POLGARA PALAA RIK... EI KUN SIIS VÄNINÄÄN JA VALITUKSEEN

Lievää ärtsy-yöhuomenta vaan – palajamme näköjään normipostauksiin, jos niitä odotetaan. Kommenttilaatikko ei tod. ole pullistellut viestejä eikä jatkopyyntöjä *ehehheeh*, siksi minä jatkankin taas normiväninää ja ketutuksella kehuskelua. Että pääsisitte sanomaan jotakin, vaikka sen tyyppistä, jotta voisi tuokin jo hiljalleen lopetella tuota lokittamista mitättömistä asioista? Täh?

Eilinen keskiviikko tuntuikin jo keskiviikolta eli töissä alkoi jo loppuviikon särkypitoisempi elo. Koivet ottivat jostakin pahakseen ja särky oli ja on melkoisen infernaalista. Ei siihen auta kuin lepuutus ja lotkotus kotosalla. Tiedän! Mutta vain nämä kaksi aamua ja sitten on LOMA, viikon loma. *hehkuttaa* Kun laskin, minulle jää vielä talveksi (tai kesällä irtopäiviksi) reilusti enemmän päiviä, mitä nyt käytän kesän aikana! Jee, lyhyitä viikkoja! Maanantaiden välttelyä! Keskiviikon yllärilomapäiviä... Tästä minä tykkään kovasti. Ja juu ei, en edellenkään ole suunnitellut tekeväni lomalla mitään. Josko saisi sen verran lepuutettua sekä fyysistä että henkistä (siis mitä?) puolta, ettei ihan menisi viikko suteen tahi savoon. Tosin minulla on ilmaiset liput Etelään ,D Tarvitsen vain matkaseuraa, mutta senkinhän voisi nyt vuokrata tuolta palvelusta... Mitäkähän se mahtaisi maksaa?

Olen tässä ollut lievästi raivoissani erinäisistä asioista, sekä muille ihmisille että itselleni. Miettinyt ja manaillut, pohtinut ja setvinyt. Eräs ystävä soitti eilen, puhuimme pitkään kaikesta kummallisesta. Tuota, anteeksi, taisin taas puhua turhankin paljon eli liikaa. Mutta kyllä helpotti ja asiat asettuivat ihan toisenlaiseen järjestykseen, ne mitättömätkin oikeisiin suhteisiinsa. Kiitos! Nimittäin kun täällä yksinänsä veivaa ja kelaa ajatuksia eikä ole ketään, kenelle niistä kertoa tai ajatuksiaan testata, jää helposti turhaan pyörittelemään niitä. Olen yksin yksinäinen, töissä pitsiniskojen ja kermaperseiden kuningatar. Eli nykyisin ei ole enää ketään, kenelle jutella noin vain, asioista. Kun tuo Kummisetäkin meni ja lopetti tupakanpolton lopullisesti. Nih kerta. Kiitos vielä, oli tosi mukava jutella!

Varastolla on lievä kiirus edelleen. Kun porukat tietävät, että jään lomalle, paperia tulee tavallista enemmän. On minulla ns. lomittaja, mutta kun se ei nyt vaan oikein toimi... hän ei mielellään tee hommia muille osastoille. On ainakin muiden kertoman mukaan ynseä ja viivyttelee tekemistensä kanssa. Hah, minä taas olen täyden palvelun tarjoaja – kaikki tapahtuu, ihan mikä tahansa, niin nopeasti kuin inhimillisesti katsoen on mahdollista ja kohtuuden rajoissa. En jää ihmettelemään enkä myöskään kysele. Tietyt asiat ajavat toisten edelle tietyistä syistä ja niistä nyt ei vaan urputeta. Piste. Sen minäkin olen sisäistänyt. Vuosia talossa olleet eivät... tai itse asiassa tämä henkilö on ilmeisen kyllästynyt työhönsä, on kokeillut monia eri töitä talon sisällä eikä ole niissäkään viihtynyt. Jälleen hän on vaatinut (!) pääsyä muihin hommiin. Just, mutta hänellä onkin The Virka ,D Ai niin – Sinä Siellä Varastolla, joka salaa luet tätä blogia, älä kulje ympäriinsä sen näköisenä kuin minä en sitä tietäisi. Kyllä minun vakoiluttemeni toimii niin, että näen sinun käyneen lukemassa näitä raapusteluja! Ilmianna itsesi, se olisi sinullekin helpompaa... voitaisiin yhdessä jäynätä asioista.

Kas, katuvalot sammutettiin ja kello onkin jo yllättävän paljon. Heräsin vasta klo 3 ja uskokaa tai älkää, herättimen ääneen, jota täällä harvoin kuullaan. Olen nukkunut sikiunta 5 tuntia, joka alkaa olla ennätysten rajamailla *tähän tunnusmusiikkia*. Olisin ehkä vielä nukkunut vähän aikaa, mutta ei auta. On riivittävä kipumömelöt, että pääsen edes liikkeelle. Päivityskin vie aikaa. Kaikki aamutoimet vievät myös aikaa yllättävän paljon, tuo aamujäykkyys, katsokaas... Se kestää reilut pari tuntia, joku mies saisi olla onnellinen *tsihih*! Eli ei kun parvekkeelle tästä nuuskimaan tämän aamun kelejä.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ähhh, on toi mami outo. Eile se puhu jonku kaa tosi pitkää, mutt mä olin kerranki kilti kissi vaihteeks. Yhtää en häirinny, vaiks yleensä en tommosest tykkää. Nyt makasin sen viakus pualunes ja sillee. Meinasin antaa sen puhuu ny, ku muute se alkaa tilittää mulle kaikkee, emmä jaksa kuunnella mamii. Mä en ees tajuu aina, mist se puhuu ja riahuu. Mä vaa odoti, ett se lopettaa ja mä saan iltaheekut ja hampulikaakit. Sainha mä ne. Sain hei uutta kissimuanaa. Se heitti loput siit ököruuast pois! En syä sitä, ku on paffilaatikos, en, son pahaa, tosi ököä oikee. Ihan kaikki muu kelpaa, melkee, mutt ei se. Siin on jotai vikaa, iha selväst. Se tulee Ruattist, se voi just olla se vika >o< Mutt mami lupas tänää fisuliinii. Tänää on semmone päivä, ett se duunaa taas safkaa ja eväksii, nii ett sen onkii pakko väsää jotai. Mä vaan ootan, ett mulle kans tipahtaa jotai kunnollist eväst vaihteeks. Muute oon ollu ulkon aina ku mahollist, vahtinu kääpiöit ja tirppalintui ja kaikkii kulkijoit ainaski aamusi. Emmä muuta, salaa sitt leikkiny iteksee tääll. Mami vähä ihmettelee ku lelut on ympäriisä ja matot sekosi, ku se tulee himaa. Ja mä tuun muka goisimast, sillee vähä pitää aina flöittaa noill orjiil! Sillee ne pysyy valppain ja terävin, meinaa. No, mä ootan edellee mun päiväeväst, mamiih... ja etti joku kuva kans, mein kaamera on lainas nyt muuall!

Kliffaa melkee viikendii hei kaikill! Hei, toi kuva on just ku mä, iha tosi, just niinku – mä en ala *möks*.

--------------------------------------

Vincent, unieni valtava metsästävä tiikeri =D

Päivän slogan: Tämä elo nykyään on kuin muutamaa eväsleipää vajaa piknik...

Päivän biisi: Kesäöitä

Luettua: Sarah Waters – Silmänkääntäjä, äkkiä luokittelin ensin tämän hömppäpuolelle, mutta olikin vähän iloisampi ylläri. Sisälsi rhomandiikan lisäksi vehkeilyä, goottilaistyyppistä kauhuhkoa sekä erilaista vekkulia jäynää historianomaisesti 1860-luvun Lontoossa. Ihan lukukelpoisa tiiliskivi, eikä siis todellakaan pahinta hömppää. Okei, olihan tässä kliseitä, mm. vaihtuneita lapsia ja salaisia orpoja, kälmejä systeemeitä ja muuta, mutta ne oli toteutettu tyylikkään hauskasti ja älykkäästi, hullujenhuonekohtaus suorastaan dharmaattisesti. Suositan kesälukemiseksi.... siis jos ei nyt muuta sattuisi eteen.

 

 

JOTAIN VIHREÄÄ TUOLLA - KESÄ? 

 

EI KIRKKAIN VÄRILIITU RASIASSA...

Juu ei, ei tästäkään pitkää postausta tule. Nimittäin jos tulisi, se olisi sellaista väninää ettei kukaan jaksaisi. Ette edes te, valitan.

Ihan vain tiedoksi, että eilen minulle tehtiin kaksinkertaiset oharit. Kaksi tapaamista ns. peruuntui. Toisessa sentään henkilö kehtasi parin tunnin päästä sovitusta ajasta ilmoittaa, että tsori, kun ei pääsekään. Toinen jäi aivan auki...

Katsokaas, se on todistettu: Minua voi kohdella ihan miten hyvänsä! Kun en itse pääse mihinkään, enkä pysty tekemään joitakin asioita – hah, turha sitä on sitten ilmoitellakaan ja asian voi aivan hyvin unohtaakin. Ai että nyppii, sano! Samoin töissä naapuriosasto vain ilmoitti tuovansa omia töitänsä minulle, hmmmm. Sanoin sen kyllä sopivan, mutta teen ne toissijaisina. Aha. Pitäkää saastainen välinpitämättömyytenne!

Että kaikki olisi täydellistä, jalkani muistuttavat puupökkelöitä, erittäin kipeitä sellaisia.

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No jo alko orjall taas mennä perill, ett se ei voi luattaa ku muhun. Siis niinku siihe, ett mä oon aamull herättääs sitä ja pummiis safkaa. Meniks nyt muute perill kans se, ett se yks ekoruaka on siis nii pahaa, ett en syä, jäks!? Orjall vois mennä vähä enemmänki perill, mun miälest. Ei se tyhmä oo, mutt liika luattavaine vissii. Se luattaa viäl siihenki, ett tulee semmone aika, ett mä en pureta sitä koipii. Eikä tuu, yriti eilenkii – ähh, se ehti väistää... No, nyt mull tuli uutta kunno muanaa, tää on hyvää, nautaa ja vihanneksei, juu. Ja kalkonii. Hei, miss on mun hampulikaakit, ne mä tarviin viälä kummiskii. Ai ett sitt kohtpian, okei, älä nyt hermoo. Orjall on pinna vähä piukass, kui nyt sattuuki. Eilenki se ärhenteli eikä tehny ku semmost elukoide safkaa (täll mä tarkota vaa vihanneksei, ei ees murui eikä sitä valkost). Mä oon saanu jo olla hiimu paljo partsill, enkä oo muute viälä maistanu yhtää niit sen piänii vihreit kasviksii siälä. Se väitti, ett ne on sitä tulist =O Mutt ku ne on piänii ja vihreit, en usko, tarttee koklaa, kai. No, orja on vähä särkevän näköne, kireeki, niinku. Mutt saa nyt ettii tähä jonku kuva kummiskii...

Kuva täältä, jossa muitakin kattendaaleja >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää hei kaikill mun frendeill! *pus*

----------------------------------------

Vincent, kohtuullisen veemäinen kissa.

Päivän slogan: Sairastan tautia nimeltä elämä ja se tappaa 100 %:n varmasti!

