Jihhaa – Welhottaren residenssissä on niin puhtaat parvekelasit ja ikkunat, että pitää varmaan vetää kohta paperipussi päähän, kun menee ulos. Minä nimittäin pilaan koko hienon vaikutelman... Olipa hieno homma! Reipas leidi hoiti hommat varmasti, ammattitaidolla ja nopeasti. Sekä oli kaiken lisäksi vielä mukava ja reilu ihminen. Tämä tykkäsi ja sovimmekin jo, että häntä saa sitten syssymmällä häiritä uudestaan. Minä olen tyytyväinen, erittäin ilokas ja helpottunut =D Eipä tarvitse odotella katteettomia lupauksia.
Todella omituista oli se, että kun leidi tuli, katselimme hetken toisiamme ja totesimme tavanneemme jossakin aikaisemmin. Ehkä ed. työpaikassa, ehkä eräällä terassolla vuosia sitten, jossa kävimme W:n kanssa. Meillä oli paljon muutakin yhteistä, joten laskukin oli suorastaan kohtuullinen. Mukavaa!
Lisäksi tapahtui taas se todellinen ihme. Muistattehan, kun kerroin hopea-emalisormuksen lopullisesta katoamisesta? Sen sormuksen, joka on aikaisemmin kadonnut jo kymmeniä kertoja ja aina löynyt. No, töissä ihana siivoojamme teki vähän ekstrapuunausta ja mitäs sieltä johtokasasta löytyikään – Se Sormus. Se ei kertakaikkiaan näemmä suostu katoamaan. W. jossakin naureskelee itseksensä, aivan varmasti, olisi niiiiiin tyypillistä. Kyllä minä kiittelin leidiä ja kerroin koko tarinan, olihan hänkin vähän ihmeissään. Eli sormus on taas takaisin oikeassa paikassa ;D
Mutta ettei kaikki sentään menisi hienosti ja mallikkaasti, joudun lomittamaan naapuriosastoa loppuviikon. Leidi on sairaana ja tottakai lupauduin taas tekemään kiireelliset työt pois. Lisäksi lupasin tehdä erinäisiä pohjahommia. Ei siinä mitään, vaikuttaa siltä, että aikaakin siihen jostakin riittäisi. Tai eihän sitä riitä, mutta on vain pakko järjestää asiat niin. Kun kerta olen luvannut – minulla kun on tapana pitää ne lupaukset.
Lisäksi miinuspuolelle voisi lisätä sen, että olin vähällä tukehtua yskääni, melkein jo pelotti. Yskänkohtaus ei ottanut loppuakseen ja alkoi jo vähän hingututtaakin, prle. Muistin toki, että silloin pitäisi hengittää rauhallisesti nenän kautta, mutta on se vähän paniikinomaista kuitenkin. Asia liittynee siihen, että edelleenkään ei ole niitä oikeita allegrialääkkeitä ja kurkku on myös vielä turvoksissa taudin jälkeen. No, selvisinhän minä siitä *phuuuuh*, vaikka kyllä se kesti! Huh!
Eilisen saldoksi voisi siis laskea tasapelin. Tosin olen niin ilokas nuista ikkunoista, että ette uskokaan. Nyt pääsemme sitten siivoilemaan ja laittamaan parveketta kesäkuntoon ihan oikeasti sekä residenssiä muutenkin hiukka kuosiin. Jahka vielä Vinskin karvanlähtö lakkaa ja minä toimeennun kunnolla puunaamaan (tehän tiedätte sen tyypin, sen puunaaman) on taas mukavampi olla kotonakin. Toisaalta, missäpä minä muualla?
Eilisilta menikin sitten tämän Pesijättären vierailun merkeissä, kälättelimme vielä siinä hänen ns. työaikansa ulkopuolellakin yhtä ja toista. Vielä tein thai-tai-kalaa evääksi pariksi päiväksi ja yritin vähän lueskella. Mielenkiintoisa opus jälleen kesken.
Vinski-raukka oli pakko laittaa vähäksi aikaa saunaan arestiin, kun parveketta käsiteltiin. Hirveä älämölöhän siitä tuli, vaikka kuinka selitin, että ei se mikään rangaistus ole. Kun päästin kissin pois, hän ryhtyi heti kaveeraamaan ja penkomaan leidin kasseja. Että oli Vinskilläkin sitten kivaa, kissi nautti tuosta muovikassien penkomisesta, sai oikein luvan siihen erikseen >o<
Siinä siis meni eilinen, tästä syystä päivitys onkin vähän tyngän oloinen. Minä nimittäin menen nyt juomaan kaffetta =D
VARASTOLLE VAAN – VAIKKA VÄKISIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti