Ah, ankeaa viikon alkua – tämän viikon jälkeen on ensimmäinen kesälomaviikko. Kesälomaa tosi pitkästä aikaa. Ja pidän vain sen viikon. Jäljelle jää siis runsaasti päiviä, pari viikkoa elo-syyskuussa ja kaikki talviloma pidennyksineen. Minä olen siinä(kin) mielessä outo, että minusta on kiva olla töissä kesällä. Mitä minä kotona tekisin? En yhtään mitään muuta kuin tavallisestikaan. Mihinkään en pysty lähtemään, joten töissä on hyvä; ilmastointi kuuman varalta, katto pään päällä ja lämmitys jos sataa, keskellä kesää tod. hiljaista... Mikä siinä on leikkiä Varasto-tätiä täpöllä ,D
Nyt taas ketuttaa! Tuo karvatakamus nukkuapirisi koko eilispäivän onnellisesti ja oli tietty ikupirteä koko yön. Herätys kävi jo kahden tienoolla, kalkonia oli saatava ja minut hereille. Nyt nelijalkainen tuijottaa tuolta pöydän alta; miksei kaakkeja näy, argh. Minä sain unta myöhään, vasta kahden uniavitusnapin avulla ja silloinkin kehnosti...
En minä eilenkään mitään tehnyt. Makoilin ja otin aamupäikkäreitä, kumma miten sainkin nukuttua tuollaisia tunnin pätkiä sitten kun se aika lopulta koitti, että hiekkahemmo suostui käymään. Lotkottelin ja parantelin koipiani. Söin vähän eilisiä ruuanjämiä ja vängersin kokoon isomman salaatin. Kaikkea jäi vielä huomiseksi evääksikin. Luin, paljon. Epämääräistä ja puolivillaista tavaraa, kun ei nyt oikein muutakaan ollut käteen ottaa. Osaa jömmailen parhaiden palojen toivossa ja aivan kehnot säästän taksolukemiseksi.
Näyttökin vipajaa tänään täpöllä enkä saa säädettyä (-> lue en jaksa) sitä kunnolla. Kai se tämän kestää. Jos ei, siirrymme lokkaamaan Varastolta =I Saattaapi olla, että saan tänään yhden kivan vieraan käymään. Siitä sitten lisää, mikäli näin omituisesti pääsisi käymään. Ainut henkilö, joka toivotteli hyvää äitienpäivää (josta siis ei meillä kovin perusteta) oli Hörhö, joka hirveässä humalassa soitteli ja toivotteli vain sitä päivää, kerrankin ei muuta jorinaa. Hän yleensäkin muistaa toivotella kaikkea mukavaa, minullekin. On se hauska ihminen, omalla tavallaan. Laittakaa kuitenkin tuo hauska heittomerkkeihin, jooko. Se ihminen ei ole hauskaa seuraa kuin selvinpäin tai aivan pienessä sihneessä, muuten hän on sietämätön – ikävä kyllä. Mutta hän on aina ottanut osaa, jaksanut halata ja joskus jopa avittaa hankalissa tilanteissa. Jännä piirre hänessä, toisaalta, olen minäkin häntä avittanut omalla tavallani aina kun vain olen pystynyt. Enkä nyt tarkoita rahaa tms. materiaalista apua.
Ulkona tuoksuu siltä, että on tulossa kaunis päivä. Viljelykset on siirretty eilen ulkotiloihin ja alamme seurata, selviävätkö ne – arpapeliä, sano. Tämä on vähäsen hankala parveke kasvatella ainakaan mitään herkkää, kun nuo tömäkämmätkin vähän kärsivät. Leikoin jo Tuijaa ja sitä lienee leikottava vielä vähän lisää myöhemmin.
Minä menen nyt kuitenkin tupakallle....
----------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei mitä toi oikee märisee!? Tottakai mä goisin päiväll, niihä mä aina teen. Se ei vaa jaksunu kattella, ku mulle toi uni maistuu nii hyvi. Välill oli pakko kyll käydä tsiigaas, ett mitä safkaa se duunaa. Joo, ei siis niinku mitää. Jotai vanhoi jämii ja ruahoi. Tyydyin sitt iha kissanmuanaa, ne uudet raksut on muute hyvei. Pahvipuukkiruaka ei niinkää taas, toi plaatu nimittäi. Kai sitäki on aina vähä pakko syädä. Mutt sain sitt muit pikkuheekkusii, ett pärjäsin ja sama nyt aamull. Eiks toi tajuu, ett mull on aamusi just yhen kalkoniviipsaleen nälkä? Sen pitäis jo tajuu! Mä oon laskenu hei, tulee tiätteks kolme vuatt siitä, ku mä muutin tänne siält Kissitalost. Juu, oon tyytyväisempi, palvelu sais pelat paremmi ja ruuatki olla fiinimpii, mutt kummiski. Siäll oli aika karmeet ja mut oli eritstetty, ku mä olin epäsopisosiaalinen, niinku. Siis hei mä muka? Mähä oon kauheen rakastettava, eiks? Ai mami kattoo vähä kummast. No joo, emmä ny sen syliikää tunke, mutt oon uude viaraist ja meen niite lua tervehtii ja sillee. Ei kai se oo epäsosiaalist, jos ei nyt haluu tunkee jonku pahalt haisuvaa ja tärisevää sylii pakost? Nii ett... mami kyll on nauranu sill varotuslapull ennenki. Ja mamii ne tenttas hirveest, ett osaaks se hoitaa kissoi ja kaikkee. Ja et haluuks se just välttis mutt, ku mä oon tämmöne. Ja mami sano, ett just sen takii se haluuki mut. Sitt me tultii kotii, mun himaa! Täss mä oon viäl vaa partsill, ei oo nyt otettu uusii kuvei...
Kliffaa viiko alkuu, kavrut!
--------------------------------------
Päivän slogan: Jospa elämä tästä kesän alkaessa myös alkaisi parantua....
Päivän biisi: Waiting For The Sun
Luettua: Minä Cheeta - Omaelämänkerta. Tuota, luulisi hauskaksi, mutta ei tämä nyt oikein pure. Ei ole hauska, ei. Tässä nyt muka kerrotaan Cheetan elämänkerta, mutta enempi tässä on juoruja ja muuta. Sekä tietysti John Weismullerin ihailua oikeana Tarzanina. En minä tähän muuta syytä keksi, kuin eläimen inhimillistäminen jo parodian puolelle (myös ihmisen..). Voihan tämän kesällä lukea, jos puutosta tulee. Ei sen ihmeempää. Nora Roberts – Kaukainen unelma, jonkin hitsin hotellisuvun vesojen romaanitrilogian ensimmäinen osa. Hömppää, mutta suht luettavaa sellaista, tämän leidin ammattitaidolla. Vain hömpän kavereille! Alfred M. Graves – Yrityksiä hyviä, tässäpä erilainen perinteinen dekkari ,D Hyvä ja hauska(kin) vielä. Pari tuottavaa ryöstöä, joissa kuitenkin sattuu ja tapahtuu... Loppu on aika kiva. Suosittelen dekkarien kavereille. Ei paljoakaan väkivaltaa, mutta älyä ja viihdykästä jutustelua.
VIELÄ MUUTAMA AAMU...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti