Juu, nytpä sitä onkin sitten itsensä pissiin saanutkin – voihan Yrjänä! Kerrotaan vielä nyt sen verran (siis kehutaan), että tentti meni läpi. Kyllä, sekin on hoidettu. Lisäksi suoritin atk-puolella A-ajokortin, se kun sisältyi tuohon kurssimaksuun. Kaikki on siis hoidettu ja odottelen vain virallisia pumaakoja.
Mutta, pitikö sitä sittenkään ehkä niin innokkaasti hakea töitä? Nyt tilanne ilmeisesti on maanantaina sellainen, että minulla on oleva kaksi määräaikaista työpaikkaa, ehhh... Ja yksi vakinainen tulossa, ehkä. Valinta ei kyllä hirveän kauaa vie, eilen käytin asian miettimiseen vajaan tunnin – ja päätin lähteä Herjaamosta, jos siellä tarjotaan vain sijaisuuden jatkoa! Pyysin pientä harkinta-aikaa tähän toiseen paikkaan. Eli jos se on vielä maanantaina auki, ilmoan itseni sinne. Ei, ei se kovin kummoista hommaa ehkä sinänsä ole, mutta tulossa on kuulemma uudistuksia ja olivat kovasti kiinnostuneita koulutuksestani, kokemuksista työn kehittämisessä ja palkkajärjestelmissä jne. Eli – sieltä voisi olla tulossa jotakin erilaista, jopa mielenkiintoista. Lisäksi Herjaamo joutuu joka tapauksessa evakkoon täältä Malmilta mahdollisesti jo ensi vuoden aikana, paikasta ei vielä mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa joutuu vanhoihin tiloihin ja isoihin huoneisiin muiden kanssa. Kiire ja tunku tulee jatkumaan, koska sijaisia ei siis säästösyistä tulla palkkaamaan. Koko isoa rotlaa (n. 60 henkilöä) tulee paikkaamaan kaksi kiertävää sijaista, joka ei ikinä tule toimimaan kunnolla, siis järjestelmänä. Kokemusta on, sano!
Mutta, minä joudun odottamaan maanantai-aamuun. Minulle on siis tullut tieto, että sijaisuus jatkuisi. Haluaa nähdä paperin. Jollei siinä ole vakinaistamista (tai vaikka olisikin), minulla on silti lievä hinku poistua muualle. Ihan vain nähdäkseni vielä muunkinlaista ympäristöä ja uusia paikkoja. En minä nyt vielä niin ikäloppu ole, enhän? Kommentteja vastaanotetaan mieluusti. Todettakoon, että palkka nousee heti kättelyssä vähän yli 100 juuroa. Puolen vuoden kuluttua määritetään henkilökohtainen osuus, joka korkeimmillaan on tietääkseni yli 30 % palkasta. Ala ei liippaa kovinkaan läheltä nykyistä, mutta sen sijaan sitä paikkaa, missä aikanaan työurani valtiolla aloitin!
Kummisedältäkin kysyin mielipidettä, hän kehoitti ehdottomasti hakeutumaan muualle. Hän sanoi suoraan, että olen viime aikoina ollut niin kudhuuntunut, vihainen ja väsynyt, että kaikkea hän ei laske sairauksien piikkiin. Ja puki myös sanoiksi sen, mitä itsekin mietiskelin. Eli mitä jatkuva kututus, stressi, kiire ja paniikki työssä aiheuttaa Welhottaren herkälle psyykelle *huokaus*? Totuushan siis on myös se, että fibro ei hirveästi pidä mm. stressistä. Itse olen myös vahvasti tästä samaa mieltä.
Mutta – nyt se asia jää hautumaan sekä omaan pieneen päähäni että tänne lokiin. Palaan asiaan heti maanantaina, kun olen nähnyt mitä Herjaamo tarjoaa – rapoa välittömästi siis.
Lauantai siis ja normiroudauspäivä. Tein kauppalistaa, se paisui melkoiseksi. Taas on jömmaruokakin melko loppu. Korpraali ei pääse lomille tänä vkonloppuna, ovat virka-aputehtävissä jossakin päin Suomea. Silti pitänee varautua ensi vkonlopun invaasioon ja myös noihin pyhäpäiviin. Eli ostaa jo vähän ennakkoon joitakin emmeitä. Ainakin silliä, smäidistä (mätitahnaa, toprsot!), juustoja, vähän sitä ja tätä, mitä ennakkoon voi ostaa. Minulla on ollut taas vähän aikaa hirveä hinku saada kuivattuja viikunoita mm. ;D Meillä ei siis edelleenkään syödä j-ateriaa vaan ns. supistettu seisova pöytä, jossa on vain sellaisia ruokia, joista kaikki pitävät. Pyysin Kummisedän myös meille syömään, hän ei ole erinäisistä syistä kauhean innokas menemään siskonsa luokse. Ilmeisesti hän ei myöskään halua häiritä nuoren parin ensimmäistä yhteistä joulua. Hän on tervetullut meille, kuten viime vuonnakin. Meillä oli ihan mukavaa kolmistaan syödessä ja höpötellessä. Kurjempaa olisi ajatella, että paras kaveri istuu naapurissa yksin. Höh!
Helmetissä ei nyt mene hyvin, vain 5 varausta tarjolla. Jäks. Welhotar ei tykkää. Tai siis hyvä, että edes ne. Mutta tämä vaatii nyt hyllyjen selausta ainakin 15 min. vkon kirjatarjonnan varmistamiseksi. Onneksi Belgarion jätti yhden omista kirjoistaan minulle lainaan. Jemmasin sen tahallani, ihan vain varmistaakseni, että on uutta luettavaa tilanteiden mennessä huonommaksi.
Eli tästä on tulossa tod.näk. normilauantai, ei sen kummallisempaa. Kunhan saan itselleni ja kissille jotakin syötävää, otamme kunnon päikkärit. Jos oikein innostun, siivoilen jo tänään. Eilen siivoilin vähän papereita, ylimääräisiä, tuolta opintopuolelta. Osan heitän surutta pois, osa on kelpoa materiaalia säilyttää jatkoonkin. Ai niin, pääkouluttaja pyysi lupaa pitää näyttökansiotani vielä pari kk, lupasi sitten palauttaa. Ilmeisestikin sitä käytetään sitten jossain esimerkkinä, että tällainenkin se voipi olla. Ainakin me näimme erilaisia vaihtoehtoja.... Hyvä, jos sillä on jotakin käyttöä!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! En nyt tajuu, mamiskan piti olla mun kaa ja sairiksell. Joo, nii vissii. Melkee joka päivä se on roilannu tuala ympäriisä jossai. Hirveesti menee ja tulee ja sillee. Ja sitt se puhu uudest naksuhankintamestast, ett jos se niinku sinne. No mun pualest heti vaa joo, jos se tarkottaa sitt kans sitä, ett ois vähä herkemmi tota heekkupualta tarjolla sitte, nih! Ei, nyt ei kyll hei pidä valittaa yhtää. Eilenki syätii broiskuu mamin kaa. Se oli ihan umpijääs, siis niiku broisku, ei mami. Ja mami laitto sen ensi kiahuu ja onki mulle ison biitin siältä ja pilppo – se oliki just sitt sopivaa. On mull oikeesti kilti mami kuiteski! Toss muutki on vähä skrivannu näist j-jutskist ja kaikist. Niinku mamiki sano, me ei sitä oikeesti viätetä. Ja mä sanon ihan suaraan, ett mull ainaski on kaikkee mitä mä tarviin. Mami laittaa vähä rahaa Hesyll ja kai vähä johki muualki. Mä toivon, ett muutki ajattelis sitä, ett siälä on koko ajan kissei ilma kotii! Ett jos on ylimääräst, laittakaa sinne. Ja toivokaa, ett ne kissit saa oman himan ja oman mamin. Mun on taas pakko sanoo, ett just kaks vuatta sitte, tähän aikaa, mä olin tuall kulkukollin. Ulkon hei, ja tappelin ja metästin mun ruuan. Ja olin vissii kipeenäki. Ja siält mutt viätii tonne Piänelukkalinikall ja ne miätti jo piikitystäki. Mutt sitt mut viätiiki Hesyy ja siälä mä olin pual vuatta, ku kukaa ei halunnu mua *säälimöks*. Mutt sitt tuli toi hullu, kahjonpöhkö mami ja otti mut, hei, siis mut-mut-mut. >o< Ette arvaa, milt se tuntu ku pääs uutee himaa. Eikä kukaa viäny ruakii ja kaikkee oli tarjoll. Ja mami joutu opettaa mulle, ett mä saan tulla sänkyy goisii sen viakkuu ja kaikkee. Tiätteks, kyll elämä on sitt outoo! Mä lähetän täss samalla teekut kaikill teill, ku ootte tullu Hesyn kautt tein uutee himaan. Mä tiijän, ett teit on aikastas monta....
Täss mä vaa reteest tepaste mun himas ja tahon mun napikkaa *virn*. Huamisee – ja hei, kliffaa viikendii jokaselle!
-----------------------------------
Samoin teillekin jokaiselle, älkää stressatko itseänne niiden j-järjestelyiden kanssa!
Päivän slogan: Täytyy olla jotain edes väliaikaisesti pysyvää!
Päivän biisi: Oikeus on voittanut taas *vinks*
Luettua: Ursula K. Le Guin – Näkemisen lahja ja Sanan mahti, fantasiaa ja tarinoita Läntiseltä rannalta. Welhotar pitää kovasti ja arvostaa. Kaunista kieltä, hyvä käännös. Tarinaa ajasta, jolloin kirja merkitsi jotakin, joillekin valtaa, toisille taas kiellettyä, mystistä demoniutta. Tottakai, kunnon fantasian tapaan, matkalla törmätään myös salattuihin mahteihin, kätkettyyn kirjastoon ja vaeltavaan kaksikkoon. Kirjat ovat täysin itsenäisesti luettavia, mutta limittyvät toisiinsa mukavasti. Welhotar suosittaa kaikille fantasian ystäville!
LAADUKASTA LAUANTAITA!
