Lievää ärtsy-yöhuomenta vaan – palajamme näköjään normipostauksiin, jos niitä odotetaan. Kommenttilaatikko ei tod. ole pullistellut viestejä eikä jatkopyyntöjä *ehehheeh*, siksi minä jatkankin taas normiväninää ja ketutuksella kehuskelua. Että pääsisitte sanomaan jotakin, vaikka sen tyyppistä, jotta voisi tuokin jo hiljalleen lopetella tuota lokittamista mitättömistä asioista? Täh?
Eilinen keskiviikko tuntuikin jo keskiviikolta eli töissä alkoi jo loppuviikon särkypitoisempi elo. Koivet ottivat jostakin pahakseen ja särky oli ja on melkoisen infernaalista. Ei siihen auta kuin lepuutus ja lotkotus kotosalla. Tiedän! Mutta vain nämä kaksi aamua ja sitten on LOMA, viikon loma. *hehkuttaa* Kun laskin, minulle jää vielä talveksi (tai kesällä irtopäiviksi) reilusti enemmän päiviä, mitä nyt käytän kesän aikana! Jee, lyhyitä viikkoja! Maanantaiden välttelyä! Keskiviikon yllärilomapäiviä... Tästä minä tykkään kovasti. Ja juu ei, en edellenkään ole suunnitellut tekeväni lomalla mitään. Josko saisi sen verran lepuutettua sekä fyysistä että henkistä (siis mitä?) puolta, ettei ihan menisi viikko suteen tahi savoon. Tosin minulla on ilmaiset liput Etelään ,D Tarvitsen vain matkaseuraa, mutta senkinhän voisi nyt vuokrata tuolta palvelusta... Mitäkähän se mahtaisi maksaa?
Olen tässä ollut lievästi raivoissani erinäisistä asioista, sekä muille ihmisille että itselleni. Miettinyt ja manaillut, pohtinut ja setvinyt. Eräs ystävä soitti eilen, puhuimme pitkään kaikesta kummallisesta. Tuota, anteeksi, taisin taas puhua turhankin paljon eli liikaa. Mutta kyllä helpotti ja asiat asettuivat ihan toisenlaiseen järjestykseen, ne mitättömätkin oikeisiin suhteisiinsa. Kiitos! Nimittäin kun täällä yksinänsä veivaa ja kelaa ajatuksia eikä ole ketään, kenelle niistä kertoa tai ajatuksiaan testata, jää helposti turhaan pyörittelemään niitä. Olen yksin yksinäinen, töissä pitsiniskojen ja kermaperseiden kuningatar. Eli nykyisin ei ole enää ketään, kenelle jutella noin vain, asioista. Kun tuo Kummisetäkin meni ja lopetti tupakanpolton lopullisesti. Nih kerta. Kiitos vielä, oli tosi mukava jutella!
Varastolla on lievä kiirus edelleen. Kun porukat tietävät, että jään lomalle, paperia tulee tavallista enemmän. On minulla ns. lomittaja, mutta kun se ei nyt vaan oikein toimi... hän ei mielellään tee hommia muille osastoille. On ainakin muiden kertoman mukaan ynseä ja viivyttelee tekemistensä kanssa. Hah, minä taas olen täyden palvelun tarjoaja – kaikki tapahtuu, ihan mikä tahansa, niin nopeasti kuin inhimillisesti katsoen on mahdollista ja kohtuuden rajoissa. En jää ihmettelemään enkä myöskään kysele. Tietyt asiat ajavat toisten edelle tietyistä syistä ja niistä nyt ei vaan urputeta. Piste. Sen minäkin olen sisäistänyt. Vuosia talossa olleet eivät... tai itse asiassa tämä henkilö on ilmeisen kyllästynyt työhönsä, on kokeillut monia eri töitä talon sisällä eikä ole niissäkään viihtynyt. Jälleen hän on vaatinut (!) pääsyä muihin hommiin. Just, mutta hänellä onkin The Virka ,D Ai niin – Sinä Siellä Varastolla, joka salaa luet tätä blogia, älä kulje ympäriinsä sen näköisenä kuin minä en sitä tietäisi. Kyllä minun vakoiluttemeni toimii niin, että näen sinun käyneen lukemassa näitä raapusteluja! Ilmianna itsesi, se olisi sinullekin helpompaa... voitaisiin yhdessä jäynätä asioista.
Kas, katuvalot sammutettiin ja kello onkin jo yllättävän paljon. Heräsin vasta klo 3 ja uskokaa tai älkää, herättimen ääneen, jota täällä harvoin kuullaan. Olen nukkunut sikiunta 5 tuntia, joka alkaa olla ennätysten rajamailla *tähän tunnusmusiikkia*. Olisin ehkä vielä nukkunut vähän aikaa, mutta ei auta. On riivittävä kipumömelöt, että pääsen edes liikkeelle. Päivityskin vie aikaa. Kaikki aamutoimet vievät myös aikaa yllättävän paljon, tuo aamujäykkyys, katsokaas... Se kestää reilut pari tuntia, joku mies saisi olla onnellinen *tsihih*! Eli ei kun parvekkeelle tästä nuuskimaan tämän aamun kelejä.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ähhh, on toi mami outo. Eile se puhu jonku kaa tosi pitkää, mutt mä olin kerranki kilti kissi vaihteeks. Yhtää en häirinny, vaiks yleensä en tommosest tykkää. Nyt makasin sen viakus pualunes ja sillee. Meinasin antaa sen puhuu ny, ku muute se alkaa tilittää mulle kaikkee, emmä jaksa kuunnella mamii. Mä en ees tajuu aina, mist se puhuu ja riahuu. Mä vaa odoti, ett se lopettaa ja mä saan iltaheekut ja hampulikaakit. Sainha mä ne. Sain hei uutta kissimuanaa. Se heitti loput siit ököruuast pois! En syä sitä, ku on paffilaatikos, en, son pahaa, tosi ököä oikee. Ihan kaikki muu kelpaa, melkee, mutt ei se. Siin on jotai vikaa, iha selväst. Se tulee Ruattist, se voi just olla se vika >o< Mutt mami lupas tänää fisuliinii. Tänää on semmone päivä, ett se duunaa taas safkaa ja eväksii, nii ett sen onkii pakko väsää jotai. Mä vaan ootan, ett mulle kans tipahtaa jotai kunnollist eväst vaihteeks. Muute oon ollu ulkon aina ku mahollist, vahtinu kääpiöit ja tirppalintui ja kaikkii kulkijoit ainaski aamusi. Emmä muuta, salaa sitt leikkiny iteksee tääll. Mami vähä ihmettelee ku lelut on ympäriisä ja matot sekosi, ku se tulee himaa. Ja mä tuun muka goisimast, sillee vähä pitää aina flöittaa noill orjiil! Sillee ne pysyy valppain ja terävin, meinaa. No, mä ootan edellee mun päiväeväst, mamiih... ja etti joku kuva kans, mein kaamera on lainas nyt muuall!
Kliffaa melkee viikendii hei kaikill! Hei, toi kuva on just ku mä, iha tosi, just niinku – mä en ala *möks*.
--------------------------------------
Vincent, unieni valtava metsästävä tiikeri =D
Päivän slogan: Tämä elo nykyään on kuin muutamaa eväsleipää vajaa piknik...
Päivän biisi: Kesäöitä
Luettua: Sarah Waters – Silmänkääntäjä, äkkiä luokittelin ensin tämän hömppäpuolelle, mutta olikin vähän iloisampi ylläri. Sisälsi rhomandiikan lisäksi vehkeilyä, goottilaistyyppistä kauhuhkoa sekä erilaista vekkulia jäynää historianomaisesti 1860-luvun Lontoossa. Ihan lukukelpoisa tiiliskivi, eikä siis todellakaan pahinta hömppää. Okei, olihan tässä kliseitä, mm. vaihtuneita lapsia ja salaisia orpoja, kälmejä systeemeitä ja muuta, mutta ne oli toteutettu tyylikkään hauskasti ja älykkäästi, hullujenhuonekohtaus suorastaan dharmaattisesti. Suositan kesälukemiseksi.... siis jos ei nyt muuta sattuisi eteen.
JOTAIN VIHREÄÄ TUOLLA - KESÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti