Auts! Minä tiedän, että te ette halua lukea aina tätä väninää, mutta särkee. Särkee niin, että silmissä kipinöi. Heräsin jo puoliltaöin, yritin nukkua, ei onnistu. Nousin sitten keittelemään kaffetta ja riipomaan päivän ensimmäiset kipumömelöt. Voi että, katsokaas näin minua aina rankaistaan, jos minulla on ollut edes vähän kivaa. Särky kostaa välittömästi ja kovalla kädellä, tavallista kovemmalla nimittäin!
Retkue Hakaniemeen tuntui oikein mukavalta – aurinkoa, ihmisiä, tori ja halli. Vii Voan tarjosi kaikkea, mitä tarvitsin ja halusin sekä pari heräteostosta (paitsi bambusuikulat chiliöljyssä ovat aina loppu...). Hain vielä niitä häkään tapettuja silakoita. Jumalattoman painava kassi ruokaa, kaikenlaista, mm. pari kiloa tofua jne. maksoi yhteensä 25 juuroa – ei siis paha, ei ollenkas. Niistä silakoista tuli vaan kauhea kipinä, teki mieli syödä kaikki pois, ihan kaikki. Niin hyvejä ja tuoreita, njam... Mutta kilohinta on kyllä, ainakin torilla, säädytön! 10 juuroa kilo – syö siinä sitten silakkaa, kun melkein mitä tahansa saa marketista halvemmalla. Tosin päätin, että mieluummin tuhluutan tuon summan aina retkellä käydessäni torilla tai hallissa kuin inhaan Rismaan naapurissa. Ehdin käydä kirpparillakin, mutta en löytänyt mitään mainittavaa. Taksokin tuli ajallansa. Mutta. Kotona alkoivat taas aivan hvtilliset säryt ja juiliminen. Aivan minitorkut sain otettua, mutta loppuilta menikin itkua vääntäen... Lohdukkeeksi käväisin nettikirppariostoksilla ja ostin jokusen paidan, hameen ja yhden kirjan eli tuhlasin 30 juuroa kaikkinensa. Käks. Juu, Welhotar ihan vaatteilla aikoo koreilla. Perkele kuitenkin! Btw, milloin te luulette, että minä edes pääsisin esim. vaatekauppaan? Ihan vain ajatusleikkinä.
Nyt ketuttaa taas niin rankasti kuin olla ja voi. Omisarvis oli siis valmis tekemään C-todistuksen hintaan lähes 68 juuroa. En maksa. Voisin yrittää saada sen arvauskeskuksesta, mutta en nyt vain tietyistä syistä halua mennä sinne. Siellä omisarvis on jo lomalla ja kohta koko pulju kiinni. Että antipa senkin paskan olla. Hetkenhän tuotakin toivoa kesti, kuten kaikkea muutakin! Eiköhän minun olisi jo syytä tällä iällä uskoa, että mikään ei onnistu, toimi ja tapahdu siten kuin minusta olisi mukavaa tai kivaa. Ei todellakaan!
Eli eilinen päivä oli muutoin ihan mukava. Postikin toi taas yhden upouuden kirjan, ziitosta vaan. Tässä on vain sellainen omituinen dilemma, että aina jos ja kun minulla on edes vähän kivaa (eli kuten muilla on normaalia), minua jotenkin rankaistaan välittömästi jollakin asialla, vähintään nyt säryillä, mutta kaikella muullakin. Että sellaista taas, kele. Kieltämättä myös hiukan odottelin, että puhelin olisi soinut... ei sitten – olkoot! Viekää silakanruodotkin roskiksesta.
Tänään pitäisi vielä kauppa-kirjasto –roudaukseen pystyä, argh. Pakkohan se on, Belgarion lupasi kyllä tulla taas avittamaan. Tällä kertaa hän itse suorastaan vaati tofuwokkia ,D Juu, pilpoin tofut jo illalla ja sähläsin kasaan jonkinlaisen marinadin, siellä ne kuutiot leipäpussissa hörppivät itseensä soijaa ja mausteita, njam. Josko ne sienten ja vihannesten kanssa tarjolle, riisiä kylkeen – siinä päivän ruoka. Jälkkärikin on valmiina. Touhukas minä ,D Ei vaiskaan, tarkoitus on houkutella Poika myös tekemään pari pikkuhommaa täällä kotona. Minä taidan vielä vaihtaa mullat pariin kasviin ja jospa hän tekisi vähän muuta – jos lounaan jälkeen kukaan enää jaksaa mitään. Toivottavasti, on ihan mieletön tarve tehdä jotakin huushollin eteen.
Ulkona tuoksuu taas sateelta, on mukavan hiljaista ja pimeää – selvästi Welhottaren tunnit menossa.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrvinka, kavrut! Joohei, toi toiki fisuu tuliaisiks. Mä sain heti maistaa, tai melkee heti, ku se tuli himaa. Oli vähä omituise makust fisuu, mutt hyvää. Emmä paljoo saanu, maistiaiset. Juu ja sitt, tota, mä tein taas tyhmilyksii. Mä hyäkin täpöll mamin koipee enkä irrottanu! Ai ett se huusi, ku sen koipiset on muuteski kipeet. Emmä tiädä, mitä tapahtu. Ku mä pääsin irti, menin sitt basee loppuyäks häpeen. Oikeest mua hävetti, toine tua heekkui ja kaikkee... No yäll toi taas ponppi ylhääll nii ni oltii sitt kavereit ja mä sain kalkonii ja kaakkii yälä ja sitt äske viälä vähä lisää. Ei mami oo pitkävihane, vaiks sen koipi onki taas reikei täynnä. Se on vaa nii houkutteleva kinkku! Tänää mulle on luvattukki jotai muut ruakaa, ku noi syä sitä valkost höttöö. Juu ja Poika on tulos, sen Reppu ja Kone kans, seki on luvattu >o< Ja täss on must foto sen yhen kaverin Repun ja Takin päälä, siit aina tiätää, ett mä oon hyväksyny ja tykkään jostai, ku mä majotun vahtii sen taravoit tällee. Kaikki ei aina tykkää, mutt ei se ottanu asiaa pahaksee, nauro vaa. Mä muute söin kissikaakkii sen kädest – ette usko vai? Söin, se oli nii jännä ja kiva...
Kliffaa päivää kaikill, muistuttakaa orjii heekkuostoksist!
------------------------------------
Päivän slogan: Milloin oikein opin? Vastaukset elämän ongelmiin löytyvät kai sitten televisiosta...
Päivän biisi: Pain
Luettua: Val McDermid: Piinapenkki, sarjamurhaajan jäljillä, kidutusta yms. kivaa tarjolla. Aika hyvä tällaiseksi rikosromaaniksi, tosin ratkaisu on arvattavissa jo kirjan puolivälissä. Jos vähänkin käyttää siis aivojaan. Muuten suht hyvin kirjoitettu, psykologisesti melkoisen kammottavakin dekkari. Suosittelen vaikka kesälukemiseksi... Eero Ylitalo – Suviteuraat, nimi on hirmuisen huono. Ideana on Oulun uusnatsien solun tekemiset. Soluun kuuluu erikoisia ja erilaisia, nuoria poikia, jotka hölmöilevät tarpeeseensa, mutta vaarallisilla asioilla. Toivottavasti kukaan ei matki tätä. Toivottavasti tämä on kirjailijan mielestä satiiria ja tällaisia tekoja vastaan. Ei muuta, en suosittele.
ALISTUNUT JA APEA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti