Eilinen roudaus sujui kirjaston osalta hyvääkin paremmin - minulla on taas riittävästi kirjoja. Samoin tarpeeksi mömelöitä, kolmiolla, ziitos. Nyt jää- ja pakastinkaappi sekä muutkin kaapit on täytetty ruualla. Belgarionin avustuksella selvittiin taas oikein mukavasti. Kunnes jäätiin odottamaan paluukuljetusta kotiin. Silloin alkoi oikein perkeellinen show, jollaista en ole kuullut ennen koetun!
Tilaan matkani meilillä kerran viikossa, joka on oikein hyvä tapa, koska saan tällöin myös vahvistuksen meilillä ja voin samantien tarkistaa ne. Nyt la-ip:ksi oli haku sovittu 11.30 Risman edestä. Tasan hakuaikaan tuli automaattiviesti Matkapalvelukeskuksesta, että he eivät ole saaneet minulle autoa ja että voinko soittaa heillepäin. No, näin on kerran käynyt ja auto tuli n. 10 min. päästä. Minä soittamaan sitten keskukseen. Keskus täysin jumissa, n. 20 min. päästä vastataan ja kerron tilanteen. Leidi kertoo, että tilaukseni on "vahingossa" jäänyt avoimeksi ja hän nyt heti hoitaa sen Hgin taksikeskuksen kautta. Suurinpiirtein samaan aikaan Risman eteen ajaa Koppitakso, joka ei suostu ottamaan minua kyytiinsä. Takso seisoo, kuljettaja yrittää soittaa jonnekin. Kun lähes tunti on mennyt, soitan uudelleen keskukseen...odotusta...odotusta...vielä vaan odotusta, 25 min. päästä vastataan. Olen jo todella kivulias (kylmä viima tekee fibrolle tosi höpöä, prle!) ja vimmatun vihainen! Selitän, että autoa ei vieläkään ole minulle tullut, vaikka useita takseja on tullut ja mennyt, mutta eivät minun nimelläni varattuja. Samoin kerroin, että tuossa edessä yksi invataksi on seissyt yli puoli tuntia tyhjänä. Leidi sekoilee jotakin, minä jo hermostun totaalisesti ja syytän heitteillejätöstä ja kuolemantuottamuksesta. Invataksi ajaa viereeni ja heitän kapulan linja auki kuljettajalle. He setvivät asiaa keskenään, otan kapulan takaisin, minulle lyödään luuri korvaan. Kuljettaja ottaa meidät kyytiinsä ja kertoo, että nyt on keskuksessa linjoilla ja varaussysteemissä jotain pahasti vialla. Hän itse oli ollut aamuvuorossa klo 9 alkaen ja saanut vain 2 asiakasta. Tätä ihmetellen olikin sitten tullut Risman eteen katsomaan ja kalastelemaan asiakasta. Olin vittuuntunut, kipeä, kylmissäni ja väänsin itkua. Odotusaikana olin jäykistynyt täysin, en meinannut pysyä edes pystyssä. Eihän se kuljettajan vika ollut, ei. Vuodatin hänelle koko jutun kyllä. Ja kun pääsin kotiin ja sain takin pois päältäni tein taatusti unohtumattoman valituksen Matkapalvelukeskukseen ja kopion fattan tätsylle. Jumalauta - eikö niillä Iisalamessa ole kuin 1 puhelin? Eikö varausjärjestelmän kaatumisen (näin voisin kuvitella tapahtuneen) varalle ole mitään toimintaohjeita? Entäpä ne, jotka eivät voi kommunikoida kuten minä tai eivät ole jaksaneet roikkua linjalla - miten heidän on käynyt? En kehtaa liittää tekstiä tänne, taisin sen jo tuhotakin. Mutta voitte arvata, mitä kommentoin - käytin kaiken vmäisen verbaaliakrobatiani hyväkseni. Ei jumalauta, täällä Malmilla ei pilkata welhottaria! Ei ainakaan niitä, jotka ovat odottaneet kuljetusta 1.5 h (-> lue puolitoista tuntia!).
No, niinhän siinä kävi, kuten arvasin. Koko eilinen loppupäivä meni melkomoisen säryn vallitessa, olen vieläkin jäykkä ja kipeä. Ja ettei vain totuus unohtuisi, Belgarion meni varaamaan pyykkitupaa. Joku veetun takahikiäläinen oli varannut koko pesutuvan (1 valtava kone ja 3 isoa teollisuuskonetta) klo 12.00 - 17.00. Mahtoi olla vaatteita paljon ja paskaisina. No, saatiin kuitenkin matto pesuun ja muut käyn tänään pyykkäämässä Kummisedän luona.
Ja minä kun luulin, että perjantai 13. päivä olisi ollut se epäonnen päivä. Näköjään sitä on minulta kysymättä sitten siirretty lauantaiksi 14. päiväksi. Kyllä siis sattui ja tapahtui - kirjaimellisesti. Olin itkusilmin otettu, kun sanoin jossain vaiheessa Belgarionille, että hän voisi lähteä kotiin siitä torilta odottamassa, koska näin hänenkin palelevan. Belgarion siitä hyvinkin tomerasti, että en kai minä nyt sinua tähän yksin jätä! Ajatelkaa nyt, lapseni *melkein nyyhkii*....
Valituksen laatimisen jälkeen aloin rauhoittua, Belgarionkin näytti nimittäin olevan vähän huolissaan. Minuahan vain raivostutti! Joten ei kun ruokaa ja lämmintä sellaista. Belgarion oli sen tarpeessa; hän oli tehnyt ison padallisen makaroon...äh siis pasta-vihannes-tonnikala-juusto -sekoitusta ja elänyt sillä työeväksenä koko viikon ,D Valinta oli ilmiselvä eli tein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kalaseljankaa, kuumaa ja tulista. Onneksi ystävä oli tuonut piri-piri -oviileja ja ostimme tomaattipestoa (taas!) ja sitruunoita Liiterin tarjouksesta, joten seljanka sai kaikki tarvitsemansa lisäherkkuhöysteet. Siitä tuli taas niin hyvää, että Belgarion vetäisi kaksi savivadillista, minä kaksi kissinkupillista ja hmph - kattila oli tyhjä. Jälkiruuaksi saimme vähän marjatorttua ja Belgarion 10 cm:n palan suklaa-aprikoosi -kääretorttua Liiterin valikoimasta. Vaikka itse sanonkin, oli herkkua pitkästä aikaa molemmille! Njamm ja sen jälkeen Belgarion otti pienet päikkärit, minä hoidin tiskauksen yms.
Voisi sanoa, että oli melkoisen raskas päivä. Oikeasti. Belgarionin lähdettyä isänsä luokse, menin sänkyyn jatkamaan lukemista ja sammahdin lähes 2 h ajaksi totaaliuneen. A Hard Day's Night.. ,>
------------------------------------------------
Moi taas kavrut! Haa, mami ja Poika ON kiltejä, kyll ne on! Mä sain tiätteks te uusii maitonapikoita, uutta kissinruakaa ja sitt mä näin, ett mamiska oli ostanu fisuu, broiskuu ja kaikkee. Ja ku se laitto safkaa, mäki sain sitte fisuu, ai ett se oli hyvää, mmmmmmmmm. Ja sitt mä sain nuuskuttaa Pojan Reppuu ihan luvan kaa ja sitt eilen mä kiinnostuin sen lenkkareist, mä nuuskutin niitäki tosi pitkää. Noi vaa nauro, höh. Miten ni, jos mä kerta oon kiinnostunu niist haisuist, onks siin muka nauramist? Ja piti mun sitt näyttää Pojalleki kun mä leikin mun punasell pyäryläll ja vetää snadit hepulit. Heh - poika aina pelästyy ku mä otan sellaset yllärispurtit tualta basesta asti. Ja ku mami meni päikkäreill, mä menin sen hamee helman päälle viakkuu kans goisii. Siin on kattokaas hyvä vahtii, ett mamill ei tapahdu mitää, ettei niinku kukaa hyäki tänne ja toisaalta, ett mami ei pääse pakoo ja vaiks syämää jotain salaa! Eli mull oli tooosi kliffa päivä eilen. Mami jotai kyll sano, ett sill ei ollu. Mutt se sano kans, ett se ei oo mun vika. Ja sitt noi muute puhu, ett jos ois useempi kissi meill. Mä jäin oikee kuuntelee; hei, ne puhu kahest tai kolmestki kissist. Mutt se jäi sitt siihe, ett ku mun papruis on vähä niinku semmoset merkinnät... =(
Leidit, minä annan kaikkeni, tulkaa ja hakekaa minut! *virn* Eiku mä joskus viärittelen itteeni sänkyss tällee. Ja mamiska taas osu paikall oikeesee aikaa... Se on hei kliffaa söndaagii kaikill Lokistanian upeille leideille ja komeille kolleille. Mami sanoo, ett jo mä taas kuarsaan - no totta, totta.... krrrrrrrrrrrrrr....purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr....pih....purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.....
-------------------------------------------
Tämä täällä on nukkunut taas nelisen tuntia. Taidan jatkaa lukemista ;D
Päivän slogan: Jos rakastaa vapauttaan liian paljon, puristaa lopulta kylmää kiveä koko elämänsä ajan. Yhä kylmempää, yhä kovemmin.
Päivän biisi: I Put A Spell On You
Ja luettua löytyy: Lopultakin sain käsiini Tarja Tallqvist-Elina Simonen - Kuka vierelles jää, suosittelen kaikille! Todellista kuvausta vanhuksista ja pitkäaikaissairaista laitosmaailman arjessa. Myös omaishoitajien ajatuksia ja tunteita. Itse asiaa läheltä seuranneena voin sanoa, että tätä se on, valitettavasti... Lukekaa ja miettikää! No sitten toisenlaiseen maailmaan eli Håkan Nesser - Ewa Morenon juttu, erilaista rikoskirjallisuutta, myös ratkaisujen osalta. Nesserin kerronta on erityistä, mm. yllättäen luonnonkuvaus on mainiota, samoin tunteiden ja ihmisten välisten suhteiden analysointi. Suosittelen. Ja vielä Henning Mankell - Kadonneiden miesten metsä, tässä siis sitä toisenlaista Mankellia. Kansankodin hyvinvointikelkasta pudonneiden miesten yhteenliittymä ja mitä siitä seuraa. Suosittelen tätäkin, mutta huom. tämä ei siis ole mikään rikostarina ,D
Hejoko oli tunnistanut eilisen tehtävän kuitenkin jollakin tavalla. Eli aivan alunperin kyseessä on lastenloru Tommyknockers eli Kolkuttajat. Samalla nimellä ja lorua sivuillaan käyttäen Stephen King on kirjoittanut erinomaisen romaanin samalla nimellä. Tästä on puolestaan tehty myös elokuva, en tiedä, onko tämä ao. biisi sitten myös leffassa, koska en ole sitä nähnyt. Mutta hyvin tunnistettu - *taputtaa* ja papegoijamerkki myönnetty kunniakirjan kanssa ,D
SUJUVAA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti