sunnuntai 19. joulukuuta 2010

ETTE USKO, LISÄÄ NÖKÖÄ :O


 


 


Heräsin yövarhain siihen, että nökötti. Nukuin lisää, nökötti taas. Olin hereillä pidemmän aikaa ja menin uusiounille. Kun heräsin oikein hauskojen minulle näytettyjen unien jälkeen, nököttää edelleen. Nyt taas joutuu miettimään, miten sitä pääseekään aamulla Varastolle. Ei huvita pätkääkään.


 


Nyt tekisi mieli jäädä kotoon, kaivautua peittoihin, syödä ja lukea. Tekemistä on taas tällekin päivälle; imurille pitää esitellä vähän paikkoja tässä residenssissä, pyykit saada kaappeihin, itse käydä ruiskussa sekä laatia jotakin apetta. Appeeseen tulee muuten iso pussi herkkareita, tofua ja vihanneksoja – ja jotakin muutakin varmaan, kunhan saan inventoitua koko jääkaapin sisällön ,D


 


Eilen sain hianon ranssin oveeni, sellaisen jota voipi käyttää vuoden ympäri. Uniikki, kellään toisella ei ole samanlaista. Kuvaa en vielä laita, ehkä myöhemmin. Belga käväisi syömässä, sai neljän juuston pizzaa suoraan Liiterissä. Lisäksi hän kävi viemässä pari pakettia postiin ja sain samalla tilaamani hianon mukin. Tämmöisen (siis tuon "Kiire, onko se jotain syötävää"), linkki vie suoraan mukiin ja mukin tekijän sivustolle. En voi ottaa juuri nyt kuvia, kun kaameran patterit ovat edelleen latautumassa.


 


Niin, minua vaihteeksi väsyttää, särkee ja tekisi mieli mennä vieläkin nukkumaan. Univelkoja maksellaan, näköjään. Ei siis enempää tänäänkään. Ehkä huomenna, anks kattoo. Ahdistaa tuo j:n läheisyys. Kauppareissunkin aion tehdä keksiviikkona ja lähteä Varastolta vähän aikaisemmin. Jospa ei olisi niiiiiiiin hirveää ryysistä. Minä tahdon vain tavalliset appeeni ja pari poikkeavampaa ruokajuttua. En minä niitä tuossa skinkkuryysiksessä aio mennä jonottamaan. Jo viimeiset pari viikkoa olen Varastolla kuunnellut sitä, millaisen tsinkun kukin tarjoaa. Pahin on vanhempi rouva, ylempää tahoa, joka asuu kaksistaan miehensä kanssa, kaksi aikuista lasta (jotka asuvat yksinänsä muualla). Hän ostaa iiiison tsinkun, kalkonin sekä oikein ison lohikalan. Tuota ja joo, kukahan ne syö ja paljonkohan tuolla porukalla sitä ruokaa meneekään roskiin? Ja jos joku sanoo, että minä olen omahyväinen, siitä vaan! Minä olen kuitenkin valmis tarjoamaan vaikka parille-kolmellekin hörhölle j-safkat, jos joku ilmaantuisi ovelle tai soittaisi kännikkään, ettei ole ruokaa. Aivan varmasti. Mutta tarjoaisivatko nuo – epäilen... Että se hyvästä tahdosta ja muusta mukavasta.


 


 


 


PAHANTAHTOINEN POLKA TAAS ELÄMÖI!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti