Ette kyllä usko, ette voi uskoa! Siis ei mitään ihan hirvittävää hämninkiä Varastolla. Oli jopa tehty jotain hommia eli oikeasti lomitettu, vaikka jouduinkin korjailemaan hemmetisti. Silti selvisin melkein säikähdyksellä. Tosin, eilen oli vasta maanantai ja alla viime viikolla kaikkien vapaat. Tilanne selvinnee tarkemmin vasta tänään ja huomenna. Mutta kyllä huokaisin helpotuksesta *phuuuuuuh*.
Lisäksi työkavereilta tuli erittäin myötätuntoisia kommentteja sairastamisesta, näin kävi viime vuonna kollegallekin. Ei kiva, ei. Net ehdottivat samaa, mitä itsekin olen toteuttanut lähes aina -> lomakautena vain se 3 vkon pakollinen loma ja loput hajapäivinä ympäri vuoden. Silloin ei ehdi sairastua, epäilen ,D Juu, kurkku otti kyllä eilisen jo pahakseen. Ääni ei kulkenut enää iltapäivällä, vaikka en paljoa puhunutkaan. Vain ne pakolliset jorinat, silti sattui ja särki. Grauh, ei kiva, ei. Repsut vein uusittavaksi ja laitoin vielä meiliä perään. Omisarviksella kun on erittäin mukava tapa unohtaa ja pitkittää kaikkien asioiden hoitamista, jos ei ole henk.koht. läsnä vastaanotilla.
Koska päivä siis meni ihan kohtuullisesti, palkitsin heti itseni käymällä Serkuissa hakemassa ihan vähäsen herk... ei kun siis tarpeellista tavaraa, kaikenlaista uuttakin kivaa taas löytyi. Ilokasta oli myös se, että aikaisemmin yrmympi Vaalea Leidi on alkanut myös jutella, eilen keskusteltiin aikuisista lapsista, yhteydenpidon tärkeydestä jne. Pitkään siis, kyllä kannattaa sinne pitää suhteita yllä ja onhan se muutenkin mukavaa. Edes joku paikka, jossa puhua...*köh*
Muutoin olen sitä mieltä, että on liian lämmintä! Varastolla on muutenkin ilmastointi pashana, nyt ne muka-korjaavat vielä sitä eikä ilmastointia siis ole lainkaan. Porukka tekee tuuletintilauksia jatkuvasti, minä en sentään ole kehdannut. Ihan hyvähän se on avata reilusti ikkuna ja antaa tuulen puhaltaa! Kotona on vielä lämpimämpää ja Vinski tykkää, minä en. En saa oikein nukuttua sitäkään vähää kuin muutoin, koska nuita prleen parvelaseja ei voi pitää täpöllä auki; kissa ulkoilee mieluusti myös öisin. Että on vähän kehnon saunan fiilikset. Kotoon tultua onkin parasta sulkea ovi ja laittaa säleverhot kiinni, jotta lämpö pysyisi edes vähän alhaisempana. Ruokaa oli taas kuitenkin pakko järjestää. Tein pariksi päiväksi meksikolaista pataa, muuten riivin salaattia himokkaasti kiljuen. Päivällä vaan on pakko saada pieni annos kunnollista lämmintä kasvisruokaa, että jaksaa. Kun aamupalan vetäisee tuossa klo 3 pintaan, on klo 10.30 jo helvetillinen nälkä! Ja minähän en ala kuljetella salaatteja evääksi, ne muuttuvat nimittäin inhottavan sössöisiksi ja vetisiksi. Salaatti pitää syödä heti ja välittömästi sen valmistuttua. Vihannespata taas vain paranee lämmitettäessä.
Ei, ei todellakaan siis mitään erikoista. Yhdet osaston pippalot Varastolla olisi tällä viikolla, kesäkuussakin tarjolla jotakin yleistä ns. toimintaa. En aio osallistua, kivat heille vaan. Minä en jaksa, en fyysisesti enkä myöskään taksopoliittisista syistä. Eli muut juhlikoot, minä en. Minä en enää muutenkaan juhli – eipähän pahemmin ole ollut juhlien aiheita, perkele!
No juu, kaffenpuutetta koko ärsytys taas – äkkiä kaffeta ja mömelöt kitusiin! Särkee, juilii, vihloo ja vingertää, unetkin jäivät 3 tuntiin.
Ai niin, Vinski ei edelleenkään aio kirjoitella mitään. Hän viettää päivänsä parvekkeella ruskettaen itseään ja sikspakkiä. Sen jälkeen vain syömistä ja juomista, takaisin parvekkeelle. Tätä jatkuu yöhön asti ja vielä keskellä yötäkin pitää ehkä käydä oleskelemassa siellä jokunen aika. Kuvatkin olisivat aina samanlaisia -> Vinski kerällä korituolissa. Toisinaan vaan kääntää kylkeä, että fiilis pysyy tasaisena ,D
Päivän slogan: Ihminen ei ole automaattinen tietojen käsittelijä – ai ei vai? =O
Päivän biisi Dion muistolle : Shadow Of The Wind
Luettua: Hannu Hakonen – Tuntemattomat polut. Sanoisiko vaikka sukupolviromaaniksi... tai jotakin. Muistuttaa kovasti omakohtaisesti koettua. Elämää rintamamiestilalla, muutto opiskelemaan, kaikkia sattumuksia aika kivasti matkan varrella – lopun kruunaa perhe ja Pariisi. Rinnastuksia aina ajankohtaisiin tapahtumiin, sopii teemaan aika hyvin. Ei nyt paha, mutta sotajutut olisi ehkä voinut jättää vähemmälle, ne eivät tuntuneet kuuluvan joukkoon. Maria Syvälä – Koti, kaikki satsattiin ja tuli Iso Lama. Isä tekee itsarin, kun hyvä naapuri pettää kaikki lupauksensa ja vie tuhkatkin pesästä sekä tekee tahallista kiusaa ja jäynää. Kuitenkin tunnelma on haikean kauniskin, takautumia lapsuusmuistoihin jne. Pienoisromaani, jolla on yllättävän paljon sanottavaa. Ei paha, pidin tunnelmasta. Andrea Camilleri – Yön tuoksu. Eräs sijoittaja on kateissa ja häneen luottaneet ovat menettäneet rahansa. Komisario Montalbanoa ärsyttää kaikki; talvi on tulossa, oliviipuu kaadettu – mikään ei onnistu. Mutta kyllähän asia ratkeaa ja onkin taas ylläri. Mukava Italiaan sijoittuva perinteinen dekkari, jossa aina syödään ja juodaan hyvin sekä tupakoidaankin huoletta. Kesälukemiseksi ok.
JAHAS – VARASTON KAUKAISEN KUTSUN MA KUULEN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti