Jo nyt vain Welhotarta vieläkin ottaa päähän, oikeasti! Piruuttaan sitten eilen aamusella tuossa klo 04.00 pintaan sulattelin ensin pakkasen, päivemmällä imuroin ja iltapäivällä pesin ison koneellisen pyykkiä. Onhan noita mömelöitä ja tällä kelillä kroppa alkaa haista pikaisesti, joten... Mitä välii! Kukaan ei kuitenkaan tee mitään puolestani tai avukseni, kyllä se olen Minä Itte. Vaikka sitten aivan helkkarin kipeänä ja vähän vielä kuumeisenakin. No, ei kun lepuuttelua välillä ja troppia nassuun ja hommiin. Kertokaa tämä sitten, jos lekurit kyselevät jotain jälkitaudeista, jooko?
Tänään on vuorossa normiroudaus eli kirjasto ja ruokakaupat. Se on nähkääs ensi viikollakin syötävä ihan joka päivä, töissä myös. Se on normaali työviikko Varastolla ja tod.näk. vielä tosi kiiruisa. Eli apettakin olisi hyvä olla kotosalla ja siellä sulatetussa pakkasessa vähän jömmaa. Pirullista siitä tulee, tiedän. Ei ole voimia, ei... En tiedä, miten selviän – pakko se kuitenkin on. Kissa tarvitsee purunsa ja minä kirjoja ja ruokaa molemmat. Ei tältä voi mitenkään välttyä, ei tod. Haaaaaaaaaaa – mutta luotettava poikani Belgarion on luvannut tulla sekä roudaamaan, syömään hyvin ja pitkään sekä avittamaan parissa asiassa. ;D *pus* Kyllä tämä tästä, jotenkin ja joskus...
Ja taas minulle tehtiin ohari, nimittäin Hörhö ilmeisesti mieluummin vietti päivänsä jossain auringossa kavereidensa kanssa, koska ei soittanut. Ja minähän en enää kenenkään perään saatana soittele, kyllä varma on nih! Paskan saapi pyytämättäi, perkele. Olkoon kaikki, menkööt kaikki. Velkansa tulee kyllä maksamaan, se on varma. Muuten soitan vaikka Äidillensä, se ainakin tehoaa... Saakelin lusmu!
Juu, jaanausta taas. Kehnosti on nukuttu, mömelöitä syöty roppakaupalla jne. Mutta kai tämäkin tästä, ehkä joskus tai sitten ei. Heräsin sitten oikein supihereille melkein tasan klo 01.00, kun lonkka jämähti jotenkin pahasti – heräsin omaan kipuitkuun. Sattui niin stanasti! Tasoitusta annettiin melkoisella ukkosnäytöksellä, josta ei kuulunut kylläkään mitään: eli pilvien välistä komeaa salamointia, mmmm. Melkoisen matalapaineinen olo, siis sään puolesta oikeasti. Nihkeää...
Nyt kaffetta ja vitamiinia, äkkiä!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrviska kaiffat! Välill toi päästää mutki sentää skrivaileen. Tiätteks, on tää tosi kliffaa. Toi tajus, ett ulkon on jo nii lämmin, ett ku suulis tulee näkyvii partsill, mä pääsen ulos! Hei, ulos! Eilenkii mä goisin siäl tosi mont tuntii – ihanan lämmint. Tulin sitt vast sisää, ku heräsin ja oli iha karmee nälkä. Omituist, ett möhkökii tajus jotai iha ite. No, tajuu se päästää mutt aamulkii partsill, mä haluun kuunnella niit tirppalintui ku ne karjuu. Ja Poikakii on tulos tänää, mä tiän, ett meil on punast fisuu jossai. Se haisuu meinate. Mä ootan, ett mäki saan jotai, joo. Ett tiätteks, mull on melkee ain näköjää kissanpäivät >o< Möhkö on viälkii kipee, ei kiva. Mutt kyll mä saan goisii silti sen viakus, ei se tartu. Ett ei hätää niinku siinkää, sill niinkää välii oo. Itte pelkästi kissilunssaa. Fotoi se ei oo saanu aikaseks, mutt täss on tämmöne vriijutska, enkä oo mä!
Hei, kliffaa viikendii kaikill giltseill ja kundeill!
Vincent, eihän minulla todellakaan ole niin väliä...
Päivän slogan: Muista, että kaikki pahat tekosi pistävät aikanaan perseeseesi – hyvistä teoista ei kostu koskaan mitään eikä niistä edes puhuta.
Päivän biisi: Kun kieli on sairas
Luettua: Marian Keyes – Tuiki, tuiki tähtönen, joku ihmeen kummitustrendi nyt? No tässä tavallaan pelataan sillä, ihmissuhteilla ja loppu olkoon ylläri. Hömpän kavereille, ei jaksa oikein lukea, pitkäveteistä jaarittelua enimmäkseen. Eppu Nuotio – Paine, taas odotin enemmän ja tämä ei oikein jaksa kantaa, vaikka ainekset ovat hyvät. Pieni pettymys, mutta jos haluaa setviä Pii Marin isän kohtaloita, sivujuonena erikoinen päättynyt rakkaustarina, siitä vaan. Ei tämä nyt niiiiiiin paha ole. Saana Saarinen – Siirtolapuutarhan varjoissa, peruskotomaista perusdekkaria eli ei ylläreitä eikä mitään... Siinähän sen lukee, kesällä =I Aika mitäänsanomaton siis. Kari Hanhisuanto – Hiekkalinna, pelottavan ahdistava kertomus miehen masennuksesta sekä muista mielenterveysongelmista, tapahtumista, ajatuksista, teoista jne. Suosittelen, en kuitenkaan itse masentuneelle, mutta ehkä läheiselle; tällaista se voi pahimmillaan olla. Karmea totuus! Katri Niinikangas – Hollannin muistikirja, kirja vaihtariajoilta, upeita kuvia, kaunis tekstaus sekä tuntoja opiskelusta, epävarmuudesta vieraassa maassa, tavoista, matkustamisesta jne. Mielenkiintoinen, antoisakin tuttavuus – suositan, jos joku ei ole lukenut. Natalja Kljutsarjova – Kolmannessa luokassa, ironista nyky-Venäjän kuvausta? Mukana tietysti myös periaatteellista romantiikkaa ja outoja tapahtumia. Jotenkin sekavahko, osa selkeästi parempi kuin muu... editoitu rankasti? Katherine Neville – Kahdeksan, Tavinskikoodin parempi versio eli tässä etsitään kuulua shakkilautaa ja –nappuloita sekä erästä ratkaisua. Ei paha ollenkas, enempi tykkäsin tästä kuin Tavinskista ja sen tekijän muista opuksista! Kesälukemiseksi ok, paksu ja mehevä, toimintaa nykyajassa sekä menneisyydessä, mausteena rhomantiikkaa, dharmaa sekä salaisuuksia ;D Lars Kepler – Hypnotisoija, raaka perhemurha, yksi jää henkiin. Hänet hypnotisoidaan ja hän tunnustaakin murhan. Mutta oliko se hän vaiko eikö? Aikamoinen dekkari, sano. Peljästyttävä suorastaan eli suositan! Kreetta Onkeli – Kutsumus, kirja kirjailijoista... tavallansa. Ironinen opus, tämä tykkäsi kovasti ja suosittaa kaikille, jotka joskus kuvittelevat alkavansa kirjailijaksi! Hyvä – mutta lue tämä ensin *ehheheh*.
KISSIKENKÄT KOIPIIN, KISSIVÄSKY MUKAAN JA MENOKS....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti