UNIHIEKKAA TOIMITETTU - HÄIRINTÄÄ VÄLITTÖMÄSTI

Huahhaaaaaaah ja huomenta! No niin, nyt olisi sitten nukuttanut, mutta miten silloin aina käy? Ensin soittaa Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista ja ilmoaa tulevansa kylään keksiviikkona sekä kertoo, mitä haluaa minun hakevan Serkuista. Toivottavasti muistan, olin umpiunessa! Sitten puoliltaöin kissi aloittaa märinänsä, kävin taas katsomassa – ei hätiä ja menin takaisin nukkumaan. Kolmelta ylös, kissi märisi jälleen. No, pakko oli nousta antamaan kalkonia ja riipiä mömelöt.

 

Sain eiliset hommat hoidettua vapaalla kiitettävästi. Nyt olen saanut, mitä tarvitsen ja kaipailin. Ei mitään asiaa Tsadin keskustaan päin. Asiaa enää vain Malmille eli kirjastoon ja ruokakauppoihin normitapaan lauvantakina. Hakiksen hallissa oli kyllä kaikkea kivaa, sekä syötävää että rojua ;D Ehh, no myönnetään, ihan vähän sorruin johonkin. Mutta minun on lupa, nih kerta! Kyyti takaisin kotoon oli aika epämiellyttävä. Kuski oli töykeä, alkuperältään tod.näk. venäläinen puheesta päätellen. Haimme erään mamman kimppakyytiin ja mamma oli, joko vahingossa tai Iisalamen sotkiessa asioita mukaan, antanut väärän osoitteen. Kuski vei väkisin mamman siihen väärään osoitteeseen ja soitti sentään hänelle uuden auton. Vei sitten minut kotoon. Eniten  hävetti kuskin puolesta se, että mamma olisi halunnut vain n. 500 m:n päähän tuosta paikasta – juu, ei ole aikaa, kireä aikataulu. Hän haukkui mamulin, että olisi ajoissa paikalla ja antaisi oikean osoitteen jne. Todella töykeää... Hitsi, olimme minun kellojeni mukaan 10 min. etuajassa. Ja tiedän, ajo jatkui hänelläkin, mutta silti. Minua suorastaan hävetti ja mamma väänsi itkua, ilman kännykkää tietysti!

 

Työssä on kiirus edelleen, nyt kamala kiirus. Siellä on kuulkaas odottamassa kopieeraamista isompia pinoja kuin ikinä. Samoin pitäisi juuri tänään ehtiä yhtä ja toista. Kun joku jää huomenna lomille ja joku taas vasta perstaina. Voihan vee, ei voi mitään! Kyllä kai ne ehtii, pakkohan se on. Ei kun koneet laulamaan =E Tuo kopieeraaminenkaan ei nyt välttämättä kuuluisi juuri Welhottarelle, mutta en minä sitä kehtaa muiltakaan pyytää. Turhaan siis, kun niihin pitää erikseen laittaa lisälehti, osiin erilainen  vielä. Eli parempi tehdä itse, jos tulee kämmi, kehtaa ainakin myöntää sen itse tehneensä! Eli töitä riittää siis täksikin viikoksi... että juu, kiitos vaan kaikille myötätuntoisesti ajatteleville. Ai että ette ajattele myötätuntoisesti vaan vahingoniloisesti – hyi hävetkää!

 

Kaiken tämän vastapainoksi jotakin mukavaakin sentään eli ihan kivaa on tapahtunut tuolla kirjoitus- ja kirjallisuuspuolella. Welhotar on oikein ilokas ja rapoaa myöhemmin asiasta. Ei, minun kirjaani EI ole huutokaupattu (vielä)! Ei, Welhotar ei myöskään julkaise sitä suurta aikalaisromaania. Mutta sellaista omaa pientä kämmäystä, joka on kivaa, mutta josta ei juuri makseta. Eli palajan asiaan myöhemmin, kun on enemmän kerrottavaa asiasta.

 

Muuta ei tässä ole ehtinytkään tapahtua! Minä vain kirjoitan, syön ja teen töitä  - siis toisessa järjestyksessähän ne piti olla ,D Tauko paikalla, hetki pieni – Malmilla rauhallista, ilma raikasta, ei sada eikä tuule. Mutta vielä sitä ehtii ennen töihin lähtöä!

 

-------------------------------------

 

 

Purrrrrrvinka, kattiskat! Ai ett, orja kävi eile siäll halliss, varpist kävi. Mä haistoin ja näinkii. Soli ostanu fisun, hei, ison fisun. Mä en saanu ku ihan mikrobiitin siittä, oliks vähä epist. Se duunas ruadoist jotai kalaliäntä ja pisti biittei pakkasee ja teki siit vaiks mitä. Mutt piänell raihnasell ja heikoll kissill ei sitt niinku riittäny omaa biittii syätäväks! Vähäks mä sitt otinki takasi ja märisi sen tahaltee hereill yälä. Mull mitää asiaa ollu! (Vincent, sinä oksennat liiasta kalasta – asia selvä!? toim.huom.) No joo, tota, oksun, mutt hei mä oksun nyt muutenki. Nii ett mitä siit sitt, jos ois vähä lisääki oksunu, ois se ollu sen arvost. Eilenki oli mamill ylläri sänkyss – kunno naksuoksut keskell sänkyy. Se vaa otti ne veks, ku ne on aika kuivii kaavoje kera ja heitti roskii. Sitt se pyyhki peittoo eikä ollu moinaskaa. Aika pähee mami, joku ois voinu vaiks heemostuu >o< On toi mami aikamoine muuteski, kyll mä diggaa sitä. Eilenki se sitt paijatti mua lopun iltaa, vaiks ensi se nakutteli täss vaiks kuin kaua. Nii ja sitt se puhu taas jonku kirjailija kans. Mä tajuu, eiks se ite osaa muka kirjailla, oon mä nähny sen semmostki tekevä, niinku lankall ja neulall. Iha nättii oli, se kirjaili kissin kerra johki. Nii ett en tajuu, miks semmosest pitää sitt puhelimess puhuu viäl tuntikausii. Mutt kummiski mä sain sitt heekkukaakkei, niit uusii, ja muanaa ja rapsutuksii ja paijatus ja kaikkee. Mutt heti ku se ensimmäine kuarsaus kuuluu, mä vaihdan jalkopäähä. Sitä ei tiätteks kuultele kukaa, sitä rohinaa nimittäi: arpspuhrääääähpiuvinkspuuuuh, niinku! Kauhee ääni. Mutt nyt on mustaki fotoi, mä steppaan tuala patterin päälä. Siäll on nyt kliffaa ku on lämpöst ja kurkin siält, jos asiaa o. Ett täss on ninku asiaa ny!

 

 

Kliffaa päivää hei jokasell, ja uudet kissikaverit, teretulemass meil uudestaa!

 

----------------------------------

 

Vincent, aina yhtä rakastettava karvatakamus! Pakkohan se on kertoa, että ylenkatse tavismuonaa kohtaa salaperäisesti häviää päivän aikana. Kuppi on nuoltu putipuhtaaksi lähdettyäni ja vastassa on lisää kinuava kissa ,D Huijari!!!

 

Päivän slogan: Jos elämä tuntuu ikävältä ja tylsältä, se yleensä myös on sitä!

 

Päivän biisi: Pilvien kuningas 

 

Luettua: Jens Lapidus – Rahalla saa, tästä kirjastahan on jonkin verran puhuttukin. Eli Tukholman alamaailmaa, huimeita ja rahaa, paljon rahaa. Mukaan sotkeutuu JW, kiltihkö ruotsalainen opiskelijapoika, joka haluaa päteä rahakkaiden ystäviensä silmissä. Tähän asti hän on hankkinut merkkivaatteensa kirpputorilta ja yrittänyt selvitä kehittämästään valhevyyhdestä. Äkkiä hän onkin jengin kunkku, kokkelia riittää myytäväksi asti ja JW:llä on yhteyksiä myös Jorgeen. Jorge, jonka pako vankilasta oli maan puheenaihe pitkään. Hankalaksi hommat käyvät, kun varsinainen mafia astuu paikalle eli serbialaiset, Lontoo ym.  Kirja sinänsä on ihan luettava, vauhtia ja vaarallisia tilanteita jälleen kerran. Kas kummaa, rikolliset ovat ei-ruotsalaista alkuperää ja poliisit järjestävät erikoisoperaation tuhoamaan koko huimehomman. Tämäkään ei mene täysin nappiin, joku kuolee ja osa joutuu vankilaan. Jorge onnistuu jälleen pakenemaan ja JW istuu linnassa. Jatkoa kirjaan onkin luvassa, sillä JW:llä on mukavia suunnitelmia jo  toteutuneen rahanpesun osalta ja Jorge on järjestänyt lisää rahaa tilille. Serbialaisesta taas on maksettu tapporahaa jo vankilassa. Eli ruotsalaiseksi trilleriksi aika kovaksikeitettyä tavaraa, jopa lievästi uskottavaa, mutta asenteellista sellaista. Hyvin miehekäs (!) kirja eli tällaisesta pitäville varma nakki. Kyllä tämän kertaalleen lukee, mutta siinä se onkin eli ei tämä ainakaan Welhottarelle ihmeitä antanut ,D

 

                                              

 

                                               RAATAMAAN, ORJAT!

 

 

 

 

PIMEÄÄ - HEI, MIKÄ PÄIVÄ NYT ON =E

Ei voi, ei voi taas olla maanantai! Minen tajua, miten se joka viikko tulee samaan aikaan ja yhtä kavalan salamyhkäisen kierosti. Tässä sitä ollaan taas, erittäin kehnosti nukkuneena ja aikaisin hereillä. Muut menevät näihin aikoihin siis nukkumaan. Hmph! Ei ollut unihiekkakaveri vieläkään hyvällä tuulella, väsytti armottomasti, mutta nukkumisen kanssa oli kehnommin. Lisäksi kissi on keksinyt jotain uutta! Siihen asti kun menen nukkumaan, makoillaan kiltisti, odotellaan rapsutuksia ja muuta. Kun laitan kirjan pois ja valot kiinni, alkaa hirmuinen märinä – ties mistä asiasta. Olen tarkistanut, että kaikkea on, mutta märinä vain jatkuu. Pitäisikö jättää kissille yövalo? Pelkääkö Vincent pimeää?

 

Lisäksi kissa on heittäytynyt taas krantuksi ruokien kanssa, mikään ei mukamas kelpaa. Vain herkut, mielellään minun lautaseltani. Ei muuten onnistu! Kissalla on kissanruoka, minulla omani. Eivätkä kissat kuitenkaan syö tämänpäiväistä salaattianikaan. Tosin sitäkin piti välttämättä käydä haistelemassa ja tarkistamassa, ettei sinne ole pungettu fisua tai tipua salaa jonnekin mukaan. Uhh, mitäs tässä oikein keksisi. Jätän vain ruuan päiväksi – olkoot sitten syömättä, jos ei muka käy! Ruoka tuoksuu hyvälle eikä näytä pahalta. Kiukuttelua, väitän minä. Pomottelua ja vaatimista....

 

Pakko kertoa –juttu eli näin unta siitä, että minä ajoin normitaksoa ,D Juu, juu! Hiukka epävarmasti, mutta ajoin kuitenkin. Lisäksi ajoin samaa vuoroa W:n kanssa – W:hän aikoinaan ehti ajaa taksiakin. Unessa vastasin jostain syystä poliisin hälytysajoon eli piti ajaa kiinni joku kaveri, ehdin juuri paikalle ja estin häntä pakenemasta autolla. Poliisit sitten pidättivät kaverin jossakin asunnossa. W:ltä sain hurjat haukut, että olin liian rämäpäinen. Ei olisi pitänyt puuttua asiaan. Talon asukasyhdistys piti kuitenkin pientä itsepalvelubaaria talon alakerrassa ja kutsui meidät viettämään sinne iltaa, tarjosivatkin. Olimme kuulemma pelastaneet heidät =O Hassu uni, W oli kunnossa ja meillä oli tosi kivaa, porukkakin oli mukavaa (en tuntenut oikeasti ketään unessakaan). No, heräsin tietty siitä sitten itku silmässä, byääääääh oikein. Mutta idea, tuo että ajaisi taksoa, jäi vaivaamaan. Jos olisin nuorempi, ajaisin piruuttaan kortin ja kokeilisin, ottavatko liikuntaesteisen kuskiksi ,D Olisi se sen arvoista! *virnuilee pirullisesti* Siinä vaan tilaisi ensin takson itselleen, että takso veisi tallille ja sitten hyppäisi itse puikkoihin, eheheheeeh!

 

No, tänään on kuitenkin lyhyt päivä eli puolipäivää vapaata, pidän taas yliltunteja pois. P-P on itse poissa, mutta lupasi perstaina asian. Töitä on hvtisti, mutta kyllä niistä selviää, kun tulen niin aikaisin aamuisin. Ei se aina ole niin päivän päälle! Oikeasti olen poissa kustannuspaikalta vain vajaat 3 h. Käyn Hakiksen normikierroksen. On pakko, uupuu tärkeitä asioita kuten bambusuikaleet chiliöljyssä, Welhottarelle ainoa sopiva shampoo sun muuta,  näitä ei mistään Malmilta saa. Vii Voanista on ostettava kassillinen mausteita ja joulutofut ,D Jospa hallista vähän fisua ja jotakin kivaa.... No, täytyy katsastaa. Joka tapauksessa on mukava päästä päivällä liikkeelle!

 

Ai niin, ei näy omenapäärynöitä, mutta Malmin putken vihannestsioski on jälleen ajan tasalla. Siellä oli ananaskirsikoita – toinen suosikki! Kaksi rasiaa 1 juurolla, njam. Yksi niistä hedelmistä, joita minä voin syödä. Kyllä ne ovatkin muuten hyviä. Tsioski on maineensa ansainnut ja sen verran sitä pitääkin kehua, että ei minulla muuten olisi varaa ostaa edes niin paljon vihanneksia (ja niitä muutamaa hedelmäplaatua, joita voin syödä). He myyvät valikoitua B-luokan tavaraa eli itse on vielä tarkkaan valittava, mitä ostaa. Turha siten kotona ihmetellä, jos on ostanutkin jo pehmeitä tomaatteja. Mutta hinnat siis ovat kohdallaan, artisokkiakin oli 1.50 kg, samoin purjoa ja muuta mukavaa. Ainut, mikä tuolla on hinnoissaan, on kunnon peruna. Ne on pussitettu eivätkä hyviä. Kunnon pottuja saa vain Rismasta, Van Goghia, suoraan laarista. Minä kun haluan itse valita ostokseni, en osta mieluusti pakattuja tuotteita. Kas, jostakin syystä sitä aina pääse näihin ruoka-asioihin!

 

Ulkona on kirkasta ja kylmää, ainakin Malmilla. Raatiossa raikaa välillä j-lauluja, argh. Tiedättekö, onko yhtään kavanaa, joka ei soittaisi niitä – ilmoittakaa tännekin sitten, jooko?!

 

----------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Ai mami sanoo mua taas kronkeliks. No kai mä vähä oon. Tai siis, on juu uutta muanaa, mutt ku tekis miäli sitä tipuu ku mä sain lauvantain. Mami anto, omalt lautaselt, ihan hurrrrrrrjan hyvää. Ja sitt niit uusii kaakkei tekee miäli, ne on iha kummii, simmost sitkeet karkkii >o< Enne tommos ookkaa saanu. Ja sitt on naksui, tiätty. Mulle ei nyt vaa oikee maistu, masus on kaavoi aikastas  paljo. Pitää kattokaas tämmösee aikaa pitää tuukist hyvää hualta, ett mä jatkuvast oon siivoomas itteeni. Juu ja sitt välill vähä oksun niit pois. Ett voi olla, etei safkakaa siks oikee maistu. Nii tais olla viime vuannaki. Mä oon hei muute ihan kondikses, mitää kipee oo. Lakkasin vaa tykkääst maitonapikoist. Syäny niit jo monta vuatta, hei! Saa kai sitä vähä vaihteluuki olla, nih kerta! Ja mialuummi mä ottaisin niinku tuarett safkaa, mutt ku se on aina nii vaikeet. Ku toi yks ei kerta joka päivä syä lihaa tai fisuu. Mutt vois se mulle silti antaa niitä, ei niinku kissimuanaa ku tavismuanaa. Ai ei vai, no sitt ei syädä jos ei oo iha pakko *kissimöks*. Taas toi yritti leikittää mua eile, ei huvittanu. Mutt arvatkaas mitä se teki – se paijatti mua massust!!! Hei se paijatti!!! Mä makasin sillee selällää sänkyss mamin viakuss ja relasin oikee kunnoo, ku tuli ton käsi ja rapsutti masust. Ensi kerra, sitt vähä enemmä. Mä kyll tsiigasin tiukast, mutt en purru-raapittanu. Tota, oikeestaa se tuntu aika kliffalt, ku mami osaa olla varovaine... nii, ett tota, vähä nolooha tää on, mutt se oli melkee mukavaa! Sitt must yritettii taas fotoi, lähdin heti muute vegs. Mua ei noi vaa aina kuvata, ettiköö muuta kuvattavaa. Tai tualt noit fotoi löytyy, tämmösii kaikemmoisii.

 

 

Kliffaa viiko alkuu ja mami – muistakki tuada tuliaisii siält miss käytki tänää!

 

---------------------------------

 

Vincent, kiitos vaan evästyksestä, ehkä minä jotakin keksin kissillekin tuomisiksi ,D

 

Päivän slogan: Sairaan ja sairaan raja on melkoisen häilyvä!

 

Päivän biisi: Suurenmoinen elämä  Freudilla olisi jotakin sanottavaa, kirjoitin ensin suvereenisti emäntä ,>

 

Luettua: Joni Skiftesvik ja Totti Karpela – Töitä arkkunikkarille, Juri Nummelin on toimittanut tämän koosteen kotomaisista lännentarinoista ja häneltä on peräisin myös kirjan erinomainen esipuhe suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta. Ei ollenkaan paha, oikein sopivaa lukemista asiaan vihkiytyneille. Voin vain todeta, että sopisi Kummisedälle lahjakirjaksi. Sopivaa iltalukemista tämän genren uhreille, aamulla voi sitten haistella ruudinsavua ja kerätä hylsyt lattialta ennen aamutoimia ,D Maria Peura – Vedenaliset, omituisen viehättävä kirja outoine sisältöineen. Lapsena Mirja asui saaressa ja eli saaren ehdoilla vanhempiensa kanssa, lähes kalana itsekin, koska vanhemmat olivat kalastajia. Ystävinä olivat rannan puut ja heinät, meren kalat. Kouluakaan hän ei käynyt, kotiopetus oli vanhempien mielestä se oikea tapa. Kala joskus ainoa ruoka. Saaresta lähteminen muuttaa kaiken. On yritettävä liueta kaupungin elämään, opiskeltavakin vaikka ei ole kuunaan oikeaa opetusta saanut. Löydettävä lämpöä ihmisistä, jotka pettävät ja häpäisevät hänet. Mirja ei sovi kaupunkiin eikä kaupunki häneen. Suosittelen, omituisen viehättävä kirja kaikkinensa, mielenkiintoista kieltä, outoja mielleyhtymiä ja muuta kiintoisaa!

 

                                             

 

                                          TAAS SE PÄIVÄ VIIKOSTA!

 

 

UNIHIEKKAKAVERIN TOIMITUKSET OVAT PÄIN SEINIÄ!

Voisiko joku käydä juttelemassa sen unihiekkakaverin kanssa? Minä en nyt ole tyytyväinen, en ollenkaan. Pari-kolme tuntia katkonaista unta ja kotivideotkin vielä kehnoja. Nyt uutta toimitusta kehiin ja ohjelmiston päivitys, ziitos! Muuten tämä ei kohta jaksa Varastolle, sehän olisi grande stro... ei kun siis catastrof. Ei tämä kohta jaksa muutenkaan. Unen puute tekee ihmisestä melko väkinäisen ryhtymään mihinkään edes suht. järjelliseen puuhaan.

 

Eilen sain sentään Belgarionin avuksi ja taas vaihtamaan yhden lampun, lisäksi hän käväisi varaamassa matonpesukoneen ensi vkonlopuksi. Ja kun hän imureerasi, minä siivosin ensin kylppärin eli kärräsin tavarat pois. Aika homma muuten, jos on iso kylppäri. Imureerasin sen ja sitten vielä pesin mopin ja ihan kuulkaas pesuaineen kanssa. Tuli puhdasta! Tosin materiaali on sellaista, että se ei koskaan näytä aivan puhtaalta, mitä lie, rakennusjätettä ja liukasta kuin fan. Minulla olikin koko ajan jalassa märät nilkkasukat, ei siellä olisi pysynyt muuten pystyssä. Samalla siivosin tietty basen, kaikki tämä oli suuri järkytys kissille, joka hetken märisi ja vonkui, teki asiaa (turhaan) ruokakupille ja käveli kostealla lattialla. En olisi muuten ryhtynyt hommaan, mutta oli tarvittavaa apua lähellä, jos olisi tullut jotakin ja mömelöt kummasti avittivat tuohonkin puuhaan. Illalla vielä pyykkäsin yhden koneellisen. Juu, olen siis ollut reipas. *taputtaa itseään päähän*

 

Belgarionille laadin lounaaksi riisiä ja paistettua kanantissiä sekä kookoscurrywokkia. Hyvää oli, kuulkaas. Jälkkärinä oli uuniomenajädelöä ,D Ja keksejä, sukulaatia jne. Kaikkea vähän, mutta ihan riittävästi kaffen kanssa. Tänään pitäisi tehdä jotakin mittavampaa ruokaa, jota riittäisi viikolle evääksi. Täytyy kohta mennä harkitsemaan, tuonne peiton alle vaikka. Minua tosissaan väsyttää...

 

Vielä se karmein asia: Welhottaren bloggauskylpytakki 70-luvulta vetelee niin viimeisiään kuin olla ja voi. Pysyy enää päällä muutaman hiutuvan varassa, korjauskaan ei enää  onnistu, koska kangas yksinkertaisesti lahoaa päälle ,D Pitelen tätä nyt  hellästi ja odotan heti j:n jälkeistä alea. Minun on pakko, ihan pakko, käydä ostamassa jonkunlainen lainapeite aamuiksi ja illoiksi. Ei pätkääkään huvittaisi nuo kaupat, mutta nyt se on vaan tehtävä – naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä. Hrrr, pelottaa jo etukäteen! Minä olen hyvin ilkeä ja outo ihminen kaupoissa. Lienee paras painua suoraan johonkin halpiskauppaan, jossa on itsepalvelu eikä myyjiä lähelläkään. Muuten alan ihmettelemään sitä anorektikkojen vaatteiden kokomäärää, nykyinen L on entinen M jne. Mutta tämänhän te tietysti tiedätte. Huutiksenkin jo tsekkasin, ei kannata. Postin italovastineen maksut ovat niin korkeat, että ei kannata halpaakaan isoa vaatetta ostaa, jos ei ole ehdottomasti oikea ja mieleinen.

 

Että yksi vapaapäivä, varmaankin se on se lauantai, menee etopuuhasteluun. Muuten varaudun lukemaan ja lötköttämään. Muuta en tee, en edes aio tehdä. Pitäkää tunkkinne, prle. Ja sitten pariksi päiväksi töihin, vapaata, töihin, vapaata, töihin, vapaa, töihin. Oikein viihdyttävät välipäivät tulossa, kivaa sillisalaattia. Minä tykkään!

 

Pthyh, kävin vähän nukkumassa taas ja heräsin ketutukseen. Se on kuin onkin sunnuntai, kele! Zimbon mieliksi kirjoitan sen tähän: AHI ,>

 

-------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Vähäks hei oliki eile kliffaa. Mami teki paistettui broisku jutskii ja sitt mä söin ainaki melkee yhen semmosen, tsihih. Mä pummin sen viakuss nii pitkää, ett sen oli  pakko antaa piänell kissiraukall vähä, sitt vähä lisää ja viälä vähä. Oli muute heekkuu! Tosi heekkuu, tommost ookkaa saatu pitkää aikaa. Ja Poikaki oli tääl, mä en ees goisinu ku vähä vaa. Mua muute kans goisituttaa näi talvisi aika pahast. Nii kyll mamii ja Poikaaki, ne meinas kans alkaa goisii. Sitt ne kummiski pirkisty ja pisti kaikki sekasi. Rupes meinaa siivoo, mun mestoi, mun basee ja kylppärii. Kaikki taravat ulos! Oli kuulkaas karmeet hei, semmone sekosotku ja mun taravat pois paikaltaa. Mä ihan heemostuin. Ja sitt orja pesi viäl kaikki, mun hianot oksuinstallaatiot ja kaikki on nyt poiss. Epist toi tommone. Mä voinu mennä monee, no ainaskaa parii tuntii ees sinne lötköttää. Nii ja ruakakupitki viätii pois. No hiekkis ja kupit oli kyll toss etesess, jos olis niinku tarvis. Mutt silti tommone on kaamee jääkytys piänell kissiraukall keske hianon lauvantaipäivä! Nih. Ett loppuilla mä melkee sitt makoilin ja toivuin tosta. Eiks ookki iha hirveet, ett tommost yleeensä tehdää, hei? Mä viäläkää oo toipunu, mami vois antaa uusi kissinkaakkei. Mä sain semmosii, ku en oo ikinä enne saanu >o< Tosi oudon näkösii, mutt hirmu hyvei. Enkä syä enää maitonapikoit! Turha yrittää.... Mä tahon toist muanaa kans, mä näin, ett tuatii sitäki uutta. Purutki on vaihdettu, se valkone hiakka ollu mitää kliffaaa. Siin oli kyll kliffaa kiärii mutt ei tehdä asioit. Kyll toi vanha tapa on paras. Nii et kuis on, syädääks me hei mitää?!! Mä ootan!

 

 

Kliffaa päivän jatkoo kaikill, huamenn orjill on taas duunii *vahingoniloinen irv* >o<

 

--------------------------------------

 

Kiitos, Vincent, duunia on ja sinä saatkin jäädä yksin kotoon – onko hyvä?

 

Päivän slogan: Olo on karhea kuin mäyrän peräpää!

 

Päivän biisi: Pohjoisen taivaan alla

 

Luettua: Marian Keyes – Hurmaava mies, hömppää tuutin täydeltä, mutta vähän asiaa myös seassa. Eli tässä useampi nainen toipuu erään ns. viehättävän miehen pahoinpitelyistä, lopussa ns. kiitos seisoo, muahahahhahhh. Kirjassa, joka on hömpäksi melkoinen tiiliskivi, myös naisten alkoholiongelmasta, itsetunnosta jne. Että hiukka siteeksi jotakin järkevääkin. Silti ei tule meille toista kertaa ja luokitellaan kertakäyttöhömpäksi, tsori vaan. Eli en voi suositella kuin hömppäfriikeille.

 

 

                                        

 

                                      RUOKAA JA UNTA - ZIITOS!

 

LAUNTAI - MUKA VAPAA PÄIVÄ, HMPH!

Hmph, olen niin väsynyt, etten jaksa nukkua! Yliväsy siis, en illalla oikein saanut sitä hiekanjakelukaveria kiinni ja kun sain, ei se toimitus kovin mittava ollut. Ehkä sitten myöhemmin aamulla tai päivällä uusiounia. Minä se vasta olenkin ekologinen, kierrätän jopa unia ,D No totta puhuen, tämä ei ole kivaa. Mutta kun ei nukuta, väsyttää vaan niin kirotusti. Niin ja särkee, mutta se on oikeastaan nykyisin jo oletusarvo. Turha märistä, jollei mene aivan mahdottomaksi. Eli tehkää se myös itsellenne selväksi, että tämä täällä on uneton ja kipuilee jatkuvasti. Vasta jos tilanne menee mahdottomaksi, mainitsen asiasta erikseen. Eli sitten on yleensä jo melkoinen tilanne käsillä, for your information only!

 

Varastolla on tosiaan kiire. Onneksi osa väestä jäi jo lomille, palajavat sitten ensi vuonna. Eiliselle tämä tarkoitti työtä vuorotta. Väänsin hommia klo 6.40 – 14.50 lähes tauotta. N. 20 min käytin ruokataukoon eli ahmaisin pienet eväkseni ja muutaman kerran oli pakko käydä tupakalla – ihan vain tauon vuoksi, että sai olla rauhassa. Lisäksi väki oli jömmannut pöydällään juuri isoja ja  hankaloita asioita, joten itselläkin niihin kului tavallista enemmän aikaa. Lisäksi ruotsin kieliset tuotokset on myös jömmattu odottamaan tätä viimeistä rutistusta. Jotenkin huvittavaa, eivät ne mihinkään itsekseen häviä tahi käänny, vääntelee tai piilottelee niitä mihin tahansa ,D Eli töitä riitti ja riittää vielä ensin viikonkin – sitten toivottavasti helpottaa.

 

Pummin kuitenkin P-P:ltä iltapäivävapaan maanantaille. Minun on ihan pakko päästä käymään Hakiksessa, erinäisiä asioita nääs. Yrjölle on asiaa, samoin halliin ja Vii Voanille. En minä hallista lihaa, mutta siellä on himskatin hyvä fisuvalikoima ja se ainoa suht. edukas luomupuoti (suosittelen, jos on luomuruuasta kiinnostunut – kaikkea löytyy!). Lisäksi mausteet alkavat taas olla lopussa, samoin tofu. Kyllä se joulutofu on itselle ja Belgarionille hankittava ja ehkä jotakin muutakin mukavaa. Pakko tehdä nykyään sinnekin oikein ostoslista, että muistaa kaiken samalla kertaa.

 

Tänään on taas normiroudauksen vuoro. Kirjastossa odottaa pino kirjoja noutajaansa, lienee pakko tsekata hieman myös hyllyjä. Kerään jo vapaapäiviä varten pientä varastoa. Lisäksi on pakko hankkia ruokaa ensi viikon eväiksi. Mitäkähän sitä taas keksisi vai jatkaisiko entistä linjaa. Alkuviikko menee peruna-vihannes-donari –salaatilla ja kasvisspydärillä, pari päivää tattarilla tai tagliatellella ja tomatti-porgana-sieni –kastikkeella ja yksi päivä on yleensä ylläri... Tosin tänään tai huomenna voisi vääntää taas keon hirssipihveleitä, jep, sen minä teenkin. Ai niin, appelsiini-seesamitofu olisi taas poikaa *kirjoittaa listalle*. Lääkkeetkin täytyy hakea, kassillinen niitäkin taas tulee, argh. Pitäisi pistäytyä parissa puodissakin, mutta taidan jättää j:n jälkeen. En minä nyt niin ole niitä tiettyjä pikkutavaroita vailla. Ja Oklassakin saa joku muu käydä – minä en tänään ainakaan jaksa. Koivet on kulutettu melko loppuun viikon aikana.

 

Kylppäri olisi siivottava kunnolla, toivottavasti se viemäri on avautunut yön aikana. Se sai sisäänsä Kodon putkimiestä eilen oikein olan takaa muhiakseen rauhassa pitkään. Minen tykkää häiritä huoltomiehiä viemärien takia. Saa aina kuulla huomatuksia pitkistä hiuksista sekä kissasta ja mahd. kissanhiekasta, vaikka en hiekkaa käytäkään vaan pellettejä. Muutenkin olisi vähän siivottavaa. Ei kuulkaas oikein innosta, ainakaan tänään. Toisaalta, nyt kaikki menisi samoilla kivuilla ja huomisen voisi lepäillä kunnolla... hmmm... täytyy harkita, jos mömelöiden voimalla jaksaisi innostua pariksi tunniksi residenssin kohentamisen pariin!

 

---------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, toi aikoo siivoo. Mä en ala ja kylppärinki viälä, se tarkkottaa kans basee. Hmph, mun hianot kaavaviritykset siältäki taas häipyy, en tykkää. Menee tosi pitkää, ennenku olosa saa taas siälläki mukavaks. Ku base kestää pitkää kuivuu. Enkä mä haluu kastuu. Tai siis haluun kastuu sillo, ku ittee huvittaa. Mä aika usee käyn tepastelee lattiall sillo, ku toi yks käy ruiskuss. Se on niinku semmost ekstriim-urheiluu, ett jos tassut lipee nii kastuu! Mutt kliffaa se on. Nyt sitt purmutetaa siit viämärist, ett kene kaavoi siälä on ja mitä kaikkee. Mua taas syytetää (eipäs, huoltomies syyttäisi toim.huom.) kaikest. Minkä mä voin sille, ett kissa on kissa ja yleesä kaavane. Sitäpaitti, toll orjall on huisin paljo pidemmät kaavat ku mulla. Nih kerta! Onneks poika on tänää tuloss käymää. Mä näin, ett orja otti semmosii isoi broiskubiittei sulaa, mmmm. Me saadaa heekkui – mä kans, mä kans, mä kans! Ja sitt ois suatavaa tuada mulle niit kunnon kissikaakkei ja purui ja muanaa ja muuta kaikkee kans. Ett mun ei tarvii sitt valittaa ens viikoll. Kirjota ny hei muistii *orja kirjaa*! Mä oon pääasiass vaa makoillu ja goisinu, ei oikee muut. Partsill käyn pari kertaa päiväss vähä jolisees, mutt siäll ei voi olla pitkää. Kosteet ja galsaa, en diggaa. Sänky on parempi, ainaski siälä kaikkiin peittoin alla. Siälä voi rauhass goisii tuntitolkull, ku mami on duuniss. Ei mull oo taaskaa mitää erikoist.

 

 

Mä toivotan teilleki vaa oikee leedii löördaagii, kliffaa päivää ja jotai heekkui jokasell!

 

------------------------------------

 

Kiitos Vincent, ehkä mekin saamme myös herkkuja ,D

 

Päivän slogan: Onnestas on puolet minun, minun, minun!

 

Päivän biisi: Vasara ja nauloja

 

Luettua: Reggie Nadelson – Järkkynyt maa. New Yorkissa kärsitään edelleen 11/9 tapahtumista, ihmiset ovat peloissaan ja kyräilevät toisiaan. Tapahtuma on vaikuttanut kaikkiin, myös uuden sarjan päähenkilöön, Artie Coheniin. Artie on alunperin venäläinen, Israelin kautta maahan tullut NYPD:n etsivä. Hän joutuu keskelle omituisen sarjamurhan selvittelyjä, joka ehkä ei olekaan sarjamurhaajan tekosia. Näyttää siltä, että asiaan on sekaantunut hänen läheisiään ja venäläisperäisiä ystäviään. Kaksi lasta on kateissa ja omaiset ovat epätoivoisia. Toinen etsityistä löytyy ja lumimyräkän keskellä Artie selvittää toista katoamista omalla tavallaan, kyseessä on hänelle rakas Billy. Loppuratkaisu onkin sitten melkoisen karmiva yllätys jokaiselle. En kerro, lukekaa itse. Uutta suomennettua dekkaria kirjoittajalta, jolta odotan enemmänkin – kirjoja on julkaisu useita, tämä on ensimmäinen suomennos. Hiukan poikkeava päähenkilö ja etsivä, jolla on erikoinen tausta ja outoja ystäviä on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Eli suosittelen dekkareista pitäville, tässä vähän uutta kuitenkin siis mukana. Myös hienovaraista satiiria löytyy, jota Welhotar ei suinkaan lue huonoksi asiaksi ,D Jarmo Aaltonen – Keskellä kämmentä, tositarinoita miesten töistä, HS:ssä julkaistuja kolumneja remontista, rakentamisesta ja aivan pienistä korjaustöistä *tsihih*. Aivan luettavaa ja kulkevaa tekstiä. Suosittelen Tee-Se-Itse –miehille ja –naisille, tästä jokainen löytää varmaan jotakin tuttua. Jos ei itseään, ainakin jonkun moniyritysmiehen jokainen tuntee. Miehen joka yrittää ainakin ensin itse, mutta joutuu lopulta turvautumaan osaajan apuun – ei aina, mutta kuitenkin. Ja kaikki alkoi siitä, että perhe päätti ostaa rintamamiestalon (ne kuuluisat viimeiset sanat)... Myös kikkoja tarjolla, ainakin siinä mielessä, että kannattaa pitää yllä suhteita kädentaitajiin ja kouluttaa lapsensa mieluusti sekatyömieheksi.  Suosittelen remppaajille ja isoista sekä pienistä koneista pitäville bloggaajille ;D

 

                                                 

 

                                                MUKA VAPAATA - TÄH?

JA LISÄÄ TÖITÄ, HMPH.....

Welhotar alkaa olla yliväsynyt pariin asiaan: töihin ja taksoihin!

 

Taksot kulkevat taas miten sattuu. Aamuisin kyllä ajallaan, kuskina on kaksi kaveria, jotka ovat tod. aina ajoissa ja olen nopeasti perillä. Iltapäivisin olen joutunut odottelemaan 15 – 25 min joka hemmetin päivä. No, teistä se ei kuulosta pitkältä ajalta. Eihän se olekaan, mutta kun jo 5 min seisominen paikallaan saa koipeni kirkumaan, ollaan pahasti metsässä. Eilenkin tuttu takso sitten lopulta tuli ja kertoi, että hän oli saanut Iisalamen kutsun vasta klo 15.14, kun minulle noutoajaksi oli ilmoitettu 15.06. Minut hän ehti noutamaan n. 15.30. Että tällaista, prle. Koivet ovat tosi kipeät... Sain sentään häneltä lahjukseksi Handi-Capin punaisen avainkaulanauhan ,D J-lahja.... hmph, en alkanut kaverille kiukkuilemaan, tunnemme niin hyvin. Kiukkusin taas Iisalamelle. Samainen kaveri kyllä kertoikin, että siellä näyttää jälleen olevan jotakin häikkää... Kukaan ei tiedä, kukaan ei kerro – Welhotar kärsii.

 

Niin, työt. Sitä varmaan kuvitellaan, että sekretaari ei koipia tarvitse. Voin kertoa, että tarvitsee kyllä. Paljon. Tepastelen pitkin piiiiitkiä wanhan Varaston käytäviä raahaten paperinippuja sinne ja tänne, kopieeraten ja välillä käy jopa tupakalla, hyi. Että koivet eivät tykkää tästäkään. Taas siellä odottaa iso pino tauhkaa, makkelia siis, jatkokäsittelyä *tsihih*. No, on aamulla ainakin tekemistä, prle. Onneksi voi illalla ottaa relaa, huomenna myös roudausretken jälkeen. En minä muuten jaksaisi, aika paha on tilanne nyt, kuulkaas. Tänään pitäisi olla vielä yksi typerä miitti, yritän luistaa siitäkin... se ottaa paikkansa nimittäin iltapäivällä ja minun pitäisikin kohta sen alettua jo taas poistua odottelemaan, josko takso tänään tulisi ajoissa. Toivottavasti onnistuu!

 

Olipa eilen hyvät välipalat ja kaffetarjoilut osastolla. Sen verran oli jäänyt appeita juhlimisesta, että tarjolla oli yhtä jos toistakin makeaa ja suolaista. Urps! Welhotar sai hyvän aamupalan ja herkkuja päiväkaffen kanssa. Eipä tarvinnut illalla syödä mitään, ei kun siis söin yhden leivän. Mutta muuten.... hyvä siis, että en jäänyt paikalle riipomaan tuolloin niitä appeita. Jäi jotakin arkipäivänkin iloksi.

 

Olen muutenkin ääriväsynyt. Pitäisi yhtä ja toista, ei vaan jaksa. Tänään aikaisin nukkumaan ja myöhään ylös – tai ainakin uusiounille päivityksen jälkeen. Kunhan nyt saan edes  tämän päivän lopultakin pois alta. Tahtoisin ensi viikon ma-iltapäivän vapaaksi, täytyy tiedustaa P-P:ltä. Taas olisi ylitunteja aivan riittävästi ja minulla asioita Hakikseen.

 

Eli residenssissä ei mitään erikoista – paitsi että kylppärin viemäri näyttää vetävän huonosti. Jos en saa sitä toimimaan viikonlopun aikana, onkin asiaa huoltomiehelle, argh.

 

Tauko paikalla, kohta sään tiedotus Malmin suunnalta! Lunta, sulavaa lunta eli  märkää, jäks. Ei haita, mieluummin niin kuin lunta alaspäin tai kovaa pakkasta. Raikasta. Ei tuulta. Raatiosta tulee silloin tällöin – onneksi harvakseen – jotain j-biisejä. En kuuntele!

 

-----------------------------------

 

 

Purrrrrrrvinka, kaiffat! Hei, mä oon taas ollu joo kilti. Oon ja goisinu vaa ja venannu mamii. Eile se tuliki oikeesee aikaa sitt, mä goisin tiätty. Sänkyss peito alla. Ja se meni heti ruiskuu, siäll tuli sitt vähä vedepaisumus niinku. Ei paljo, mutt vähä ja se puhu rumei ja räpläs sitä siilii niinku. Siält löyty hirvee kasa kaavoi, mein molempien kaavoi. Yäks, eikä mun ainaskaa, vaiks se väittiki nii. Omii pitkii hivuksii varpist oli. Sitt se duunas jotai eväitää ja mä sain, hei, ainaski pual puukkii donarii. Njam, siäl o viälä jäljell, mä saan loput päiväruuaks. Mami lupas, mä en muute suastu syämää tota tavismuanaa. Se on sitt nii kamala tylsää. Mä nukuinki mami viakus, siirryn kyll taas tyynylt pois ku se alko kuarsimaa. Ett semmost. Ei mullakaa oo mitää kertomust nyt! Mäki vaa ootan, ett mä saan olla mamin kaa pari päivää lungist. Ja sitt Poika tulee huomenna, mmm. Jospa ne tekis jotai heekkui taas. Eikä ko kyll mä muutenki tykkään olla himass niite kaas. Vaiks mä tiän, ett viikonloppun taas leikitää imureeraamist ja sill murinakoneell pyykätää. Must ei nyt oo fotoi, mutt tämmöse mä löysi.

 

 

Kliffaa viikendi alkuu, perstai o melkee viiko parhait päivii!

 

------------------------------------

 

Kiitos, Vincent, olet niin ymmärtäväinen ,D

 

Päivän slogan: Ole kiltti, niin tulee turpiin – tavalla tai toisella!

 

Päivän biisi: Taxi

 

Luettua: Vicki Myron – Bret Witter - Kirjastokissa, kirjaston palautuslaatikosta löytyy pienenpieni kissanpentu, kirjojen jo peittämänä ja vuoden kylmimpänä päivänä. Pennusta sukeutuu Keskilännen Iowaan, Spencerin pikkukaupunkiin kirjastokissa. Kissa, joka osaa ottaa huomioon kaikkien tarpeet, käy silitettävänä ja ottaa osaa huoliin. Tuota, ensin pidin tarinasta, mutta kun tässä pääsi pidemmälle, alkoi vähän tökkiä. Ensinnäkin tekijä keskittyi hyvin paljon omaan sairastamiseensa ja elämänsä hankaluuksiin, perheensä yhteishenkeen jne. hyvin jenkkiläisittäin. Lisäksi tässä huokuu läpi jokin määrittämätön, josta en pitänyt. Sellainen pikkukaupunkimainen ylemmyys. Kaupunki, missä on hyvä olla.... missä mitään pahaa ei tapahdu, missä kaikkien pitäisi haluta asua jne. Eli kirja floppasi siitä, mitä kuvittelin sen olevan. Toki Deweystä kerrotaan mukavasti ja kissa on kunniansa ansainnut. Tosin kissan julkisuuttakin korostetaan vähän turhan paljon. Eli suosittelen kaikille kissojen ja kirjojen kavereille, nuoriso voisi lukea tämän mielellään ilman analysointia. Minua jäi melkoisen moni asia vähän riipomaan. Eli valitettavasti ei tule meille asumaan, niin kissakirja kuin onkin! Kuitenkin erittäin nopea- ja helppolukuinen opus, siinä mielessä suositan lukaisemaan läpi, jos eteen tulee... Ei siis suurta kirjallisuutta eikä sitä, mitä hiukkasen odotin. Pieni pettymys siis  =(

 

                                              

 

                                            NO NYT - SE ON PERSTAI!

 

TÖITÄ THE JUHLIEN JÄLKEEN - KYLLÄ VAAN!

Ette usko, mutta Welhotar poistui ennen klo 18 syötyään ja vähän juotuaan. Ihan varmasti on totta! Just, ja odotti sitten taksoa melkein puoli tuntia. Kuski ajoi navigaattorin mukaan, joka ei taaskaan tiennyt, missä minä asuin eli matka kesti ja Malmilla se neuvoikin jo Huitsinviteliin. Puutuin asiaan ja ohjasin sitten kaverin koto-osoitteeseen. On se kumma, kaveri nimittäin loukkaantui taas, kun lähtiessä kysyin, tietääkö hän minne minut ajetaan. Tiesi kuulemma oikein hyvin, en sitten tuputtanut reittivalintoja enää. Kunhan istuin lämpimässä ja lueskelin... Ihmeellistä tämä tekniikka, olisimmekohan vieläkään kotona, jos olisi noudattanut navin neuvoja? Ei ole muuten ensimmäinen kerta... Niin, kello on 2, viini tunnetusti virkistää oudosti – ja kissan märinä. Oli pakko nousta, en saanut painijaisunilta ja märinältä nukuttua.

 

Kaikilla oli eilen kivaa, ei silti. Toki varmasti oli. Hehän olivat tyhjänneet päivän aikana pöytänsä ja lähtevät kohta lomalle. Tiedätte varmaan, minne pöydät on tyhjätty – Welhottaren pöydälle lokeroihin odottamaan jatkokäsittelyä. On sitä kiva olla tyytyväinen itseensä, kun oma tontti on puhdas... En ole katkero, mutta kuitenkin. Eli minua odottaa siellä raju pino töitä pariksi päiväksi. Siksikin oli hyvä idea lähteä aikaisin. Toiseksi, olin niin pirkeä, että jos olisin jäänyt, en varmasti olisi vieläkään kotona ,D Lisäksi päätä särki jo päivällä, harvinaista sinänsä. Samoin koipisia ja kättä, ne eivät pidä aivan hillittömästä työvauhdista. Vähän pelkään, että jonkinlainen flunssan etopoikanen on etsiskelemässä pääsyä luokseni. Karkoitus – olen riipinyt vitamiineja kaksin käsin. Kotona oli pakko päästä pitkällensä  ja kirjan sekä kissin kanssa sänkyyn. No pari mömelöä vielä kehiin, mutta eivät ne paljon avittaneet.

 

Nyt olen keittänyt ensimmäiset aamukaffet ja heittänyt kipumömelöt, josko se tästä kohta helpottaisi. Pakko se on Varastolle vääntäytyä. Minä en ymmärrä, miksei The Juhla voi olla normitapaan perstaina? Voisi nukkua ja heräillä mielensä mukaan seuraavana päivänä. Mutta ei, se ei varmaan sovi P-P:n imagoon mitenkään, ei osaston julkimokuvaan eikä muutenkaan. Tänään varmaan näemme siis myös krapulaisia kasvoja, joitakin kasvoja taas emme näe, koska jotkut ovat etätyöpäivällä *muhahahaah*. Mutta Welhotar riipii töitä, hajottelee kopiokoneita ja kantelee itseään isompia pumakoja ympäriinsä (ja sekoilee päivämäärissä, osoitteissa, liitteissä sekä korjaa nämä kaikki jne.).

 

Ei tässä muuta ole ehtinytkään tehdä. Belgarion oli eilen käynyt postiasioilla puolestani ja jättänyt veemäisen kirjeen ,D Olin nähkääs ohjeistanut, että jääkaapissa on sitä-ja-tätä ja jos voisit viedä myös roskat jne. Vastauksena oli hämärä viittaus luulooni ihmisten yksinkertaisuudesta sekä siitä, että ihmisiä voisi kouluttaa mm. kirsikkasuklaan avulla (no, se oli Pojalle siinä tyrkyllä, ikäänkuin pienenä hyvityksenä vaivoista...). No, asiat on hoidettu ja apua on luvassa taas lauantaiksi. Lounasta ja paria kirjavarausta vastaan, ilmeisesti. Poika tekee pitkää päivää Lipastolla, nyt on kylläkin tenttiviikko, mutta silti. Tai sitten kyse on kottaraisongelmasta ,D Mitäpä tuo minulle kuuluu, mutta jos opiskelija on iltamyöhään vielä lipastolla niin hän on joko erittäin innostunut asiasta tai ei muuten vain viihdy kotona. Kotona viihtymättömyyteen voi olla kaksi syytä: kottaraiset tai Exä, mieluummin minä ainakin tyytyisin kottaraisiin.... Olisin jopa ilokas, jos niin olisi!

 

Säätila tänään – hetki pieni – lunta on, mutta se sulaa. Märkää, raikasta, tuuletonta. Lussan puolella mennään. Raatiosta tuli äsken j-biisi, semmoinen kuunneltava eli vanhaa mallia vieraalla kielellä, vähän tuntemattomampi sovitus. Silti argh, tätä se on ainakin pari viikkoa vielä!

 

---------------------------------

 

 

Purrrrrrrviska, kaiffat! Hei kuulkaas, mami ko tuli illall, mä olin goisimass niinku mä sanoinki. Tsihih, se etti mua ja mä goisin täpöllä. Enkä ollu tehny mitää tuhmiikaa, ainakaa se ei oo sitt viäl hiffannu. Ja mä sain tipuu illall ja äske se avas iha mua varte donaripuuki. Kilti mami, mmm. Mun piti märistä se hereill, ku mä olin iha pirtsakka ko olin just goisinu sitä varte. Siis ett saan olla sen kaa. Nyt mä  taas tsiigailen, ku se naputtelee tätä stoorii. Aika tarkkaa pitääki tsiigaa, ettei tuu mitää väärii judekoit taas! Nih kerta! Poikaki kävi eile päiväll ja mä jutskasin sen kaa ja se oli kilti mulle, viipyki vähä aikaa ja vei mun hiekkikse kivet vegs. Kilti Poika, nii kilti ja kiva, mmmmm. Ett mull oo mitää valittamist, se lupas tulla koht taas uudestaa. Mä odotan. Mä odotan kans, ett mamill o aikaa olla mun kaa. Lupas se tulla tavallisee aikaa himaa tänää ja sillee. Ei haita, mä voin taas goisii. Nyt ku o masu täynä donarii ja kaikkee. Saa se mennä toistekki, jos tulee noin aikasi himaa eikä oo tuhma mulle. Ei se oikeesti oo ollukkaa, kuha sanoin. Joskus se sanoo vähä ärtsyst, mutt mäki vähä oon purru-raapittanu joskus. Ett eiköhä me olla tasois. Täss o mun foto just nyt täst hetkest >O<

 

 

Kliffaa melkee viiko loppuu – ei muute kandee mennä partsill, siälä on kosteet ja tuukki kärsii!

 

---------------------------------

 

Vincent, herraskissa kaikin tavoin....

 

Päivän slogan: Maailma on paskaämpäri, jossa joudumme uimaan henkemme edestä pysyäksemme pinnalla!

 

Päivän biisi: Working In A Goldmine

 

Luettua: Wladimir Kaminer – Kolmas krokotiili, uusia kertomuksia Berliinistä. Tämä on kolmas juttukokoelma kirjailijan elämästä Saksassa. Kaminer syntyi ja kasvoi Neuvostoliitossa, josta sitten muutti Saksaan – osaamatta sanaakaan saksan kieltä. Maan ihmeet ovat todellakin ihmeitä ja ihmisetkin kummallisia. Kirjoista tämän huomaa, novellit ovat hauskoja ja ironisia kuvaelmia maahanmuuttajan elämästä Saksassa ja taistelusta mm. byrokraatteja vastaan, uusista tavoista eri tilanteissa jne. Kuitenkin Kaminer kaipaa tiettyjä asioita aikaisemmasta elämästä, mm. naapuriapua, verkostoa, jonka kanssa hoitaa asioita. Lisäksi ihmettelyä tässä kirjassa herättävät lasten tekemiset, heidän koulunkäyntinsä ja leikkinsä sekä harrastukset. Suosittelen kaikille lämpimästi, hellän hauskaa ironiaa saksalaisista ja entisestä Neuvostomaasta. Oikein luettavia lyhyitä kertomuksia, Welhotar pitää ja saattaisi jopa hankkia itsellensä, jos edukkaasti osuisi vastaan. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle, Marssimusiikkia, Schönhauser Allee ja Ryssän disko – kaikki yhtä luettavia opuksia!

 

                                              

 

                                               JO TORSTAI..... JO?

SE TOIMII - MINÄ HUIJASIN, PÄIVITYSTÄ VASSOKUU!

Eheeeh – kunhan pelottelin kaikkia! Sainhan minä tämän toimimaan, mitä lie; kissan viaksi minä nämä lasken (tai Soneran). Eivät kyllä tunnustaneet. Pähelsin aikani piuhojen ja asennusten kanssa, kunnes sain matolaatikon yhteyden toimimaan kiltisti. Vikaa voi olla tietty myös tuossa modeemissa, se kun ei ole ihan uusinta *puuh, pthyh* mallia. Mutta silti, prnan Vincent. Nyt minä sitten päivitän kuitenkin, ihan teidän kiusaksenne. Ei minulla edelleenkään ole asiaa, mutta kun en eilen saanut sitä suurta aikalaisromaania valmiiksi kokonaan, niin edes jotakin materiaalia. Ai että ei vai – voi sitä poistua parempiinkin lokeihin, jos ei käy, nih!

 

Tänään on miitti *huoh* ja taas The Pieni Juhla *huoh-huoh*. Minä en jaksa. Olen varannut paluun jo klo 18.00, varmuuden välttämiseksi. Siis keskellä viikkoa, tietysti P-P:n idea. Ei kukaan muu voi keksiä mitään noin älytöntä. Että syötävää ja juotavaa ja semmoista, jeesh, ja sitten pirtsakkana torstaina töihin. Ainakin toimistorotat, muuthan voivat tehdä etätöitä tms. Emme me vaan, me olemmekin ne ainoat läsnäolovelvolliset torpassa, prle. Ollaan sitten läsnä, pyrin olemaan paikalla huomenna viimeistään klo 6.45! Näytetään niille varifrån hönan pissar...

 

Tiedättekö, tekisi mieli vetää sellainen El Tiempo –kuuri, sellainen Drink And Dial – puhelinjuopottelusessio, vaikka nyt viikko ensi alkuun. Tekisi hyvää minulle, olen ollut ilman viinaa liian pitkään. Aivan selvästi. Alan suunnitella taas opiskeluja, keikkoja ja muuta yököttävää. Väännän terveellisiä ruokia ja kaikkea. Pummin jopa lekurilta ihan kaikkia tarvittavia lääkkeitä (ei edes huimeita), joita en ole aikaisemmin muistanut pummia. Kohta minusta on tulossa ihan kunniallinen kansalainen. Hei haloo – tulkaa apuun!

 

Lisäksi olen ollut kiltti kaikille. Sekin vielä. Niillekin, jotka eivät sitä ole ansainneet. Töitä on niin, että näköä haittaa. Ei sentään ulkonäköä *vanha vitsi*. Jotkut ovat jömmanneet duunejaan tänne vuoden loppuun, tahallaan tai tahattomasti, asioista riippuen. Vastaani tulee siis kauhistuttavasti sohrattuja pinoja jo alkuvuodesta... ei niistä ota selvää itse pirukaan välttämättä. Mutta minä vain teen ja hymyilen, vaikka tekisi mieli sanoa, että ottaisi sen peukkunsa takamuksesta ja vääntäisi valmiiksi tuon hommansa. Minä olen vain töissä Varastolla, minua ei ole palkattu ajattelemaan – silti olen tehnyt jopa sitä. Kauhistukaa siis kaikki, olen käyttäytynyt esimerkillisesti enkä ole edes haukkunut tai haistatellut ketään tai kenellekään. Lisäksi olen luvannut olla kaikki välipäivät ym. töissä, jos ei muusta muuta johdu. Hmph, sehän vain sopii Welhottarelle, melkein tyhjä talo...

 

Että tällaista eli ei minkäänlaista. Aamulla herätessä iskin koipeni suoraan karvaoksuun. Mikä miellyttävä yllätys. Onneksi sekin oli paljaalla lattialla, kilti kissi ;D Ai niin, jos joku on itse menossa Tallinnaan (tai muuten Viroon) tai joku kaveri olisi, voisi meilata minulle! Welhottarella olisi eräs varsin yksinkertainen asia tehtävänä ja tuotavana, jos sopisi jollekin??? Ai niin – ja Turkku kiitti vaa postist, jumakekka ,D Tää kosteta, ko perunoit paisteta!

 

Minä menen tarkistamaan säätilan ja rauhoittumaan....Lunta oli, se sulaa, raikas keli, tuuletonta. Enkä kuuntele raatiotakaan sillä korvalla, se on hyvin hyvin hiljaisena taustaäänenä.

 

---------------------------------

 

 

Purrrrrrrrvinka, kattiskat! Ai ett siis niinku mun vika? Ett ton masiina ei toimi, nii tota. Tota juu. Mist hitsist se hiffaa sen, ett mä steppailen toss kirjotuspöydäll ja rintteri pääll päivisi, mä oon enneki ihmetelly sitä =O En tajuu, jostai se vaa tiätää kaikki. Sill on konees kaamera, mutt ku eihä kone oo pääll, ku se on kiinni päiväll... On toi mami vissii oikeest sitt jonkimoine welhotar, niinku se skrivaaki. Mä sain hei eilen tipuu, kunnon biitit oikee. Tavisruaka sitt maistunukkaa, nyt sais kyll laitella päivämuanaa esille jo, hei, hopitihop. Ett mä ehdin mun aamu-unkoilkii! Kissin on tärkee saada hyvät aamu-unet, ett ehtii duunaa kaikkee iteksee ja sillee. Sitt ku mami tulee, mä goisin sen sänkys peiton alla. Niinku oisin goisinu muka koko päivä. Eilenki vähä laiton uutta järjestyst tänne ja kaikkee semmost. Ja turha niist karvaoksuist on sanoo. Ainaha se on nii, ett sillo siivotaa tuukki kunnoll, ku kaavat o lähteneet. Ei kaavalähtöaikaa voi siivoo, sillo tulee suu täytee kaavoi – orjat hoitaa hommat sillo. Tajuis nyt toiki torpso nää jutskat jo... mull on niinku tommone tyyli. Ai ett tänää olla sitt pitempää poissa kotoonta. Hmph! Arvaas, oonko kunnoll? No juu, lupaan mä yrittää ainaski, jos saa sitt jotai heekkuu. Ai ett donarii tai jauhist, no sitte yritetäänki iha täpöll. Juu. Mami on aika harvon pois, mä yleensä sillo heemostun vähän ja pidän sill heti etesess semmose puheen, ett kissei ei saa jättää yksi ja muuta. Katotaa sitt illall, pitääks taas pitää snadi puhuttelu! No, mä odotan sitä safkaa. Ei oo must kuvei, mutt tää on – niinku vahtimas.

 

 

Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!

 

-----------------------------------

 

Vincent, ja minä kun luulin, että kukaan ei välitä minun poissaoloistani ja menoistani...

 

Päivän slogan: Tämä juttu kuitataan pelkällä väsymyksellä!

 

Päivän biisi: Tired of Waiting For You 

 

Luettua: Misha Glenny – Mc Mafia, matka kansainväliseen alamaailmaan. Kirja maista ja paikoista, jossa et ehkä tiennyt ns. mafian pyörittävän bisneksiään. Myös tarinaa jo tunnetuista maista. Hyvin outoja kertomuksia ja pelottavia tarinoita – siis totuuksia. Aiheina mm. kansainvälinen aseiden salakuljetus, huuumeet, kaviaari (!), naiskauppa ja seksiorjat, yakuza ja internet alamaailman työkaluna. Sujuvasti kirjoitettu ja luettava kirja, tekijä väittää itse käyneensä tapahtumapaikoilla ja haastatelleensa useita ihmisiä henkensä kaupalla. Lienee uskottavaa, suosittelen luettavaksi kursorisesti, jos haluat tietää, mitä kaikkea kummallista voikaan tapahtua ja miten meikäläinen, tavallinen kuluttajakin on sekaantunut asiaan. Emma Juslin - Frida ja Frida, suurperheen elämää 13-vuotiaan Selman ja jo Pariisissa opiskelevan Irinan silmin. Selma kertoo perheestä, isän tuhotuista unelmista, veljien selviytymistaistelusta, omista unelmistaan ja kaipaa isosiskoaan takaisin. Irina taas tekee taidetta Pariisissa ja löytää elämänkumppaninsa, sielunsiskon ja rakastetun, Fridan. Fridan, joka muistuttaa niin Frida Kahloa, joka on Irinan idoli. Kaunista ja tarkkavaistoista kerrontaa. Huipentumana on Juhannus, jolloin Irina tulee koti-Suomeen ja esittelee Fridan tyttöystävänään kaikille. Selmalle tämä on vain ihana yllätys, mutta äidille kaamea takaisku. Suosittelen – erinomaista tekstiä perhehelvetistä lapsen silmin ja nuoren tytön havahtumisesta lesbolaisuuteensa ja sen hyväksymiseen. Tarinaan olennaisesti kuuluu tietysti vielä se, että perhe on suomenruotsalaista vähemmistöä.... ,D Petri Karra – Haarautuvan rakkauden talo, Tuula ja Juhani ovat kypsinä aikuisina päättäneet erota sovussa ja asua vielä talon myynnin ajan saman katon alla. Siitä seuraa vain rajuja tapahtumia, palkattu ns. tyttöystävä, äkkiä isketty mies, omituisia kytkykauppoja seksibisnekseen ja muuhunkin erilaiseen elämään. Traaginen ja samalla hemmetin hauska erokirja, että niin helppoa se on ero äveriäillä espoolaisilla *tsihih*, luurankoja sivistyneen perheen kaapissa. Ei, vakavasti ottaen, kirja on ihan hyvä kertomus siitä, että avioero ei ole helppoa ja tunteet käyvät kuumina kaikin puolin. Suosittelen, Welhotar piti, ei sisällä hömpän aineksiakaan! 

 

                                              

 

                                           JUHLIA - PLÄÄÄÄÄÄH!