En taida viitsiä valitella taas samoja asioita. Kunhan kerron, että väsytti ihan simona eilen puoliltapäivin ja alkuillasta. Melkein nukahdin niille sijoillensa, mutta kun piti yöunta niin... argh! Särytkin kyllä haittasivat taas ääripahasti, kelien muutos nääs. Niin että annetaan olla. Vali-vali-vali. Tänään voi sentään nukkua illalla miten huvittaa, samoin huomenna – vapaata, jee!
Kävin eilen ruokiksella Pazilan kirjastossa, eipä ollut tarjonta sielläkään häävi. Harmi. En tosin ehtinyt yhtään miettiä, mitä hakisin esille. Nyt alkaa olla se aika, että on otettava taas joku käsittelyyn koko tuotannon osalta. Pitää miettiä. Nyt vain tempaisin muutaman opuksen mukaani, että pärjäisin ensi viikkoon. Kauniilla kelillä ja aamupäivästä siellä on mukava poiketa, jaksaa vielä kävellä ja nykyisin se aukeaakin jo klo 9. Silloin kun on yleensä jo ehtinyt kiireisemmät työt tehdä ja muut ovat vasta tulossa töihin, minä ehdin käydä täydentämässä kirjavarastoja.
Meikä sitten lähtee klo 12 vapaalle, jesh! Pitkästä aikaa. Vii Voaniin (lista on pitkä, vakuutan), halliin ja torille, jos jaksan. Tarvitsee tofua ja muuta, tahtoo häkään tapettuja silakoita kans! Inhat ne nupukivet, nätit, mutta kamalat kävellä näillä koivilla. Tulos tosin aina on mukava eli hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Kunhan taas taksot pelaisivat edes normaalisti kotiin tullessa. Ja pääsen kotiinkin ehkä vähän aikaisemmin kuin tavallisesti – ja vapaata. Mmmmm... kummallista, mutta outoa. Huomasin, että jääkaapissa on VAJAA valkoviinipullo =O Miten lie noin käynyt, ei usein tapahdu! Asia täytyy korjata niin pian kuin mahdollista, sehän etikoituu, pilantuu, saa basiliskoja ja siihen tulee ihan kohta matoja, nih. Että ruokakassien kanssa kotiin ja lasit esiin ,D Auts, Belgarionille on soitettava, josko hän tarvitsee jotakin kaupoilta...
Ei helkkari, ulkona sataa! Toivottavasti päivällä ei, sellainen nihkeä kastuminen on inhottavinta mitä tiedän. Ja kuten tunnettua ja tiedettyä, minä vihaan sadekeppejä. Millä sitä vielä kantaa, kun on jo iso marikassi ja olkalaukku, tasapainoakin kun pitäisi yrittää pitää yllä. Muutenkin käveleminen torilla sateessa on liukualtista puuhaa. Ja kun meikäläinen kaatuu, maa tärähtää ja tapahtuu muutenkin kummia (eli kipeää). Hui, en tykkää.
U-P:ltä tuli eilen kiitoksia, ihan muuten vaan. Kun kävin kyselemässä vapaasta, hän ihmetteli miksi kyselen. Sanoin, että ei tulisi mieleen ihan omin lupinensa lähteä, perääni voisi joku tarvitsija huudella. Että eikö ole järkevää, että kysyn luvan ja laitan sitten lapun oveeni hyvissä ajoin aamulla, että kaikki tietävät minun häippäsevän ja osaavat tuoda hätäiset työnsä tehtäväksi? No siinä hän sitten kehuskeli muutenkin niin, että punastelin. Kun en minä nyt tavallista työntekoa pidä mitenkään kehuttavana asiana. Tosin tähän liittynee se, että toisella osastolla on jatkuvia ongelmia... meillä ei! Minä kun kuitenkin olen aika vähän poissa, lisäksi olen nopea enkä kieltäydy mistään tekemisistä. Lisäksi olen avittanut työkaveria nyt ihan omasta halusta, että hänen olisi mukavampi jäädä omille vapailleen eikä murehtia töitä – se on maailman turhinta asiaa. Että näin – Welhotarta on siis kiitelty =D
Muuten minulla ei edelleenkään ole mitään järisyttävää kertomista, vai? Juu ei. Viikonlopuksi on ns. suuria suunnitelmia. Saa taas nähdä, saanko edes pärsheeni ylös edes sängystä vai meneekö vain makoilemiseksi. Sekin on kiinni taas niin kovin monesta muusta henkilöstä ja asiasta... Jahas, kohta pitää mennä pilppoamaan pieni salaatti evääksi, ei jaksa koko päivää sentään ihan syömättä - ainakaan ruokaostoksilla!
--------------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Heh, mä olinkii eile partsill jo ottaas suulist. Mä rusketuta itteeni sillee pikkuhiljaa, ett ei pala. Tulee nätin ruskeeks niinku joka kesä. Mamilt ei tullu heekkui *möks*. Mutt hei, jos se kerta o hallii taas menos... mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih, toisitsä mulle mjunuaisii, pliis. Joo, se nyäkyttelee, mmmmm. Mun parast heekkuu. Se viimeksi toi ja ne on jo menny, ne on nii hyvei heekkui. Mami laittaa ne pakkasee piäniss paketeiss ja mä saan sitt tosi haavon, sitt ku mä oo ollu poikkeuksellise viksu ja vilmaattine tai sitt ku se haluu oikee kunnoll hellii mua! Juu, pitää mun saada kans heekkui, jos se tua taas itellee kassin syämäkelvotont muanaa. Semmost, mitä mä en siis voi syädä. Muute mä eile sitt tsiigailin noit kääpiöit ja tirppalintui. Molemmat o ihan miälenkiintosii, ku kattelee tarpeeks kaukaa! Täss on vissii mun eka foto partsilt tänä kesän – vähä venytyyyyyyyyyyyyst ja sillee >o<
Kliffaa viikendin alkuu jokasell – erityisest kaikill upeill misuill!
-------------------------------------
Päivän slogan: Tottakai monet asiat näyttävät pahalta, jos ne nyt sattuu muistamaan...
Päivän biisi: Give Me The Food
Luettua: Hannele Mikaela Taivassalo – Viisi veistä Adrei Kraplilla. Erikoinen, kauhuromanttinen kertomus, halua, kaipausta ja lähtemisiä. Juonesta ei sen kummempaa, jokainen lukekoot itse. Ei, tämä ei ole kauhuromaani missään mielessä. Lähinnä hienosti kirjoitettu, ajassa liikkuva tarina nuoresta naisesta ja hänen etsinnästään. Suosittelen hieman erikoisempien romaanien kavereille. Ja sitten muori jälleen nuorisokirjojen parissa V.C. Andrews – Turkoosi. Brooke adoptoidaan kouluikäisenä upeaan hienostokotiin ja hänestä suunnitellaan kauneuskuningatarta, ottoäidin jälkiä seuraten. Koulu on hienostokoulu ja muukin on kovin outoa Brooken mielestä; liian hienoa, teeskentelevää ja kummallista. Brooke kuitenkin näyttää kyntensä urheilussa ja siihen koko homma sitten kaatuukin – hänet palautetaan toiseen laitokseen... koska ei vastannutkaan odotuksia. Brooke itse on asiasta iloinen ja huomasi teeskentelyn ja mädännäisyyden peittelyn rahalla ja muulla mukavalla. Aika hyvä esitys, niille jotka luulevat kaiken olevan mitattavissa rahalla ja kauneudella. Tämä lienee enempi Andrewsilta kritiikkia jusalaiseen kauneuskilpailuhössötykseen, joka alkaa jo vauvoista lähtien. Olisi kiva tietää, miten tämä on siellä otettu vastaan. Andrews on kuitenkin melkoinen myyntimagneetti. Juu, suosittelen varsinkin tytöille, jotka ovat epävarmoja itsestään ja tyytymättömiä... tästä voisi olla apua, vaikka vähän kliseinen onkin. Kyllä tämän luki, ihan mielellänsä jopa.
VAPAALLE, HJUUUU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti