Varastolla alkaa olla rauhallisempaa, mukavaa. Oikein mukavaa. Jospa jo kohta ehtisi tehdä jotain pientä sen läävän suhteen, siis töissä. Siivoilla papereita, kaappeja ja laatikoita. Se tulisi tarpeseen. Juu, pöydällä ei ole juuri mitään ylimääräistä, koska kaikki on kätevästi sullottu aina jonnekin tyhjään tilaan ovien taakse ,D Siinä minä olen hyvä. Mutta sen edestään löytää, tai oikeastaan siis takaansa, käytännössä. Ehkä jo tänään, jos ei kovin kiireitä tule. Toisaalta, työkaveri lupasi perehdytellä minua niihin lisähommiin, mitä on heti syksyn alusta tulossa. No, minulla on koko kesä aikaa *viehko wirn*.
Kävin sitten eilen Hakiksessa tuhluuttamassa eli Vii Voanissa. Hämmennys oli taas se, että hinnat nousevat siellä(kin) jatkuvasti. Normi-tofu eli Tahoe tofu maksaa nyt 1.60. Viimeksi ostaessani 1.50 ja hyvin pitkään se oli 1.40. Pientä hilausta siis, kuten muissakin hinnoissa. Sentti sinne ja toiset kymmenen tänne. Tosin kauppaa on huomattavasti siistitty ja järkeistetty, tilat on tehokkaammin järjestetty ym. Näyttää myös siltä, että vanhukset ovat jo kohta vetäytymässä pois – heitä ei enää jatkuvasti näe kaupassa. Nuori polvi valtaa siis puotia hiljallensa, olisiko tässä myös syy hintojen nousuun eli rahaa palkkoihin ym. varmasti tarvitaan. Silti kohtuuhinnat kuitenkin mausteilla, riisillä ym. En minä siis valita, kunhan vain totean. Juu, sain kaiken mitä halusin ja tietysti vähän ylimääräistäkin kivaa. Ehdin poiketa myös hallissa, ei tehnyt mieli mitään. Ei ainakaan sen jälkeen, kun kotimaisia (ei lähi- eikä luomu)tomaatteja myytiin ”Perniön makeat tomaatit 12 juuroa kilo” -kyltillä. *käks* Garmiwa hinta, minusta. Eivätkä nuo edes näyttäneet hyviltä vaan vähän kuivahtaneilta ja rypykkäiltä...
Tänään ajattelin käydä Serkuissa vaihteeksi. Kun ennen vapaata poikkesin, olivat monet taravat myyty loppuun, joten täytyy uusia vähän varastoja. Ei, ei tietenkään suklaata – mitä ihmettä te nyt oikein kuvittelette? *ristii sormiaan* Kaffemaitoahan minä vaan ajattelin!
Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Kaikenlaista on ollut suunnitelmissa, mutta aina kaikki myös on onnistuneesti romahtanut joko omista rajoitteista tai muiden haluttomuudesta johtuen. Jotakin reissuakin tekisi mieli suunnitella, mutta kun en yksin kykene lähtemään. Mutta saa edes suunnitella, jep, jep-jep eli paskat! Ns. loman taidan viettää tosiaan kotona viehkoisasti. Ei silti – minusta on ihan mukava olla täällä. Pelkään vaan, että kolmen viikon aikana ehtii unohtaa puhekykynsä, olemattomat käytös- ja ruokailutapansa sekä alkaa pelätä ihmisiä vielä tavallista enemmän. No, lomaan on siis aikaa, se on vasta elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa ,D Hyvää kannattaa odottaa!
Ilmeisesti helle vie Vinskinkin voimat – kissi vain makoilee repona parvekkeella ja siirtyy sitten helteen oikein alkaessa kurmoottaa tuossa klo 17 jälkeen sisälle, jossa on viileämpää. Nyt täytyy alkaa pitää myös säleverhoja kiinni samasta ajankohdasta alkaen, muuten täällä ei voi nukkua. Tulee liika lämmin ja aurinko paistaa suoraan sänkyyn, ei kiva, ei sitten yhtään. Eikä kissille maistu oikein muonakaan, fisu ja raksut sekä vesi kelpaavat. Märkäruoka ei oikein uppoa. Johtunee sekä lämpimästä kelistä että karvanlähdöstä – onneksi molemmat loppuvat aikanaan. Joten se tästäkin aiheesta, hän ei halua kertoa enempää, koska mitään EI tapahdu >o<
Ja koska tämä loki oli taas tyhjyyttä täynnänsä, käykääs taas tsekkaamassa oma älynne JukeQuizzissa. Oli vähän vaikea, meinaan! *usuttaa*
Minä puolestani poistun normiaamun puuhasteluihin, jotka tavan mukaan kestävät hyvinkin pari tuntia. Kafffffffffffeeeeeeeettttttttttttaaaaaaaah!
Päivän slogan: Linksun takana – Suomen nuorisossa on tulevaisuus, hui!!!
Päivän biisi: Kansan koti
Luettua: Weli-Markku Hakola – Volunteerin Runo, Mi Eretz, tuota ja joo, kovin on asenteellista juttu Israelista, Palestiinasta ja Gazasta. Lisäksi opus on koottu kovin, kovin sekavasti. Järkevämpi jaottelu olisi jo pelastanut paljon, esim. historia kronologisesti jne. Jaottelu henkilöiden kertomuksista eri tavalla ym. Ja jesseilystähän meikäläinen ei oikein välitä. No, joka tapauksessa hyvää oli kibbutzeilla olleiden kertomukset, muuta – eipä juuri! Ja nämäkin vain siksi, että parikin tuttuani on viihtynyt siellä useita kertoja. Eräs on jopa naimiaisissa Tel Avivissa, että näin. Douglas Preston & Lincoln Child – Kuoleman asetelma, toinen suomennettu Pendergast-kirja. Tällä kertaa kuolema kulkee Medicine Creekin pikkukaupungin laajoilla maissivainioilla – näköjään järjettömästi ja omituisia riittejä noudattaen. Eikä tämä ole ainut tapahtuma. Pendergast toimii ja ottaa avukseen toisen kummajaisen, kylän ainoan goottitytön, josta taas seuraa yhtä ja toista mielenkiintoista. Oikein hyvä tiiliskivi, kauhua, jännitystä, outoja tapahtumia ja karmivahko loppu – tykkäsin ja lisää toisaalla myöhemmin. Andrew Nicoll – Rouva Agathen rakkaus, Tibo, pormestari on ihaillut sihteeriään jo vuosia ja lopulta erään lounastauon pikku onnettomuus saa heidät lounastapaamiseen. Tapaamiset jatkuvat ja intohimoinen suhde alkaa kehittyä... liian myöhään, vai? Rouva saa hetken helpotuksen erotessaan kylmästä miehestään ja aloittaessaan uuden epätoivoisen suhteen ”taiteilijan” kanssa, mutta eipä tästäkään nyt oikein sitten mitään tule. Lopulta Hyvä Tibo on jälleen se, jonka kanssa kävellään auringonlaskuun ;D Vanhantyylinen, magiaa ja taikuuttakin sisältävä rakkaustarina, joka sivuaa myös muita aiheita. Kivaa vaihtelua perushömpän kavereille, tässä on mielenkiintoista ideaa – suositan! Eikä muuten vähiten siksi, että kirjoittajan kerrotaan olevan alunperin skottilainen tukkijätkä :o Kiva!!! Ja eivät ne lukemiset tähän loppuneet vieläkään *härn-härn*.
TAAS POLKA MENEE – EHKÄ POLKA MYÖS TULEE...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti