Maanantaiaamu. Ahdistava viikonloppu ilman rutiineja ja raatamista on takanapäin! Nyt saa ihminen taas olla viisi päivää mielekkäästi, tehdä töitä valvonnan alaisena, pakkotöitä tarkkaan määrätysti ja selostaa tekemisiään. Voi se vanha, kauhistuksen kananhäkki (mikähän se muuten mahtaa oikeasti olla, minä vaan kysyn...)! Taas on noustava, hoidettava pitkälliset aamutoimet, asennettava itsensä Varasto-oletusasetuksiin ja lähdettävä. Eihhh, miksi minä en saisi olla kotona? Ei huvita, ei jaksa, ei kannata, edes. Pitää olla ISO vene, se kannattaa. Mitä pieni vene kannattaa? Ei yhtään mitään.
Eilisestä aamusta alkanut ketutus vain syveni päivän myötä. En saanut aikaiseksi mitään. Ei kyllä tarviskaan. Muonaa ja sekojuggaa pariksi päiväksi. Tänään poikkean Vii Voanissa hakemassa vähän itämaisia makuja vaihteeksi, ne alkavatkin olla lopuillansa. En minä muuten, mutta on matkoja jäljellä ja nekin on käytettävä. Loppuviikosta on kuitenkin asiaa postiin ja kaupoille *huokaus*. Nekin murehduttavat jo etukäteen. Miksi minulla ei ole neljää kättä? Terveitä koipia? Edes parempaa selkäruotoa?
Sitten pitäisi ja pitäisi yhtä sun toista muutakin. Sellaista vapaaehtoista täytymistä, ikäänkuin. En ota mitään stressiä, mutta kuitenkin. Kun on tullut luvattua jotakin jollekin, pidän lupaukseni.
Otin eilen väkisin päikkärit, ei olisi pitänyt. Näin pahoja uneja, itketti ja vitutti. Totesin taas, että olen niin yksin, että kukaan ei minua pariin viikkoon kaipaisi – onneksi kissille riittäisi muonaa kaluta! Perkele!
Päivän slogan: Lähdetään päiväkaljalle, vedetään vanhan kaavan mukaan: perustetaan firma, keksitään uskonto ja mietitään juoni taitelliseen pornoelokuvaan sekä pysytetään järjestö, jolla työllistetään itsemme ja joka saa RAY:lta runsaasti tukea palkkoihin, asuntoon ja kaikkeen...
Päivän biisi: Kuularuiskulaulu
Luettua: Leena Lander – Liekin lapset, tykkäsin ja suosittelen. Polveileva romaani jossa eroava mies muuttaa maalle sukulaisilta perimäänsä torppaan ja alkaa selvitellä taustoja, tutkia sukuaan ja merkitä muistiin 1918 tapahtumiin liittyviä asioita Halikossa. Miten kahtiajako punaisiin ja valkoisiin tapahtui? Miksi Märynummen teloitukset? Murha ei vanhene koskaan, joten voimmeko pyytää vielä tutkintaa tapahtumista? Ja Welhotar vastaa vakaumuksellisesti kyllä! Se, että alaikäisiä punakaartilaisia (mm. isoisäni) ammuttiin, vietiin Hennalaan näkemään nälkää kuukausiksi ja tuomittiin kuokkimaan Konnunsuolle sekä menettämään kansalaisluottamuksensa oli varmasti yllätys nuorelle, joka lähti leivän perässä punakaartiin – koska muutkin lähtivät! Ja teloitus oli lähellä, vierestä vietiin. Eli romaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen, joskin liian kiltti versio monestakin asiasta. Piste. H. P. Lovecraft – Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia, kootut teokset II osa. Nämä kootut opukset ovat aina vähän hiinä-ja-hiinä. Mukana on paljon hyvää, mutta myös kehnompaa materiaalia. Tässä päällisin puolin aika hyvää. Erityisesti pari tarinaa suorastaan erinomaista. Bonuksena eräs tarina, josta johtuen eräässä kaupungissa ei enää kukaan saa tappaa kissaa! Hieno esitys, toivoisin olevan meikäläisen idea ,D Anja Snellman– Parvekejumalat, aika ovela opus, tarina vuosaarelaisesta, tosi-islamilaisen perheen teini-ikäisestä Anis-tytöstä sekä toisekseen islamiin palaavasta suomalaisesta Allasta. ”Vaarallisia” mielipiteitä molemmilla, samoin tekoja ja tapoja... Anisin isä pahoinpitelee häntä uskon ja sen käskyjen rikkomisesta, äiti on opetettu vaikenemaan. Alla taas on äidin ystävä. Muitakin ihmisiä vilahtelee mm. veljet, jotka vahtivat Anista ja joille kaikki on sallittua... Melkoista menoa ja mielipiteitä – ehdottoman suositeltavaa luettavaa! Lisää toisaalla.
LYÖKÄÄ VETOA KUINKA KAUAN POLKA JAKSAA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti