Hah, arvaushoitsija soitti lopultakin eilen. Asia menee mielenkiintoiseksi. Koska omisarvis on kieltäytynyt hoitamasta minua ja minä olen kommentoinut hänen tekemisiään sekä sanomisiaan, asiaa käsitellään reklamaationa ja se viedään Arvaustalon ylemmän johdon käsiteltäväksi. Kerroin hoitsijalle suurinpiirtein tilanteen, tosin olin kiiruinen ja melko kylmästi lähestyttävä. Asia on käynyt hermoille jo pitkään ja pyytelinkin anteeksi, että en hänelle suinkaan ole raivoisa vaan arvikselle. No, jatkoa seuraa eli leidi lupasi etsiä jonkun, joka todella lukisi kaikki paperini (myös ne ihan itse sinne toimittamani paperiset sairauskertomukset) ja sen jälkeen ottaisi minut hoteisiinsa.
Lisäksi hän tiedusti, milloin olisi tarvetta vastaanotille. Ilmoitin, että olisi ollut jo aikaa sitten ja itse asiassa melkein joka päivä. Nimittäin jos kivuista, säryistä, juilimisesta ym. puhutaan. Ei tuntunut tietävän koko asiasta ja säälitteli. Kerroin, että en suinkaan kaipaa sääliä – jos minä olen kärsinyt tässä jo kohta 3 vuotta vajaalla hoidolla, puutteellisella lääkityksellä ja ilman lab.kokeita, ei kiirettä ole yhtään mihinkään! Ei tod. Mutta asia siis etenee. Huvikasta oli mielestäni se, että tämä ns. omisarvis ei ilmeisen tarkoituksellisesti ollut laittanut meilillä tätä kieltäytymistään hoitamasta minua (-> ei siis todistusaineistoa) vaan viesti oli tavallisella liimalapulla, heh. Enkä muista, säilytinkö sen. Joka tapauksessa kerroin, että minulla on muutoin koko kirjeenvaihto kaikkien asianosaisten kesken säilöttynä iimeiliarkistooni. Että siitä sopii sitten totistella. Minä odotan!
Odotus keskeytyi, kun Hörhö tuli vaihteeksi kylään. Soitti ensin ja kyseli, olisiko minulla hänelle jotain tehtävää. Ei. Arvasin, että kyse on jälleen pienestä avaralainasta. Saihan hän sen, tosi pienen. Otin kyllä samalla lupauksen, että menisi katsomaan Rinsessaa (leidi täyttää 18 v. j:na) tuonne erääseen maaseutukaupunkiin. Lupasi ja katsonkin saman tien, että hän pitää lupauksensa. Se on tytölle kuitenkin aika tärkeää, vaikka isänsä onkin hörhö Hörhö. Että sellaista illalla.
En sitten taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Kauppalistaa oli pakko laatia, prleen pitkä siitäkin taas tuli. Oudosti eräät appeet ovat jälleen lopussa samaan aikaan, hmph. Tänään on siis tehtävä raivoisa roudaus; kirjasto ja ruokakaupat pitkän kaavan mukaan. Belga saa luvan käydä postissa ja apoteekissa huomenna. Minä en pysty hoitamaan kaikkea yhdellä kertaa, en sitten millään. Haa, Lipasto muistaakseni päättyy just. Belga on siis käytettävissä *muahaah*, sitähän voisi suunnitella ihan mitä tahansa ensi viikolle! Ai niin, postia on todellakin tullut – kiitosta vaan, minä jo tiedänkin, mitä eräs maksikirje pitänee sisällään.
Varastolla mennään todella matalalentoa, aivan hemmetinmoinen kiirus. Ei hetken rauhaa. Onneksi pippaloista oli jäänyt elisaamuksi sentään aamupalaa; piirakoita, keksejä, kakkua ja vaikka mitä herkkuva. Söin lohipiirasta palasen sekä vähän kakkua, pari karkkia laitoin taskuun. Muut maltoin jättää koskematta, silti oli pienoinen ähky. Ruokataukoa ei kunnolla ehtinyt pitää, kun jo taas työt huutelivat tekijäänsä. Ei siinä mitään, näin se on aina vuoden vaihteessa ja varsinkin ennen j:a. Sitten ehkä vähän rauhoittuu, toivoo tämä ja laskee sen varaan, että välipäivinä ei olisi ruuhkaa *turha toivo*.
Jahas, alustavasti tässä on tehty pientä inventaariota vaihteeksi, josko laittaisi jotakin jonnekin postiin *winks*. Ans kattoo, mitä saan tänään ja huomenaamulla aikaiseksi. Ei, nämä eivät ole j-lahjoja, ne ovat asioita, jotka vaan postitetaan jonnekin tähän aikaan epähuomiossa ja muiden iloksi. Turha minua siitä on syyttää!
Sitten aamupuuhiin – eilen vaatehtimiseen ja aamupalaan mömelöineen sekä yhteen tupakkaan sain kulumaan melko tasan kaksi tuntia. Olen loppuviikosta notkea kuin rautakanki, hmph. Kipeä joka paikasta ja illalla aivan rätti, taas. No joo, joo, minä tästä menenkin taas valittamasta. Sii juu ja olkaas kunnolla siellä, kun on kerta pernantai!
PUHTI-POIS-POLKA MENEE, VIELÄ POISSAOLEVAMPANA TULEE...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti