On se taas nukkumisen kanssa yhtä kushelvettiä. Olen varmaan viikon aikana nukkunut yhteensä sen verran kuin normaali ihminen yhtenä yönä – epistä. Menen nukkumaan, nukahdan ja kas, herään kohtapian eikä uni tule uudestaan. Eli unta riittää pahimmoillaan vain pari tuntia, jos aina sitäkään. Alkuillasta olen aivan sammahtamispisteessä, mutta en uskalla nukahtaa jottei yö menisi ihan hänekseen. Argh – tarvitsisin oikeasti säännöllisen Unihiekkamiehen. Mutta kun ei niin ei! Alkaa vaan kohta mennä hermo, koska väsyttää aina väärään aikaan ja väärässä paikassa. Eikä prleen omisarvis suhtaudu vakavasti edes unettomuuteen. Sekin saatana luulee minun vain kerjäävän huvikseni mömelöitä. Perkele, mieluummin nukkuisin ihan kuulkaas luonnonmenetelmällä vaikkapa 5 - 6 h, joka olisi jo tosi ruhtinaallista.
Nonnih – nyt alkoi muuten sitten tapahtua: tänään tulee The Ikkunanpesijätär! Pirulauta, en tod. enää ikinä – toistan – ikinä luota tuttavuuteen enkä miesten lupauksiin. Kysäisin työkavereilta (niiltä, joiden kanssa yleensä apehdin ja käyn tupakalla), tietääkö kukaan sellaista henkilöä, joka haluaisi ansaita pikkuisen lisää... Jo vain, sain työkaverin tuttavan numeron ja sillä selvä. Pientä jutustelua, selvittelyä ja ajattelin, että aikaa hänellä ei varmaan ihan heti ole, kun töissäkin käy. Itse ehdotti, että jospa vaikka sitten heti tänään. Ja tänään pitäisi tapahtua. Oikein kiva! Laskin, btw, että leidin ehdottama summa olisi öpaut saman, jota olisin tarjonnut myös tälle eräällekin herrahenkilölle. No, jos ei raha kerta kelpaa, anti olla sitten. Minä en jaksa säätää jotain tällaista typerää asiaa. Eli käsittääkseni en ainakaan tule mitään häviämään, korkeintaan joudun häpeämään partsin surkeaa alennustilaa. Jännittävää! Minä oikein odotan, treffit on sovittu heti klo 15.30 ;D
Tämähän tarkoittaa sitä, että jos kaikki menisi ok, olisi viikonloppuna vähäsen puuhaa Belgarionin kanssa ja sitten residenssi olisikin kesäkunnossa. Voi kun kaikki vaan menisi suunnitelmien mukaan.. Olen niin tympääntynyt kissinoksumattoihin ja partsin sotkuun. Peukuttakaa, pliiz?!
Sopisiko, että peukuttaisitte myös sille, että antiloopit ovat tehonneet riittävästi? Otan tänään nimittäin viimeisen piltsun. Ei kurkku aivan kunnossa kyllä ole, ei.
Eli jotakin hyötyä siis Varastoltakin, taas. Muuten siellä vietämme normieloa, töitä ja lisää töitä. Johto tekee kyllä omituisia päätöksiä; aivan arvaamatta eräitä henkilöitä siirrellään osastolta toiselle parin viikon varoitusjalla. Ei oikeudenmukaista eikä järkevää. Juuri kun henkilö on päässyt sisään tiettyihin asiaryhmiin (kestää yleensä vuoden-pari), joutuu perehtymään taas toisiin. Tässä häviää sekä työteho että olematon motivaatio, sanovat tämän eteen taas joutuneet. Meiltä jo aikaisemmin lähti yksi vaihdokki, nyt lähtee toinen. Snif. Ei, en minä henk.koht. heitä kaipaa, mutta olin myös jo tottunut heidän työtapoihinsa eli edessä on taas opetella jonkun muun omat maneerit ja kommervenkit eri asioiden osalta. Hmph – tämä ei kyllä palvele ketään, vaikka Iso Pomo mainostaa sitä työkiertona ja hyväksi meriitiksi uralle. Kaikki muut ovat kyllä eri mieltä asiasta.
Mitäpä muuta – suoraan sanoen ei yhtään mitään. Ajatukset ovat tahmaiset, koska olen niin äärettömän väsynyt. Iltaisin jaksan vain aivan pakolliset asiat, en yhtään ylimääräistä. Nolottaa, olen vain lukenut ja kirjoittaminenkin on vähän jäänyt. Nyt olisi syytä vähän terästäytyä!
Ehkä kuitenkin ensin oikein vaffat kaffet sekä kourallinen erilaisia mömelöitä sekä yliannostus vitamiineja, että jaksaisi taas koko pirhanan päivän!
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Joohei, emmä oo viittiny käydä skrivaa tääll yhtää mitää. Ku mullekaa ei kuulu meinaa mitää. Mä vaan makoilen Mun Koritualiss tuala ja yritän rusketuttaa mun massupualta. Ei oikee onnaa. Ja sitt mä revin mun tuukist niit irtokaavoi, mamii ottaa päähä. No nii kyll muaki. Kumpikaa ikinä muista, ett mull on kaavanlähtö tähä aikaa. Joka vuas sama jutska. Mutt tiätteks, on toi möhkö sitt kummiskii iha kiva. Ku se lähtee duunii, se jättää mulle kaikki dörtsit auki, ett mä voin olla iha miss mä vaa haluun ja mähä tiätty haluun. Eli melkee oon ollu partsill ja sitt välill heittäny parit hepulit ku oon käyny skruudaas. Ai nii, toi lupas tänää mulle fisuliinii. Mamiiiiiiiiiih, muista kans sitte! Ja sitt joku iha outo ihmine on tulos... mä tiädä oikee, tarttee tsiigaa, mitä se meinaa väsää täälä. Mua se ei sitt saa pestä! >o< Tää muute ei oo oikeest sama kuva ko viimeks, mä oon kääntyny täss jo.
Kliffaa keskintait kaikill!
Vincent, auringonpalvoja.
Päivän slogan: Kaikki maailman addiktit yhtykää – meillä ei ole muuta menetettävää kuin riippuvuutemme!
Päivän biisi: The Coffee Song
Luettua: Doris Lessing - Varjossa vaeltaja, Omaelämäkerran toinen osa 1949 – 1962. Tästä minä pidin ja suositan! Ensinnäkin elämäkerraksi erinomaisen hyvä, itse kirjoitettu, ei kaunistelua. Paljon asiaa, josta ainakaan minulla ei ollut tietoa, mm. poliittisesta toiminnasta niinkin aktiivisesti ja muuta mielenkiintoista, perhehistoriaa ja asiaa sun muuta. Lisäksi tietysti vielä kirjalliset ansiot. Tämän parissa se ilta sitten vierähtikin, sen verran paksu ja laatuisa opus, ettei muuta kaivannut! Odottamassa on erään (ainakin aikaisemmin) suosikkikirjailijani uusin suomennos, olen vähän jemmannut sitä. Tänään voisi tarttua siihen ;D Jotakin odotettavaa, edes.
VARASTOLLE TIENI KÄY, JOLOLADIDUU, JOLODADIDII... *leikkii pirteää ja iloista*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti