Olen edelleen hermona, ei siitä asuntoasiasta sen kummempaa ole kuulunut. Ei siitä tietysti mitään tule, kun kerran erehdyin siitä tänne kirjoittamaan. Niin siinä käy, kun jotakin ilmineeraa julkisesti. Suunnataan ajatukset sitten toisaalle eli huomiseen kirjasto- ja kaupparoudaukseen. Siinä onkin vaihteeksi puuhaa, oudosti on kirjauutuuksiakin taas haettavana, tod.näk. kaksinumeroinen luku *jihhaa*. Viimeksi kirjastosaalis olikin poikkeuksellisen köyhä. Sen sijaan pöydällä makaa pino omia opuksia, tosin luettuna, mutta toimia vailla toistaiseksi *köh*. Asia ei johdu välttämättä minusta vaan ns. jonosta.
Eli kirjat käsitelty. Paitsi että tänään on haettava kilo kirjoja postista, mukavaa. Ei ole nimittäin enää yhtään lukematonta kirjaa... Arvatkaas sattuuko ja tätä sattuu aina toisinaan. Pitäisi olla lukemattomia lukemattomia kirjoja.
Ruokaa, juu, ruokaa taas viikoksi. Ja mitäkähän ihmettä keksisi Vinskille, kun märkäruoka ei oikein maistu. No, tällä kelillä ei maistu kellekään kovasti paljon. Ehkä täytyy taas vaihtaa merkkiä. Jääfisu ja donari kyllä kelpaisi, hmph. Itsekin söisi mieluusti jotakin muuta välillä, mutta aina se menee vihannessössöjen puolelle nuo eväkset. En halua kulahtanutta salaattia päivällä, en. Ajatelkaas nyt, märkiä ja ruttanoita salaatinlehtiä, yöks. Enkä viitsi viedä niitä Varaston jääkkäriinkään kaikkia jemmaan, että laatisin siellä vasta appeet. Ei hyvä ajatus. Ihan siksi, että omat ns. salaattini eivät ole kauniita eivätkä nätin näköisiä - hyviä ne kyllä ovat omaan makuuni. Teen siis salaatin ilta-appeeksi kotona. Töissä muut vain saisivat entistäkin karmeamman käsityksen syömisistäni, nytkin jo ihmettelevät ;D Jospa tekisi soijapiffejä, niitä voisi syödä myös kylmänä tai sotkea johonkin. Ei paha, olen sen joskus tehnytkin. Minä kun maustelen niitä piffejä aika usein mm. oviileilla, sienisilpulla tms. mukavalla. Juu eli harkintaan, sillä selviäisi hyvinkin 2 - 3 päivää! Belgalle jotakin kivaa myös lauantaiksi.
Hyvillä mielin tämän mukaan aion muuten tänään mennä Serkkuihin ja OSTAA SUKLAATA ihan itselleni(kin), nih kerta! Ei, en käynytkään siellä vielä tällä viikolla. En ole ehtinyt, ihan totta! Jospa keksisi sieltäkin taas jotakin uutta.
Mutta koska itse olen tylsä, blogi on tylsä ja Vinskikin on harvinaisen tylsällä päällä, voitte kokeilla anagrammigeneraattoria. Tämä on oikeasti hauska *hirn*. Valitettavasti en voi laittaa tähän mitä molemmista etunimistäni ja sukunimestäni sain aikaan - mutta hirnuvirnua riitti kuiteskin. Sopii kokeilla vaikka tylsänä työ / lomapäivänä ;D
Ja todellakin on niin tylsää, että Vinskikin vain loikoo varjossa – on liian kuuma! Ei huvituta mikään. Eilen pienen reaktion sai sentään aikaan partsille eksynyt kimalainen, joka ikävä kyllä löysi äkkiä tiensä ulos. Vinski-ressu jäi katselemaan silmät viiruilla perään, häntä kiemuroiden. Yöllä sitten alkaa kyllä huvituttaa, minuakin. Mutta kun pitää lähteä Varastolle ja olisi suotavaa myös nukkua vähäsen. Pakkonukkumista, voihan inho.
Päivän slogan: Ei pidä vain olla, pitää ajatella, ajatella, ajatella...
Päivän biisi: Kalamiehen toveri
Luettua: Chimamanda Ngozi Adichie – Purppuranpunainen hibiskus. Tosi hieno, parempi kuin Puolikas keltaista aurinkoa, sanoo tämä. Nigerian sisällissota on alkamassa ja perhe-elämä on outoa, tai sanottaisiinko hyvin säädeltyä. Dominoiva ja jopa julma isä pahoinpitelee uskonnon varjolla perheenjäseniä, esittää omia omalaatuisia näkemyksiään jne. 15-v. Kambili ja tämän veli tottelevat isää, kunnes pääsevät lopulta tätinsä luona käymään ja näkevät Oikeaa Elämää. Viehättävä, erikoinen, välillä henkisen hyytävä tarina nuoruudesta tässä ympäristössä, ensi-ihastuksesta, muuttumisesta, ajankuvaa ja tapahtumia. Tykkäsin täpöllä ja suositan! Lisäksi taas omia vanhoja opuksia hyllyistä... ei luetteloita, ei kiusallakaan!!!
POLKA RAUHOITTUU NYT JA LAKKAA KUVITTELEMASTA TURHIA ITSESTÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti