JOSKUS VOI OLLA HETKEN MUKAVAAKIN...

Jihhaa – Welhottaren residenssissä on niin puhtaat parvekelasit ja ikkunat, että pitää varmaan vetää kohta paperipussi päähän, kun menee ulos. Minä nimittäin pilaan koko hienon vaikutelman... Olipa hieno homma! Reipas leidi hoiti hommat varmasti, ammattitaidolla ja nopeasti. Sekä oli kaiken lisäksi vielä mukava ja reilu ihminen. Tämä tykkäsi ja sovimmekin jo, että häntä saa sitten syssymmällä häiritä uudestaan. Minä olen tyytyväinen, erittäin ilokas ja helpottunut =D Eipä tarvitse odotella katteettomia lupauksia. 

Todella omituista oli se, että kun leidi tuli, katselimme hetken toisiamme ja totesimme tavanneemme jossakin aikaisemmin. Ehkä ed. työpaikassa, ehkä eräällä terassolla vuosia sitten, jossa kävimme W:n kanssa. Meillä oli paljon muutakin yhteistä, joten laskukin oli suorastaan kohtuullinen. Mukavaa! 

Lisäksi tapahtui taas se todellinen ihme. Muistattehan, kun kerroin hopea-emalisormuksen lopullisesta katoamisesta? Sen sormuksen, joka on aikaisemmin kadonnut jo kymmeniä kertoja ja aina löynyt. No, töissä ihana siivoojamme teki vähän ekstrapuunausta ja mitäs sieltä johtokasasta löytyikään – Se Sormus. Se ei kertakaikkiaan näemmä suostu katoamaan. W. jossakin naureskelee itseksensä, aivan varmasti, olisi niiiiiin tyypillistä. Kyllä minä kiittelin leidiä ja kerroin koko tarinan, olihan hänkin vähän ihmeissään. Eli sormus on taas takaisin oikeassa paikassa ;D 

Mutta ettei kaikki sentään menisi hienosti ja mallikkaasti, joudun lomittamaan naapuriosastoa loppuviikon. Leidi on sairaana ja tottakai lupauduin taas tekemään kiireelliset työt pois. Lisäksi lupasin tehdä erinäisiä pohjahommia. Ei siinä mitään, vaikuttaa siltä, että aikaakin siihen jostakin riittäisi. Tai eihän sitä riitä, mutta on vain pakko järjestää asiat niin. Kun kerta olen luvannut – minulla kun on tapana pitää ne lupaukset. 

Lisäksi miinuspuolelle voisi lisätä sen, että olin vähällä tukehtua yskääni, melkein jo pelotti. Yskänkohtaus ei ottanut loppuakseen ja alkoi jo vähän hingututtaakin, prle. Muistin toki, että silloin pitäisi hengittää rauhallisesti nenän kautta, mutta on se vähän paniikinomaista kuitenkin. Asia liittynee siihen, että edelleenkään ei ole niitä oikeita allegrialääkkeitä ja kurkku on myös vielä turvoksissa taudin jälkeen. No, selvisinhän minä siitä *phuuuuh*, vaikka kyllä se kesti! Huh! 

Eilisen saldoksi voisi siis laskea tasapelin. Tosin olen niin ilokas nuista ikkunoista, että ette uskokaan. Nyt pääsemme sitten siivoilemaan ja laittamaan parveketta kesäkuntoon ihan oikeasti sekä residenssiä muutenkin hiukka kuosiin. Jahka vielä Vinskin karvanlähtö lakkaa ja minä toimeennun kunnolla puunaamaan (tehän tiedätte sen tyypin, sen puunaaman) on taas mukavampi olla kotonakin. Toisaalta, missäpä minä muualla? 

Eilisilta menikin sitten tämän Pesijättären vierailun merkeissä, kälättelimme vielä siinä hänen ns. työaikansa ulkopuolellakin yhtä ja toista. Vielä tein thai-tai-kalaa evääksi pariksi päiväksi ja yritin vähän lueskella. Mielenkiintoisa opus jälleen kesken. 

Vinski-raukka oli pakko laittaa vähäksi aikaa saunaan arestiin, kun parveketta käsiteltiin. Hirveä älämölöhän siitä tuli, vaikka kuinka selitin, että ei se mikään rangaistus ole. Kun päästin kissin pois, hän ryhtyi heti kaveeraamaan ja penkomaan leidin kasseja. Että oli Vinskilläkin sitten kivaa, kissi nautti tuosta muovikassien penkomisesta, sai oikein luvan siihen erikseen >o< 

Siinä siis meni eilinen, tästä syystä päivitys onkin vähän tyngän oloinen. Minä nimittäin menen nyt juomaan kaffetta =D

 

VARASTOLLE VAAN – VAIKKA VÄKISIN!

 

 

NO NIIN - N Y T ALKAA TAPAHTUA!

On se taas nukkumisen kanssa yhtä kushelvettiä. Olen varmaan viikon aikana nukkunut yhteensä sen verran kuin normaali ihminen yhtenä yönä – epistä.  Menen nukkumaan, nukahdan ja kas, herään kohtapian eikä uni tule uudestaan. Eli unta riittää pahimmoillaan vain pari tuntia, jos aina sitäkään. Alkuillasta olen aivan sammahtamispisteessä, mutta en uskalla nukahtaa jottei yö menisi ihan hänekseen. Argh – tarvitsisin oikeasti säännöllisen Unihiekkamiehen. Mutta kun ei niin ei! Alkaa vaan kohta mennä hermo, koska väsyttää aina väärään aikaan ja väärässä paikassa. Eikä prleen omisarvis suhtaudu vakavasti edes unettomuuteen. Sekin saatana luulee minun vain kerjäävän huvikseni mömelöitä. Perkele, mieluummin nukkuisin ihan kuulkaas luonnonmenetelmällä vaikkapa 5 -  6 h, joka olisi jo tosi ruhtinaallista. 

Nonnih – nyt alkoi muuten sitten tapahtua: tänään tulee The Ikkunanpesijätär! Pirulauta, en tod. enää ikinä – toistan – ikinä luota tuttavuuteen enkä miesten lupauksiin. Kysäisin työkavereilta (niiltä, joiden kanssa yleensä apehdin ja käyn tupakalla), tietääkö kukaan sellaista henkilöä, joka haluaisi ansaita pikkuisen lisää... Jo vain, sain työkaverin tuttavan numeron ja sillä selvä. Pientä jutustelua, selvittelyä ja ajattelin, että aikaa hänellä ei varmaan ihan heti ole, kun töissäkin käy. Itse ehdotti, että jospa vaikka sitten heti tänään. Ja tänään pitäisi tapahtua. Oikein kiva! Laskin, btw, että leidin ehdottama summa olisi öpaut saman, jota olisin tarjonnut myös tälle eräällekin herrahenkilölle. No, jos ei raha kerta kelpaa, anti olla sitten. Minä en jaksa säätää jotain tällaista typerää asiaa. Eli käsittääkseni en ainakaan tule mitään häviämään, korkeintaan joudun häpeämään partsin surkeaa alennustilaa. Jännittävää! Minä oikein odotan, treffit on sovittu heti klo 15.30 ;D 

Tämähän tarkoittaa sitä, että jos kaikki menisi ok, olisi viikonloppuna vähäsen puuhaa Belgarionin kanssa ja sitten residenssi olisikin kesäkunnossa. Voi kun kaikki vaan menisi suunnitelmien mukaan.. Olen niin tympääntynyt kissinoksumattoihin ja partsin sotkuun. Peukuttakaa, pliiz?! 

Sopisiko, että peukuttaisitte myös sille, että antiloopit ovat tehonneet riittävästi? Otan tänään nimittäin viimeisen piltsun. Ei kurkku aivan kunnossa kyllä ole, ei. 

Eli jotakin hyötyä siis Varastoltakin, taas. Muuten siellä vietämme normieloa, töitä ja lisää töitä. Johto tekee kyllä omituisia päätöksiä; aivan arvaamatta eräitä henkilöitä siirrellään osastolta toiselle parin viikon varoitusjalla. Ei oikeudenmukaista eikä järkevää. Juuri kun henkilö on päässyt sisään tiettyihin asiaryhmiin (kestää yleensä vuoden-pari), joutuu perehtymään taas toisiin. Tässä häviää sekä työteho että olematon motivaatio, sanovat tämän eteen taas joutuneet. Meiltä jo aikaisemmin lähti yksi vaihdokki, nyt lähtee toinen. Snif. Ei, en minä henk.koht. heitä kaipaa, mutta olin myös jo tottunut heidän työtapoihinsa eli edessä on taas opetella jonkun muun omat maneerit ja kommervenkit eri asioiden osalta. Hmph – tämä ei kyllä palvele ketään, vaikka Iso Pomo mainostaa sitä työkiertona ja hyväksi meriitiksi uralle. Kaikki muut ovat kyllä eri mieltä asiasta. 

Mitäpä muuta – suoraan sanoen ei yhtään mitään. Ajatukset ovat tahmaiset, koska olen niin äärettömän väsynyt. Iltaisin jaksan vain aivan pakolliset asiat, en yhtään ylimääräistä. Nolottaa, olen vain lukenut ja kirjoittaminenkin on vähän jäänyt. Nyt olisi syytä vähän terästäytyä! 

Ehkä kuitenkin ensin oikein vaffat kaffet sekä kourallinen erilaisia mömelöitä sekä yliannostus vitamiineja, että jaksaisi taas koko pirhanan päivän!

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Joohei, emmä oo viittiny käydä skrivaa tääll yhtää mitää. Ku mullekaa ei kuulu meinaa mitää. Mä vaan makoilen Mun Koritualiss tuala ja yritän rusketuttaa mun massupualta. Ei oikee onnaa. Ja sitt mä revin mun tuukist niit irtokaavoi, mamii ottaa päähä. No nii kyll muaki. Kumpikaa ikinä muista, ett mull on kaavanlähtö tähä aikaa. Joka vuas sama jutska. Mutt tiätteks, on toi möhkö sitt kummiskii iha kiva. Ku se lähtee duunii, se jättää mulle kaikki dörtsit auki, ett mä voin olla iha miss mä vaa haluun ja mähä tiätty haluun. Eli melkee oon ollu partsill ja sitt välill heittäny parit hepulit ku oon käyny skruudaas. Ai nii, toi lupas tänää mulle fisuliinii. Mamiiiiiiiiiih, muista kans sitte! Ja sitt joku iha outo ihmine on tulos... mä tiädä oikee, tarttee tsiigaa, mitä se meinaa väsää täälä. Mua se ei sitt saa pestä! >o< Tää muute ei oo oikeest sama kuva ko viimeks, mä oon kääntyny täss jo.

 

Kliffaa keskintait kaikill!

----------------------------------------- 

Vincent, auringonpalvoja. 

Päivän slogan: Kaikki maailman addiktit yhtykää – meillä ei ole muuta menetettävää kuin riippuvuutemme! 

Päivän biisi: The Coffee Song 

Luettua: Doris Lessing - Varjossa vaeltaja, Omaelämäkerran toinen osa 1949 – 1962. Tästä minä pidin ja suositan! Ensinnäkin elämäkerraksi erinomaisen hyvä, itse kirjoitettu, ei kaunistelua. Paljon asiaa, josta ainakaan minulla ei ollut tietoa, mm. poliittisesta toiminnasta niinkin aktiivisesti ja muuta mielenkiintoista, perhehistoriaa ja asiaa sun muuta. Lisäksi tietysti vielä kirjalliset ansiot. Tämän parissa se ilta sitten vierähtikin, sen verran paksu ja laatuisa opus, ettei muuta kaivannut! Odottamassa on erään (ainakin aikaisemmin) suosikkikirjailijani uusin suomennos, olen vähän jemmannut sitä. Tänään voisi tarttua siihen ;D Jotakin odotettavaa, edes.

 

VARASTOLLE TIENI KÄY, JOLOLADIDUU, JOLODADIDII... *leikkii pirteää ja iloista*

 

EI SE SATU - SE ON VAAN NORMITYÖTÄ =b

Ette kyllä usko, ette voi uskoa! Siis ei mitään ihan hirvittävää hämninkiä Varastolla. Oli jopa tehty jotain hommia eli oikeasti lomitettu, vaikka jouduinkin korjailemaan hemmetisti. Silti selvisin melkein säikähdyksellä. Tosin, eilen oli vasta maanantai ja alla viime viikolla kaikkien vapaat. Tilanne selvinnee tarkemmin vasta tänään ja huomenna. Mutta kyllä huokaisin helpotuksesta *phuuuuuuh*. 

Lisäksi työkavereilta tuli erittäin myötätuntoisia kommentteja sairastamisesta, näin kävi viime vuonna kollegallekin. Ei kiva, ei. Net ehdottivat samaa, mitä itsekin olen toteuttanut lähes aina -> lomakautena vain se 3 vkon pakollinen loma ja loput hajapäivinä ympäri vuoden. Silloin ei ehdi sairastua, epäilen ,D Juu, kurkku otti kyllä eilisen jo pahakseen. Ääni ei kulkenut enää iltapäivällä, vaikka en paljoa puhunutkaan. Vain  ne pakolliset jorinat, silti sattui ja särki. Grauh, ei kiva, ei. Repsut vein uusittavaksi ja laitoin vielä meiliä perään. Omisarviksella kun on erittäin mukava tapa unohtaa ja pitkittää kaikkien asioiden hoitamista, jos ei ole henk.koht. läsnä vastaanotilla. 

Koska päivä siis meni ihan kohtuullisesti, palkitsin heti itseni käymällä Serkuissa hakemassa ihan vähäsen herk... ei kun siis tarpeellista tavaraa, kaikenlaista uuttakin kivaa taas löytyi. Ilokasta oli myös se, että aikaisemmin yrmympi Vaalea Leidi on alkanut myös jutella, eilen keskusteltiin aikuisista lapsista, yhteydenpidon tärkeydestä jne. Pitkään siis, kyllä kannattaa sinne pitää suhteita yllä ja onhan se muutenkin mukavaa. Edes joku paikka, jossa puhua...*köh* 

Muutoin olen sitä mieltä, että on liian lämmintä! Varastolla on muutenkin ilmastointi pashana, nyt ne muka-korjaavat vielä sitä eikä ilmastointia siis ole lainkaan. Porukka tekee tuuletintilauksia jatkuvasti, minä en sentään ole kehdannut. Ihan hyvähän se on avata reilusti ikkuna ja antaa tuulen puhaltaa! Kotona on vielä lämpimämpää ja Vinski tykkää, minä en. En saa oikein nukuttua sitäkään vähää kuin muutoin, koska nuita prleen parvelaseja ei voi pitää täpöllä auki; kissa ulkoilee mieluusti myös öisin. Että on vähän kehnon saunan fiilikset. Kotoon tultua onkin parasta sulkea ovi ja laittaa säleverhot kiinni, jotta lämpö pysyisi edes vähän alhaisempana.  Ruokaa oli taas kuitenkin pakko järjestää. Tein pariksi päiväksi meksikolaista pataa, muuten riivin salaattia himokkaasti kiljuen. Päivällä vaan on pakko saada pieni annos kunnollista lämmintä kasvisruokaa, että jaksaa. Kun aamupalan vetäisee tuossa klo 3 pintaan, on klo 10.30 jo helvetillinen nälkä! Ja minähän en ala kuljetella salaatteja evääksi, ne muuttuvat nimittäin inhottavan sössöisiksi ja vetisiksi. Salaatti pitää syödä heti ja välittömästi sen valmistuttua. Vihannespata taas vain paranee lämmitettäessä. 

Ei, ei todellakaan siis mitään erikoista. Yhdet osaston pippalot Varastolla olisi tällä viikolla, kesäkuussakin tarjolla jotakin yleistä ns. toimintaa. En aio osallistua, kivat heille vaan. Minä en jaksa, en fyysisesti enkä myöskään taksopoliittisista syistä. Eli muut juhlikoot, minä en. Minä en enää muutenkaan juhli – eipähän pahemmin ole ollut juhlien aiheita, perkele! 

No juu, kaffenpuutetta koko ärsytys taas – äkkiä kaffeta ja mömelöt kitusiin! Särkee, juilii, vihloo ja vingertää, unetkin jäivät 3 tuntiin. 

Ai niin, Vinski ei edelleenkään aio kirjoitella mitään. Hän viettää päivänsä parvekkeella ruskettaen itseään ja sikspakkiä. Sen jälkeen vain syömistä ja juomista, takaisin parvekkeelle. Tätä jatkuu yöhön asti ja vielä keskellä yötäkin pitää ehkä käydä oleskelemassa siellä jokunen aika. Kuvatkin olisivat aina samanlaisia -> Vinski kerällä korituolissa. Toisinaan vaan kääntää kylkeä, että fiilis pysyy tasaisena ,D 

Päivän slogan: Ihminen ei ole automaattinen tietojen käsittelijä – ai ei vai? =O 

Päivän biisi Dion muistolle : Shadow Of The Wind 

Luettua: Hannu Hakonen – Tuntemattomat polut. Sanoisiko vaikka sukupolviromaaniksi... tai jotakin. Muistuttaa kovasti omakohtaisesti koettua. Elämää rintamamiestilalla, muutto opiskelemaan, kaikkia sattumuksia aika kivasti matkan varrella – lopun kruunaa perhe ja Pariisi. Rinnastuksia aina ajankohtaisiin tapahtumiin, sopii teemaan aika hyvin. Ei nyt paha, mutta sotajutut olisi ehkä voinut jättää vähemmälle, ne eivät tuntuneet kuuluvan joukkoon. Maria Syvälä – Koti, kaikki satsattiin ja tuli Iso Lama. Isä tekee itsarin, kun hyvä naapuri pettää kaikki lupauksensa ja vie tuhkatkin pesästä sekä tekee tahallista kiusaa ja jäynää. Kuitenkin tunnelma on haikean kauniskin, takautumia lapsuusmuistoihin jne. Pienoisromaani, jolla on yllättävän paljon sanottavaa. Ei paha, pidin tunnelmasta. Andrea Camilleri – Yön tuoksu. Eräs sijoittaja on kateissa ja häneen luottaneet ovat menettäneet rahansa. Komisario Montalbanoa ärsyttää kaikki; talvi on tulossa, oliviipuu kaadettu – mikään ei onnistu. Mutta kyllähän asia ratkeaa ja onkin taas ylläri. Mukava Italiaan sijoittuva perinteinen dekkari, jossa aina syödään ja juodaan hyvin sekä tupakoidaankin huoletta. Kesälukemiseksi ok.

 

JAHAS – VARASTON KAUKAISEN KUTSUN MA KUULEN...

JUMANKEKKA - TÖIHIN!

Ei helvata, se on työpäivä! Työ... no juu, onhan se tavallansa ihan mukava, ei siinä mitään. Pelottaa vaan ne  kerääntyneet hommat. Kurkku ei ole vieläkään kunnossa ja siltä eukoltahan minä en sairista hae, en. Repsut on vietävä uusintaan, ne voi sentään jättää konttuurille. Hemmetti kun aivastuttaa koko ajan, ei tosiaan tuo ilman repsua saatava tuote toimi, eivät tehot riitä, argh. 

Taksot on tellitty ja vaatteet katsottu. Welhotar pukeutuu kuten pitääkin eli siniseen – ylläri, ylläri! Pääsen siis näyttämään uusia kenkimiä muillekin. Ja aiheuttamaan taas jotakin pientä hupia niillekin pitsiniskoille ,D Halpaa hupia se on minulle nauraa, jos ei pahantahtoisesti kätkätä. Samoin pieni uusi korvisviritys, että pysyy itsekin pirteänä. Piruvie, että harmittaa se emali-hopeasormuksen kohtalo  =(  Sellaista toista mistään ei saa, jos ei oikeasti matkusta Mehikoon eli sieltähän se oli. W:n antama vielä. Harmittaa vieläkin ihan älyttömästi, vaikka oma vika. Oli liian suuri, kerran jo Belga pienensi, olisi saanut pienentää nyt lisää. Hmph! 

Eilinen meni sisällä kökkien. En minä mitään aurinkoa halua, en tod. Inhottavaa! Se on hyvä lähteä töihin – siellä on ilmastointi ja varjoa. Juu, minä EN tykkää auringosta enkä liian lämpimistä keleistä. Juu, olen erilainen muori. Minusta sellainen korkeintaan + 20 astetta ja pilvipouta olisi vielä hiinä-ja-hiinä hyväksyttävissä noin niinkuin ulkokelinä. Jos nyt olisi pakko jostakin syystä käkkiä ulkona. Ei tarvitse, onneksi. 

Net ovat vieläkin sitten akkunat pesemäti, perkele! Ikkunamies ei soita, ei välitä. No, käyttäydyin huonosti ja siitähän toki saa maksaa. Taidan kysyä meitin siivoojalta, josko hätäkeikka kiinnostaisi. Meillä on nimittäin tosi mukava siivooja, voisi hyvinkin innostua.... tai ainakin ehdotella jotakuta toista tuntemaansa. Sen minä muuten teenkin. Alkaa niin ottaa päähän tämä paskaisuus parvekkeella, partsilaseissa jne. Kun mitään ei voi tehdä, ennenkuin parvekelasit on käsitelty. Ja tällä kertaa se käsittely on oltava kunnollinen pesu, ei minkään hönkäys! Nih kerta! Sorry, tämä on taas näitä ikuisuusasioita, joista on jaanattava jatkuvasti. 

Ja sitten muistettava seuraavalle kauppalistalle se rotanmyrkky alakertaa varten! Taas natkutusta kovaan ääneen koko eilinen päivä. Tulisi perkele suoraan ovelle sanomaan jotakin, minulla voisi olla paljon sanottavaa, kirjaimellisesti painavaa sanottavaa. Saatanan savolainen eläkeläiskapiainen! Sen siitä huomaa, että ei ole asunut Malmilla pitkään. Täällä kun ei ole tapana turhasta natista. Ehkä nyt suoranaiseen tappoyritykseen voi puuttua, mutta mikään uutinenhan sekään EI toki ole. Lähinnä ns. normaalia menoa. Että herra siellä alakerrassa voisi ottaa hiukan toisenlaisen asenteen, ziitosta! 

Jahas, Vinski ei jaksa tänäänkään kirjoitella omiansa. Väsyttää, kun nukkui koko eilisen päivän taas auringossa. Poika yrittää rusketuttaa itseään biitsikuntoon, katsokaas! Että näin meillä, maataan vaan koko porukka. 

Nyt kaffet, vielä pehmeää leipää *grrr* ja mömelöt sekä svinduillessaan äkkiä tupakalle! 

Päivän slogan: Tulos ei taaskaan mieltä paina – olen taistellut usein ja hävinnyt aina. 

Päivän biisi, itseoikeutetusti: Black Sabbath 

Luettua: Ozzy Osbourne ja Chris Ayres – Minä, Ozzy. Aivan hillitön kirja, tämä on pakko saada itsellensä. Elämäkerta lapsuudesta aivan näihin päiviin. Mutta se ote, se on siis niin Ozzya kuin olla ja voi ,D Welhotar käkätti ääneensä eräille jutuille. Toisaalta, Ozzy myös tunnustaa asioita, joista ei ehkä ole kuultu tai tiedetä. Tunteella ja avoimesti. Laadukas suomennos, tykkäsin täpöllä! (Soittakaa, v*ttu Paranoid! =D) Kalle Holmberg – Viimeinen erä. Tuokiokuvia esseinä ohjaajan (ja näyttelijänkin) elämästä. Tykkäsin, ehkä siksi, että olen nähnyt näistä tärkeimmät produktiot. Toisaalta mukaan astuu nyt myös Holmbergin kääntyminen ortodoksiksi, silti hän ei kiellä menneisyyttä – hienoa. Lukekaa pois! Seija Vilén – Mangopuun alla. 17 vuotta Hare Krishna –liikkeessä ja sitten ero sekä väkivaltaisesta intialaisesta miehestä että liikkeestä. Opiskelu sairaanhoitajaksi kahden lapsen yksinhuoltajana ja oman lesbouden tunnustaminen. Aika kova tarina, kaikkinensa, myös itse liikkeestä ja kulttuurista. Jotenkin pidin tästä  - avoin, tarunsekainen, paljastava ja silti hyvin kirjoitettu. Suosittelen, jos haluaa tutustua liikkeen toimintaan....*köh*

 

TAAS TÄÄ LÄHTIS VARASTOLLE LEIKKIMÄÄN VIRKANAISTA  =b

LOMALTA PALUUN AHIA JA AHIA YLEENSÄKIN!

Eilinen oli siis lähes olematon päivä. Lojuin, luin, kirjoitin.... ja söin, kun kerran voi – senkin vähän. Hiukka alkaa punkea Varasto-ahia päälle. Tuossa alkuviikosta laitoin viestiä työkaverille ja kuulosti huolestuttavan hiljaiselta. Eli ne perhanat odottavat taas minua paikalle.... ensin tulee kivoja toivotuksia ja kyselyjä, sen jälkeen tuodaan isot pinot hommia. Jep – tiedän jo, minua ei kannata pissittää! Eniten ketuttaa se, että olen puolikuntoinen. Ei tässä nyt terveen papereita koskaan voikaan saada, mutta tämä tauti nyt on vieläkin vaiheessaan. Pitänee konfirmeerata työporukkaa asiasta. Siis että en ihan täpöllä aio kyllä ensi viikolla huhkia, en taatusti. Tai kohta olen taas sairaslomalla, kuten viimeksi kävi. 

Kevyttä ahia aiheuttavat myös taksotilaukset, sää ja vaatetus eli niiden yhteensovittaminen Varastoa varten. Kotona nyt on tullut raahustettua aika oudoissa kamppeissa ,D Ähh, kyllä se on nyt ihan ensin ne taksot tellittävä. Sitten katsastettava rättiosasto eli pitäisikö jotakin vaikka silittää *yöks*.  Kun tätä kirjoittaa ulos, alkaa ahia oikein kunnolla! 

Eilen taas alakerran naapurit aloittivat SAVUA-kiljunnan =E Perkele, minä olen vuokrani maksanut ja lasit laittanut partsille. Laittakaa tekin, ei tarvitse urputella. Vettu että vetuttaa tuollaiset närvit. Seuraavaksi minä alan kiljua, kun haistan taas jotakin lihaa käristettävän – kyllä varma on nih! Tai kun hississä haisee Mennen niin minulta tulee tullen yököt. Varmasti! Jumalauta, kyllä tupakoijat ajetaan niin ahtaalle kuin olla ja voi. Seinäaapurit voivat olla onnellisia, heillä alakerta on aina viikonloput mökillä ja yläkerrassa tupakoidaan myös. Kumma kyllä, heiltä ei ilmeisesti sitten tule SIVUSAVUA meidän alakertaamme? Jumalauta, kohta menen ja syötän sille kapiaiseläkeläiselle rotanmyrkkyä – ja tämä on lupaus eikä uhkaus. 

Toisaalta, seinänaaapureilla on myös mainio turnauskestävyys. Aloittelivat eilen jo aamusta tyttöporukalla sekä lasten kanssa, väki ilmeisesti vaihtui iltapäivällä ja vielä siellä joku jaksaa jatkaa. Täällä äänet kiertävät oudosti, jos parvekkeen laseista joku / jotkut ovat raollaan ja siellä istuu väkeä. Kuulen itse kaiken heidän puhumansa suoraan sänkyyni! ;D Juu, ei se nyt hirveästikään häiritse. Mieluummin minä kuuntelen reipasta viinanjuontia ja tupakointia kuin alakerran salasvindumaista känätystä. Mutta se kotikaraoke oli ehkä vähän liikaa – heräsin siihen tunnin nukuttuani... No, söin leivän, kävin tupakalla ja kuuntelin hetken sitäkin raakkumista. Onneksi kuitenkin sain sitten ihan kunnolla lisäunta. Kunnolla tarkoittaa siis yli kaksi (-> 2) tuntia. Ihme bilehileitä ,D 

Juuri nyt ulkona sataa tihuuttaa pikkuisen, toivottavasti se vähän raikastaa ilmaa. Ei muuten, mutta kun allegrialääke on loppu ja pitää yrittää pärjätä käsikauppatavaralla. Ei ole yhtään kivaa. Tehoja ei vaan ole riittävästi. Ehkä se tihkusade lopultakin saa Hörhön liikkeelle myös oikeasti tännepäin. Eilen hän soitteli tuossa puolen päivän tienoolla, että olisi tulossa käymään. Kunhan vain käy ensin hoitamassa yhden jutun ja syömässä. Vähän mutisin siinä ja kävi kuten arvelin, eihän sitä ihmistä näkynyt, ei... Se tuo aurinko ja kaupungin keskusta saavat usein miehisenkin miehen lipeämään, saati sitten vaikutteille alttiin Hörhön. 

Mutta nyt kaffetta ja nopeasti – ei tästä muutoin tule mitään! 

Nonih, nyt on parempi. Kävin myös tupakalla, naapurit jatkavat edelleen. Tosin nauratti, kun joku jo herätteli kovaäänisesti toista eli ilm. sammahtaminen oli kovinkin lähellä. Tai sitten seurankaipuu yllätti ja jo nukantanut kaveri piti saada taas mukaan puuhaan. No, tuo ei tod. minua häiritse. Enempi naurattaa ja antaa tietysti valtuuksia itse shikailla joskus myöhemmin *köh*. 

Vinskikään ei jaksa itse kirjoittaa mitään. Hän otti aurinkoa koko eilisen päivän parvekkeella, välillä kävi vain syömässä. Nyt  sitten simahti tuohon sänkyyn aamupalan jälkeen. Annetaan olla, kun päivä valkenee, tulee taas kissallekin mieli ulkoilla. 

Päivän slogan: Blogistaniassa on yksi täydellinen ihminen, mutta se ei ole kukaan meistä... 

Päivän biisi: Suicide Solution 

Luettua: Unni Lindell – Hunajasyötti. Olenkohan oppinut liian hyvälle, mutta tältäkin odotin vähän enemmän. Toki ihan kelpoisa dekkari, mutta... no, vinkeän monisyinen juoni pelastaa pikkuisen. Kesälukemista. Karin Fossum – Varoitus, jestas, tämä leidi osaa asiansa. Ei tätä voinut lopettaa kesken eikä pitää edes pahemmin taukoja. Sellainen pläjäys, että kestää kyllä lukemisen hyvinkin. Eli outoja tapahtumia lähiöissä, pieniä, mutta ilkeitä. Oikeastaan vasta nyt tätä kirjoittaessa tajuan, miten hyvin siihen on kirjoitettu myös syy ja seuraukset –tarina! Tätä suosittelen täpöllä. Irmeli Castrén – Nykynaisen hyvinvointiniksit. Duoda-duoda, tämä onkin sitten oudompi tapaus. Mukana on toki ihan hyviä (ehkä useimmilta unohtuneita) kotikonsteja kaikkeen mahdolliseen hoitoon ja huoltoon, mutta toisaalta erityisesti meikäläistä tökkii apteekkitavaroiden ja käsikauppalääkkeiden mainostaminen ihan nimeltä (tai muuten vain tiettyjen tuotteiden!). Yritetään olla ekologisia ja luomuja, mutta ei näin – EI siis näin. Asiasta on parempiakin opuksia. Muuten vinksut ovat kyllä ihan ok, tosin mielestäni itsestäänselvyyksiä, mutta varmasti joku tähänkin innostuu. Lisää siellä toisaalla myöhemmin, tämän arvostelu on hankaavaa! Katariina Souri (siis hei, Kata Kärkkäisen uusi nimi) – Pillerinpyörittäjä. Kolmikerroksinen tarina, jota yhdistää mm. Egypti ja vähäsen muukin. Aika jännä tapaus, pitää vähän jäsennellä ennenkuin sanon mitään. Ei paha kuitenkas ollenkaan. Lisää tästäkin myöhemmin toisaalla. Ja kesken on erinomainen opus *wirn*, josta huomenna lisää.

 

TYÖ, TYÖ... ONKOHAN SE JOTAKIN SYÖTÄVÄÄ =O

SEKAVIA HORINOITA - TAUTI PUOLIVÄLISSÄ?

Väsytyksen pohjalukemia jälleen. Tautikaan ei kunnolla ole vielä talttunut, tasan puolet kuuria vielä jäljellä. Ja kurkku on siis edelleen kipeä – rasittui tietysti vielä eilen, kun kälättelin Belgarionin kanssa ja syötiin hyvin. Mutta tämä väsy.... en vaan saa nukuttua riittävästi, en sitten millään! Kun ei nukuta, ei nukuta. Eikä varsinkaan, jos naapureissa on taas tarjolla ”isot miehet tappelee oudosta mustasta kumiesineestä” –skaboja, hmph! Toisaalta, sattui taas aika rätväkästi koipiin (eilinen kävely) sekä lonkkaan (prle, miten se lonkka muka on voinut kulua?). 

Muutoin eilisestä sen verran, että kirjasto tarjosi kivaa antia, samoin kaupat mukavia ylläreitä (paljon hyviä kasviksia, rapsakoita ja raikkaita!). Söimme Belgan kanssa uusia pottuja, tsatsikia, kirsikkatomangeja, tomaattipestoa, savustettua kirjolohta, fenkoli-purjo –sekoitusta raakana (njam!), rakuunaporganoita ja olikohan vielä jotakin... ei kai. Kupu tuli varsin täyteen kyllä, hyvää oli. Apehtimiseni kesti täsmälleen kaksi kertaa sen, mitä Belgalla meni siihen aikaa – tuo kurkku kun ei vieläkään tykkää ruuasta kovasti. Mutta kai se siitä, joskus, sekin. Kaffet ja browniesit sitten tunnin päästä kruunasivat lounaan, tai siis meillehän tämä oli kyllä päivän ainoa ruoka ,D 

Päätimme myös, että emme ryhdy mihinkään puuhiin residenssin saattamiseksi kevätkuntoon, ennenkuin ikkunat on oikeasti pesty kunnolla. Pesee ne sitten kuka tahansa, jälki tulee olemaan sellaista, että kaikki lähistöllä makoileva krekkala menee pyykkiin. Eli lueskelimme, nettailimme ja muuta järkevää puuhaa. Sovimme jo, että ehkä sitten ensi viikonloppuna. Ainakin Belgarion tulee silloin syömään – opiskelijalle aika tärkeä nautinto kerran viikossa, I presume. 

Taksoa kotoon odotellessa oli tsekattava vuoden kesämuoti *köh*. Ainakin Malmilla ihan kaikki näyttää olevan muotia ,D Paras oli tyttötrio teinareita, yksi paljain jaloin, yhdellä ballerinat ja yhdellä – pelkät ohuet sukat! Uusi trendisetteri tahi muu vainukoira? Josta tulikin mieleeni, että sain eilen myös sen Saksan iPeistä ostamani paidan. Oikein hieno, väri oli vähän eri sävyä kuin luulin, mutta sopii varmasti. Postaan joskus kuvan, kun huvittaa. Tämä EI ole muotiloki, edelleenkään. Kunhan tiedottelen tässä, että iPeissä homma toimii usein paremmin ja halvemmalla kuin kotomaisessa Huutiksessa nykyisin, fyi fan! Huutikset hinnat ovat nousseet älyttömiksi – tai siis saahan sitä pyytää mitä vaan ja toinen hullu maksaa. Mutta samanlainen merkkipaita olisi maksanut n. 30 juuroa (huuto oli vielä kesken).... Että siitä vaan, minä en enää paljoakaan Huutista ole käyttänyt. Joitakin kirjoja ostanut, nekin sitten samalta myyjältä hemmetinmoisten postikulujen takia. Ja kirjatkin voipi saada halvemmalla erinäisistä nettipuodeista, että se siitä tarinasta taas. 

Mukavaa on kyllä se, että vihreää alkaa jo itää eli nopeasti punkeaa esiin tuolta kasveja koulutettavaksi edelleen. Eilen laitoin paperiviljelyyn krassia – tykkään krassista ihan älyttömästi leivän päällä ja salaateissa. Tuija sen sijaan voipi erittäin huonosti, talvi taisi olla liian kova sille. Voi olla, että joudun hankkimaan uuden Tuijan tahi vastaavan isomman kasvin. Nyt kun on ostettu iso ruukku ja olisi hyvä paikkakin, ei sitä voi jättää käyttämättä. Se suorastaan vaatii jotakin näyttävää parvekkeelle (siis muutakin kuin Minut)! 

Jahas, nyt kahvituttaa – menen siis keittelemään aamun ensimmäiset kaffet ja riipimään mömelökouralliseni! 

Ahhhh – aamun ensimmäiset kaffet ovat kyllä nannaa ;D Jospa vielä Hörhö-Uutisia eli Hörhöllähän olikin se hampilääkäri... joka tarkoitti myös sitä, että on ehdottomasti oltava pari päivää aivan selvänä! Ja hän oli sitten nukkunut yli yhden päivän. Jössus, miten kaikilla kavereillani on niin mahtavat unenlahjat, nukkuvat toista vuorokautta – niinhän W:kin teki aikoinaan. Eli eilen Hörhö sitten soitti ja olisi tänään tulossa kaffelle. No joo, uskon jos näen... Oli hänellä olevinaan jotakin asiaakin. Katsotaan nyt sitten, mitä tapahtuu eli ilmestyykö tänne joku vaiko eikö. 

Vielä muuten yksi omituinen juttu, kertokaa onko muillakin kokemuksia asiasta. Eli erinomaisen vaffa antilooppikuuri päällänsä, hiukset pitäisi pestä joka päivä! Näytän aivan räävittömältä, jos en pese. Enkä ole pessyt, kun ei ole ollut tarvista pistää nokkaansa ulos. Mutta nyt, tosiaan, huomasin sen ihan konkreettisesti, että hiukset ovat erittäin rasvaiset (mutta vastaavasti pehmoisen tuntuiset). Enkä sitten keksi asiaan muuta selitystä kuin antiloopit – mitään en ole ott... siis vaihtanut muutoin, shampoota tms. Yököttävän näköistä, mutta eihän se tietysti itseä haittaa, eikä kyllä kissakaan ole valittanut!

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai, ett mä valittaisin möhkön karvoist – nou vei. Ittell täss on pahempi tilanne, mä varmast purkaurun. Siis kaavaa lähtee semmosii älden isoi tupsukoit taas. Toi sanokii, ett sekää ei ikinä muista, ett mun kaavat lähtee iha väärää aikaa. Eli nyt, sen miälest joka päivä sais olla imureeraamass. Mutt sitt me päätettii, ett kumpiki tekee kaavoillee mitä huvittaa ja toi noukkii vaa isommat tupsukat vegs! Jesh, lopultaki kunno partsikelit, tosi kliffaa meinaa. Mä oon vaa lojunu tuall ulkon nii paljo ku oon jaksunu. Välill on pitäny tulla sisää, ku on ollu turhanki lämpöst. Mutt älden kivaa, toi otti fotonkii, miss mä goisin mun koritualis. Eilittäi sain sitt ihan vähä maistaa sitä punast fisuu, sitä paljo ollukkaa. Saita möhkö! Poikaki ois varpist syäny enempi, nih. No, toi lupas laittaa jotai fisuliinisafkaa viäl täsä, mä vaa ootan. Soli ostanu hirmu ison hivakan kissinmuanaa ja kaikkee, ett mull ainakii on nyt safkaa ja semmost. Muute ei erikoist, mä meen goisii viäl sänkyy...

 

Kliffaa löördaagii hei kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, pölistään yhdessä, keskustellaan kaavoituksesta ,D 

Päivän slogan: Yksikään vallankumous ei ole verisempi kuin meidän kumouksemme. Joko etujoukkoihin tai seinää vasten ammuttavaksi – siinä vaihtoehdot! 

Päivän biisi:  Toiset on luotuja kulkemaan 

Luettua: Timo Turunen – Shamaanin oppilas (Elben taru 1), kohtuullisen hyvää kotomaista fantasiaa. Nuoren tytön kasvutarina Pohjolassa, Auri-heimon luona. Mukavaa kuvausta, moraliteettiakin paljon... hmmm. Hyvä, että mitään kristillistä EI ole mainittu, vaikka tietyt jutut kuultavatkin läpi. Odotan suht innolla toista osaa, tämä kelpasi kyllä luettavaksi. Lisää tuosta linksusta. Oiva Pennanen – Ruikanrannan Kauhu, just... tuota, oikolukua kaipaisi vieläkin vähäsen lisää, samoin fontti olisi lopultakin valittava ja tuolloin selvenisi kappalejakokin. Sisältö sisäsiittoista kotomaista maalaispoliisin työtä. Toistetut savolaisvitsit eivät naarata edes anoppia. Muutoin toimii jotenkuten.... parempi kuin edelliset! Hei, uudelleenluentaan ja fontti kohdalleen, jo kelpaisi lukea seuraava jännäri! Jim Thompson – Jumalan nimeen, aikastas vinkeä jännäri, sano. Tarina alkaa kahden hakkerin toimista, josta siirrytään Venäjälle tekemään tilaa uudelle tsaarille ja muuta omituista. Kumma kyllä, tarina toimii kuin tauti. Daniel Spoto – Marlene Dietrich, Sininen enkeli. Spotomainen elämäkerta tästä kuuluisuudesta, ei paha kuitenkas ja minä tietysti  tykkäsin. Lisää siellä toisaalla kohtapian. Joanne Harris – Sinisilmä, blogijännäri, mutta jestas minkälainen! Siis hyvässä mielessä. Tässä ei todellakaan tiedä, milloin totuus, internet sekä kuvitelmat kohtaavat ja mikä on milloinkin vallalla. B.B. pitää blogia ja tekee murhia, ainakin terapeuttisen kirjoittajapiirin mukaan. Lisää tästäkin toisaalla – pidin kovasti ja suositan jännäreiden kavereille! Muuten aika erikoinen veto tältä kirjailijalta ja tekninen puolikin on hallinnassa oikein mukavasti!

 

EI KENKIÄ TÄNÄÄN – LEVÄTÄÄN LISÄÄ...

VIELÄ VAAN JAKSAA OTTAA OTSALOHKOON...

Jo nyt vain Welhotarta vieläkin ottaa päähän, oikeasti! Piruuttaan sitten eilen aamusella tuossa klo 04.00 pintaan sulattelin ensin pakkasen, päivemmällä imuroin ja iltapäivällä pesin ison koneellisen pyykkiä. Onhan noita mömelöitä ja tällä kelillä kroppa alkaa haista pikaisesti, joten... Mitä välii! Kukaan ei kuitenkaan tee mitään puolestani tai avukseni, kyllä se olen Minä Itte. Vaikka sitten aivan helkkarin kipeänä ja vähän vielä kuumeisenakin. No, ei kun lepuuttelua välillä ja troppia nassuun ja hommiin. Kertokaa tämä sitten, jos lekurit kyselevät jotain jälkitaudeista, jooko? 

Tänään on vuorossa normiroudaus eli kirjasto ja ruokakaupat. Se on nähkääs ensi viikollakin syötävä ihan joka päivä, töissä myös. Se on normaali työviikko Varastolla ja tod.näk. vielä tosi kiiruisa. Eli apettakin olisi hyvä olla kotosalla ja siellä sulatetussa pakkasessa vähän jömmaa. Pirullista siitä tulee, tiedän. Ei ole voimia, ei... En tiedä, miten selviän – pakko se kuitenkin on. Kissa tarvitsee purunsa ja minä kirjoja ja ruokaa molemmat. Ei tältä voi mitenkään välttyä, ei tod. Haaaaaaaaaaa – mutta luotettava poikani Belgarion on luvannut tulla sekä roudaamaan, syömään hyvin ja pitkään sekä avittamaan parissa asiassa. ;D *pus* Kyllä tämä tästä, jotenkin ja joskus... 

