KILTI-POLKA, NIIIIIIIIIIN KILTI =b

 

 

Ensiksi tänään, vaikka jostakin syystä ketuttaa (ei pitäisi, mutta silti), päivän ajankohtaiset eli mitä voipi syödä. Taidan siis syödä sallattia *härn*! Mutta sitä minä ihmettelen, ettei muka piparia Jusalassa tunneta.  Tuntevatkohan ne kuitenkin tortun *miettii kiihkoisasti*

 
Ja sitten onkin Yulen vuoro eli tänäänhän on Yulen aatto ja muuten kuunpimennys! Yule – talvipäivänseisaus - on tänä vuonna 22.12. klo 01.38   enkä jaksa juuri tuolloin varmaan herätä (tai mennä nukkumaan), joten siitä vasta aamulla.

 

Näytettäköön nyt kuitenkin kaikille, minkälaisen ranssin Susu teki  , eli tässä ja lisää tuossa linksussa. Jokainen tulkitkoon tavallaan. Minä tykkään ja naapurit saavat puolestani tuijottaa ja olla mitä mieltä huvittaa

 

 

 

 

 

Lisäksi tässä on nyt ihan kuvan kanssa se putki (tuubi, sano) ja kämmyskät. Eivät kutita ja ovat lämpöisät, eli ziitosta vielä kerran. Sorry, värit eivät ole ihan oikeat ja blingit eivät kaikki näy – mutta siis ihan vähän blingiä on!!! Onononon...

 

 

 

 

 

Suuren yllätyksen koki myös Varaston väki eilen, kun osa toimistohenkilökuntaa kiikutti minulle tänä vuonna ensimmäisen näkemäni Hölskyvän Paketin – kiitos Toveritar! Mukava ylläri. Siinähän se; ei tarvitse kuin lokissa vingahtaa niin heti tapahtuu eli Oklan keikan voi jättää väliin. Hyvä valkkari on aina hyvää valkkaria, etenkin kun lupasivat rajua pakkasta! Yule-maljakin pitäisi tietysti juoda.

 

Ja ei tämä kuulkaas tähän jää, postin itaalovastineesta soittivat tuovansa minulle kotiin paketin. Äimänä käki sitten odotti koko illan. Pahinta oli se, että eivät kertoneet tarkkaa aikaa. Piti siis valvoa ja olla pukeissa, voi miten se joskus onkin niin vaikeaa, melkein mahdotonta. Serkkuin suklaati auttoi pitämään sentään minut hereillä sekä yksi kesken oleva tiiliskiviopus. Sitten tuli poika ja paketti. Ja Polka avasi The Paketin: kirjoja, sukulaatia, lehtiä *niiailee ja kiittelee*! Kaikki täydellistä, kiitän Toveria lahjapläjäyksestä – loistokasta, en ole ansainnut tämmöistä.

Ei tässä voi muuta kuin uskoa siihen, että on ollut kilti. Kilti-Polka oikein *ärisee*.  Kuvia ehkä myöhemmin, ei sitä nyt samaan postaukseen kaikkea. Mutta tähän erään entisen työkaverin sanoin, että Joulun odotus on naisen parasta aikaa: Pukki on tulossa keppi kovana, pussit täynnä lahjoja ja poistuu sitten illalla kulkuset iloisesti kilisten. 

 

Muuten ei erikoista, tänään varmasti vielä töitä riittää. Keksiviikkona vähän vajaa päivä ja hyvä niin. Olen jotakuinkin puhki jostakin syystä, enkä tiedä miksi. Pelkään, että Varastolla riehuva lunssapöpö on tarttumassa, se on kaatanut rivissä väkeä tuossa käytävällä. Ei halua eikä tahdo! Grauh.

 

Siksipä lähdenkin taas riipimään mömelöitä eli myös lisävitamiinot sekä kuumaa & vaffaa kaffetta. Ne naisen tiellä pitävät...kö? Ai nii, tiätty viimene usutus, ett se o joulukyssärie aika, tiatokilapilu, JOULUN JUKEQUIZ tost  – menkkä nyy ihmes vastama, ko kaik kyssät liitty kert joulusse!!!

 

 

 

 

MENEE JA MANAILEE – TULEE TAKAISIN JA KÄNÄTTÄÄ... TASAINEN LUONNE!

NÖKÖTYSTÄ JA JAKSAMATON POLKA

 

 

 

Ei näköjään mitään rajaa tuolle nököttämiselle. Pahus, en saa teille aamukuvaa tuolta parvekkeelta. Lasituksen väliristikolla makaa varmaan puolimetrinen kinos. Naapurin parvekkeen katolla samoin. Kohta hautaudumme taas lumeen kuten viime talvenakin. Yritän ottaa fotoja parempaan aikaan – ei tuo kovin äkkiä sula. Nyt onkin taas vain se yksi ropleema eli miten päästä Varastolle? Siellä on nimittäin töitä ainakin pariksi-kolmeksi päiväksi aivan helkkaristi.

 

Juu, ei, ei kiinnostaisi niin yhtään. Ei kyllä nämä j-juhlatkaan. Minä en vaan jaksa tätä ulkokultaisuutta (siis suurimmalta osin). Syödään, lahjotaan jne. Kaikkea ähkyyn asti, ei mitään rajaa. Sitten ollaan olevinansa (yleensä) perinteiden kunnoittajia ja / tai uskiksia. Auts, tökkii pahasti. Siksi en vietä j:a, mieluummin en. Viimeksi vietin 2002, koska V. rakasti j:a, kaikkea koristelua, ruokia, perinteitä, joita hänen lapsuudessaan oli harrastettu. Minun hauskin joulumuistoni on se, kun faari tuli joulupäivänä hakkaamaan ikkunaa ja päästin hänet sisään. Miehellä oli kaksi pulloa pöytäviinaa; keitin kaffet enkä herättänyt vanhempiani. Juteltiin siinä henkeviä (huom. olin alta 10 v.) ja hän teki plöröjä. Ennen klo 7 mies sammui kuusen alle :D Ja ihan oikeasti, tämä ON hauska muisto, vaikka tiedän teidän aivan muuta luulevan...

 

Eli se siitä asiasta! Päätin käyttää keksiviikon kauppa- ja kirjastoasiointiin ja lähteä Varastolta vähän ennen aikojaan. Lussaa on kellikortilla ihan tarpeeksi, sitä aina kerääntyy ja neljän viikon välein ylimääräiset menevä talolle lahjaksi. Saan haettua loput tarpeet sekä seuraavan viikon muonat *voi huokaus taas*. Ahdistaa koko ajatus hirveästä ryysiksestä sun muusta. Pitäisiköhän käydä  Oklassa hakemassa pullo jotakin kivaa juotavaa? Jaksaisikohan?

 

 

 

 

 

 

Belgan kanssa sovittiin, että teen kala-sieni-vihannes –ruokia semmoisen pienen määrän kahden syötäväksi j-päivän iltapäivälle, että hän pääsee bussilla tänne suoraan kätevästi. Pääruokatoiveena oli, ylläri-ylläri, paistinpannulla hätäiseen käytetty lohi :D Pojan herkkuva, jep ja sitä hän saa. Lisäksi graavia lohta, kalapateeta, paria plaatua silliä, sienisaladoa, sekosaladoa, toisenlaista saladoa sekä omatekemää tsatsikia (hyvin j:mäinen ruokavalikoima, eikö?). Jälkkäriksi Serkuista jotakin namia leivonnaista sekä hyvää kaffetta ja vähän sukulaatia. Ja jos joku teistä tuntee haluavansa ruokaa ja / tai seuraa, teretulemas! Ilmoittaa voipi tuonne privapuolelle, ihan reilusti vaan – jollei ole ruokaa, rahaa tai seuraa. Ei täälläkään ole paljoa rahaa ja seurakin on kyseenalaista, mutta aina jotakin muonaa on tarjolla ,D

 

Eilinen meni taas horrostellessa, huilatessa ja pähkiessä yhden tekstin kanssa. Sain sen kuitenkin lopulta valmiiksi, vaikka jotenkin teki yllättävän tiukkaa tällä kertaa. En tiedä, missä vika. Ei vaan jaksu nyt, ei mitään. Muonaa tein täksi päiväksi ja vielä huomiseksikin, söin sitä myös eilen. Wokki pelasti jälleen kaiken; rutosti sieniä, puoli pakettia tofua, paljon paprikaa, kesäkurmitsaa, oliivien jämät, purjoa, porganaa, sipulia, valkosipulia, mausteita, kookosmaidon loput ja kas, siinä se – on njam!

 

Nukkuminen on jatkuvasti pätkittäistä ja siksi väsyttää, vaikka tosiaan olen horrostellut ja päikkäröinyt pari päivää. Ei se riitä, ei millään, jos yöunet ovat edelleen jatkuvasti se 4 – 5 tuntia ja siihen sisältyy pitkiä hereilläoloja. Hmph. No, tämä on taas vali-valia, annetaan olla. Minä loikin *ristii sormiaan* nyt keittelemään kaffetta ja riipimään mömelöt, että jaksan edes pukea päivävaatteet. Katsotaan sitten, miten käynnistyn muuten... *yskii*

 

 

 

 

LÄPI KINOSTEN PUNGERTAA TUO KAHJO TIIKERIVAMMU!

 

 

 

 

 

 

 

 

ETTE USKO, LISÄÄ NÖKÖÄ :O

 

 

Heräsin yövarhain siihen, että nökötti. Nukuin lisää, nökötti taas. Olin hereillä pidemmän aikaa ja menin uusiounille. Kun heräsin oikein hauskojen minulle näytettyjen unien jälkeen, nököttää edelleen. Nyt taas joutuu miettimään, miten sitä pääseekään aamulla Varastolle. Ei huvita pätkääkään.

 

Nyt tekisi mieli jäädä kotoon, kaivautua peittoihin, syödä ja lukea. Tekemistä on taas tällekin päivälle; imurille pitää esitellä vähän paikkoja tässä residenssissä, pyykit saada kaappeihin, itse käydä ruiskussa sekä laatia jotakin apetta. Appeeseen tulee muuten iso pussi herkkareita, tofua ja vihanneksoja – ja jotakin muutakin varmaan, kunhan saan inventoitua koko jääkaapin sisällön ,D

 

Eilen sain hianon ranssin oveeni, sellaisen jota voipi käyttää vuoden ympäri. Uniikki, kellään toisella ei ole samanlaista. Kuvaa en vielä laita, ehkä myöhemmin. Belga käväisi syömässä, sai neljän juuston pizzaa suoraan Liiterissä. Lisäksi hän kävi viemässä pari pakettia postiin ja sain samalla tilaamani hianon mukin. Tämmöisen (siis tuon "Kiire, onko se jotain syötävää"), linkki vie suoraan mukiin ja mukin tekijän sivustolle. En voi ottaa juuri nyt kuvia, kun kaameran patterit ovat edelleen latautumassa.

 

Niin, minua vaihteeksi väsyttää, särkee ja tekisi mieli mennä vieläkin nukkumaan. Univelkoja maksellaan, näköjään. Ei siis enempää tänäänkään. Ehkä huomenna, anks kattoo. Ahdistaa tuo j:n läheisyys. Kauppareissunkin aion tehdä keksiviikkona ja lähteä Varastolta vähän aikaisemmin. Jospa ei olisi niiiiiiiin hirveää ryysistä. Minä tahdon vain tavalliset appeeni ja pari poikkeavampaa ruokajuttua. En minä niitä tuossa skinkkuryysiksessä aio mennä jonottamaan. Jo viimeiset pari viikkoa olen Varastolla kuunnellut sitä, millaisen tsinkun kukin tarjoaa. Pahin on vanhempi rouva, ylempää tahoa, joka asuu kaksistaan miehensä kanssa, kaksi aikuista lasta (jotka asuvat yksinänsä muualla). Hän ostaa iiiison tsinkun, kalkonin sekä oikein ison lohikalan. Tuota ja joo, kukahan ne syö ja paljonkohan tuolla porukalla sitä ruokaa meneekään roskiin? Ja jos joku sanoo, että minä olen omahyväinen, siitä vaan! Minä olen kuitenkin valmis tarjoamaan vaikka parille-kolmellekin hörhölle j-safkat, jos joku ilmaantuisi ovelle tai soittaisi kännikkään, ettei ole ruokaa. Aivan varmasti. Mutta tarjoaisivatko nuo – epäilen... Että se hyvästä tahdosta ja muusta mukavasta.

 

 

 

PAHANTAHTOINEN POLKA TAAS ELÄMÖI!

 

 

MINI-IHMISELTÄ MINIPÄIVITYS

 

 

Säryistä päätellen lienee lauvantaki; hätinään pääsin aamulla kylppäriin eli sitä se teettää, kun meikäläinen käy ruokaostoksilla. Onneksi oli mukava tuttu takso, joka kantoi kassini hisille asti. Selkä vetelikin jo viimoisiaan.

 

Tänään vain lyhykäinen postaus. Tiedossa on kaikenlaista pientä heti tässä aamusella, sitten päivemmällä luvattiin sisään tuoda ranssi :O Belgakin on tulossa ja semmoista. Ei tässä nyt ehdi Lokistaniaan paneutua kuin lukemisen ajaksi. Siis muiden puuhien välissä.

 

Varastolla oli eilen aivan stnallinen kiirus ja se jatkuu vielä ensi vkon alkupäivinä. En ehtinyt edes kushella käydä iltapäivällä, piti painaa hommia. Tarjolla olisi ollut myös lökiä ja torttuja – onneksi en välitä kummastakaan, joten jäin tekemään erästä juttua. Sen verran hankala, että halusin keskittyä siihen ja saada sen pois käsistäni ennen viikonloppua. Sainhan minä, 5 min. ennen poistumista kustannuspaikalta. Hah, siinä saapi kaveri ihan itse hikoilla asian loppuun *ilkeähkö wirn*.

 

Sen verran ns. ajankohtaisuudesta, että moni meistä friikeistä toivottaa varmasti mukavaa matkaa!  *ehhh* Juu ändöstäänd!

 

No niin, minä menen nyt etsimään erinäisiä taravoita, laatikoita ja kaikkea muuta omituista tilpehööriä – perästä kuuluu *pröööööööööööööt*.

 

 

 

POLKA ON JALOIN  =b

THE POLKAGATE... =b

 

 

 

Hah, arvaushoitsija soitti lopultakin eilen. Asia menee mielenkiintoiseksi. Koska omisarvis on kieltäytynyt hoitamasta minua ja minä olen kommentoinut hänen tekemisiään sekä sanomisiaan, asiaa käsitellään reklamaationa ja se viedään Arvaustalon ylemmän johdon käsiteltäväksi. Kerroin hoitsijalle suurinpiirtein tilanteen, tosin olin kiiruinen ja melko kylmästi lähestyttävä. Asia on käynyt hermoille jo pitkään ja pyytelinkin anteeksi, että en hänelle suinkaan ole raivoisa vaan arvikselle. No, jatkoa seuraa eli leidi lupasi etsiä jonkun, joka todella lukisi kaikki paperini (myös ne ihan itse sinne toimittamani paperiset sairauskertomukset) ja sen jälkeen ottaisi minut hoteisiinsa.

 

Lisäksi hän tiedusti, milloin olisi tarvetta vastaanotille. Ilmoitin, että olisi ollut jo aikaa sitten ja itse asiassa melkein joka päivä. Nimittäin jos kivuista, säryistä, juilimisesta ym. puhutaan. Ei tuntunut tietävän koko asiasta ja säälitteli. Kerroin, että en suinkaan kaipaa sääliä – jos minä olen kärsinyt tässä jo kohta 3 vuotta vajaalla hoidolla, puutteellisella lääkityksellä ja ilman lab.kokeita, ei kiirettä ole yhtään mihinkään! Ei tod. Mutta asia siis etenee. Huvikasta oli mielestäni se, että tämä ns. omisarvis ei ilmeisen tarkoituksellisesti ollut laittanut meilillä tätä kieltäytymistään hoitamasta minua (-> ei siis todistusaineistoa) vaan viesti oli tavallisella liimalapulla, heh. Enkä muista, säilytinkö sen. Joka tapauksessa kerroin, että minulla on muutoin koko kirjeenvaihto kaikkien asianosaisten kesken säilöttynä iimeiliarkistooni. Että siitä sopii sitten totistella. Minä odotan!

 

Odotus keskeytyi, kun Hörhö tuli vaihteeksi kylään. Soitti ensin ja kyseli, olisiko minulla hänelle jotain tehtävää. Ei. Arvasin, että kyse on jälleen pienestä avaralainasta. Saihan hän sen, tosi pienen. Otin kyllä samalla lupauksen, että menisi katsomaan Rinsessaa (leidi täyttää 18 v. j:na) tuonne erääseen maaseutukaupunkiin. Lupasi ja katsonkin saman tien, että hän pitää lupauksensa. Se on tytölle kuitenkin aika tärkeää, vaikka isänsä onkin hörhö Hörhö. Että sellaista illalla.

 

En sitten taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Kauppalistaa oli pakko laatia, prleen pitkä siitäkin taas tuli. Oudosti eräät appeet ovat jälleen lopussa samaan aikaan, hmph. Tänään on siis tehtävä raivoisa roudaus; kirjasto ja ruokakaupat pitkän kaavan mukaan. Belga saa luvan käydä postissa ja apoteekissa huomenna. Minä en pysty hoitamaan kaikkea yhdellä kertaa, en sitten millään. Haa, Lipasto muistaakseni päättyy just. Belga on siis käytettävissä *muahaah*, sitähän voisi suunnitella ihan mitä tahansa ensi viikolle! Ai niin, postia on todellakin tullut – kiitosta vaan, minä jo tiedänkin, mitä eräs maksikirje pitänee sisällään.

 

 

 

 

 

 

Varastolla mennään todella matalalentoa, aivan hemmetinmoinen kiirus. Ei hetken rauhaa. Onneksi pippaloista oli jäänyt elisaamuksi sentään aamupalaa; piirakoita, keksejä, kakkua ja vaikka mitä herkkuva. Söin lohipiirasta palasen sekä vähän kakkua, pari karkkia laitoin taskuun. Muut maltoin jättää koskematta, silti oli pienoinen ähky. Ruokataukoa ei kunnolla ehtinyt pitää, kun jo taas työt huutelivat tekijäänsä. Ei siinä mitään, näin se on aina vuoden vaihteessa ja varsinkin ennen j:a. Sitten ehkä vähän rauhoittuu, toivoo tämä ja laskee sen varaan, että välipäivinä ei olisi ruuhkaa *turha toivo*.

 

Jahas, alustavasti tässä on tehty pientä inventaariota vaihteeksi, josko laittaisi jotakin jonnekin postiin *winks*. Ans kattoo, mitä saan tänään ja huomenaamulla aikaiseksi. Ei, nämä eivät ole j-lahjoja, ne ovat asioita, jotka vaan postitetaan jonnekin tähän aikaan epähuomiossa ja muiden iloksi. Turha minua siitä on syyttää!

 

Sitten aamupuuhiin – eilen vaatehtimiseen ja aamupalaan mömelöineen sekä yhteen tupakkaan sain kulumaan melko tasan kaksi tuntia. Olen loppuviikosta notkea kuin rautakanki, hmph. Kipeä joka paikasta ja illalla aivan rätti, taas. No joo, joo, minä tästä menenkin taas valittamasta. Sii juu ja olkaas kunnolla siellä, kun on kerta pernantai!

 

 

 

 

 

PUHTI-POIS-POLKA MENEE, VIELÄ POISSAOLEVAMPANA TULEE...

 

 

 

 

VAJAA MUMMO, JOKA PELKÄÄ KÄVELLÄ – MYÖS PASKAVAROITUS!

 

No niin, sieltä naapurin teinaripojalta & frendiltään tuli täydellinen luonnehdinta minusta. Odotin hisiä alhaalla, pojat eivät ilmeiseksi jaksaneet / kehdanneet odottaa. Säntäsivät juosten portaita ylös, siinä mennessä toinen kovaan ääneen toiselle: ”Tuo on se vajaa mummo, se joka pelkää kävellä. Kävelee silleen omituisesti. Tosi urpo.” Jos olisin ollut kohdalla, olisin puhutellut lökäpöksyjä, valitettavasti olivat jo puoli kerrosta ehtineet ylöspäin. Hmph, no on ainakin mitä sanoa vanhemmille, jos aikovat minulle käydä jostain urputtamaan, prletto! Nih kerta, ei oikein istunut kyllä minuun – ainakaan omasta mielestäni. Argh, taas. Tulikin mieleen: kun heitillä on tönkkö kranssi ovessa, jospa minä värkkäisin varoituskyltin omaan oveeni ”Varokaa vihaista vajakkia sekä paskivaa kattia!”.

 

Paskaa olikin sitten odottamassa klaffisoffalla, kolme kasaa oikein. Jos olisin jäänyt pippaloitsemaan Varastolle, luultavasti koko kämppä olisi ollut täynnä paskaa. Voi kissan vee! Arvaattekin jo, että kattendal oli arestissa basessa sitten eilisillan. Hyvin hiljaa ja mietteliäänä. Eikö se jumankekka opi, että laatikko ON myös kylppärissä? Vai eikö se stanan paksuperse vaan jaksa unien välillä? Nyt taas pistää niin vihaksi. Eli pyykkäämiseksihän tämä taas menee, keletto.

 

Niin, eilen piti ensin olla miitissä, vähän ennen sitä tuli kiireinen homma. Tein sen ja jäin odottamaan jatkoa eli en mennyt palaveeraamaan (olisi ollut tarjoomuksia ja kevyttä jutustelua siis). Ketutti. Kun varsin vielä tehostettiin, että kova on kiirus. Kun sitten puolen tunnin päästä menin kyselemään paperien perään, molemmat asiasta vastaavat henkilöt puuhastelivat keittiössä; toinen pilppoi salaattia, toinen leipoi. Että niin kiire. Jäi sitten tälle päivälle, onkin ihan hemmetisti kertynyt odottamaan hommia. Ja tämän takia minut sitten pyydettiin duunilehden toimituskuntaan, koska en ollut paikalla. Joku oli kuullut, että muka kirjoittelen jotakin sekavaa joskus jonnekin. Lupauduin, jos miitit pidetään klo 06.37 – 13.57 välisenä aikana *muahaahah*. Esto kolaa!

 

Toivottavasti sitten osaston j-pippaloista on jäänyt meikäläiselle jokunen armopala. En tod. jäänyt sinne istuskelemaan. Olin nimittäin taas tosi kipeä seisottuani puolisen tuntia ulkona odottamassa taksoa ja lopulta päästyäni kotoon. Koivet ovat taas ranskiksina, selkä naksahtelee ja narisee, viiltää ja vikisee. Vasen lonkka jämähtelee ja huutaa ääneen. Kerroin tämän lievennettynä versiona Upolle eli tyyliin ”nyt jo ylimääräisillä särkylääkkeillä töissä, ei uskalla riskeerata”. Korostin vielä, että en halua olla u-sosiaalinen ,D Tuntui uskovan... oikeasti olisin voinut jäädä, mutta todennäköisesti tänään olisi ollut sitten sairaspäivä, ei krapulapäivä siis vaan ihan oikea sairaspäivä. No, mitä sitä tässä enää selittelemään. Odotan, että me maan matoset saamme jotain pöydältä pudonneita muruja edes appeeksi aamusella.

 

Ja päivän ajankohtaisena, voiko ihminen oikeasti olla näin idiootti vai meneekö selityksen puolelle? Toisena ajankohtaisena, oi lokini lukijat Varastolla – kannattaisi tulla sieltä kaapista, minä vakoilen jatkuvasti. Ei kannata lukea tätä lokia salaa, minä tiedän, minä tiedän...

 

Muutenkin on lievästi kettumainen olo. Ei kaikki todellakaan mene siten kuin pitäisi. Eikä edes lähellekään siten kuin joskus on tullut kaikenlaista suunniteltua. Väsyttää, väsyttää kovasti. Ei jaksa eikä tahdo. Saamatonkin vielä. Ja vajaa. Ja kipeä. Vali-vali-vali. Tämä nyt on tätä tavanomaista loppuviikon kipua ja vetutusta, ei kai sen kummempaa. Eikä se arvaushoitajakaan mitään viestiä ole laittanut. Kiitän häntä tänään tyhjästä!

 

Päivän slogan: Minulla on arvauslekurin mielestä Stetson-Harrison oireyhtymä. Eli hän ei tiedä, mikä minua vaivaa, joten diagnoosi on vedetty hatusta (Stetson). Harrison on siinä lisäämässä uskottavuutta!

 

Päivän biisi: Purple Pills

  

Luettua: Hunter S. Thompson – Screwjack ja kaksi muuta novellia, tykkää! Hunterin ennen suomentamattomia juttuja. Vanha gonzo ei vaihda tyyliään helpolla, ei toki. Viinaa, huumeita, naisia(kin) sekä kissoja .D Suositan erittäin lämpöisesti tätä turhan ohutta opusta! Lubna Ahmad Al-Hussein – 40 raipaniskua, tositarina nyky-Sudanista. Jo paljonkin uutisoitu elämäkerta leidiltä, joka tuomittiin raippoihin pukeuduttuaan housuihin. Erinomainen selvitys islamista Sudanissa, tai oikeastaan sen tulkinnasta. Hurttia ja koskettavaa juttua, tämä suosittaa kaikille – varsinkin naisten asemasta eri kulttuureissa kiinnostuneille. Hannele Mikaela Taivassalo – Oi, tule katsomaan. Daas liian daideellis-dekadentti opus meikäläiselle, joka jaksoi lukea tämän kursorisesti, muttei vaikuttunut kuitenkaan kerronnasta. Valitan, sopii sofistikoituneemmalle maulle. Sarita Skagnes – Vain tytär. Intiasta Norjaan muuttaneen nuoren naisen elämäntarinaa. Sikhiperheessä mies on valtias ja sen saavat tyttäret ja naiset kokea, pahimmat kautta. Karmaiseva kirja, tavallansa, mutta tod.näk. totuudenmukainen ja itse koettua. Hiukan häiritsee leidin lapsenomainen esitys kokemastaan, liekö kielimuurilla ollut ainakin vähän osuutta asiaan. Hienoa se, että kirjan tuotto menee Planille  suoraan. Suositan, jos edelleen tämä teema kiinnostaa – olisi syytä lukea kyllä ihan jokaisen. Keith Richards – Elämä, rollarin ja rockarin elämää. Yllättävän hyvä tiiliskivi, elämäkerta lapsesta lähtien. Tunnustuksia, ihmisiä, elämää, ajatuksia – paljon parempi opus kuin on annettu odottaa. Minä pidin ja suositan kaikille asiasta vähänkään kiinnostuneille, friikeille ja keräilijöille must! Heikki. S. Vuorinen – Taudit, parantajat ja parannettavat. Lääketieteen historiaa aikojen alusta lähtien kohtuuhelposti omaksuttavassa ja tiivistetyssä muodossa. Suht mielenkiintoisa, jos aihe kiinnostaa. Kiittelen selventäviä osuuksia eli taulukkoja ym. sekä selkeää kielenkäyttöä. Osuudet eivät oikein ole tasapainossa keskenään, mutta viitteistä löytyy lisää materiaalia. Suositan, meille lekurien vakiasiakkaille. Ja kas, jokunen opus taaaaas unohtui, kuinkas nyt noin ,D

 

 

 

POLKA PUNGERTAA TÖIHIN JA MÖNKII TAKAISIN KOTOON... TUO VAJAA MUMMO!

 

 

 

 

KESKIVIIKKO ON KAIKKIEN PÄIVIEN PIKKUSERKKU!

 

 

 

 

Tässä se lopultakin on – Welhottaren liikeidea!  Tätä ei varmaan kukaan kotomaassa ole maksullisena toteuttanut... no tuota, Malmilla tämä toimii tietysti jo, ikäänkuin pilottihankkeena eli aina maksuttomana. Kunhan vaan vihjaisee, että olisi alkoa kotona.  Ajatelkaa nyt mahtavia tienvarsimainoksia: Welhottaren Hörhö- & Hörhötärpalvelu, seuraa ja svinduilua kotitarpeiksi! Miten hienoa. ”Viinaa ja Vieraita”, ”Kaveri ja Känni”. Lisäksi tässä on myös sosiaalinen apsekti: juova kansanosa muistaa myös syödä, koska palkatulle juomaseuralle toki pitää tarjota myös ruoka. Hieno juttu, kerrassaan.

 

Tämä ei sen sijaan ollut minun mielestäni hienoa. En tiedä, olenko sinkku vaiko enkö. Ehkä, voisin olla uusiosinkku, mutta en minä silti muonaa heitä roskiin. Jos jotakin on menossa vanhaksi, viimeistään Hörhö tulee ja syö sen (viitaten edelliseen). Nyppii, ainakin vähän! Varsinkin kun toisaalla uutisoidaan siitä, että ruuan hinta nousee – taas. Argh. Siis eihän se edes minun mielestäni ehtinyt missään välissä oikeasti laskeakaan, siis se hinta.

 

Tässä ajankohtaispläjäys tältä erää. Welhottarelassa suhtaudutaan asiaan vakavasti ja aletaan harkita kaikenmoisia epämääräisiä toimenpiteitä. Juu, toki rapotetaan myös sekä liikeideasta että ruuasta!

 

Ensiksi on kuitenkin ihan pakko kertoa, miten mukavaa on saada postia! Ihan oikeaa postia, etanapostia. Sain pehmopaketin, jossa oli sisällä kauluri / huppu / jokusemmoinenviritelmä (no, kyllä te tiedätte) ja kämmykkäät. Ihanat, punamustat, karvaiset, pehmot ja jotain hilettäkin vilahti välissä! Kyllä taas kelpaa odotella kylmässä taksoja ja lukea pakkasellakin. Sekä saada Varaston väki vielä kateelliseksi näistäkin, kun jo sukatkin meinattiin viedä jaloista.  Kiitoksia – oikein ihanat ovatten!

 

Lisäksi oli eilen vallan mainio paluutakso, normitakso siis. Nuori härra, jonka kanssa jutusteltiin asiantuntevasti lumiasioista, ruuhkista sekä intistä (juu, minähän jutustan asiantuntevasti ihan mistä tahansa – jos on hyvää seuraa). Kaverille toivottelin jopa hyvää j:a, koska hän viettää ensimmäistä kertaa juhlaa avokkinsa kanssa. Neljä vuotta ollut työvuoroissa ja nyt eka yhteinen j:u. Kai se hänelle kelpaa.  

 

Töitä on nyt sitten Varastolla tosissaan tekeillä, enemmän ja vielä vähän lisää. Iso pino jäi odottamaan täksi aamuksi, oli pakko lähteä Serkkujen kautta kotoon. Lähinnä siis hakea mustaa leipää ja kurkkuja, muuta en ostanut tällä kertaa. Käyn loppuviikkosta uudelleen, kun kuorma on tullut. Niin, piti sanomani, että tosissaan on saanut huhkia töitä ja töitä. Sekä pitää mielessä missä päivässä, viikossa ja vuodessa milloinkin mennään. Varastolla kun osa hommia on jo ensi vuoden puolella, osa aivan vuoden viimeisissä päivissä, osa ensi viikolla ja osa heti-nyt-just. Ole siinä sitten tarkka ja ajantasalla!

 

Josta pääseekin oikein ketterästi jonkinlaista aasinsiltaa vaihteeksi valittamaan. Nyt sattuu taas. Eilen päivällä alkoi toista lonkkaa juilia niin julmetusti, että teki mieli huutaa ääneen. Hätinään pääsin kävelemään... hellitti vähän päivälääkinnällisten toimenpiteiden jälkeen. Pirullista sanon minä, ja se sama alkoi taas yöllä. Ei anna nukkua kovin hyvin, sano. Pirulauta, jollei se arvausmaakarinna vastaile tänään meiliini, äidyn tosi ikäväksi ihmiseksi ja menen...  tuota, mihinkähän sitä menisi? Sille entiselle omisarvikselle, joka melkein ymmärsi minua! Ei tätä jaksa kuunnella enää edes tällä lääkityksellä eikä työpäivänä voi vahvemmin tropata. Jos olisi vapaata, vetäisin perskännit. Se kummasti helpottaisi kipuja. Ihan totta!

 

 

 

 

 

Tänään siis osaston j-miitti, muuten-vaan-miitti muissa asioissa ja prleesti töitä. Ilmeisesti siis minä teen vain töitä enkä mitään muuta. Ei jaksa, ehdi eikä kykene nyt osallistumaan muuhun.

 

Vielä menen kuitenkin juomaan vanhasta mukistani kaffetta, heittämään etokourallisen mömelöitä sekä lisävitamiinoja ja piruuttaankin tupakalle! Ihan vaan siksi, että kaikki on näköjään vaihteeksi taas tupakan syytä. Kas kun eivät narkolepsiaakin pistä sen tilille, tai kausiflunssaa, tai lumisadetta!!!

 

 

 

 

GRAUH, POLKA THE TEKOTIIKERI MENEE, ILMAN GRAUHTA SE KYLLÄ TULEE!