Päivän biisi: Elämä kuin euroviisu

Luettua: Benjamin Mee – Koti eläintarhassa, koko perheen kirja siitä, kun ostettiin eläintarha. Ei mitään sulokasta, vaan raakaa työtä, rahavaikeuksia, surua ja pelottavia tilanteita. Todenmukainen kertomus siitä, millaista on kerjätä rahaa pankeista, tehdä työtä eläinten takia niiden ehdoilla sekä lajien säilyttämisen(kin) takia. Minä pidin tästä, ei mitään läyryämistä vaan asiallista asiaa mukavassa ja luettavassa muodossa. Suosittelen elukkaihmisten porukoille! Matti Laitanen – Liimanen, hyvinkin yhteiskunnallinen romaani, joka kertoo idealistisesta nuoresta sekä vähän vanhemmasta Liimasesta politiikan ja työelämän syövereissä. Nuoren harrastuksista politiikan ja painin parissa, ensimmäisistä ulkomaanmatkoista, myöhemmin perheestä ja politikoinnista sekä työstä. Liimasesta ei tullut takinkääntäjää! Luettava, mutta hiukka liikaa otteita eräistä teksteistä *virn*. Minä pidin tästäkin, Liimanen on miehinen alter egoni ;DD Juha Pikkarainen – Kapinakenraalin päiväkirja, kertomus Kemijärven sellutehtaan alasajosta. Pamfletti, jossa kaikki tuodaan julki siten kuin se tapahtui. Kuinka suurpääoma puhuu jopa ministerin suulla. Tutustukaa ihmeessä, miten iso tehdas saadaan kannattamattomaksi (muka) muutamalla teolla ja sanalla. Myös hyvä ilmaus kansanliikkeen toiminnasta ja voimasta. Robert Vaderplank – Ruma kuin apinan kainalo, meheviä solvauksia kaikilla tunnetuilla (ja tuntemattomillakin) kielillä. Opettele osa näistä, itsesi takia vaikkapa. Tiedät, mitä sinulle sanotaan tai voit käyttää näitä hyväksesi muita mollaten. Käyttökelpoinen vinksu jokaiselle ja vielä välillä hillittömän hauskakin, kulttuurisidonnaisuudesta riippuen! Janice Y.K. Lee – Pianotunnit, lievää hömppää II maailmansodan Kaukoidässä sekä 50-luvulla. Toisaalta tämän luki myös ihan historian takia, mielenkiintoista ajankuvaa ja elämänmenoa. Ehkä kuitenkin enemmän hömpän ystäville, sopii myös Welhottarelle eli suositan kevyempänä välipalana. Renate Dorrenstein – Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa. Nimi voipi erehdyttää... Tämä on hiton hyvä opus keski-ikäisen naisen maailmasta, joka muuttuu eräänä päivänä äidin naapurin soittaessa. Äiti on saanut aivoinfarktin ja Heleen joutuu miettimään äitisuhdettaan samalla kun hoitaa kodin, työnsä sekä etsii äidille jatkohoitopaikkaa. Kuntoutusta suunnitellaan, hän tapaa äitiään ja lukee tälle satuja, jotta tämä saisi jälleen kiinni sanoista. Hän tutustuu Hollannin sairaanhoitojärjestelmään perinpohjin sekä löytää äitinsä hoitotahdon... Lisäksi suhde aviomieheen on hankala, genitaalialuekin vaivaa, kuumat aallot iskevät, tyttö on niin nuorta, niin nuorta ja pojallakin on seksielämää. Ei ihme, jos lievä burn out alkaa iskeä. Mielettömän ironista, mustaa huumoria täynnänsä oleva opus vakavista asioista. Suosittelen meille keskiäkäisille akoille, myös aivotapahtumia kokeneiden läheisille tästä voisi olla vähän apua. Tämä myös siellä toisaalla joskus myöhemmin esillä! Welhotar piti tästä, kovasti.

 

NIIN TYHMÄ, NIIN LUOTTAVAINEN - EI KIRKKAIN VÄRILIITU RASIASSA! 

MELKEIN MINEIN POSTAUS AIKOIHIN

Tämä täti on nyt harvinaisen kettuuntunut moneenkin eri asiaan. En taida alkaa luetella – luetelkaa te muut ja hehkuttakaa niin, että oikein riipoo!

Mutta tiedoksi, että ikkunat on puoliksi pesty – vieras tulee vielä tänäänkin käymään ja minä käytän häntä hyväkseni täysin häikäilemättä! Tunnustan.

Ei, minulla ei ole krapula tai reflat, en ole kännissä tai huimeissa – minä en vain jaksa enkä pysty nyt kirjoittamaan. Tänään. Eilen oli liikaa töitä sekä töissä että kotona. Asioita järjestettävänä ja tehtävänä, sellaisiakin jotka käyvät fysiikan päälle.

Ja tiedoksi, Vincent asuu kotonaan ja elää täällä kuten minäkin! Nih kerta...

 

PAKKO JAKSAA.. 

 

VIELÄ TÄMÄ VIIKKO...

Ah, ankeaa viikon alkua – tämän viikon jälkeen on ensimmäinen kesälomaviikko. Kesälomaa tosi pitkästä aikaa. Ja pidän vain sen viikon. Jäljelle jää siis runsaasti päiviä, pari viikkoa elo-syyskuussa ja kaikki talviloma pidennyksineen. Minä olen siinä(kin) mielessä outo, että minusta on kiva olla töissä kesällä. Mitä minä kotona tekisin? En yhtään mitään muuta kuin tavallisestikaan. Mihinkään en pysty lähtemään, joten töissä on hyvä; ilmastointi kuuman varalta, katto pään päällä ja lämmitys jos sataa, keskellä kesää tod. hiljaista... Mikä siinä on leikkiä Varasto-tätiä täpöllä ,D

Nyt taas ketuttaa! Tuo karvatakamus nukkuapirisi koko eilispäivän onnellisesti ja oli tietty ikupirteä koko yön. Herätys kävi jo kahden tienoolla, kalkonia oli saatava ja minut hereille. Nyt nelijalkainen tuijottaa tuolta pöydän alta; miksei kaakkeja näy, argh. Minä sain unta myöhään, vasta kahden uniavitusnapin avulla ja silloinkin kehnosti...

En minä eilenkään mitään tehnyt. Makoilin ja otin aamupäikkäreitä, kumma miten sainkin nukuttua tuollaisia tunnin pätkiä sitten kun se aika lopulta koitti, että hiekkahemmo suostui käymään. Lotkottelin ja parantelin koipiani. Söin vähän eilisiä ruuanjämiä ja vängersin kokoon isomman salaatin. Kaikkea jäi vielä huomiseksi evääksikin. Luin, paljon. Epämääräistä ja puolivillaista tavaraa, kun ei nyt oikein muutakaan ollut käteen ottaa. Osaa jömmailen parhaiden palojen toivossa ja aivan kehnot säästän taksolukemiseksi.

Näyttökin vipajaa tänään täpöllä enkä saa säädettyä (-> lue en jaksa) sitä kunnolla. Kai se tämän kestää. Jos ei, siirrymme lokkaamaan Varastolta =I Saattaapi olla, että saan tänään yhden kivan vieraan käymään. Siitä sitten lisää, mikäli näin omituisesti pääsisi käymään. Ainut henkilö, joka toivotteli hyvää äitienpäivää (josta siis ei meillä kovin perusteta) oli Hörhö, joka hirveässä humalassa soitteli ja toivotteli vain sitä päivää, kerrankin ei muuta jorinaa. Hän yleensäkin muistaa toivotella kaikkea mukavaa, minullekin. On se hauska ihminen, omalla tavallaan. Laittakaa kuitenkin tuo hauska heittomerkkeihin, jooko. Se ihminen ei ole hauskaa seuraa kuin selvinpäin tai aivan pienessä sihneessä, muuten hän on sietämätön – ikävä kyllä. Mutta hän on aina ottanut osaa, jaksanut halata ja joskus jopa avittaa hankalissa tilanteissa. Jännä piirre hänessä, toisaalta, olen minäkin häntä avittanut omalla tavallani aina kun vain olen pystynyt. Enkä nyt tarkoita rahaa tms. materiaalista apua.

Ulkona tuoksuu siltä, että on tulossa kaunis päivä. Viljelykset on siirretty eilen ulkotiloihin ja alamme seurata, selviävätkö ne – arpapeliä, sano. Tämä on vähäsen hankala parveke kasvatella ainakaan mitään herkkää, kun nuo tömäkämmätkin vähän kärsivät. Leikoin jo Tuijaa ja sitä lienee leikottava vielä vähän lisää myöhemmin.

Minä menen nyt kuitenkin tupakallle....

---------------------------------------- 

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei mitä toi oikee märisee!? Tottakai mä goisin päiväll, niihä mä aina teen. Se ei vaa jaksunu kattella, ku mulle toi uni maistuu nii hyvi. Välill oli pakko kyll käydä tsiigaas, ett mitä safkaa se duunaa. Joo, ei siis niinku mitää. Jotai vanhoi jämii ja ruahoi. Tyydyin sitt iha kissanmuanaa, ne uudet raksut on muute hyvei. Pahvipuukkiruaka ei niinkää taas, toi plaatu nimittäi. Kai sitäki on aina vähä pakko syädä. Mutt sain sitt muit pikkuheekkusii, ett pärjäsin ja sama nyt aamull. Eiks toi tajuu, ett mull on aamusi just yhen kalkoniviipsaleen nälkä? Sen pitäis jo tajuu! Mä oon laskenu hei, tulee tiätteks kolme vuatt siitä, ku mä muutin tänne siält Kissitalost. Juu, oon tyytyväisempi, palvelu sais pelat paremmi ja ruuatki olla fiinimpii, mutt kummiski. Siäll oli aika karmeet ja mut oli eritstetty, ku mä olin epäsopisosiaalinen, niinku. Siis hei mä muka? Mähä oon kauheen rakastettava, eiks? Ai mami kattoo vähä kummast. No joo, emmä ny sen syliikää tunke, mutt oon uude viaraist ja meen niite lua tervehtii ja sillee. Ei kai se oo epäsosiaalist, jos ei nyt haluu tunkee jonku pahalt haisuvaa ja tärisevää sylii pakost? Nii ett... mami kyll on nauranu sill varotuslapull ennenki. Ja mamii ne tenttas hirveest, ett osaaks se hoitaa kissoi ja kaikkee. Ja et haluuks se just välttis mutt, ku mä oon tämmöne. Ja mami sano, ett just sen takii se haluuki mut. Sitt me tultii kotii, mun himaa! Täss mä oon viäl vaa partsill, ei oo nyt otettu uusii kuvei...

Kliffaa viiko alkuu, kavrut!

--------------------------------------

Päivän slogan: Jospa elämä tästä kesän alkaessa myös alkaisi parantua....

Päivän biisi: Waiting For The Sun

Luettua: Minä Cheeta - Omaelämänkerta. Tuota, luulisi hauskaksi, mutta ei tämä nyt oikein pure. Ei ole hauska, ei. Tässä nyt muka kerrotaan Cheetan elämänkerta, mutta enempi tässä on juoruja ja muuta. Sekä tietysti John Weismullerin ihailua oikeana Tarzanina. En minä tähän muuta syytä keksi, kuin eläimen inhimillistäminen jo parodian puolelle (myös ihmisen..). Voihan tämän kesällä lukea, jos puutosta tulee. Ei sen ihmeempää. Nora Roberts – Kaukainen unelma, jonkin hitsin hotellisuvun vesojen romaanitrilogian ensimmäinen osa. Hömppää, mutta suht luettavaa sellaista, tämän leidin ammattitaidolla. Vain hömpän kavereille! Alfred M. Graves – Yrityksiä hyviä, tässäpä erilainen perinteinen dekkari ,D Hyvä ja hauska(kin) vielä. Pari tuottavaa ryöstöä, joissa kuitenkin sattuu ja tapahtuu... Loppu on aika kiva. Suosittelen dekkarien kavereille. Ei paljoakaan väkivaltaa, mutta älyä ja viihdykästä jutustelua.

 

VIELÄ MUUTAMA AAMU... 

TEHOISAA TOIMINTAA JA VINKEÄÄ KIPUILUA

Jäykkis, kipeä ja väsy – kuten aina, nyt äärirajoilla. Olen kai yön aikana nukuskellut eli torkahdellut noin tunnin verran. Loistavaa ja mukavaa elämää! Käykö kateeksi, kun tässä kehuskelen?

Eilinen meni yllättäen tosi touhun ja työn merkeissä. Ei siinä mitään, saatiin jotakin aikaiseksikin. Tuli nimittäin jaettua myös osa Kummisedän jäämistöstä, joka päätyi minulle. Eli mikro (sekä uuni että kone ,D), leivänpaahdin (tuo kipinöi, joten uusi onkin paikallaan) sekä vaatteet, joita Hörhö jo ehtikin tiedustaa. Kengät menevät Belgarionille, samoin jotakin muutakin pientä. Kirjoja, lehtiä ja semmoista muistoksi. Osa omia tavaroitani myös tuli sieltä takaisin. Meidän muutamat kipot ja kapot, tavarat ym. olivat yhteisiä... Vähän roudaamista siis normireissun perään.

Ja että oikein olisin päässyt Belgarionia kiduttamaan hänen kesänsä alkajaisiksi; parveke tuli pestyä, verhot ripustettua ja matto sekä soffanpäällinen vaihdettua. Lomani aikana ilmeisesti seuraavat hirmuiset pyykkitalkoot – Kummisedän vaatteet on kuitenkin syytä kaikki käyttää pesukoneen läpi. Meille on taas kertynyt myös kummasti mattopyykkiä *tuijottaa syyttävästi nelijalkaista*. Ehkä tästä selvitään. Vielä on parveke kalustamatta, kukat jäivät laittamatta – minulta hyytyi kertakaikkiaan jaksu. Olen nyt kolme päivää ollut liikkeellä ja koivet sanoivat sopimuksensa irti iltapäivällä. Lisälääkitystä ja makuulle. Tuo ilmakaan kun ei parhain mahdollinen ollut. Välillä satoi kuin kraanat olisi avattu, välillä aurinkokin näyttäytyi.

Nyt on kuitenkin raikkaamman ja valoisamman oloista huushollissa ja se on aina kivaa, ainakin kissalle. Kukas muu näitä katselisi! Vincent, nyt saat luvan olla iloinen. Sinun takiasi kaikki tämä.

Tofuwokkini onnistui vaihteeksi aivan äärihyvin, maistui herkulle ,D Ahdoimme kitusiimme molemmat isot annokset. Väliajalla kahvia ja pullaa, tietysti. Belgarion sai myös mukaansa tofua ja lupauksen mausteista heti, jos omat pikkupurkit tyhjenevät. Siksi ostankin isompia pusseja, jaamme ne kahdestaan ja hän saa aina osansa, sen pienemmän. Muuten ei siis erikoista, enempi touhu-touhua tällä kertaa. Ei kirjasto eivätkä kaupat tarjonneet mitään ylläreitä, normielolla mennään. Vihanneksia ja fisua runsain määrin, kissalle kaikkea mahdollista. Oikea suunta, ainakin joidenkin mielestä *katsoo jälleen terävästi nelijalkaista*. Ostin jopa jauhelihaa ja pakastin sen karvatakamusta varten annospaloihin. Itsellä pakkaseen meni vain orientaalivihannessekoitusta. Vihannestsioski sentään armahti ja tarjosi jälleen isoja paprikoita pussillisen 1 juurolla sekä parsakaalia reilun köntsän samoin 1 juurolla – ostin molemmat sekä salaattia ja kurkkua, porganaa ja sipulia on kotona. Eväitä varten lähinnä. Pitää sitä jotakin tuorettakin sentään olla, parsakaalista teen osasta tänään muhennosta tofun lopun kaveriksi, osa menee piirakan päällisen sekaan, njam jo etukäteen. Uusia Vii Voanista ostettuja maustekastikkeitakin piti kokeilla ja ne olivat kohdallansa eli mustapippurikastike purkissa, oikein tujua ja hyvää (Risma ei enää myy sitä Santa Marian tuotetta ja parempihan se näin on) sekä sellaista tomaatti-chilitahnaa, yleismähnää vaikka voileivälle (varmaan tarkoitettu esim. grillaukseen, mutta minä kun en grillaa), siihen se ainakin sopi eli seesamnäkkärille kurkkuviipaleiden alle.

Kokeilin äsken leivänpaahdinta ja kunnossa on. Mehän aikanaan ostimme samaa merkkiä olevat tuotteet. Omani vain sai jonkinlaisen oikarin ja on temmeltänyt tuossa jo jonkun kuukauden siniset lieskat lyöden aina leipien pompahtaessa esiin. Nyt on siis turvallinen paahdin, muahahhahaah! Riivoin mömelöitä kaksin käsin eli normiannoksen sekä nuo kaksi paahdettua ruisleipää ja erittäin vaffaa kaffetta. Jos näiden jälkeen ei uni tule, jo on ihme. Yleensä nimittäin tulee, kunhan saan päivityksen framille.

Ulkona on taas hiljaista ja pimeää, kapakasta palaillaan...

-----------------------------------------

Puuuurrrrrrrviska, kaiffat! No juu, on kissieloo nyt, kyll on. Mä oon saanu jauhist ison biiti ja kaikkee heekkuu ja noi toi erilaisii muanii viäl viikoksi, jesh. Hyvin koulutettu orja on oikeesti iso ilo. Ja Poika on kilti ja kiva, juu. Paitsi ett ne laitto mein kaikki jutut ensi sekasi, sitt pesi haisuaineell ja sillee. Mutt nyt on puhas isomatto ja sill onkii kiva kiärii. Sopivan karhee seläll, tsihih, tarttuu kaavatkii hyvi! Poja viakuss mä eile sitt istuinki, ku noi maltto istuu. Karmee meno tääll oli pääällänsä. Mua ei otettu mukaa, vaiks mä haiston ett ne kävi jossai ja toi uusii vanhoi taravoi. Ei kyll mitää jännää. Paitti toi mikrotin, se on piänempi ku entine. Juu, se on sitävarte, ett mami sulattelee mull fisui ku on jääss ja muut jääsafkaa. Ei se sitä muuhu kummiskaa tarvii. Tänää toi vois laittaa jotai kivaa safkaa, vaiks fisuliinist. Tehköö vaiks sitt taas saladoo, jos mä saan mun osuude ekaks, tai soppaa tai jotai. Mutt mä kans, hei mä! MÄ! Aha, jotai uusii nappuloitaki oli tarjoll, juu hyvei neki o. Kuha ei pelkästää niit tarjota. Toi alko taas puhuu elukkalääkärist, niinku tarkastuksest. Eikä oo viälä semmone aika, ei varpisti oo. Myähemmi sitte! Tulee just muute semmone vuasipäivä, ku mä oon ollu taloss jo pitkää. Mä en muista kuin pitkää, mutt monta vuatta. Mamiiih, pidetääks me bileet? Se sano, ett se ei viälä tiädä. Ne osuu muute sen loman ajaks. Voi olla sitt, ett onki toooooosi bileet, tsihih >o< Täss mä otan suulist taas ulkon, mun koritualis!

 

Kliffaa söndaagii kaikill kavruill ja vaihteeks orjilkii, ne ku joutuu huamenn duunii!

 -----------------------------------------

Vincent, mukava, että muistat töissäkäyviäkin orjia...

Päivän slogan: En minä paljoa pyydä, sitä vähääkään en saa. Ei ihme, jos katkeruus yllättää!

Päivän biisi: Rakkauden haudalla

Luettua: Håkan Nessner – Tapaus G, murha menneisyydestä. Van Veeteren joutuu palaamaan vuosien takaiseen menneisyyteen monessa suhteessa ja asiassa, myös Kaarlbringeniin. Rikostarinana tämä on ovela, erikoisempi juttu ja Nesserin parhaita kirjoja. En siis paljasta sen enempää, lukekaa itse. Welhotar suosittaa. Outi Pakkanen – yhteisnide, jossa ensimmäiset julkaistut kirjat Murhan jälkeen mainoskatko, Maanantaihin on paljon matkaa ja Kiinalainen aamutakki . Helppolukuista, simppeliä perus-Pakkasta. Näissä kirjoissa tuleekin esiteltyä lähes kaikki myöhempien kirjojen tärkeimmät henkilöt jo alustavasti. Sikäli mukavaa, että näitä kirjoja ei enää juuri ole saatavissa eli yhteisnide puolustaa kyllä paikkaansa. Pakkasen parhaille kavereille, itselle välipalaluettavaa.

 

 

PUHKI, RÄTTI, POIKKI! 

 

PS: Jos joku olisi vailla täysin toimivaa, mutta vanhempaa ja hiukan nykyisiä malleja isompaa mikroaaltouunia sekä läppäriä, jossa on suht vähän muistia, mutta toimii hyvin vaikka kakkoskoneena - ottakaa yhteyttä! 

 

 

 

...KOSTO SEURAA HETI PERÄSSÄ...

Auts! Minä tiedän, että te ette halua lukea aina tätä väninää, mutta särkee. Särkee niin, että silmissä kipinöi. Heräsin jo puoliltaöin, yritin nukkua, ei onnistu. Nousin sitten keittelemään kaffetta ja riipomaan päivän ensimmäiset kipumömelöt. Voi että, katsokaas näin minua aina rankaistaan, jos minulla on ollut edes vähän kivaa. Särky kostaa välittömästi ja kovalla kädellä, tavallista kovemmalla nimittäin!

Retkue Hakaniemeen tuntui oikein mukavalta – aurinkoa, ihmisiä, tori ja halli. Vii Voan tarjosi kaikkea, mitä tarvitsin ja halusin sekä pari heräteostosta (paitsi bambusuikulat chiliöljyssä ovat aina loppu...). Hain vielä niitä häkään tapettuja silakoita. Jumalattoman painava kassi ruokaa, kaikenlaista, mm. pari kiloa tofua jne. maksoi yhteensä 25 juuroa – ei siis paha, ei ollenkas. Niistä silakoista tuli vaan kauhea kipinä, teki mieli syödä kaikki pois, ihan kaikki. Niin hyvejä ja tuoreita, njam... Mutta kilohinta on kyllä, ainakin torilla, säädytön! 10 juuroa kilo – syö siinä sitten silakkaa, kun melkein mitä tahansa saa marketista halvemmalla. Tosin päätin, että mieluummin tuhluutan tuon summan aina retkellä käydessäni torilla tai hallissa kuin inhaan Rismaan naapurissa. Ehdin käydä kirpparillakin, mutta en löytänyt mitään mainittavaa. Taksokin tuli ajallansa. Mutta. Kotona alkoivat taas aivan hvtilliset säryt ja juiliminen. Aivan minitorkut sain otettua, mutta loppuilta menikin itkua vääntäen... Lohdukkeeksi käväisin nettikirppariostoksilla ja ostin jokusen paidan, hameen ja yhden kirjan eli tuhlasin 30 juuroa kaikkinensa. Käks. Juu, Welhotar ihan vaatteilla aikoo koreilla. Perkele kuitenkin! Btw, milloin te luulette, että minä edes pääsisin esim. vaatekauppaan? Ihan vain ajatusleikkinä.

Nyt ketuttaa taas niin rankasti kuin olla ja voi. Omisarvis oli siis valmis tekemään C-todistuksen hintaan lähes 68 juuroa. En maksa. Voisin yrittää saada sen arvauskeskuksesta, mutta en nyt vain tietyistä syistä halua mennä sinne. Siellä omisarvis on jo lomalla ja kohta koko pulju kiinni. Että antipa senkin paskan olla. Hetkenhän tuotakin toivoa kesti, kuten kaikkea muutakin! Eiköhän minun olisi jo syytä tällä iällä uskoa, että mikään ei onnistu, toimi ja tapahdu siten kuin minusta olisi mukavaa tai kivaa. Ei todellakaan!

Eli eilinen päivä oli muutoin ihan mukava. Postikin toi taas yhden upouuden kirjan, ziitosta vaan. Tässä on vain sellainen omituinen dilemma, että aina jos ja kun minulla on edes vähän kivaa (eli kuten muilla on normaalia), minua jotenkin rankaistaan välittömästi jollakin asialla, vähintään nyt säryillä, mutta kaikella muullakin. Että sellaista taas, kele. Kieltämättä myös hiukan odottelin, että puhelin olisi soinut... ei sitten – olkoot! Viekää silakanruodotkin roskiksesta.

Tänään pitäisi vielä kauppa-kirjasto –roudaukseen pystyä, argh. Pakkohan se on, Belgarion lupasi kyllä tulla taas avittamaan. Tällä kertaa hän itse suorastaan vaati tofuwokkia ,D Juu, pilpoin tofut jo illalla ja sähläsin kasaan jonkinlaisen marinadin, siellä ne kuutiot leipäpussissa hörppivät itseensä soijaa ja mausteita, njam. Josko ne sienten ja vihannesten kanssa tarjolle, riisiä kylkeen – siinä päivän ruoka. Jälkkärikin on valmiina. Touhukas minä ,D Ei vaiskaan, tarkoitus on houkutella Poika myös tekemään pari pikkuhommaa täällä kotona. Minä taidan vielä vaihtaa mullat pariin kasviin ja jospa hän tekisi vähän muuta – jos lounaan jälkeen kukaan enää jaksaa mitään. Toivottavasti, on ihan mieletön tarve tehdä jotakin huushollin eteen.

Ulkona tuoksuu taas sateelta, on mukavan hiljaista ja pimeää – selvästi Welhottaren tunnit menossa.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrvinka, kavrut! Joohei, toi toiki fisuu tuliaisiks. Mä sain heti maistaa, tai melkee heti, ku se tuli himaa. Oli vähä omituise makust fisuu, mutt hyvää. Emmä paljoo saanu, maistiaiset. Juu ja sitt, tota, mä tein taas tyhmilyksii. Mä hyäkin täpöll mamin koipee enkä irrottanu! Ai ett se huusi, ku sen koipiset on muuteski kipeet. Emmä tiädä, mitä tapahtu. Ku mä pääsin irti, menin sitt basee loppuyäks häpeen. Oikeest mua hävetti, toine tua heekkui ja kaikkee... No yäll toi taas ponppi ylhääll nii ni oltii sitt kavereit ja mä sain kalkonii ja kaakkii yälä ja sitt äske viälä vähä lisää. Ei mami oo pitkävihane, vaiks sen koipi onki taas reikei täynnä. Se on vaa nii houkutteleva kinkku! Tänää mulle on luvattukki jotai muut ruakaa, ku noi syä sitä valkost höttöö. Juu ja Poika on tulos, sen Reppu ja Kone kans, seki on luvattu >o< Ja täss on must foto sen yhen kaverin Repun ja Takin päälä, siit aina tiätää, ett mä oon hyväksyny ja tykkään jostai, ku mä majotun vahtii sen taravoit tällee. Kaikki ei aina tykkää, mutt ei se ottanu asiaa pahaksee, nauro vaa. Mä muute söin kissikaakkii sen kädest – ette usko vai? Söin, se oli nii jännä ja kiva...

Kliffaa päivää kaikill, muistuttakaa orjii heekkuostoksist!

------------------------------------

Päivän slogan: Milloin oikein opin? Vastaukset elämän ongelmiin löytyvät kai sitten televisiosta...

Päivän biisi: Pain

Luettua: Val McDermid: Piinapenkki, sarjamurhaajan jäljillä, kidutusta yms. kivaa tarjolla. Aika hyvä tällaiseksi rikosromaaniksi, tosin ratkaisu on arvattavissa jo kirjan puolivälissä. Jos vähänkin käyttää siis aivojaan. Muuten suht hyvin kirjoitettu, psykologisesti melkoisen kammottavakin dekkari. Suosittelen vaikka kesälukemiseksi... Eero Ylitalo – Suviteuraat, nimi on hirmuisen huono. Ideana on Oulun uusnatsien solun tekemiset. Soluun kuuluu erikoisia ja erilaisia, nuoria poikia, jotka hölmöilevät tarpeeseensa, mutta vaarallisilla asioilla. Toivottavasti kukaan ei matki tätä. Toivottavasti tämä on kirjailijan mielestä satiiria ja tällaisia tekoja vastaan. Ei muuta, en suosittele. 

 

 

ALISTUNUT JA APEA... 

 

WELHOTAR AIKOO RETKUILL... EIKUN SIIS RETKEILLÄ :)

En taida viitsiä valitella taas samoja asioita. Kunhan kerron, että väsytti ihan simona eilen puoliltapäivin ja alkuillasta. Melkein nukahdin niille sijoillensa, mutta kun piti yöunta niin... argh! Särytkin kyllä haittasivat taas ääripahasti, kelien muutos nääs. Niin että annetaan olla. Vali-vali-vali. Tänään voi sentään nukkua illalla miten huvittaa, samoin huomenna – vapaata, jee!

Kävin eilen ruokiksella Pazilan kirjastossa, eipä ollut tarjonta sielläkään häävi. Harmi. En tosin ehtinyt yhtään miettiä, mitä hakisin esille. Nyt alkaa olla se aika, että on otettava taas joku käsittelyyn koko tuotannon osalta. Pitää miettiä. Nyt vain tempaisin muutaman opuksen mukaani, että pärjäisin ensi viikkoon. Kauniilla kelillä ja aamupäivästä siellä on mukava poiketa, jaksaa vielä kävellä ja nykyisin se aukeaakin jo klo 9. Silloin kun on yleensä jo ehtinyt kiireisemmät työt tehdä ja muut ovat vasta tulossa töihin, minä ehdin käydä täydentämässä kirjavarastoja.

Meikä sitten lähtee klo 12 vapaalle, jesh! Pitkästä aikaa. Vii Voaniin (lista on pitkä, vakuutan), halliin ja torille, jos jaksan. Tarvitsee tofua ja muuta, tahtoo häkään tapettuja silakoita kans! Inhat ne nupukivet, nätit, mutta kamalat kävellä näillä koivilla. Tulos tosin aina on mukava eli hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Kunhan taas taksot pelaisivat edes normaalisti kotiin tullessa. Ja pääsen kotiinkin ehkä vähän aikaisemmin kuin tavallisesti – ja vapaata. Mmmmm... kummallista, mutta outoa. Huomasin, että jääkaapissa on VAJAA valkoviinipullo =O Miten lie noin käynyt, ei usein tapahdu! Asia täytyy korjata niin pian kuin mahdollista, sehän etikoituu, pilantuu, saa basiliskoja ja siihen tulee ihan kohta matoja, nih. Että ruokakassien kanssa kotiin ja lasit esiin ,D Auts, Belgarionille on soitettava, josko hän tarvitsee jotakin kaupoilta...

Ei helkkari, ulkona sataa! Toivottavasti päivällä ei, sellainen nihkeä kastuminen on inhottavinta mitä tiedän. Ja kuten tunnettua ja tiedettyä, minä vihaan sadekeppejä. Millä sitä vielä kantaa, kun on jo iso marikassi ja olkalaukku, tasapainoakin kun pitäisi yrittää pitää yllä. Muutenkin käveleminen torilla sateessa on liukualtista puuhaa. Ja kun meikäläinen kaatuu, maa tärähtää ja tapahtuu muutenkin kummia (eli kipeää). Hui, en tykkää.

U-P:ltä tuli eilen kiitoksia, ihan muuten vaan. Kun kävin kyselemässä vapaasta, hän ihmetteli miksi kyselen. Sanoin, että ei tulisi mieleen ihan omin lupinensa lähteä, perääni voisi joku tarvitsija huudella. Että eikö ole järkevää, että kysyn luvan ja laitan sitten lapun oveeni hyvissä ajoin aamulla, että kaikki tietävät minun häippäsevän ja osaavat tuoda hätäiset työnsä tehtäväksi? No siinä hän sitten kehuskeli muutenkin niin, että punastelin. Kun en minä nyt tavallista työntekoa pidä mitenkään kehuttavana asiana. Tosin tähän liittynee se, että toisella osastolla on jatkuvia ongelmia... meillä ei! Minä kun kuitenkin olen aika vähän poissa, lisäksi olen nopea enkä kieltäydy mistään tekemisistä. Lisäksi olen avittanut työkaveria nyt ihan omasta halusta, että hänen olisi mukavampi jäädä omille vapailleen eikä murehtia töitä – se on maailman turhinta asiaa. Että näin – Welhotarta on siis kiitelty =D

Muuten minulla ei edelleenkään ole mitään järisyttävää kertomista, vai? Juu ei. Viikonlopuksi on ns. suuria suunnitelmia. Saa taas nähdä, saanko edes pärsheeni ylös edes sängystä vai meneekö vain makoilemiseksi. Sekin on kiinni taas niin kovin monesta muusta henkilöstä ja asiasta... Jahas, kohta pitää mennä pilppoamaan pieni salaatti evääksi, ei jaksa koko päivää sentään ihan syömättä - ainakaan ruokaostoksilla!

--------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Heh, mä olinkii eile partsill jo ottaas suulist. Mä rusketuta itteeni sillee pikkuhiljaa, ett ei pala. Tulee nätin ruskeeks niinku joka kesä. Mamilt ei tullu heekkui *möks*. Mutt hei, jos se kerta o hallii taas menos... mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih, toisitsä mulle mjunuaisii, pliis. Joo, se nyäkyttelee, mmmmm. Mun parast heekkuu. Se viimeksi toi ja ne on jo menny, ne on nii hyvei heekkui. Mami laittaa ne pakkasee piäniss paketeiss ja mä saan sitt tosi haavon, sitt ku mä oo ollu poikkeuksellise viksu ja vilmaattine tai sitt ku se haluu oikee kunnoll hellii mua! Juu, pitää mun saada kans heekkui, jos se tua taas itellee kassin syämäkelvotont muanaa. Semmost, mitä mä en siis voi syädä. Muute mä eile sitt tsiigailin noit kääpiöit ja tirppalintui. Molemmat o ihan miälenkiintosii, ku kattelee tarpeeks kaukaa! Täss on vissii mun eka foto partsilt tänä kesän – vähä venytyyyyyyyyyyyyst ja sillee >o<

Kliffaa viikendin alkuu jokasell – erityisest kaikill upeill misuill!

-------------------------------------

Päivän slogan: Tottakai monet asiat näyttävät pahalta, jos ne nyt sattuu muistamaan...

Päivän biisi: Give Me The Food

Luettua: Hannele Mikaela Taivassalo – Viisi veistä Adrei Kraplilla. Erikoinen, kauhuromanttinen kertomus, halua, kaipausta ja lähtemisiä. Juonesta ei sen kummempaa, jokainen lukekoot itse. Ei, tämä ei ole kauhuromaani missään mielessä. Lähinnä hienosti kirjoitettu, ajassa liikkuva tarina nuoresta naisesta ja hänen etsinnästään. Suosittelen hieman erikoisempien romaanien kavereille. Ja sitten muori jälleen nuorisokirjojen parissa V.C. Andrews – Turkoosi. Brooke adoptoidaan kouluikäisenä upeaan hienostokotiin ja hänestä suunnitellaan kauneuskuningatarta, ottoäidin jälkiä seuraten. Koulu on hienostokoulu ja muukin on kovin outoa Brooken mielestä; liian hienoa, teeskentelevää ja kummallista. Brooke kuitenkin näyttää kyntensä urheilussa ja siihen koko homma sitten kaatuukin – hänet palautetaan toiseen laitokseen... koska ei vastannutkaan odotuksia. Brooke itse on asiasta iloinen ja huomasi teeskentelyn ja mädännäisyyden peittelyn rahalla ja muulla mukavalla. Aika hyvä esitys, niille jotka luulevat kaiken olevan mitattavissa rahalla ja kauneudella. Tämä lienee enempi Andrewsilta kritiikkia jusalaiseen kauneuskilpailuhössötykseen, joka alkaa jo vauvoista lähtien. Olisi kiva tietää, miten tämä on siellä otettu vastaan. Andrews on kuitenkin melkoinen myyntimagneetti. Juu, suosittelen varsinkin tytöille, jotka ovat epävarmoja itsestään ja tyytymättömiä... tästä voisi olla apua, vaikka vähän kliseinen onkin. Kyllä tämän luki, ihan mielellänsä jopa. 

 

 

VAPAALLE, HJUUUU!