Ja taas minulle tehtiin ohari, nimittäin Hörhö ilmeisesti mieluummin vietti päivänsä jossain auringossa kavereidensa kanssa, koska ei soittanut. Ja minähän en enää kenenkään perään saatana soittele, kyllä varma on nih! Paskan saapi pyytämättäi, perkele. Olkoon kaikki, menkööt kaikki. Velkansa tulee kyllä maksamaan, se on varma. Muuten soitan vaikka Äidillensä, se ainakin tehoaa... Saakelin lusmu! 

Juu, jaanausta taas. Kehnosti on nukuttu, mömelöitä syöty roppakaupalla jne. Mutta kai tämäkin tästä, ehkä joskus tai sitten ei.  Heräsin sitten oikein supihereille melkein tasan klo 01.00, kun lonkka jämähti jotenkin pahasti – heräsin omaan kipuitkuun. Sattui niin stanasti! Tasoitusta annettiin melkoisella ukkosnäytöksellä, josta ei kuulunut kylläkään mitään: eli pilvien välistä komeaa salamointia, mmmm. Melkoisen matalapaineinen olo, siis sään puolesta oikeasti. Nihkeää... 

Nyt kaffetta ja vitamiinia, äkkiä!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrviska kaiffat! Välill toi päästää mutki sentää skrivaileen. Tiätteks, on tää tosi kliffaa. Toi tajus, ett ulkon on jo nii lämmin, ett ku suulis tulee näkyvii partsill, mä pääsen ulos! Hei, ulos! Eilenkii mä goisin siäl tosi mont tuntii – ihanan lämmint. Tulin sitt vast sisää, ku heräsin ja oli iha karmee nälkä. Omituist, ett möhkökii tajus jotai iha ite. No, tajuu se päästää mutt aamulkii partsill, mä haluun kuunnella niit tirppalintui ku ne karjuu. Ja Poikakii on tulos tänää, mä tiän, ett meil on punast fisuu jossai. Se haisuu meinate. Mä ootan, ett mäki saan jotai, joo. Ett tiätteks, mull on melkee ain näköjää kissanpäivät >o< Möhkö on viälkii kipee, ei kiva. Mutt kyll mä saan goisii silti sen viakus, ei se tartu. Ett ei hätää niinku siinkää, sill niinkää välii oo. Itte pelkästi kissilunssaa. Fotoi se ei oo saanu aikaseks, mutt täss on tämmöne vriijutska, enkä oo mä!

 

Hei, kliffaa viikendii kaikill giltseill ja kundeill!

---------------------------------------- 

Vincent, eihän minulla todellakaan ole niin väliä... 

Päivän slogan: Muista, että kaikki pahat tekosi pistävät aikanaan perseeseesi – hyvistä teoista ei kostu koskaan mitään eikä niistä edes puhuta. 

Päivän biisi: Kun kieli on sairas 

Luettua: Marian Keyes – Tuiki, tuiki tähtönen, joku ihmeen kummitustrendi nyt? No tässä tavallaan pelataan sillä, ihmissuhteilla ja loppu olkoon ylläri. Hömpän kavereille, ei jaksa oikein lukea, pitkäveteistä jaarittelua enimmäkseen. Eppu Nuotio – Paine, taas odotin enemmän ja tämä ei oikein jaksa kantaa, vaikka ainekset ovat hyvät. Pieni pettymys, mutta jos haluaa setviä Pii Marin isän kohtaloita, sivujuonena erikoinen päättynyt rakkaustarina, siitä vaan. Ei tämä nyt niiiiiiin paha ole. Saana Saarinen – Siirtolapuutarhan varjoissa, peruskotomaista perusdekkaria eli ei ylläreitä eikä mitään... Siinähän sen lukee, kesällä =I Aika mitäänsanomaton siis. Kari Hanhisuanto – Hiekkalinna, pelottavan ahdistava kertomus miehen masennuksesta sekä muista mielenterveysongelmista, tapahtumista, ajatuksista, teoista jne. Suosittelen, en kuitenkaan itse masentuneelle, mutta ehkä läheiselle; tällaista se voi pahimmillaan olla. Karmea totuus! Katri Niinikangas – Hollannin muistikirja, kirja vaihtariajoilta, upeita kuvia, kaunis tekstaus sekä tuntoja opiskelusta, epävarmuudesta vieraassa maassa, tavoista, matkustamisesta jne. Mielenkiintoinen, antoisakin tuttavuus – suositan, jos joku ei ole lukenut. Natalja Kljutsarjova – Kolmannessa luokassa, ironista nyky-Venäjän kuvausta? Mukana tietysti myös periaatteellista romantiikkaa ja outoja tapahtumia. Jotenkin sekavahko, osa selkeästi parempi kuin muu... editoitu rankasti? Katherine Neville – Kahdeksan, Tavinskikoodin parempi versio eli tässä etsitään kuulua shakkilautaa ja –nappuloita sekä erästä ratkaisua. Ei paha ollenkas, enempi tykkäsin tästä kuin Tavinskista ja sen tekijän muista opuksista! Kesälukemiseksi ok, paksu ja mehevä, toimintaa nykyajassa sekä menneisyydessä, mausteena rhomantiikkaa, dharmaa sekä salaisuuksia ;D Lars Kepler – Hypnotisoija, raaka perhemurha, yksi jää henkiin. Hänet hypnotisoidaan ja hän tunnustaakin murhan. Mutta oliko se hän vaiko eikö? Aikamoinen dekkari, sano. Peljästyttävä suorastaan eli suositan! Kreetta Onkeli – Kutsumus, kirja kirjailijoista... tavallansa. Ironinen opus, tämä tykkäsi kovasti ja suosittaa kaikille, jotka joskus kuvittelevat alkavansa kirjailijaksi! Hyvä – mutta lue tämä ensin *ehheheh*.

 

KISSIKENKÄT KOIPIIN, KISSIVÄSKY MUKAAN JA MENOKS....