Ei helvata, se on työpäivä! Työ... no juu, onhan se tavallansa ihan mukava, ei siinä mitään. Pelottaa vaan ne kerääntyneet hommat. Kurkku ei ole vieläkään kunnossa ja siltä eukoltahan minä en sairista hae, en. Repsut on vietävä uusintaan, ne voi sentään jättää konttuurille. Hemmetti kun aivastuttaa koko ajan, ei tosiaan tuo ilman repsua saatava tuote toimi, eivät tehot riitä, argh.
Taksot on tellitty ja vaatteet katsottu. Welhotar pukeutuu kuten pitääkin eli siniseen – ylläri, ylläri! Pääsen siis näyttämään uusia kenkimiä muillekin. Ja aiheuttamaan taas jotakin pientä hupia niillekin pitsiniskoille ,D Halpaa hupia se on minulle nauraa, jos ei pahantahtoisesti kätkätä. Samoin pieni uusi korvisviritys, että pysyy itsekin pirteänä. Piruvie, että harmittaa se emali-hopeasormuksen kohtalo =( Sellaista toista mistään ei saa, jos ei oikeasti matkusta Mehikoon eli sieltähän se oli. W:n antama vielä. Harmittaa vieläkin ihan älyttömästi, vaikka oma vika. Oli liian suuri, kerran jo Belga pienensi, olisi saanut pienentää nyt lisää. Hmph!
Eilinen meni sisällä kökkien. En minä mitään aurinkoa halua, en tod. Inhottavaa! Se on hyvä lähteä töihin – siellä on ilmastointi ja varjoa. Juu, minä EN tykkää auringosta enkä liian lämpimistä keleistä. Juu, olen erilainen muori. Minusta sellainen korkeintaan + 20 astetta ja pilvipouta olisi vielä hiinä-ja-hiinä hyväksyttävissä noin niinkuin ulkokelinä. Jos nyt olisi pakko jostakin syystä käkkiä ulkona. Ei tarvitse, onneksi.
Net ovat vieläkin sitten akkunat pesemäti, perkele! Ikkunamies ei soita, ei välitä. No, käyttäydyin huonosti ja siitähän toki saa maksaa. Taidan kysyä meitin siivoojalta, josko hätäkeikka kiinnostaisi. Meillä on nimittäin tosi mukava siivooja, voisi hyvinkin innostua.... tai ainakin ehdotella jotakuta toista tuntemaansa. Sen minä muuten teenkin. Alkaa niin ottaa päähän tämä paskaisuus parvekkeella, partsilaseissa jne. Kun mitään ei voi tehdä, ennenkuin parvekelasit on käsitelty. Ja tällä kertaa se käsittely on oltava kunnollinen pesu, ei minkään hönkäys! Nih kerta! Sorry, tämä on taas näitä ikuisuusasioita, joista on jaanattava jatkuvasti.
Ja sitten muistettava seuraavalle kauppalistalle se rotanmyrkky alakertaa varten! Taas natkutusta kovaan ääneen koko eilinen päivä. Tulisi perkele suoraan ovelle sanomaan jotakin, minulla voisi olla paljon sanottavaa, kirjaimellisesti painavaa sanottavaa. Saatanan savolainen eläkeläiskapiainen! Sen siitä huomaa, että ei ole asunut Malmilla pitkään. Täällä kun ei ole tapana turhasta natista. Ehkä nyt suoranaiseen tappoyritykseen voi puuttua, mutta mikään uutinenhan sekään EI toki ole. Lähinnä ns. normaalia menoa. Että herra siellä alakerrassa voisi ottaa hiukan toisenlaisen asenteen, ziitosta!
Jahas, Vinski ei jaksa tänäänkään kirjoitella omiansa. Väsyttää, kun nukkui koko eilisen päivän taas auringossa. Poika yrittää rusketuttaa itseään biitsikuntoon, katsokaas! Että näin meillä, maataan vaan koko porukka.
Nyt kaffet, vielä pehmeää leipää *grrr* ja mömelöt sekä svinduillessaan äkkiä tupakalle!
Päivän slogan: Tulos ei taaskaan mieltä paina – olen taistellut usein ja hävinnyt aina.
Päivän biisi, itseoikeutetusti: Black Sabbath
Luettua: Ozzy Osbourne ja Chris Ayres – Minä, Ozzy. Aivan hillitön kirja, tämä on pakko saada itsellensä. Elämäkerta lapsuudesta aivan näihin päiviin. Mutta se ote, se on siis niin Ozzya kuin olla ja voi ,D Welhotar käkätti ääneensä eräille jutuille. Toisaalta, Ozzy myös tunnustaa asioita, joista ei ehkä ole kuultu tai tiedetä. Tunteella ja avoimesti. Laadukas suomennos, tykkäsin täpöllä! (Soittakaa, v*ttu Paranoid! =D) Kalle Holmberg – Viimeinen erä. Tuokiokuvia esseinä ohjaajan (ja näyttelijänkin) elämästä. Tykkäsin, ehkä siksi, että olen nähnyt näistä tärkeimmät produktiot. Toisaalta mukaan astuu nyt myös Holmbergin kääntyminen ortodoksiksi, silti hän ei kiellä menneisyyttä – hienoa. Lukekaa pois! Seija Vilén – Mangopuun alla. 17 vuotta Hare Krishna –liikkeessä ja sitten ero sekä väkivaltaisesta intialaisesta miehestä että liikkeestä. Opiskelu sairaanhoitajaksi kahden lapsen yksinhuoltajana ja oman lesbouden tunnustaminen. Aika kova tarina, kaikkinensa, myös itse liikkeestä ja kulttuurista. Jotenkin pidin tästä - avoin, tarunsekainen, paljastava ja silti hyvin kirjoitettu. Suosittelen, jos haluaa tutustua liikkeen toimintaan....*köh*
TAAS TÄÄ LÄHTIS VARASTOLLE LEIKKIMÄÄN VIRKANAISTA =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti