UNIVELAT KUITATTU - KOHTA OTETAAN TAAS LISÄÄ VELKAA!

Sitä pitäisi varmaan kertoa taas totuus eilisestä; minä nukuin! Kuittasin viikon univelat kepoisasti. Mieluummin kyllä nukkuisin ihan viikolla ja öisin, mutta olkoon – menee se näinkin. Tekemistä olisi tietysti ollut, mutta minä itse preferoin omia tekemisiäni, joten olkoon. Tänään sitten!

 

Belgarion tuli eilen tavan mukaan lounaalle. Tarjoilu oli hänenkin mielestään harvinaisen onnistunut. Söimme sen verran aikaisin, että pahin helle ei ehtinyt vielä purra. Vaikka oikeaa wokkia ei ole, wokkasin pannulla purjoa, savutofua, tuoreita ruskeita herkkusieniä, paprikaa sekä bambusuikulaa, vähän herneitä, papuja ja muuta vihannesta mitä oli pussin pohjalle jäänyt. Keitin riisiä kylkeen. Aivan helkkarinmoisen herkullista siitä tuli! Sen verran jäi aineita, että teen samaa tänään evääksi huomiseksi Varastoon, siis pienemmän annoksen kyllä ,D Muuten taidan syödä uusia perunoita ja fisua sekä saladoa. Muuten ei erikoista, luimme ja kälättelimme vaisusti. Ei mitään uutta missään. Toisaalta olemme Belgan kanssa samanlaisia siinä, että keskeneräisistä asioista tms. ei kannata puhua kenellekään... Ei siitä sitten tule yleensä mitään (kuten tuosta asuntoasiasta nähtiin!).

 

Kun Belga alkoi tehdä lähtöä, minua alkoi väsyttää aivan tuhottomasti. Hätinään jaksoin sänkyyn asti. Sitten unta, sitä riittikin pari tuntia. Sitten piti herätä, virittää sälekaihtimet, käydä kylppärissä ja syödä pari leipää. Luinkin jonkun sivun. Ja lisää unta. Heräsin illalla. Tekelehdin mukamas jotakin, söin mansikoita ja menin ”lukemaan sänkyyn”. Just, tunnin päästä taas uni voitti. Enkä aamulla viitsinyt nousta edes kissan mouruamiseen, sähähdin rumasti ja käänsin kylkeä. Uskomatonta, nukuin ainakin klo 4.30 asti! Tällaista tapahtuu ääriharvoin, melkein voisi piirtää ruksin seinään ,D

 

No, tänään se sitten kostautuu eli on tellittävä taksot, ainakin imureerattava, hoideltava viitakko jne. Pakkotyöt siis tehtävä. Hitaasti, mutta ei välttämättä huolella. Luvattiin kaikkien aikojen helle-ennätystä. Minä inhoan koko ajatusta, ei kiva. Täältä ei pääse pakoon edes mihinkään vilpoisaan. On vain kärsittävä. Josko vielä laittaisi jotakin uuniruokaa ja saunan päälle – tasoittaisikohan se lämpöä. Että ikäänkuin molemmista suunnista tulee kuumaa, jotka kohtaavat jossakin kohtaa keskellä residenssiä. Että siihen voisi muodostua jonkinlainen viileämpi tasku? Onneksi fysiikan tietoni ovat erinomaisen vajavaiset sekä äärimmäisen hatarat. Belgalla voisi olla sanottavaa tästä =D Hän muuten aikanaan myös laski sen, kuinka kylmää jäätelön pitää olla, jotta se kuluttaisi oman määränsä energiaa: jäätelö pitäisi syödä yli – 44 –asteisena!

 

Taidan mennä keittelemään toiset kaffet ja suunnittelemaan työjärjestystä. Iltapäivällä täällä ei todellakaan voi tehdä muuta kuin makoilla ja hikoilla, joten kaikki olisi syytä saada valmiiksi näin aamusta ja aamupäivän aikaan.

 

Päivän slogan: Jos pystyisin tekemään tämän päivän hommat vielä suunniteltua hitaammin, siitä tulisi hieno valokuva!

 

Päivän biisi: Kesäkatu

 

Luettua: Max Manner – 72 h, Annika Malm –romaani, toinen laatuaan. No juu, on tämä parempi kuin eräs Manner, jota haukuin täälläkin. Tosin tässä on lievästi sekavuutta tapahtumien kulussa, kuvannee ilmeisen hektistä toimintaa eli sopinee tähän. Muuten en voi sanoa hirveästi pitäneeni tästä. Menee vähän liian överiksi, mutta aineksia olisi. Toivottavasti seuraava on parempi. Edellinen oli hyvä, tämä vähän flopahtaa jostakin syystä. Mielipidekysymys, kuten aina. Dekkarien kavereille! Jodi Picoult – Koruton totuus. Amishityttö syytettynä vauvansa  murhasta, mutta kertoo vain totuuden – niinhän amishit aina. Puolustusasianajaja elää amishiperheessä jonkun viikon ja pyrkii ymmärtämään, mistä oikeasti on kyse ja mitä tapahtui... Olen lukenut tämän tuoreena ja pidin, ei ole pahentunut. Ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta jos haluaa tietää jotain amisheista ja erilaisesta tavasta tulkita asioita, tämä voisi olla paikallaan lukaista. Nani Power – Yöryömijät, japanilainen sushimestari ja jusalainen tarjoilija, molemmat taipuvaisia myös juomaan ja seksiin omalla tavallaan. Tässä kaikilla on omat puheenvuoronsa elämästään, juomisesta, sushista elämyksenä sekä japanilaisuudesta Jusalassa. Ei paha, sen verran sekava kuin kertojien ajatuksetkin muutaman saken ja sushinökkösen jälkeen, seksin lomassa ,D Suosittelen! Reijo Rask – Kirje, kotomainen rikosromaani. Enempi kertomus yhden miehen tekemisistä kostaakseen tyttärensä itsemurhan. Itsemurhan, jonka syyt tyttö kertoo isälleen kirjeessä ennen kuolemaansa. Suoraviivaisesti kirjoitettu, hyvin oivallettu vaikka toisaalta perinteinen kaava. Kosto elää ja lautamiehet saavat kyytiä samalla kun miehen mielenterveys horjuu. Kotomaisena psykologisena(kin) poliisiromaanina toimii aivan kohtuuhyvin – etenkin kun tämä on kirjoittajansa esikoinen! Kesälukemiseksi dekkarien kavereille! Matti Särkkä – Kaikki kuvat. Tämän listan paras... Taidemaalari-isännöitsijä-omaishoitaja kertoo tarinaansa talosta, jossa asuu vain naisia. Juoneen punoutuu monenmoista ketkua ja yrittäjää, rahaa ja tauluja, naisia ja suunnitelmia. Jos myös omalaatuisia ystäviä, talon asukkaita ja mukavia juopottelusessioita. Sekä näyttely yhdessä taiteilijatoverin kanssa... Minä pidin tästä – itse asiassa aika paljonkin - syytä en osaa selittää!  

 

 

 

TÄNÄÄN ON PYSYTTÄVÄ SISÄLLÄ – HELLE VAARANTAA AJATUKSIANI (ai mitä)!

 

 

KUOLEMA JA KIROUS!

Joitakin elämä potkii aina huopatöppösin, minua raudoitetuilla maihareilla ja kovaa! Surettaa, tänään monikin asia, monen kuolema. Aamulla luin Höskän digiversiosta, että Tommykin lähti. No, hän ainakin suhtautui asiaan tietäen mitä on tulossa. Hörhö kävi puolestaan eilen täällä kääntymässä ja kertomassa, että juhannuksena eräs ystävämme J. kuoli. Löydettiin Kummisedän tapaan kotoaan... No, hänkin sairasteli kyllä, pidempään ja lienee ollut helpotus ja lähtö rauhallinen, se sentään on hyvä. Mutta surettaa sekin. Taas yksi numero poistettavaksi puhelinlokista – eipä sinne montaa jää. Kaiken lisäksi talossakin oli lippu puolitangossa. Hmmm... ei hyvä.

 

Ai että joku on kipeä ja väsy. Eilinen vei voimat totaalisesti. Lisäksi kotona iski kaiken nielevä ketutus: omisarvis oli toimittanut ”sairauskertomukset”. Just joo, voi p*le sitä akkaa! Korjattavaa on niin, että näköä haittaa. Mm. lääkkeiden määrämisen tarina on tuosta ymmärettävissä täysin väärin, samoin moni muu asia. Nyt riipoo niin pahasti, että en pystynyt taas eilisiltana juuri muuta ajattelemaankaan. Repsut on vietävä ensi viikolla uusittavaksi. Lienee samalla laadittava kirje rva trille asiasta, voihan vee kumminkin. Tuosta nimittäin saa sen käsityksen, että HÄN on valmis määräämään minulle mitä tahansa mömelöä, mutta minä en ole halunnut... kysehän on siitä, että en ole halunnut mielipidelääkkeitä, koska yksikään ei ole sopinut, ei myöskään Lyrica eivätkä kovin monet kipulääkkeetkään siitä miedommasta päästä. Argggggh, maanantaihin on paljon matkaa ja runsaasti aikaa ajatella, varsinkin kun valvon ilman mitään unetuslääkitystä! Vituttaa, sanotaan suoraan.

 

Varastomiitissä kävi ilmi, että saamme erään henkilön lisää osastolle. Just, se henkilö nyt sattuu olemaan juuri sama, joka sai työkaverin toisella osastolla pitkälle sairaslomalle työpaikkakiusaamisen takia =I Ihminen, joka ei ole ollut tämän vuoden aikana yhtään täyttä työviikkoa paikalla, vaan aina vähintään yhden päivän ”sairaana”. Ihminen, joka käyttää muutaman tunnin päivässä kävellen ympäri Varastoa ja juoruillen halukkaiden kanssa. Ihminen, joka on täynnä omaa ja lapsensa erinomaisuutta. Ihminen, joka ei tee omia töitään eikä edes katsokaan toisten töihin päin. Hups, sanon minä. Taisi tulla paashat paikat. Meidän on suunniteltava jonkinlainen ratekia asiaa varten. Aivan varmaa se ei vielä ole, mutta 90 %:n todennäköistä. Ojasta suoraan rähmälleen ratikan alle! Meikäläiselle tulee ihan järkeviä lisäpuuhia, sopii. En pistä hanttiin.

 

Kiirusta vähän piti töissä ja taksokin oli myöhässä, kirjastosta saadut kirjat eivät olekaan siitä mielenkiintoisemmasta päästä ainakaan kaikki, hmph. Kaupoista ja tsioskista sentään sain hyvin vihanneksia ja muuta kivaa, mm. nättejä herkkareita ja savutofua, paprikoita, purjoa joista vängerrän jotakin lounaaksi – ehkä. Paluu kotoon olikin mielenkiintoinen, taksokuski haisi niiiiiiiin tuoreelle oluelle, että meinasin pyytää huikkaa. Saattoihan se olla pilsnerin tuoksuakin, mutta... kovin ajoi mies varo-varo-vasti. Melkein ajattelin soittaa asiasta, mutta kun en heti älynnyt ottaa rekkaria ylös, jätin sentään tekemättä. Jospa hän tosiaan oli juonut pilsneriä janoonsa (mikä kyllä on lievästi epätodennäköistä, tiedän hänet ennestään). Hiukka epämääräinen olo siitäkin jäi. Olisiko kuitenkin pitänyt...

 

No – jään tässä odottelemaan, että Belga tulisi lounaalle ja saisi jutella ihan elävän ihmisen kanssa. Se on harvinaista herkkua täällä residenssissä.Eilen soittaessani opiskelija-asunnossa oli melua ja melskettä niin, että omia ajatuksiaankaan ei kuullut ,D Siivotakin ehkä pitäisi, ruokaa katsastaa alustavasti ja muuta pientä puuhastelua. Hmph, kun mikään ei nyt vaan oikein huvita. Ajatukset  pyörivät erinäissä muissa asioissa.

 

Muistetaan tässä nyt kuitenkin lauvantakin kunniaksi palkita ne, jotka yst. vast. sain tietusteluun muuttoasiassa. Vaikka muuttoa ei nyt näyttäisikään tulevan, pidän asian kuitenkin mielessä. Parhaat perustelut tulivat (tämä ei ole missään järjetyksessä) Reineltä, Jarylta ja Susulta. Erityinen kunniamaininta Olgalle ja Anittalle sekä kiitokset tietysti kaikille. Eli tulen ottamaan yhteyttä (tai jos meiliosoitetta ei ole tiedossa, laittakaa te minulle viestiä!!!) ainakin asianomaisiin luonnollisiin blogihenkilöihin sekä palkitsemaan heidät - ei sentään virtuaalisesti vaan ihan oikeasti joko jollakin luettavalla tahi syötävällä taikka mahdollisesti molemmilla ;D Ja jos joskus muutan, tuparit pidän - saatan jopa piruuttaan kutsua julkisesti kaikki halukkaat paikalle! :O

 

Tänään ei sen kummempaa, ei oikein ole jaksuja ja inhoan päivän odottamista. Minä vihaan aurinkoa ja hellettä yli kaiken; täällä huushollissa se on silkkaa kärsimistä!

 

 

 

IKÄVÄÄ, IKÄVÄÄ – KUNNES TOISIN TODISTETAAN!

SIIRRYMME NORMIPÄIVITYSTEN YHTEISRINTAMAAN...

Mitäpäs tässä huono huokaisi *huokaus*? Mitään ei ole tapahtunut, ei millään rintamalla, ei ainakaan asuntosellaisella. Taidan siis aktiivisesti unohtaa koko jutun. Tosin tämä vaihtokaveri voisi edes ilmota, jos hän ei enää olekaan kiinnostunut asiasta, toivoo tämä. Eli unohdetaan koko kämppä... Hetken sitä jo ehtikin pähkiä kaikenlaista, kivaa ja vähemmän mukavaa. Näin se käy yleensä muutenkin. Mutta ei huolta, minä olen jo tottunut siihen useiden kymmenien vuosien aikana!

 

Varastolla on pientä kiireen poikasta, ylläriksi asti. Vielä töissä olevat tekevät rästihommia erinäisestä tärkeästä syystä ja siitähän kärsin minäkin. Jäljellä on myös jonkin verran isoja ja hankaloita asioita, joita on venytetty ja vanutettu. Ne sitten kaivellaan myös aina kesällä esiin ratkottaviksi, joten niidenkin kanssa on tässä pähkitty. Tänään pähkitään lisäksi työnjakoa meidän työkavereiden kesken eli pidämme Upon kanssa palaverin asiasta. Lähinnä kyse on siitä, miten lisääntyvät työt jaetaan syksyn alussa eli se, mitä minulle tullaan kasaamaan lisää. Toki tiesin tämän ja selvähän se; siksihän minut vakinaistettiin ja liksakin vähän nousi. No, tämä on siis ihan asiamiitti eikä kauaa kestäne. Hommat on suht helppo jaella, ainakin minun mielestäni... Tarvitaan vaan pomon siunaus tällekin, josta jo keskenämme olemme jutelleet epävirallisesti.

 

Muuten vain on se normaali roudauspäivä. Kirjoja tulossa reilun oloisesti, suurin osa uutuuksia. Pari sellaista, jotka olen lukenut ja halusin lukea uudestaan. Olenko muuten kertonut, että koska pääsen kirjastoon vain kerran viikossa, minun on aina varattava haluamani kirjat eli maksan aina sen 0.50 €/kirja. Vuoden aikana saan kyllä menemään kohtalaisen summan eli ainakin itse käytän jo ns. maksullista kirjastoa. Toki joskus hyllystäkin jotain löytyy, mutta kun... minä oikeasti olen lukenut niin älyttömän paljon eloni aikana, että en kehtaa edes kertoa. Eli ei sieltä useinkaan lukematonta opusta löydy – tai jos löytyy, ei se ole kiinnostava missään mielessä.

 

Kun nyt kirjat ovat aina tapetilla *tsihih*, tässä linksu vähän erilaiseen antikvariaattiin, josta voi tehdä erikoisia(kin) löytöjä! Siis hei, lukekaa huolella tarjontaa, vaikka vähän pilkekin silmäkulmissa ,D Erilaisuutta tarvitaan!

 

Tein eilen illalla taas kauppalistaa eikä se koskaan juuri enempää muutu, mitä nyt tarjoukset täytyy laittaa erikseen muistiin ,D Eli se, onko tomangeja ja paprikoja tarjouksessa tänään Liiterissä vaiko Rismassa ja jos ei, pitääkö ne ostaa tsioskista. Elämä on täynnä valintoja! Huomasin taas, että kassit kyllä tulevat tipitäyteen. Kele, eikä apuja ole. Hörhöllä on maksupäivä ja hän olisi minulle vähän avonainen, saas nähdä, soitteleeko mies vai unohtaako aktiivisesti asian. Ja jos soittelee, milloin ja missä kunnossa sekä voisiko häntä pyytää avittamaan? On tämä niiiiiiiiin vaikeaa. Toisaalta, minulla on sen verran rahaa, että voin ostaa vihanneksia, kissanruokaa ja varmaan vielä muutakin syötävää. Onhan sekin jo jotakin, sano *kumartelee Varastolle päin*. Ai niin, Serkuista löysin eilen tyrnijuggaa (astelpaju!), njam, minulle vaan vähän liian makeaa. Sisältää kaikkia hyviä basiliskoja, on funktionaalinen elintarvike jne. kans, tämä muuten kyllä suosittaa eli herkkuva oli. Makua olisi saanut olla enempi! Juu, suklaata Belgalle ja itselle ihan vähän, keksikakkua, keksejä, kuivahetelmiä, mehua, kantarellijuustoa... Siinä se taisi taas olla viikon herkut kahdelle.

 

Ei, tässä ei ole optimismin häivääkään! Pois se minusta, kirottu! Nimittäin jos jollakulla ei ole mitään tekemistä tänään ja huomenna, kannattaa lähteä tänne! Eilen Radio Suomesta tuli tapahtumasta NIIIN hillittömän huono mainos, että meikäläinen meinasi pissiä työtuolilleen, tenatti oikein kunnolla meinaan! *käkättää vieläkin*. Lukekaa ihmeessä, osallistukaa Puolangan pessimismipäiville - se on Polgara mielitapahtuma Suomessa tänä vuonna. Hah, tyypillisen pessimistin tapaan en pääse edes mukaan! Ja jos pääsisin, minulla voisikin yllättäen olla kivaa. Parempi siis olla osallistumatta tuollaisiin menoihin.

 

Ja jos kiinnostaa, koipeni ovat jälleen kuni puolikkaat ranskanpullat kiedottuina ohuisiin patongeihin – repikää siitä, repikää nyt jo! Prle, sattuu / särkee / juilii ja kaikkea vielä yhtä aikaa. Kaffetta! Mömelöitä! Töihin... *käks*

------------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrvinka, kaiffanderit! Mä aattelin, ett jos mä vaiks skrivaan ihan snadist kerrankii täss väliss. Nimittäi mä oon vaa lojunu ja goisinu. Toi mamiska on jo funtsinu, ett oonks mä kipee tai jotai. Mitää kipee oo, laiska vaa. Ja ku kerrankii saa olla suulikses, on lämmint ja kliffaa ja sillee – ulkon on nimittäi tosi nasta goisii Mun Tualill ja sitt siirtyy sisää Mun Pallill tai lattiall lepää viilees välill. Ett semmost mä oon harrastanu. Kumma judeka vaa, ett yhtää en oo ruskistunu >o< Hei nii, se mun piti kertoo, ett meill on vissii nyt semmone lemmikki-kimalaine niinku. Ku eile oli jo toine päivä, ko semmone iso karvane suriseva höttiäinen lens sisää. Mä yritin hirveest mettästää sitä, mut möhkö kiälsi. Se sano, ett sitt voikii tulla hätä. Ku mä en oo kauhee painava kolli ja se on myrkylline se pistos meinaa, ett jos semmone pistää vaiks kuanoo tai jotai ja mä oisinki vaiks allergiaine ja mitä kaikkee se selitti. Nii ni, höh, mä saakkaa mettästää semmosii lentävii. Mutt yäpeehosii mä mettästän! Oon juu ollu tuala yälläkii, ku meill kert on kaikki ovet ja akkunat levällää. Sillee kyll, ett mä en mahdu niist *katkero kolliwirn*. Ja sitt mä oon saanu jääfisuu ja donarii ja kaikkee, kaakkii kans. Ja tavismuanaa. Joka päivä ei oo kyll maistunu ja siitki toi on ollu vähä hualissaa... Eikä taavii olla, mä oon iha kondiksess, mä oon vaa kissi, joll on kaavanlähtö. Mä ykäilen välill niit kaavapallukoit taas ja sillee. Ok, mutt toi alkaa koht safkaa ja divaa kaffet, mä saan kaakkii...

 

Tosi kliffaa viikendii hei kaikill!

---------------------------------------

 

Ohoh, Vincentiltä varsinainen vuodatus :o

 

Päivän slogan: Tahtotilani on pitkässä juoksussa loppupeleissä kuitenkin sellainen, että Varastolla on suoritettava sisäinen auditointi, jossa evaluoidaan käytössä olevia suoritustapamenetelmiä.

 

Päivän biisi: Musta aurinko nousee

  

Luettua: Dean Koontz – Pako, Koontzia taas kieroimmillaan. Kaveri on parantanut viime vuosina tyyliään opus opukselta. Odd Thomas  –kirjat olivat kyllä parhaita, sano. Mutta on tälläkin puolensa! Kerrassaan viehättävän kieroutuneen ironista, jopa huvittavan puoleista kauhua ja kalmanhajuista pakoa tappajan edellä. Erittäin kekseliään ja tietävän tappajan, jolla on pakko olla apureita jossain korkealla taholla... mutta miten sitten käykään? Mukana toki myrsky, salamoita ja ajatuksia yliluonnollisesta sekä outoja avuliaita kavereita – tappajalla siis ,D Lisää linksusta ja myöhemmin toisaalla *härn*. Lisäksi luettu vanhoja opuksia omasta hyllystä...

 

 

 

LISÄÄ KIRJOJA JA LISÄÄ RUOKAA – VÄHÄÄN MINÄ OLEN TYYTYVÄINEN!

HERMO-POLKA TÄSSÄ TÄNÄÄN, TERVE-TERVE!

Olen edelleen hermona, ei siitä asuntoasiasta sen kummempaa ole kuulunut. Ei siitä tietysti mitään tule, kun kerran erehdyin siitä tänne kirjoittamaan. Niin siinä käy, kun jotakin ilmineeraa julkisesti. Suunnataan ajatukset sitten toisaalle eli huomiseen kirjasto- ja kaupparoudaukseen. Siinä onkin vaihteeksi puuhaa, oudosti on kirjauutuuksiakin taas haettavana, tod.näk. kaksinumeroinen luku *jihhaa*. Viimeksi kirjastosaalis olikin poikkeuksellisen köyhä. Sen sijaan pöydällä makaa pino omia opuksia, tosin luettuna, mutta toimia vailla toistaiseksi *köh*. Asia ei johdu välttämättä minusta vaan ns. jonosta.
 
Eli kirjat käsitelty. Paitsi että tänään on haettava kilo kirjoja postista, mukavaa. Ei ole nimittäin enää yhtään lukematonta kirjaa... Arvatkaas sattuuko ja tätä sattuu aina toisinaan. Pitäisi olla lukemattomia lukemattomia kirjoja.

 

Ruokaa, juu, ruokaa taas viikoksi. Ja mitäkähän ihmettä keksisi Vinskille, kun märkäruoka ei oikein maistu. No, tällä kelillä ei maistu kellekään kovasti paljon. Ehkä täytyy taas vaihtaa merkkiä. Jääfisu ja donari kyllä kelpaisi, hmph. Itsekin söisi mieluusti jotakin muuta välillä, mutta aina se menee vihannessössöjen puolelle nuo eväkset. En halua kulahtanutta salaattia päivällä, en. Ajatelkaas nyt, märkiä ja ruttanoita salaatinlehtiä, yöks. Enkä viitsi viedä niitä Varaston jääkkäriinkään kaikkia jemmaan, että laatisin siellä vasta appeet. Ei hyvä ajatus. Ihan siksi, että omat ns. salaattini eivät ole kauniita eivätkä nätin näköisiä - hyviä ne kyllä ovat omaan makuuni. Teen siis salaatin ilta-appeeksi kotona. Töissä muut vain saisivat entistäkin karmeamman käsityksen syömisistäni, nytkin jo ihmettelevät ;D Jospa tekisi soijapiffejä, niitä voisi syödä myös kylmänä tai sotkea johonkin. Ei paha, olen sen joskus tehnytkin. Minä kun maustelen niitä piffejä aika usein mm. oviileilla, sienisilpulla tms. mukavalla. Juu eli harkintaan, sillä selviäisi hyvinkin 2 - 3 päivää! Belgalle jotakin kivaa myös lauantaiksi.
 
Hyvillä mielin tämän mukaan aion muuten tänään mennä Serkkuihin ja OSTAA SUKLAATA ihan itselleni(kin), nih kerta! Ei, en käynytkään siellä vielä tällä viikolla. En ole ehtinyt, ihan totta! Jospa keksisi sieltäkin taas jotakin uutta.
 
Mutta koska itse olen tylsä, blogi on tylsä ja Vinskikin on harvinaisen tylsällä päällä, voitte kokeilla anagrammigeneraattoria. Tämä on oikeasti hauska *hirn*. Valitettavasti en voi laittaa tähän mitä molemmista etunimistäni ja sukunimestäni sain aikaan - mutta hirnuvirnua riitti kuiteskin. Sopii kokeilla vaikka tylsänä työ / lomapäivänä ;D
 

Ja todellakin on niin tylsää, että Vinskikin vain loikoo varjossa – on liian kuuma! Ei huvituta mikään. Eilen pienen reaktion sai sentään aikaan partsille eksynyt kimalainen, joka ikävä kyllä löysi äkkiä tiensä ulos. Vinski-ressu jäi katselemaan silmät viiruilla perään, häntä kiemuroiden. Yöllä sitten alkaa kyllä huvituttaa, minuakin. Mutta kun pitää lähteä Varastolle ja olisi suotavaa myös nukkua vähäsen. Pakkonukkumista, voihan inho.

 

Päivän slogan: Ei pidä vain olla, pitää ajatella, ajatella, ajatella...

 

Päivän biisi: Kalamiehen toveri

  

Luettua: Chimamanda Ngozi Adichie – Purppuranpunainen hibiskus. Tosi hieno, parempi kuin Puolikas keltaista aurinkoa, sanoo tämä. Nigerian sisällissota on alkamassa ja perhe-elämä on outoa, tai sanottaisiinko hyvin säädeltyä. Dominoiva ja jopa julma isä pahoinpitelee uskonnon varjolla perheenjäseniä, esittää omia omalaatuisia näkemyksiään jne. 15-v. Kambili ja tämän veli tottelevat isää, kunnes pääsevät lopulta tätinsä luona käymään ja näkevät Oikeaa Elämää. Viehättävä, erikoinen, välillä henkisen hyytävä tarina nuoruudesta tässä ympäristössä, ensi-ihastuksesta, muuttumisesta, ajankuvaa ja tapahtumia. Tykkäsin täpöllä ja suositan! Lisäksi taas omia vanhoja opuksia hyllyistä... ei luetteloita, ei kiusallakaan!!!

 

 

 

 

POLKA RAUHOITTUU NYT JA LAKKAA KUVITTELEMASTA TURHIA ITSESTÄÄN!

YHDEN ASIAN POLKA TÄSSÄ - TERVE!

Erinäisiä neuvoja taidetaan kohta tarvita. Saattaa, siis ja vain saattaa olla, että Welhotar muuttaa naapuriin. Tarjolla olisi ehkä - iso EHKÄ - isompi asunto lähes samaan hintaan. Epäilen nimittäin, että sillä on kohta tarvetta. Kun liikuntakyky tästä vielä alenee, tarvitaan enempi vapaata lattiatilaa (kepit, rolleri tms. juu nou). Eikä sovi väheksyä ehjää seinää, jolle saisi lisää kirjoja! Eli, jos näin nyt sattuisi käymään, kertokaas mitä mieltä olette. Kannattaako vaiko eikö? Ongelmana on jälleen kerran muuttoavun ja kantajien tarve. Nyt ei tarvita edes autoa (paitsi Iikkea-reissuun ja kasaamaan jossain vaiheessa). Parhaat perustelut puolesta tai vastaan esittänyt palkitaan kalsarikännillä ja ruokasessiolla Polkan kanssa vanhassa tahi uudessa kodossa... haluttaessa palkinto voidaan vaihtaa myös kirjaan ;D
 
Siksi tässä olenkin vähän täpinöissäni, kyseessä olisi vaihto naapuritalon kaverin kanssa. Ans kattoo, mitä mieltä hän on eli saako hän muitakin vaihtotarjouksia. Treffejä ollaan kuitenkin alustavasti oltu sopimassa eli katsastusta asunnoissa. Olisi se kyllä kiva, siellä on nimittäin oikea kunnollinen keittiö eli kunnolla laskutilaa ja paljon alakaappeja, joita kaikkia olen kaivannut. Vastike ei nousisi sekään nyt ihan hirveästi ja takson olisi helpompi ajaa tuohon. Huonona puolena parveke makkarin puolella ja sisäpihalle, toisaalta ylin kerros olisi myös aika kiva. Mutta se keittiö ja ehjä seinäpinta, ahhh. En nyt tiedä toivoako vaiko eikö, vähän vetää kahtaalle. Muutto on hemmetinmoinen ruljanssi taas kerran. Toisaalta, matkaa ei olisi kuin jokunen metri ja hissillä ylös-alas.
 
Nyt meikä vain sahailee myös mielessään ees-sun-taas sekä plaraa kiihkoisasti Iikkean kuvastoa - no, itse asiassa, kirjahyllytkin on valittu jo. Ja jos ne eivät sopisi, tiedän, missä ne joku tekisikin! Kerrankin, voi että. Minä olen syvästi hermostunut, uskokaa tai älkää. Kyse on nyt enempi siitä, kiinnostaako toista osapuolta tämä residenssi vaiko eikö *hermo*... Alustavasti hän on erittäinkin kiinnostunut, mutta saa nähdä kun näkee *eheheh*. No, ei tämä pashempi ole.  

Tämän asian parissa tulikin pähkittyä melkein koko eilinen päivä. Varastolla sentään riitti röitä, joten ei ihan mennyt hänekseen. No tunnustan, että kävin Iikkean sivustolla, mutta vain kerran (1 x 1)!
 
Tätä ei ole kiva sanoa, mutta koska en ole kiva ihminen, ei ole väliä; minä haluan myös eroon tuosta alakerran savolaiskapiaiseläkeäijästä ja hänen rouvastaan! Eilen kotiin tultua aloin vängertää meksikolaista vihannessössöä kaikkine mausteineen, mmm, muhkeat tuoksut – aivan... Kohta kuuluikin jo parvekkeelta rouvalle käsky laittaa kaikki räppänät kiinni, koska ”se savuttaja tuli taas kotiin ja täällä haisee”. Huvittavinta oli tietysti se, että en ollut edes käynyt vielä tupakalla ;DDD Että ei tuollaista ns. naapuria kestä meikäläinen. Tulisi oikeasti suoraan ovelle, jos valittamista on. Mutta kun, edessäpäin ja tavatessa ollaan niin maireaa ja tervehditään puolin ja toisin ystävällisesti *prleen silmänpalvoja minäkin*.
 
Sodassa, rakkaudessa ja yleisessä vitutuksessa kaikki on sallittua, joten ajattelin sitten ainakin kokeilla, josko tämä vaihto onnistuisi. Voisi tehdä hyvää mielelle, avartaa kaikin puolin *öhh*. Tosin asiassa on yksi mutta. Asunto on samassa talossa ja rapussa, missä Kummisetä kuoli, samanlainen asuntokin. Ei kiva. Mutta en minä nyt uskoisi sen vaikuttavan, enhän minä nyt nuku muutenkaan! Eikä K. kummittele, en ainakaan usko. 

Sorry, tämä päivitys nyt on täynnä tätä asiaa eikä varsin muuta. Ei nyt jaksa muita asioita yhtä aikaa oikein pyörittääkään. Yhden asian Polga! Ja nyt kun olen tämän uloskirjannut, on aivan varmaa, että siitä EI tule mitään. Eli tästä taas aamukaffelle ja sateenkaarimömelöt nassuun sekä Varastolle.

Päivän slogan: Minun nuoruudessani ei ollut lounastunteja. Minun nuoruudessani herättiin aamulla kukonlaulun aikaan, syötiin kukko ja mentiin töihin. Ja sillä ruualla pärjättiin talven yli, paiskittiin hommia yötä päivää ja mentiin nukkumaan vasta, kun uusi kukko oli ehtinyt kasvaa kiekumisikään.  

Päivän biisi: Muuttofirma  

Luettua: Risto Uimonen – Iiro Viinanen, Henkilökuva. On sitten miehestä mitä mieltä tahansa, kirja on kohtuuhyvä ja melkoisen informatiivinen – kaikkea en tiennyt ja tämä taustoittaa miehen tekemisiä ja sanomisia aika hyvin, vaikka toki tietysti hänen itsensä puolelta. Kannattaa lukea, jos pankkikriisi ym. yhtään muistuu mieleen ja kiinnostaa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) menee melkein jännäriksi. Toki mukana on paljon sellaista, mikä ei tod. kiinnosta! Michele Primi – Queen – koko ura, komea rock-pläjäys taas. Kaikki ennen Queenia, levyt, esiintymiset, Freddien jälkeen jne. Paljon faktaa, hyviä kuvia. Tietokirja ihan parhaasta päästä, ei kuitenkaan haastatteluja tm. virallista tausta-aineistoa. Muuten tykkäsin oikein kovasti ja suositan – hiano! Tämän lisäksi lueskeltu erästäkin luetteloa... juu ja paria vanhempaa kirjaa hyllystä ,D 

 

 POLKA JÄNNÄÄ OIKEIN TOSISSAAN – JÄNNÄTKÄÄ TEKIN!

TIRSTAINA ON JO VÄSY KUNI KUORMAJUHTA

Varastolla alkaa olla rauhallisempaa, mukavaa. Oikein mukavaa. Jospa jo kohta ehtisi tehdä jotain pientä sen läävän suhteen, siis töissä. Siivoilla papereita, kaappeja ja laatikoita. Se tulisi tarpeseen. Juu, pöydällä ei ole juuri mitään ylimääräistä, koska kaikki on kätevästi sullottu aina jonnekin tyhjään tilaan ovien taakse ,D Siinä minä olen hyvä. Mutta sen edestään löytää, tai oikeastaan siis takaansa, käytännössä. Ehkä jo tänään, jos ei kovin kiireitä tule. Toisaalta, työkaveri lupasi perehdytellä minua niihin lisähommiin, mitä on heti syksyn alusta tulossa. No, minulla on koko kesä aikaa *viehko wirn*.

 

Kävin sitten eilen Hakiksessa tuhluuttamassa eli Vii Voanissa. Hämmennys oli taas se, että hinnat nousevat siellä(kin) jatkuvasti. Normi-tofu eli Tahoe tofu maksaa nyt 1.60. Viimeksi ostaessani 1.50 ja hyvin pitkään se oli 1.40. Pientä hilausta siis, kuten muissakin hinnoissa. Sentti sinne ja toiset kymmenen tänne. Tosin kauppaa on huomattavasti siistitty ja järkeistetty, tilat on tehokkaammin järjestetty ym. Näyttää myös siltä, että vanhukset ovat jo kohta vetäytymässä pois – heitä ei enää jatkuvasti näe kaupassa. Nuori polvi valtaa siis puotia hiljallensa, olisiko tässä myös syy hintojen nousuun eli rahaa palkkoihin ym. varmasti tarvitaan. Silti kohtuuhinnat kuitenkin mausteilla, riisillä ym. En minä siis valita, kunhan vain totean. Juu, sain kaiken mitä halusin ja tietysti vähän ylimääräistäkin kivaa. Ehdin poiketa myös hallissa, ei tehnyt mieli mitään. Ei ainakaan sen jälkeen, kun kotimaisia (ei lähi- eikä luomu)tomaatteja myytiin ”Perniön makeat tomaatit 12 juuroa kilo” -kyltillä. *käks* Garmiwa hinta, minusta. Eivätkä nuo edes näyttäneet hyviltä vaan vähän kuivahtaneilta ja rypykkäiltä...

 

Tänään ajattelin käydä Serkuissa vaihteeksi. Kun ennen vapaata poikkesin, olivat monet taravat myyty loppuun, joten täytyy uusia vähän varastoja. Ei, ei tietenkään suklaata – mitä ihmettä te nyt oikein kuvittelette? *ristii sormiaan* Kaffemaitoahan minä vaan ajattelin!

 

Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Kaikenlaista on ollut suunnitelmissa, mutta aina kaikki myös on onnistuneesti romahtanut joko omista rajoitteista tai muiden haluttomuudesta johtuen. Jotakin reissuakin tekisi mieli suunnitella, mutta kun en yksin kykene lähtemään. Mutta saa edes suunnitella, jep, jep-jep eli paskat! Ns. loman taidan viettää tosiaan kotona viehkoisasti. Ei silti – minusta on ihan mukava olla täällä. Pelkään vaan, että kolmen viikon aikana ehtii unohtaa puhekykynsä, olemattomat käytös- ja ruokailutapansa sekä alkaa pelätä ihmisiä vielä tavallista enemmän. No, lomaan on siis aikaa, se on vasta elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa ,D Hyvää kannattaa odottaa!

 

Ilmeisesti helle vie Vinskinkin voimat – kissi vain makoilee repona parvekkeella ja siirtyy sitten helteen oikein alkaessa kurmoottaa tuossa klo 17 jälkeen sisälle, jossa on viileämpää. Nyt täytyy alkaa pitää myös säleverhoja kiinni samasta ajankohdasta alkaen, muuten täällä ei voi nukkua. Tulee liika lämmin ja aurinko paistaa suoraan sänkyyn, ei kiva, ei sitten yhtään. Eikä kissille maistu oikein muonakaan, fisu ja raksut sekä vesi kelpaavat. Märkäruoka ei oikein uppoa. Johtunee sekä lämpimästä kelistä että karvanlähdöstä – onneksi molemmat loppuvat aikanaan. Joten se tästäkin aiheesta, hän ei halua kertoa enempää, koska mitään EI tapahdu >o<

 

Ja koska tämä loki oli taas tyhjyyttä täynnänsä, käykääs taas tsekkaamassa oma älynne JukeQuizzissa. Oli vähän vaikea, meinaan! *usuttaa*

 

Minä puolestani poistun normiaamun puuhasteluihin, jotka tavan mukaan kestävät hyvinkin pari tuntia. Kafffffffffffeeeeeeeettttttttttttaaaaaaaah!

 

Päivän slogan: Linksun takana – Suomen nuorisossa on tulevaisuus, hui!!!

 

Päivän biisi: Kansan koti

 

Luettua: Weli-Markku Hakola – Volunteerin Runo, Mi Eretz, tuota ja joo, kovin on asenteellista juttu Israelista, Palestiinasta ja Gazasta. Lisäksi opus on koottu kovin, kovin sekavasti. Järkevämpi jaottelu olisi jo pelastanut paljon, esim. historia kronologisesti jne. Jaottelu henkilöiden kertomuksista eri tavalla ym. Ja jesseilystähän meikäläinen ei oikein välitä. No, joka tapauksessa hyvää oli kibbutzeilla olleiden kertomukset, muuta – eipä juuri! Ja nämäkin vain siksi, että parikin tuttuani on viihtynyt siellä useita kertoja. Eräs on jopa naimiaisissa Tel Avivissa, että näin. Douglas Preston & Lincoln Child – Kuoleman asetelma, toinen suomennettu Pendergast-kirja. Tällä kertaa kuolema kulkee Medicine Creekin pikkukaupungin laajoilla maissivainioilla – näköjään järjettömästi ja omituisia riittejä noudattaen. Eikä tämä ole ainut tapahtuma. Pendergast toimii ja ottaa avukseen toisen kummajaisen, kylän ainoan goottitytön, josta taas seuraa yhtä ja toista mielenkiintoista. Oikein hyvä tiiliskivi, kauhua, jännitystä, outoja tapahtumia ja karmivahko loppu – tykkäsin ja lisää toisaalla myöhemmin. Andrew Nicoll – Rouva Agathen rakkaus, Tibo, pormestari on ihaillut sihteeriään jo vuosia ja lopulta erään lounastauon pikku onnettomuus saa heidät lounastapaamiseen. Tapaamiset jatkuvat ja intohimoinen suhde alkaa kehittyä... liian myöhään, vai? Rouva saa hetken helpotuksen erotessaan kylmästä miehestään ja aloittaessaan uuden epätoivoisen suhteen ”taiteilijan” kanssa, mutta eipä tästäkään nyt oikein sitten mitään tule. Lopulta Hyvä Tibo on jälleen se, jonka kanssa kävellään auringonlaskuun ;D Vanhantyylinen, magiaa ja taikuuttakin sisältävä rakkaustarina, joka sivuaa myös muita aiheita. Kivaa vaihtelua perushömpän kavereille, tässä on mielenkiintoista ideaa – suositan! Eikä muuten vähiten siksi, että kirjoittajan kerrotaan olevan alunperin skottilainen tukkijätkä :o Kiva!!! Ja eivät ne lukemiset tähän loppuneet vieläkään *härn-härn*.

 

 

 

TAAS POLKA MENEE – EHKÄ POLKA MYÖS TULEE...

 

 

 

 

KUINKA KAUAN VIELÄ, KÄRSIMYSTÄ SIELLÄ...

Maanantaiaamu. Ahdistava viikonloppu ilman rutiineja ja raatamista on takanapäin! Nyt saa ihminen taas olla viisi päivää mielekkäästi, tehdä töitä valvonnan alaisena, pakkotöitä tarkkaan määrätysti ja selostaa tekemisiään. Voi se vanha, kauhistuksen kananhäkki (mikähän se muuten mahtaa oikeasti olla, minä vaan kysyn...)! Taas on noustava, hoidettava pitkälliset aamutoimet, asennettava itsensä Varasto-oletusasetuksiin ja lähdettävä. Eihhh, miksi minä en saisi olla kotona? Ei huvita, ei jaksa, ei kannata, edes. Pitää olla ISO vene, se kannattaa. Mitä pieni vene kannattaa? Ei yhtään mitään.

 

Eilisestä aamusta alkanut ketutus vain syveni päivän myötä. En saanut aikaiseksi mitään. Ei kyllä tarviskaan. Muonaa ja sekojuggaa pariksi päiväksi. Tänään poikkean Vii Voanissa hakemassa vähän itämaisia makuja vaihteeksi, ne alkavatkin olla lopuillansa. En minä muuten, mutta on matkoja jäljellä ja nekin on käytettävä. Loppuviikosta on kuitenkin asiaa postiin ja kaupoille *huokaus*. Nekin murehduttavat jo etukäteen. Miksi minulla ei ole neljää kättä? Terveitä koipia? Edes parempaa selkäruotoa?

 

Sitten pitäisi ja pitäisi yhtä sun toista muutakin. Sellaista vapaaehtoista täytymistä, ikäänkuin. En ota mitään stressiä, mutta kuitenkin. Kun on tullut luvattua jotakin jollekin, pidän lupaukseni.

 

Otin eilen väkisin päikkärit, ei olisi pitänyt. Näin pahoja uneja, itketti ja vitutti. Totesin taas, että olen niin yksin, että kukaan ei minua pariin viikkoon kaipaisi – onneksi kissille riittäisi muonaa kaluta! Perkele!

 

Päivän slogan: Lähdetään päiväkaljalle, vedetään vanhan kaavan mukaan: perustetaan firma, keksitään uskonto ja mietitään juoni taitelliseen pornoelokuvaan sekä pysytetään järjestö, jolla työllistetään itsemme ja joka saa RAY:lta runsaasti tukea palkkoihin, asuntoon ja kaikkeen...

 

Päivän biisi: Kuularuiskulaulu  

 

Luettua: Leena Lander – Liekin lapset, tykkäsin ja suosittelen. Polveileva romaani jossa eroava mies muuttaa maalle sukulaisilta perimäänsä torppaan ja alkaa selvitellä taustoja, tutkia sukuaan ja merkitä muistiin 1918 tapahtumiin liittyviä asioita Halikossa. Miten kahtiajako punaisiin ja valkoisiin tapahtui? Miksi Märynummen teloitukset? Murha ei vanhene koskaan, joten voimmeko pyytää vielä tutkintaa tapahtumista? Ja Welhotar vastaa vakaumuksellisesti kyllä! Se, että alaikäisiä punakaartilaisia (mm. isoisäni) ammuttiin, vietiin Hennalaan näkemään nälkää kuukausiksi ja tuomittiin kuokkimaan Konnunsuolle sekä menettämään kansalaisluottamuksensa oli varmasti yllätys nuorelle, joka lähti leivän perässä punakaartiin – koska muutkin lähtivät! Ja teloitus oli lähellä, vierestä vietiin. Eli romaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen, joskin liian kiltti versio monestakin asiasta. Piste. H. P. Lovecraft – Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia, kootut teokset II osa. Nämä kootut opukset ovat aina vähän hiinä-ja-hiinä. Mukana on paljon hyvää, mutta myös kehnompaa materiaalia. Tässä päällisin puolin aika hyvää. Erityisesti pari tarinaa suorastaan erinomaista. Bonuksena eräs tarina, josta johtuen eräässä kaupungissa ei enää kukaan saa tappaa kissaa! Hieno esitys, toivoisin olevan meikäläisen idea ,D Anja Snellman– Parvekejumalat, aika ovela opus, tarina vuosaarelaisesta, tosi-islamilaisen perheen teini-ikäisestä Anis-tytöstä sekä toisekseen islamiin palaavasta suomalaisesta Allasta. ”Vaarallisia” mielipiteitä molemmilla, samoin tekoja ja tapoja... Anisin isä pahoinpitelee häntä uskon ja sen käskyjen rikkomisesta, äiti on opetettu vaikenemaan. Alla taas on äidin ystävä. Muitakin ihmisiä vilahtelee mm. veljet, jotka vahtivat Anista ja joille kaikki on sallittua... Melkoista menoa ja mielipiteitä – ehdottoman suositeltavaa luettavaa! Lisää toisaalla.

 

 

 

LYÖKÄÄ VETOA KUINKA KAUAN POLKA JAKSAA...