Juu, ihan kiva istua oman työpöydän ääressä. Varsinkin kun taas on tullut paleltua ulkona 15 min. odottaen taksoa, jota ajeli taas lievästi pahantuulinen mies. Joka uskoi mieluummin teknistä paikanninta kuin minua. Eli Herjaamolle voi ajaa suoraan toisesta liittymästä, jos ajaa Päätalon liittymästä, joutuu harhailemaan alueilla, joilla ei saisi ajaa ja jotka ovat lisäksi kapeita ja vaarallisia.... Itsetietoinen inha jäpikäs! Olin kuitenkin asiallinen, mutta en riemuisan kohtelias. Pääsin kuitenkin tänne ja sehän lienee pääasia. Työ alkakoon - yksi meidän tiimistä on vielä tänään lomalla. Taidan piruuttaan tehdä hänen osuutensa, jos aika sen sallii ja kantti kestää ,>
Eilinen päivä meni todella kututuksen merkeissä! Heräsin päikkäreiltä ja olin nähnyt unta, että minut oli ilmeisesti ulostettu Herjaamolta ja tein tänne vain keikkaa. Keikan lisäksi tein töitä kärrytyttönä jossain kaupassa. Siellä kaupassa minä en saanut tai osannut tehdä yhtään mitään muuta, enkä oikein pystynyt tähän kärrysouvinkaan fibron takia. Molemmista paikoista tuli vain vihdhuilua ja vääntöä... Heräsin itku kurkussa ja muistin montakin asiaa, joista tuli taas paha olo. Tämä esinaisen tyttären vakinaistaminen jotenkin tuli taas vellomaan mieleeni, samoin muutama muu varsin epäoikeudenmukainen seikka. Ja sitten aloin miettiä, miksi pirkeleessä minä yleensä olen hakeutunut edes tuohon koulutukseen! Sekin alkoi vääntää ja kääntää mieltä. Ihmistä selvästi rangaistaan ja mielellään sitten ihan koko kädellä - perkele, etten muuta sano. En ole mitenkään hirvittävän hyvällä tuulella, en todellakaan.
Ai niin - mutta Viiviltä tuli eilen haaste, että pitäisi kertoa joku nolo tilanne? No, olen niitä nolojen tilanteiden naisia, joten takana on useampiakin. Ja kun vähän pitää varmaan sensuroida, joten tässä yksi ainakin vanhentunut eli vissiin 10 v:n takaa:
Taustaa hieman eli Welhotar vihaa yli kaiken sukkahousuja eikä käytä niitä koskaan ikinä! Kylmien ilmojen tullessa vedän mustat trikoot hameen alle, lämpimien tullessa poistan trikoot ja selviän nilkkasukilla. No, oli syksyn ensimmäiset viileät kelit ja olin siirtynyt jo trikookantaan. Menimme kavereiden kanssa kantakapakkiin työpäivän jälkeen ylösrakentamaan maailmaa ja siinähän sitä aikaa vierähtikin. Oli niin kiire, ettei pissille ehtinyt. Mutta sitten oli pakko. Ja naisten vessassa jonoa. Hädin tuskin jalat ristissä jaksoin odottaa vuoroani ja kun se tuli, syöksyin pöntölle silmät pullottaen. Hame ylös, housut alas ja ei kun lirimään... mutta miten sitä ääntä ei kuulunutkaan ja alkoi oudosti lämmittää. Hieman omituista, mietin lievästi päissäni ja katsahdin alas. Jesh - joo. Olin vetänyt vain trikoot alas eli suoraan sanoen kusin housuuni. Eikä sitä enää pystynyt keskeyttämään, joten annoin tulla - samalla katse vaelsi kopissa. Sieltä löytyi onneksi siivoojan jättämä roskapussirulla, josta äkkiä yksi pussi irti. Litimärät kalsarit sinne ja trikoot siististi koipiin takaisin. Pussi ees-taas usealle solmulle ja ison laukun alimmaiseen nurkkaan. Ja niin Welhotar saapui pöytään itseksensä naureskellen ja toki raportoi koko seurueelle kusseensa reippaasti housuihinsa! Haastan tähän nolotus-juttuun mukaan tällä kertaa Mörkösen ja Leenan - muistakaakin keksiä hyvä nolotus ,D
No, eipä tässä kai tämän tärkeämpää. Täytyy kohta alkaa katsella töitä sillä silmällä - jäks!
-------------------------------------------
Purrrrrrrmenta, kaiffat! Haa, nyt vissii kaikki orjat on lähteneet duunii. Mamiskaki lähti ja murisi mennessää, siis hei se tosiaan murisi, mutt se sano tulevansa niin pian takasi kun vaan pääsee. Hih - mull on koko päivä aikaa goisii ja funtsii ja leikkii. Ja safkaa, se laitto mulle tohon päivämuanaks härkäsafkaa, nappuloita ja vodaa. Napikat mä saan aina erikseen. Eilen me syätii sitt broiskuu, onneks mä sain snadisti sitä, ennenku se taas tunki niit haisupurveleita sinne mukaa. Mutt vaan snadisti... epistä. Tänään on sitt pakko saada jauhist tai fisuu. Tai sitt mä en ala enää ollenkaa. Tai munuaisii, mutt niit toi mamiska vähä jemmaa multa. Mä voisin syädä niit kyll vaiks joka päivä. Mutt ei kuulemma käy, höh. Eilen me nukuttii päikkärit (mä nukuin peiton alla, mami peiton päälä), melkee sitt kohta jo mentii yänukkumaa. Mä nukuin mamin viäress peiton alla vaihteeks. Ja kävin ennen sitä vähä paijatettavana, niinku joka ilta. Mä en eilen kauheesti ehtiny leikkii, ku mä olin joteski väsy. Kevätväsy ,D
Nonnih - täss mä oon, arvon leidit, tulkaa ja viäkää! *virn* Ei tää ollu paras foto, mutt mä valkkasin tän, kun mä kerta lupasin jotain tämmöst heti ku Poika laittaa mun fotot mamiskalle! No, se on kliffaa tiistaita kaikille Lokistanian kissinkoille - huamiseen!
-----------------------------------------
Vincent antaa kaikkensa *virn*! Tämä täällä haluaa vain sammion vaffaa kaffetta ja aloittaa sitten työt!
Päivän slogan: Näin unta asioista, joista sinä et haluaisi tietää!
Päivän biisinä toimikoon taas 70-luvun ohjelmaryhmän kirjasesta poimittu kappale:
EI PUOLIKASTA
Ei, minä en tarvitse puolikasta,
anna minulle kokonainen maa ja taivas,
meret ja joet ja vuorien harjanteet.
Minä en suostu jakamaan.
Ei, minua et puolikkaalla helli,
elämä, kaikki kokonaan, minä jaksan.
En minä halua onnen puolikasta
enkä myöskään murheen puolikasta
tahdo.
Haluan puolet tyynystä vain,
jolla hellävaroen poskeasi vasten
avuttomana tähtenä, putoavana tähtenä
kädessäsi hohtaa sormus.
Ei, minä en tarvitse puolikasta,
anna minulle kokonainen maa ja taivas,
meret ja joet ja vuorten harjanteet.
Minä en suostu jakamaan.
Ja luettu on. Koska kirjaston kirjat loppuivat, siirryin omaan jömmaan eli tällä kertaa vuorossa Stephen King ja Musta torni -sarja, josta osat Callan sudet ja Susannan laulu. Suositan tietysti ehdottomasti kaikille, kunhan ensin luette sarjan muut osat ,> Minä odotan! Siis pääsyä kirjastoon...
TOUHUKASTA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti