittäin jos nukahtaa ensimmäisen kerran jo heti kotoon tultuaan, nousee ja yrittää sitten oikeasti nukkua kunnon unet perään. Ei, se ei onnistu, ainakaan minulla. Harmittaa, ketuttaa jne. Olin niin väsy, että tosiaan sammahdin suoraan kotiin tultua. Heräsin ehkä tunnin päästä – miten vaikeaa oli jaksaa tehdä pakolliset iltahommat. Ja nukkumisyritys oli lähinnä säälittävää; horrostelin ja heräilin, kävin tupakalla, kunnes ennen puoltayötä sain unta. Ei hyvä, pitäisi vaan sinnitellä mieluummin väsyneenä. Ainakin meikäläisen siis. No, nyt on kolme vapaata aamua, saa mennä uudesta nukkumaan ja siitä tämä kovasti tykkää! Uusiounet ovat ihan parasta, niin ja kunnon päikkärit. Oikeat päikkärit ruuan jäkeen ja keskellä päivää, mmmm.
Varastolla edelleen lieviä katastrofin aineksia. Pari hyyppää jäi eilen lomille, joten tekemistä riitti. Varsinkin kun toinen mähläili omiaan ja jouduin sitten korjaamaan niitä tuotoksia vielä toisen kerran omiin nimiini. Lisäksi tuli ankea pino, onneksi osan siitä voi jättää ensi viikolle. Hankala juttu muutenkin, mutta kyllä se siitä selviää, kun saa rauhassa tehdä. Odotan nimittäin, että ensi viikko olisi jo lievästi rauhallisempi. Tänään P-P tulee pitämään sen miittinsä, just ja ihan kiva. Onneksi hänellä ei ole tapana istuttaa porukoita pitkään asioiden ääressä, se hyvä puoli miehessä on. Asiat asioina ja näin, jokainen painukoon sitten omiin hommiinsa.
Eiliselle oli myös muutoin lieviä myrskyisiä tapahtumia, kun eräs leidi keksi pyörän uudelleen ;D Eli asioista ei-lainkaan-perillä-oleva leidi esitteli meille parille sekretaarille tupakkahuoneessa, miten HÄN on keksinyt uuden tavan tehdä erään asian. No tuota, tapa on tiedossa, toki, jokainen erinäisiä ohjelmia käyttänyt osaa nämä kikkakakkoset ja kukin käyttää niitä tavallansa. Mutta tämä leidi, hän halusi, että kaikki alkavat tehdä juuri näin (eihän se prle näy lopputulemassa eikä missään muuallakaan!) ja aikoi ohjeistaa siitä muitakin. Yritin nätisti selittää, että sen voi tehdä myös näin ja tuollakin tavalla ja vielä muutenkin. Ei, ei mennyt perille. Jo kovin vihaisena hän oli sitä mieltä, että meillä on kovasti tuota muutosvastarintaa emmekä me halua oppia HÄNELTÄ yhtään mitään. Mainittakoon, että ao. leidi ei tee juuri näitä töitä ammatikseen, ei myöskään hallitse ohjelmia ja koneen käyttöäkään mitenkään erityisen hyvin. Kun hän poistui murputtaen paikalta, röhähdimme kikattelemaan.... ei siinä voinut mitään! Isopalkkainen virkanainen, joka tosiaan keksi erään tavan tehdä erään asian eräässä ohjelmassa siten kuin joku sen tekeekin, itse en. No, huippu on tietysti se, että olemme vaihtamassa ohjelmia ja syksyllä käytössä onkin jo toiset pohjat ,D Dharmaa suoraan Varaston hektisistä uumenista!
Jahas, se olisi sitten tänään kauppa- ja kirjastokeikka, Belgarion lupasi tulla avustamaan, kiltti hän. Olisin aika kuusessa muutoin! On ostettava muonaa yli viikoksi, muistettava myös kissiä ja jotakin herkkuakin saisi mieluusti olla. Belgarionille lupasin kunnon iltapalan – mistäkähän minä sen nyt keksin... No, jotakin piirakkaa tai pasteijoita voin äkkiä tekaista ainakin. Niin että, minä lähden nyt Varastolle iso kassi täynnä kirjoja, josta kuljetus kirjastolle iltapäivällä ja rehvaan Belgarionin siellä. Sitten vain pikahyppyä kaikki hankinnat ja kotiin! Pelottaa ensinnäkin, onko jo tuohon aikaan ruuhkaa ja miten sen voisi välttää. Lisäksi inhottaa ja pelottaa kauppojen jonot! Ne suorastaan öklöttävät vielä enemmän, mutta pakko nyt vaan on kestää. Lupasin myös, että en teetä Belgarionilla ainakaan tänään (!) mitään outoa ja kummallista. Hänellä oli eilen vielä yksi tentti, ensi viikolla pitäisi jättää työnäyte ja yhden ohjelmankin pitäisi olla valmis loppukuusta. Kiirettä pitää, kesäopiskelijallakin.
Koivet olivat eilen vielä niin sökönä, että käveleminen oli melkoista tushkaa ja kipua. Horjahtelin ja hissuttelin pitkin Varaston käytäviä... Nyt on jo vähän parempi, lepuutus auttaa. No, tuo iltapäiväkeikka ei taas tee hyvää niillekään. Onneksi, onneksi on vapaata! Onneksi ei ole pakko lähteä minnekään! Onneksi!
Ulkona on muuten niin kylmä, että voisi kohta kuvitella vaikka satelevan räntää, hrrrrrrrrr.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kavrut! No nii, no mä oon nyt kavruu mamin kaa. Ku kerta noi lupas tulla joskus käymää ja mun, siis hei mun, viaraiks. Nii mä ainaskii sen nyt ymmärrän! Ett orja voi pitää sitt nassusa ummessa, jos mä sovin jotai. Eilenkää tullu viäl kunno muanaa. Nyt se menee Pojan kans kaupoill, mä tsiigasin, ett listall tuli mun muanat – kyll ne tuli. Ja kaikkee muutaki mulle. Ja sitt mä haluun heekkui kans, jos kert muutki meinaa jotai heekkui syädä ku on joku pyhä vissii. Meill niist ei piitata, me vaa ollaa. Joku kysy tost fotost, ett mitä mä eile siin liposin. No, orja huiji kissikaakeill mut kuvattavaks. On se kiaro! Täss on toinenkii foto, siinäkii mä oon saanu kissikaakki ennenko mä suastuin olee tossa. Siin on ne uudet tualit sisäll ja mä kiahnaa siihe tyytyväisen. Kliffaa ku on paljo uusi juttui, mitä voi haistella ja kiahnata omat haisusa niihi. Muute mä oon ollu mun miälest ainakii oikee kilti ja sillee. Ett ei pitäis olla mitää sanomist... eihä (pelkään taas pahinta, toim.huom.)? Nii ett mä jään odottaa ku noi tulee kaupast ja täss alla on se foto >o<
Kliffaa mone päivä vapaat kaikill!
----------------------------------------
Vincent, herkkuja on tulossa myös kissalle.
Päivän slogan: Vapaa? Vapaa ei voi olla yksikään ihminen, jolla on omaisuutta, sukulaisia tai huolehdittavaa....
Päivän biisi: Pyydä mahdotonta
Luettua: David Benioff - Varkaiden kaupunki, melkomoinen, kylmäävä tarina sodan aikaisesta Leningradista sekä kaverusten matkasta etsimään kananmunia linjojen takaa. Hyytäviä yksityiskohtia, mutta samalla myös myötäelämisen kykyä. Welhotar suosittelee, jännäri ja kertomus sodan ajalta. Aika hyvä sellainen tällä kertaa, kannattaa tempaista mukaan, jos edestään löytää. Timo Surkka – Paha tulee parvissa, 14 outoa tarinaa. Turbatorilta taas koottuja novelleja, joista osa on julkaistu aikaisemmin muuallakin. Ei paha ollenkanas, kivoja vekkuleita ja vähemmän miellyttäviä ylläreitä löytyy näistäkin. Hiukan epätasaista jälkeä ja - tuota - taas olisi vähän asiaa oikoluvusta ja painotekniikasta, zorgen vaan! Voipi olla, että tästä muualla myöhemmin. Outojen tarinoiden, kotimaisen scifin ja kauhun kavereille.
KISSIKENKÄT KESTÄVÄT MYÖS VIILEÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti