Erinäisiä neuvoja taidetaan kohta tarvita. Saattaa, siis ja vain saattaa olla, että Welhotar muuttaa naapuriin. Tarjolla olisi ehkä - iso EHKÄ - isompi asunto lähes samaan hintaan. Epäilen nimittäin, että sillä on kohta tarvetta. Kun liikuntakyky tästä vielä alenee, tarvitaan enempi vapaata lattiatilaa (kepit, rolleri tms. juu nou). Eikä sovi väheksyä ehjää seinää, jolle saisi lisää kirjoja! Eli, jos näin nyt sattuisi käymään, kertokaas mitä mieltä olette. Kannattaako vaiko eikö? Ongelmana on jälleen kerran muuttoavun ja kantajien tarve. Nyt ei tarvita edes autoa (paitsi Iikkea-reissuun ja kasaamaan jossain vaiheessa). Parhaat perustelut puolesta tai vastaan esittänyt palkitaan kalsarikännillä ja ruokasessiolla Polkan kanssa vanhassa tahi uudessa kodossa... haluttaessa palkinto voidaan vaihtaa myös kirjaan ;D
Siksi tässä olenkin vähän täpinöissäni, kyseessä olisi vaihto naapuritalon kaverin kanssa. Ans kattoo, mitä mieltä hän on eli saako hän muitakin vaihtotarjouksia. Treffejä ollaan kuitenkin alustavasti oltu sopimassa eli katsastusta asunnoissa. Olisi se kyllä kiva, siellä on nimittäin oikea kunnollinen keittiö eli kunnolla laskutilaa ja paljon alakaappeja, joita kaikkia olen kaivannut. Vastike ei nousisi sekään nyt ihan hirveästi ja takson olisi helpompi ajaa tuohon. Huonona puolena parveke makkarin puolella ja sisäpihalle, toisaalta ylin kerros olisi myös aika kiva. Mutta se keittiö ja ehjä seinäpinta, ahhh. En nyt tiedä toivoako vaiko eikö, vähän vetää kahtaalle. Muutto on hemmetinmoinen ruljanssi taas kerran. Toisaalta, matkaa ei olisi kuin jokunen metri ja hissillä ylös-alas.
Nyt meikä vain sahailee myös mielessään ees-sun-taas sekä plaraa kiihkoisasti Iikkean kuvastoa - no, itse asiassa, kirjahyllytkin on valittu jo. Ja jos ne eivät sopisi, tiedän, missä ne joku tekisikin! Kerrankin, voi että. Minä olen syvästi hermostunut, uskokaa tai älkää. Kyse on nyt enempi siitä, kiinnostaako toista osapuolta tämä residenssi vaiko eikö *hermo*... Alustavasti hän on erittäinkin kiinnostunut, mutta saa nähdä kun näkee *eheheh*. No, ei tämä pashempi ole.
Tämän asian parissa tulikin pähkittyä melkein koko eilinen päivä. Varastolla sentään riitti röitä, joten ei ihan mennyt hänekseen. No tunnustan, että kävin Iikkean sivustolla, mutta vain kerran (1 x 1)!
Tätä ei ole kiva sanoa, mutta koska en ole kiva ihminen, ei ole väliä; minä haluan myös eroon tuosta alakerran savolaiskapiaiseläkeäijästä ja hänen rouvastaan! Eilen kotiin tultua aloin vängertää meksikolaista vihannessössöä kaikkine mausteineen, mmm, muhkeat tuoksut – aivan... Kohta kuuluikin jo parvekkeelta rouvalle käsky laittaa kaikki räppänät kiinni, koska ”se savuttaja tuli taas kotiin ja täällä haisee”. Huvittavinta oli tietysti se, että en ollut edes käynyt vielä tupakalla ;DDD Että ei tuollaista ns. naapuria kestä meikäläinen. Tulisi oikeasti suoraan ovelle, jos valittamista on. Mutta kun, edessäpäin ja tavatessa ollaan niin maireaa ja tervehditään puolin ja toisin ystävällisesti *prleen silmänpalvoja minäkin*.
Sodassa, rakkaudessa ja yleisessä vitutuksessa kaikki on sallittua, joten ajattelin sitten ainakin kokeilla, josko tämä vaihto onnistuisi. Voisi tehdä hyvää mielelle, avartaa kaikin puolin *öhh*. Tosin asiassa on yksi mutta. Asunto on samassa talossa ja rapussa, missä Kummisetä kuoli, samanlainen asuntokin. Ei kiva. Mutta en minä nyt uskoisi sen vaikuttavan, enhän minä nyt nuku muutenkaan! Eikä K. kummittele, en ainakaan usko.
Sorry, tämä päivitys nyt on täynnä tätä asiaa eikä varsin muuta. Ei nyt jaksa muita asioita yhtä aikaa oikein pyörittääkään. Yhden asian Polga! Ja nyt kun olen tämän uloskirjannut, on aivan varmaa, että siitä EI tule mitään. Eli tästä taas aamukaffelle ja sateenkaarimömelöt nassuun sekä Varastolle.
Päivän slogan: Minun nuoruudessani ei ollut lounastunteja. Minun nuoruudessani herättiin aamulla kukonlaulun aikaan, syötiin kukko ja mentiin töihin. Ja sillä ruualla pärjättiin talven yli, paiskittiin hommia yötä päivää ja mentiin nukkumaan vasta, kun uusi kukko oli ehtinyt kasvaa kiekumisikään.
Päivän biisi: Muuttofirma
Luettua: Risto Uimonen – Iiro Viinanen, Henkilökuva. On sitten miehestä mitä mieltä tahansa, kirja on kohtuuhyvä ja melkoisen informatiivinen – kaikkea en tiennyt ja tämä taustoittaa miehen tekemisiä ja sanomisia aika hyvin, vaikka toki tietysti hänen itsensä puolelta. Kannattaa lukea, jos pankkikriisi ym. yhtään muistuu mieleen ja kiinnostaa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) menee melkein jännäriksi. Toki mukana on paljon sellaista, mikä ei tod. kiinnosta! Michele Primi – Queen – koko ura, komea rock-pläjäys taas. Kaikki ennen Queenia, levyt, esiintymiset, Freddien jälkeen jne. Paljon faktaa, hyviä kuvia. Tietokirja ihan parhaasta päästä, ei kuitenkaan haastatteluja tm. virallista tausta-aineistoa. Muuten tykkäsin oikein kovasti ja suositan – hiano! Tämän lisäksi lueskeltu erästäkin luetteloa... juu ja paria vanhempaa kirjaa hyllystä ,D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti