No niin, sieltä naapurin teinaripojalta & frendiltään tuli täydellinen luonnehdinta minusta. Odotin hisiä alhaalla, pojat eivät ilmeiseksi jaksaneet / kehdanneet odottaa. Säntäsivät juosten portaita ylös, siinä mennessä toinen kovaan ääneen toiselle: ”Tuo on se vajaa mummo, se joka pelkää kävellä. Kävelee silleen omituisesti. Tosi urpo.” Jos olisin ollut kohdalla, olisin puhutellut lökäpöksyjä, valitettavasti olivat jo puoli kerrosta ehtineet ylöspäin. Hmph, no on ainakin mitä sanoa vanhemmille, jos aikovat minulle käydä jostain urputtamaan, prletto! Nih kerta, ei oikein istunut kyllä minuun – ainakaan omasta mielestäni. Argh, taas. Tulikin mieleen: kun heitillä on tönkkö kranssi ovessa, jospa minä värkkäisin varoituskyltin omaan oveeni ”Varokaa vihaista vajakkia sekä paskivaa kattia!”.
Paskaa olikin sitten odottamassa klaffisoffalla, kolme kasaa oikein. Jos olisin jäänyt pippaloitsemaan Varastolle, luultavasti koko kämppä olisi ollut täynnä paskaa. Voi kissan vee! Arvaattekin jo, että kattendal oli arestissa basessa sitten eilisillan. Hyvin hiljaa ja mietteliäänä. Eikö se jumankekka opi, että laatikko ON myös kylppärissä? Vai eikö se stanan paksuperse vaan jaksa unien välillä? Nyt taas pistää niin vihaksi. Eli pyykkäämiseksihän tämä taas menee, keletto.
Niin, eilen piti ensin olla miitissä, vähän ennen sitä tuli kiireinen homma. Tein sen ja jäin odottamaan jatkoa eli en mennyt palaveeraamaan (olisi ollut tarjoomuksia ja kevyttä jutustelua siis). Ketutti. Kun varsin vielä tehostettiin, että kova on kiirus. Kun sitten puolen tunnin päästä menin kyselemään paperien perään, molemmat asiasta vastaavat henkilöt puuhastelivat keittiössä; toinen pilppoi salaattia, toinen leipoi. Että niin kiire. Jäi sitten tälle päivälle, onkin ihan hemmetisti kertynyt odottamaan hommia. Ja tämän takia minut sitten pyydettiin duunilehden toimituskuntaan, koska en ollut paikalla. Joku oli kuullut, että muka kirjoittelen jotakin sekavaa joskus jonnekin. Lupauduin, jos miitit pidetään klo 06.37 – 13.57 välisenä aikana *muahaahah*. Esto kolaa!
Toivottavasti sitten osaston j-pippaloista on jäänyt meikäläiselle jokunen armopala. En tod. jäänyt sinne istuskelemaan. Olin nimittäin taas tosi kipeä seisottuani puolisen tuntia ulkona odottamassa taksoa ja lopulta päästyäni kotoon. Koivet ovat taas ranskiksina, selkä naksahtelee ja narisee, viiltää ja vikisee. Vasen lonkka jämähtelee ja huutaa ääneen. Kerroin tämän lievennettynä versiona Upolle eli tyyliin ”nyt jo ylimääräisillä särkylääkkeillä töissä, ei uskalla riskeerata”. Korostin vielä, että en halua olla u-sosiaalinen ,D Tuntui uskovan... oikeasti olisin voinut jäädä, mutta todennäköisesti tänään olisi ollut sitten sairaspäivä, ei krapulapäivä siis vaan ihan oikea sairaspäivä. No, mitä sitä tässä enää selittelemään. Odotan, että me maan matoset saamme jotain pöydältä pudonneita muruja edes appeeksi aamusella.
Ja päivän ajankohtaisena, voiko ihminen oikeasti olla näin idiootti vai meneekö selityksen puolelle? Toisena ajankohtaisena, oi lokini lukijat Varastolla – kannattaisi tulla sieltä kaapista, minä vakoilen jatkuvasti. Ei kannata lukea tätä lokia salaa, minä tiedän, minä tiedän...
Muutenkin on lievästi kettumainen olo. Ei kaikki todellakaan mene siten kuin pitäisi. Eikä edes lähellekään siten kuin joskus on tullut kaikenlaista suunniteltua. Väsyttää, väsyttää kovasti. Ei jaksa eikä tahdo. Saamatonkin vielä. Ja vajaa. Ja kipeä. Vali-vali-vali. Tämä nyt on tätä tavanomaista loppuviikon kipua ja vetutusta, ei kai sen kummempaa. Eikä se arvaushoitajakaan mitään viestiä ole laittanut. Kiitän häntä tänään tyhjästä!
Päivän slogan: Minulla on arvauslekurin mielestä Stetson-Harrison oireyhtymä. Eli hän ei tiedä, mikä minua vaivaa, joten diagnoosi on vedetty hatusta (Stetson). Harrison on siinä lisäämässä uskottavuutta!
Päivän biisi: Purple Pills
Luettua: Hunter S. Thompson – Screwjack ja kaksi muuta novellia, tykkää! Hunterin ennen suomentamattomia juttuja. Vanha gonzo ei vaihda tyyliään helpolla, ei toki. Viinaa, huumeita, naisia(kin) sekä kissoja .D Suositan erittäin lämpöisesti tätä turhan ohutta opusta! Lubna Ahmad Al-Hussein – 40 raipaniskua, tositarina nyky-Sudanista. Jo paljonkin uutisoitu elämäkerta leidiltä, joka tuomittiin raippoihin pukeuduttuaan housuihin. Erinomainen selvitys islamista Sudanissa, tai oikeastaan sen tulkinnasta. Hurttia ja koskettavaa juttua, tämä suosittaa kaikille – varsinkin naisten asemasta eri kulttuureissa kiinnostuneille. Hannele Mikaela Taivassalo – Oi, tule katsomaan. Daas liian daideellis-dekadentti opus meikäläiselle, joka jaksoi lukea tämän kursorisesti, muttei vaikuttunut kuitenkaan kerronnasta. Valitan, sopii sofistikoituneemmalle maulle. Sarita Skagnes – Vain tytär. Intiasta Norjaan muuttaneen nuoren naisen elämäntarinaa. Sikhiperheessä mies on valtias ja sen saavat tyttäret ja naiset kokea, pahimmat kautta. Karmaiseva kirja, tavallansa, mutta tod.näk. totuudenmukainen ja itse koettua. Hiukan häiritsee leidin lapsenomainen esitys kokemastaan, liekö kielimuurilla ollut ainakin vähän osuutta asiaan. Hienoa se, että kirjan tuotto menee Planille suoraan. Suositan, jos edelleen tämä teema kiinnostaa – olisi syytä lukea kyllä ihan jokaisen. Keith Richards – Elämä, rollarin ja rockarin elämää. Yllättävän hyvä tiiliskivi, elämäkerta lapsesta lähtien. Tunnustuksia, ihmisiä, elämää, ajatuksia – paljon parempi opus kuin on annettu odottaa. Minä pidin ja suositan kaikille asiasta vähänkään kiinnostuneille, friikeille ja keräilijöille must! Heikki. S. Vuorinen – Taudit, parantajat ja parannettavat. Lääketieteen historiaa aikojen alusta lähtien kohtuuhelposti omaksuttavassa ja tiivistetyssä muodossa. Suht mielenkiintoisa, jos aihe kiinnostaa. Kiittelen selventäviä osuuksia eli taulukkoja ym. sekä selkeää kielenkäyttöä. Osuudet eivät oikein ole tasapainossa keskenään, mutta viitteistä löytyy lisää materiaalia. Suositan, meille lekurien vakiasiakkaille. Ja kas, jokunen opus taaaaas unohtui, kuinkas nyt noin ,D
POLKA PUNGERTAA TÖIHIN JA MÖNKII TAKAISIN KOTOON... TUO VAJAA MUMMO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti